Housut oli vaihdettu ja nyt paidan vuoro. Omaansa hän ei kuitenkaan saanut ylleen, kun huoneen ovi kävi. Velho käänsi katseensa huoneeseen astuneen naiseen, mutta käänsi katseensa tuosta kiireesti pois. Noita oli kerännyt itsensä varsin nopeasti, se ei enteillyt hyvää.
"Ah kyllä, pois vaivoistasi niin kuin halusit." Vrowrik vastasi, mutta Shael pyyhälsi hänen eteensä ja tarttui häntä hartiasta. Pukeutuminen jäi sikseen, kun toinen pakotti hänet istumaan vuoteenreunalle. Noita kävi uhkailemaan, varsin ymmärrettävää. Velho piti rauhallisen ilmeensä ja otti vastaan sen mitä äkäinen nainen hänelle suustaan suolti. Hän ei sanonut mitään, se sai luvan kelvata myöntymisen merkkinä hänen rikoksilleen. Tosin toinen ääni näytti käyvän kelloon, kun Shael puhui kirouksesta. "I-ilman taikuutta?" Velho toisti epäuskoisenä, mutta ennen kuin ehti protestoimaan, oli noita koskenut hänen otsaansa. Harmaat silmät laajenivät järkytyksestä, koko keho jähmettyi, samalla kun jokin tuntui sammuvan kehon sisällä.
"Ei... ei, ei... ei ei ei ei ei..! Et tiedä mitä teet!" Vrowrik tuntui hätääntyvän, samalla kun tämä hamuili naisen kättä otteeseensa, jotta saisi sen kiireesti irti itsestään, mutta vahinko oli jo tehty. Mies laski katseensa tatuoituun kämmeneensä, mitään ei tapahtunut. "Et ymmärrä... ilman taikuutta..." Tärisevä katse kohosi Shaeliin. "Tatuointini eivät ole tavallisia... Ne syövät minut. Magiani pitää ne kurissa." Mustalla magialla oli hintansa.