Kirjoittaja Vahti » 19 Heinä 2016, 18:59
Aleiga katsahti mainittuun keppiin mikä oli koko ryteikössä tippunut velhon otteesta. Todella koristeellinen se oli, jopa jalokivi kimalteli siinä kultaisten kirosteluiden kera. Pohjolainen ei ihan ymmärtänyt miksi toinen ohjeisti häntä käyttämään sitä esineiden tutkimiseen tässä luolassa, oli naikkosella omat välineensä, kuten jousensa, nuolensa, tikarinsa, laukkunsa ja muita. Mutta jos toinen oli taikuudenkäyttäjä niin ehkä toisen sauva oli shamaanin sauvan tapaan maaginen?
Mutta eikö se silloin olisi vaarallista, jos kerran luola reagoitsi magiaan? Jos Aleiga alkaisi taikuudenkäyttäjän maagisella sauvalla tökkimään hohtavia seiniä, eikö se aiheuttaisi reaktiota?
Tosin imikö luola sitten vain elävistä olennoista olevaa taikuutta? Nostaessaan velhon kepin käsiinsä Aleiga katseli noita Vrowrikin ympärille kietoutuneita, tummanpunaisiksi muuttuneita köynnöksiä, tuota keskimmäistä tippukiveä ja sitten tätä hehkuvaa huonetta.
...Oliko kyseessä vankila, mikä ruokkii itseään vangistaan? Köynnösten reaktio, niin kuin nälkäisellä lumikäärmeellä, ja miten koko paikan väri vaihtui miehen kiinni ottamisen jälkeen, antoi miehen selityksen myötä tuon idean. Sitä suuremmalla syyllä toinen pitäisi saada ulos ja irti tuolta mahdollisimman nopeasti.
Kiemurapäinen kävelykeppi kädessään villikko alkoi astella varovasti huoneen vierttä pitkin, vain katsoen punaisen hohteen korostamia kivisiä riimuja. Kyllä, nämä aikalailla muistuttivat muodoltaan synnyinpaikan riimuja, mutta näissä oli enemmän yksityiskohtia. Hahmottaen aakkossia ja symboleita Aleiga yritti muodostaa ja asetella niitä mielessään kokonaisiksi, järkeviksi lauseiksi.
Keskittyneenä riimujen lukemiseen tummatukan huulet liikahtellivat lukemisen tahdissa, kohotetun kävelykepin päällä pitäen merkillä mitä riviä luki milloin. Oikealta vasemmalle, aivan kuten Pohjoisessa. Erikoista...
Ja vielä erikoisempaa oli se mitä riimut sisälsivät, Aleigalle tullen yhä helpommaksi erotella tärkeä teksti muiden joukosta.
"Koolu... Keelusteluluola", Aleiga yritti kääntää sanaa yleiskielelle, siirtyen enemmän oikealle ja jatkoi lukemista. "Yksi taistelu... Taistelut." Ei, tämä vain kertoi. Hän jatkoi siirtymistä luolan seinää seuraten myötäpäivää, välillä vilkaisten mieheen päin. "Keelusteltava ruokkia luolaa?" ah, ruokkia luolaa, eli aivan kuten hän mietti. Mutta miten saisi peruutettua tämän?
Aleiga löysi kyllä kohdan, tai luuli, muttei saanut aivan selvää siitä.
"Vrowrik", nainen kutsui toista. "Neljä symbolia, oikea jarjestik, kiekessää... Kiekeissä kahdessa? Ihmekin kansa symbolit?"
Luolan keskellä olevat kaksi koroketta olivat kuin kaksi suurta kiekkoa, niissä olevat symbolit omaten niin haltioiden, ihmisten kuin tuntemattomiakin symboleita. Oli eläimiä, elementtejä, kiemuroita ja muotoja, esineitä aseista työvälineisiin, ruumiinosista... Cryptin maamerkkeihin.