Kerro varjoillesi etten pelkää

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 20 Syys 2016, 21:45

// lempinimeltään nähtävästi Arrow Ambush. Tervetuloa, Janni sekä metsästäjä Synth! Ammu vapaasti vaan~ //

Lapis Lazuli

Valkea turkki sai vai vähän valoa osakseen, kun illankorvan aurinko ei enää jaksanut paistaa tiheän ja tumman metsän läpi. Syksyn tummentamien, siellä täällä maahan jo tipahdelleiden lehtien yli juoksi kuitenkin tuo vaaleaturkkinen suuri susi. Silmät hehkuivat vihreää, niiden kalutessa metsää iltapalan toivossa, ennekuin nainen kohtaisi hevosystävänsä jostain päin metsää, minne lienee hän toisen jättäneen ennenkuin pistäytyi asioillaan. Sattuipa, että ilmassa leijui varsin tuore kauriintuoksu - hukan askeleet kääntyivät sitä seuraamaan, nauttien samalla kirkkaasta illasta. Taivas, joka vain siellä täällä pilkisteli puiden lomasta, oli täysin puhdas. Vaikka aurinko laskikin jo, ei metsä silti jäisi täyden pimeyden peittoon - yötaivaan kappaleet valaisisivat kulkijaa kuinka voisivat.

Kauriin susi löysi nopeasti, sillä suurelta hukalta ei matkan taittoon kauaa aikaa mennyt. Lapis piti huolen ettei kenelläkään hänen lounaallaan ollut poikasia tai vastaavaa, ja tämäniltainen lounas oli helppo saalis. Kauriinveri kasteli naarassuden vaaleita karvoja, ja ateriansa jälkeen Lapis kohotti päänsä voimakkaaseen ulvontaan. Naaraan ääni oli hyvin soinnillinen, ja hän uskoi yhden pitkän ulvonnan riittävän kertomaan hevosystävälleen, että hän oli tulossa. Kulkihan hämärsuden ulvonta pitkiä matkoja. Hän hyppelehti puunrunkojen, kivikoiden ja rinteiden kuvittamaa näkymätöntä tietään seuraten tuttuja tuoksuja. Pian hän saikin kiinni hevosensa tuoksun, ja käänsi tassunsa siihen suuntaan. Etäällä, vielä pitkähkön matkan päässä - mitä nyt puustolta pystyi - hän kuuli Pruinan tutun hirnahduksen, eikä sittemmin jaksanut keskittyä ympäristöönsä enempää. Saattoipa muutama uusi tuoksu livahtaa naaraan verisen kirsun ohi. Pruina jostain syystä kuulosti kavahtavan jotain, mutta susi päätti olla huomioimatta sen. Mitä liene taas säikkyy, hän tuhahti itselleen. Hevonen ei myöskään tuntunut ottavan askelia lähemmäs häntä, vaan pikemminkin loittoni hieman. Susi otti valtavan loikan erään rinteen huipulta, ja nautti siitä kuinka illan viileä valo pyyhki hänen tukkiaan hetkisen.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2016, 23:10

Synth Skullmore

Syksy oli vuodesta hankalinta aikaa jäljittää eläimiä, puiden kuivuneet lehdet peittivät maan ja sen mukana jäljet metäsn pohjalle. Näinä aikoina metsästäjän täytyi luottaa vain kuuloonsa. Lehdet kahisivat hiljaa raskaiden kavioiden alla, Epsilonin kulkiessa rauhallista käyntiä eteenpäin, samalla kun Synth silmäili ympäröivää metsää. Varsin hiljaista vielä, mutta auringon painuessa täysin mailleen lähtisivät petoeläimet liikkeelle.
Jonkin aikaa he kulkivat eteenpäin, kunnes jostain kaukaa kantautui vaimeaa ulvontaa. Ruunan korvat kääntyivät äänen suuntaan ja se auttoi miestä kääntämään ratsunsa oikealle tielle. Käskevä maiskautus ja hevonen lähti liikkeelle ravin kautta kevyeeseen laukkaan.
Katse kävi puiden latvoissa, tuuli näytti kulkevan heitä vastaan, joten tässä olisi mahdollisuus yllätys hyökkäykseen, peto ei haistaisi heitä etukäteen.

Synth kävi rauhoittamaan Epsilonin vauhdin, pysähtyen kuuntlemaan, tai oikeastaan antoi hevosensa tehdä sen hänen puolestaan. Herkät korvat näyttivät kuulevan jotan idästä päin. Synth käski Epsilonin jälleen liikkeelle ja veti jousensa pois selstään ja nuolen viinestään valmiiksi. Nuolen kärki oli hopeasta taottu, se lähinnä oli ihmissusien varalle, mutta kyllä se tavallisenkin suden tappaisi.
Viimein Synthkin pystyi kuulemaan kuinka metsän siimes kahisi, jonkin ison kulkessa nopeaa vauhtia eteenpäin. Vilaus valkoistakin näkyi kauempana. Epsilon kävi hörähtämään yllättäen, joka oli tuolle harvinaista, hevonen kun oli koulutettu sietämään petoeläinten läsnäoloa, mutta Synth pian huomasi mistä oikein kiikasti. Kauempana hän saattoi nähdä hevosen, joka luimisteli pelosta mitä ilmeisimmin. "Nyt on huono hetki varoittaa kaveriasi." Mies kuiskasi toverilleen rauhoittavasti, virittäessään jousensa. Metsänsiimeksestä viimein loikkasi esiin valkea iso susi. Synthillä ei ollut kauaa aikaa aprikoida, oliko erikoisen kokoinen susi muodonmuuttaja, mutta se vaikutti olevan uhka kauempana seisovalle hevoselle.
Jahkailematta mies päästi nuolestaan irti, joka voimalla suhahti puiden ja pensaiden lomasta, kohteenaan valkean suden kylki.

//Piu piu sinne lensi :D //
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 21 Syys 2016, 00:59

Kipua. Kipua? Mistä se tuli? Kesken hypyn tunsi Lapis viiltävää kipua kyljessään, ei tappavaa mutta kipua kuitenkin. Hän ei pitänyt siitä, ei alkuunkaan, ja kun suden jalat tavoittivat maata alleen hieman horjahtaen, kävi hätäinen katse kohti hänen kylkeään. Sattui. Miksi hänessä oli nuoli? Miksi se oli siinä? Hämmentynyt ja yllätetty susi näytti ensin säikähtäneen, ja sitä hän tottavie olikin. Hän katsoi hetken kylkeään, yritti selvittää päätään. Sitten tunteista otti vallan viha.
Suden selkäkarvat nousivat pystyyn suorastaan hiipivästi, häntä nousi selkärangan yläpuolelle ja hammasrivistö välkähti. Kurkusta kantautui voimakasta murinaa, ja Lapista oikeastaan pelotti. Kuka oli päässyt niin lähelle, että voi häntä vahingoittaa ilman että susi sitä huomasi? Toisaalta hän ei voinut syyttää kuin itseään, mitäs oli keskittynyt muihin asioihin ympäristönsä sijasta. Ammuttaisiinko häntä uudelleen? Nuolia oli vaikea väistää, jos uusi nuoli ammuttaisiin, se osuisi aika varmasti maaliinsa.

Lapis alkoi ottaa askelia katsellen ympärilleen. Suuret jalat olivat jatkuvasti valmiina tekemään mitä vain. Häntä koipien välissä hän ei lähtisi kuitenkaan. Pruinan hirnahdus keskeytti naaraan ajatukset, ja hän käänsi päätään sen suuntaan. Hevonen kuopaisi maata kaviollaan ja heitti päätään. Hämärsusi urahti sille äänekkäästi, ilmoittaakseen olevansa kyllä hengissä, mutta pyytävänsä hevosen olevan valppaana juoksemaan jos tilanne sitä vaati. Pian suden heikommalta puolelta, sieltä minne tuuli hänen tuoksuaan kuljetti, näkyi jokin hahmo etäämpänä. Tarkat pedon silmät erottivat hevosen ja ratsastajan, jolla oli mukanaan jousiase. Muuta hänen oli vaikeampi sanoa, ilman tuoksuvanaa hän oli kuin puolisokea.
Susi teki selväksi huomanneensa kaksikon, sillä alkoi ottamaan askelia loivasti heidän suuntaansa yhä muristen. Hän halusi ensin selvittää, mikä tämän henkilön asia oli, ennenkuin toista lähtisi lahtaamaan. Susi tuijotti herkeämättä, kirkkailla silmillään, arvioiden tilannetta. Olisiko toinen kenties turkin perässä? Tai vain harjoittelemassa? Hoitiko tuo mies riistaa? Ja ennen kaikkea - halusiko mies tapella vai lähtisikö tuo karkuun? Pruina alkoi stepata hieman lähemmäksi.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Syys 2016, 10:03

Nuoli oli osunut, mutta suden nahka taisi olla paksumpaa kuin normaalin suden, se ei ollut uponnut tarpeeksi syvälle tappaakseen. Peto oli pysähtynyt aloilleen ja silmäili ympäristöään, ainakin se ei hevosen kimppuun käynyt. Tosin Synthiä ihmetytti miksei hevonen lähtenyt pakoon, se selvästi näki suden ja kuopi maata hermostuneena. Ehkä se ei kyennyt?
Miehen katse kohtasi suden oman hetkellisesti, heidät oltiin huomattu. Peto ei lähtenyt karkuun, se kävi ottamaan askelia heidän suuntaansa, muttei näyttänyt vielä uskaltautuvan hyökätä. He tarkkailivat toisiaan.

Mies veti uuden nuolen viinestään ja viritti sen jousensa varaan, jännittäen sen äärimmilleen. Tällä kertaa se uppoaisi tarpeeksi syvälle. Synth sulki toisen silmänsä tähdätäkseen noiden vihreiden silmien väliin. Juuri väärällä hetkellä Epsilon hänen allaan kävi liikahtamaan ja hirnahtikin vielä perään, saaden ratsastajansa tähtäyksen horjumaan, samalla kun tämä laukaisi jousen. Synth päästi yllättyneen henkäyksen tarttuen ohjaksiin, käskien mustaa ruunaa rauhoittumaan.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 22 Syys 2016, 22:04

Lapis oli keskittynyt niin uuteen kaksikkoon edessään, että kun metsästäjä alkoi vetää uutta nuolta viinistään jänteelle, jännittäen sen sulavasti, alkoi naarassudella pikkuhiljaa keittää. Hän tunsi ehken pelon sijasta jännitystä - kuinka vielä tähän mennessä tavallinen metsästäjä oli uskaltanut häneen tähdätä? Lapis tiedosti kokonsa ja ulkonäkönsä uhkaavuuden. Ehkä toinen teki tälläistä useammin tai vain etsi hankaluuksia. Hulluksikin voisi luulla. Kun mies sulki toisen silmänsä tähtäykseen, jatkoi susi suoraan eteenpäin määrätietoisin askelin. Samalla hevonen - joko omasta tahdostaan tai ehkä hänen liikehdintäänsä säikähtäen - liikahti ja miehen hienovarainen tähtäys meni pieleen. Lapis kyllä hieman väistikin, muttei pitänyt sitä ensiarvoisen tärkeänä - yksi tai kaksi nuolta kyllä sattui eikä hän pitänyt siitä, mutta hän ei osoittaisi heikkoutta tälläisesta. Nuoli viilsi hänen turkkiaan ja osuessaan naaraan vasempaan lapaan hän ei muuta kuin irvistänyt entistä kaameammin. Katse pysyi miehessä. Hän ei horjuisi - hän osoittaisi tuolle miehelle, että oli alkanut taistoon aivan väärän tyypin kanssa. Lapista väsytti ja ärsytti, eikä hän ollut kovinkaan leikkisällä tuulella. Sen verran kylläkin, ettei heti ollut toisen kaulaan hyökkäämässä. Pruina hirnahti, se ei uskaltanut tulla lähemmäs koska vaistosi omistajansa mielialan olevan hieman ärtynyt.
"Nuolesi eivät minut satuta, poika," hän urisi yleiskielellä pitäen äänensä niin matalana, kuin mitä se susimuodossa vain oli mahdollista. Suden hahmo toi siihen aina oman, matalemman sävyn kun vertasi hänen ihmisenkaltaiseen muotoonsa. Toisen ulkonäöstä hän oli kylläkin päätellyt tämän olevan ihminen tai sen kaltainen, ja yleiskieli nyt yleensä oli kaikilla hallussa. "Ammu vielä yksikin nuoli niin saat tietää miltä hampaani tuntuvat kurkussasi." Naarassusi pysähtyi, häntä korkealla ja tukevaan asentoon, pienen matkan päähän kaksikosta. "Jos arvostat omaa ja ystäväsi," tässä välissä hän vilkaisi hevosta miehen alla, "henkeä, lasket jousesi."
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Syys 2016, 22:55

Nuoli oli tehnyt ikävästi vahinkoa suden lapaan, sen tarkoitus oli ollut lävistää pedon kallo nopeasti ja kivuttomasti. Synth ei voinut muuta kuin vetää uuden nuolen esiin, suden käydessä vain ottamaan askelia pelottomana lähemmäs ja paljastelipa tuo hampaitaan siinä ohella. Jousi jännitettiin uudemman kerran ja tähtäys kävi jälleen kohti valkeaa otsaa, mutta sitten eläin avasi suunsa. Synth pysähtyi, susi puhui. Tuo varoitti häntä, uhkaili oikeastaan, mutta se oli hyvästä syystä. Kuka nyt ei pitänyt tulla jousella osoitelluksi.

Tähtäys hölleni ja mies suoristi selkäänsä, samalla kun susi pysähtyi. Hän ei päästänyt irti nuolestaan, vaikka jousen jännitys oli laskenut. Episilon päästi varoittavan hirnahduksen korviaan luimistellen ja kuopi kaviollaan maata, kertoen petoeläimelle ettei pelännyt. "Hysss, Epsilon." Synth sanoi rauhoittavalla äänellä ratsulleen, pitäen kuitenkin katseensa tiukasti sudessa. "Luulin sinua tavalliseksi sudeksi." Mies nyt totesi, toki toisen koko oli normaalia sutta suurempi, mutta metsät olivat täynnä mitä erikoisempia petoja. Se mikä miehen sai hölläämään tähtäyksensä kanssa oli silkka kunnioitus älyllisiä olentoja kohtaan. Jos tuosta ei vaaraa hänelle tai kenellekään muulle ollut, hän ei ollut oikeutettu riistämään tuon henkeä.
Synth laski jousensa alas, mutta piti nuolen edelleen esillä, olihan toinenkin puolestaan varsin uhkaava näky. "Pyydän anteeksi." Mies pahoitteli. "Voin hoitaa aiheuttamani vahingon." Tämä lisäsi.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 23 Syys 2016, 23:08

Lapis tuhahti toisen vastauksille. Kyllä, hän ymmärsi että erehdyksiä sattuu. Ei, hän ei sano sitä ääneen. Lapis piilotti hitaasti hampaansa ja höllensi hieman jännitettä kehossaan, ollen kuitenkin niin kauan valppaana kuin toisella oli jousi ja nuoli ulottuvillaan. Pruina oli tehnyt matkaansa lähemmäs vihdoin, ja Lapis käänsi päätään ystävänsä puoleen: "Taisit säikähtää," hän mumisi, lähinnä osoittaakseen miehelle että hevoset eivät kuuluneet hänen ruokalistaansa. Pruina heitti harjaansa ja yritti nähtävästi aloittaa jutunjuurta toisen hevosen kanssa, mutta Lapis ei ollut varma kuinka Epsiloniksi kutsuttu hevonen reagoisi - hulluksi varmaan luuli, petoeläimen kanssa kun hevonen vietti aikaa.
Metsästäjä tarjoutui korvaamaan aiheuttamansa vahingot, ja hetken naaras epäröi - halusiko toinen hänen lähelleen vain jotta voisi upottaa veitsen hänen kaulaansa? Vai oliko toinen vilpittömästi pahoillaan? Tuuli ei vieläkään ollut suotuisa, mutta se heittelehti hivenen, joten hän sai jonkinnäköistä kuvaa seurastaan. Toinen kyllä näytti taidokkaalta ja vaaralliselta etenkin jousensa kanssa, mutta ei millään muotoa hehkunut pahuutta. Suden selkäkarvat laskivat hiljalleen, ja korvat ojentautuivat enemmän eteenpäin.
"Vai on edessäni metsästäjä, joka hoitaa saaliinsa haavoja?" Naaras naurahti, mutta nuolien kipu oli toden totta pistävää. Niiden kärjet tuntuivat polttelevan, ja Lapiksen mieleen hiipi niiden ehkä olevan jollain aineella päällystetyt. Käyttikö toinen myrkkyä nuolissaan? Ehken hänen olisi paras antaa katsoa, vaikka haavat umpeutuisivatkin nopeasti. Ehkä metsästäjälle tulisi parempi mieli - vaikka se ei tosiaan ollut asia mitä Lapis mietti ensisijaisesti. "Hmh. Olkoot. Saat ainakin luvan vetää nuolet ulos," hän murahti, siirtäen katseensa sivulle. Naaras pohti hetken, tulisiko hänen massiivinen turkkinsa tielle tässä aktiviteetissa, ja päätti vaihtaa inhimillisempään muotoonsa. Toinen saisi ainakin ehkä sätkyt ampumisensa kohteesta? Ripeästi metsästäjän edessä ei ollutkaan enää suuri valkea susi, vaan naisen näköinen hahmo - toki korvineen päivineen, ja jotenkin ihmeen kaupalla hänen vaatteensa säilyivät päällä - jolla nyt sattui sojottamaan kaksi nuolta hänen kehostaan. "Lupaan etten pure," hän lisäsi vielä happamasti nostaessaan viittansa Pruinan selkään sanojen "pidähän näitä" saattelemana. Verta haavoista tuli yllättävän paljon ja niitä alkoi jo kutittaa.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Syys 2016, 00:14

Katse kävi lähestyvään hevoseen, jolle susi meni puhumaan. Toveri siis, ei illallinen. Asioita toisinaan käsitti väärin, kun tilanteet tapahtuivat sellaisella temmolla, että ratkaisut täytyi tehdä riskillä. Epsilonkin kävi rauhoittumaan miehen sanojen myötä, kuin myös uuden tuttavuuden lähestymisestä. Musta ruuna kuitenkin seisoi maltillisesti paikallaan, ilman Synthin lupaa tuo ei liikkuisi, tuo oli jo käynyt yhden erheen tekemään, joka oikeastaan oli auttanut valkeaa petoa.
"Et ole saaliini enää, joten haluan säilyttää yöuneni turhalta huolelta ja korvata sen mitä olen erheissäni tehnyt." Mies vastasi toisen sanoihin. Hän ei olut vain ystävällinen koska se kuului tapoihin, hän oli ennen kaikkea vilpitön.
Susi kävi myöntymään lopulta hänen tarjoukseensa, varsin koppavalta tuo kuulosti, mutta ymmärrettäväähän se oli, kun kaksi nuolta sojotti ikävästi kehosta. Tosin mies ei joutuisi paikkailemaan suden turkkia, vaan valkea hahmo otti inhimillisemmän muodon, korvat ja häntä näyttivät kuitenkin jäävän. Synth tuijotti muutosta hetken häkeltyneellä katseella, mutta se oli pian poissa. Jonkinsortin muodonmuuttaja siis, se selitti paljon.

Mies kävi sujauttamaan nuolensa takaisin viineen ja pujotti jousensa roikkumaan olalleen, ennen kuin laskeutui alas satulasta. Synth ryhtyi kaivelemaan satulalaukkuaan, josta nyt löytyi ensiaputarpeet haavereita varten mitä hän kohtasi petoeläinten kanssa sillon tällöin. Harvoin hän kyllä paikkaili itse petoeläimiä, mutta niin kuin hän oli sanonut, tämä nainen ei ollut hänen saaliinsa enää.
Synth veti esille pullon, joka sisälsi kirkasta alkoholia. Se ei ollut mukana juomista varten, mutta se puhdisti haavat paremmin kuin pelkkä vesi. Sideharsoakin mies löysi yhden rullan, siitä riittäisi haavojen puhdistamiseen ja sitomiseen, jos ne sitä vaatisivat.
Synth kääntyi tarpeineen kohti naista. Sillä välin Epsilon kävi kurottelemaan uteliaana päätänsä vierasta hevosta kohti. Tosin tuo selvästi kiersi naisen kaukaa. "Jos istahdat alas niin irroitan nuolet." Mies kehoitti, laskiessaan pulon ja kääreen maahan toistaiseksi.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 27 Syys 2016, 21:33

Miehen noukkiessa pari tavaraa satulalaukustaan seurasi Lapis sillä välin tämän seurana olevaa hevosta. Nyt etäisyys oli tarpeeksi pieni jotta kohdatun kaksikon tuoksut ja niiden viestit saapuivat vihdoin susinaisen nenään, ja häntä todentotta helpotti tieto siitä että toinen oli ihminen eikä löyhkännyt kuolemalta tai joltain muulta yhtä luotaantyötävältä. Metsästäjän kehotuksesta Lapis katseli maasta sopivan kuivan kohdan ja istahti alas varoen oikeaa kylkeään ja vasenta olkaa ja hartiaa. Hänen kurttuisa katseensa seurasi toisen jokaista liikettä, mutta kivisen jännittynyt hän ei enää ollut. Hän asettui niin että nuolet olisi suorin kiskaista irti, ja koska ei pitänyt kivusta hän yritti keskittyä siihen ettei ajattelisi sitä.
"Voi olla että haavat alkavat umpeutua aika nopeasti, on sellainen parantumiskyky..." Lapis sanaili toiselle. Tulehtua ne saattoivat, minkä takia puhdistaminen ei olisi huono idea, vaikka kaikki taudit ja sellaiset yleensä väistyvät päivänpuolikkaissakin. Sitominen nopeuttaisi tätäkin prosessia. Pruina teki sillä välin tuttavuutta toiseen hevoseen, vanha hevonen vaikka olikin oli sillä silti energiaa ojennella päätään ja hörähdellä.
"Onko nuoliesi pinnalla jotain... ainetta?" Susinainen kysäisi ensimmäisen nuolen irrottua. Suoraan allergiaa ne eivät ihan aiheuttaneet, mutta voi arvata ettei avohaavaan nyt pitäisi yhtään mitään laittaa ja olettaa ettei se reagoisi. Hän katsahti haavaan ja kyllä vain, se tuoksui ärtyneeltä, ja siltä se näytti hivenen.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Syys 2016, 10:28

Synth polvistui naisen vierelle, kun tuo oli asettunut aloilleen. Toisen vaatteet näyttivät varsin kuluneilta ja kärsineiltä, nuolet olivat antaneet pari reikää naisen paitaan. Mies ryhtyi varoen tunnustelemaan toisen nuolen ympärystöä, painelen varovsti saadakseen selville kuinka syvälle nuoli oli uponnut. Synth kohteliaasti pahoitteli, jos tuotti toiselle pahastikin kipua.
"Hyvä kuulla." Mies totesi naisen kertoessa parantumiskyvystään. Nuolet irroitettiin mahdollisimman varoen, mutta nopeutta siinä täytyi käyttää, jotta kipu olisi mahdollisismman lyhyt kestoinen. Synth pyyhkäisi verisiä nuolen kärkiä pitkän takkinsa helmaan, enen kuin sujautti ne taiaisin viineen.

"Nostatko hieman paitaasi niin pääsen haavoihisi paremmin käsiksi." Synth pyysi, samalla kun noukki viereltään sideharsoa ja kiersi sitä kämmenensä ympärille. Sillä välin kaksi hevosta hörähtelivät tuttavallisesti toisilleen. Epsilon oli nuori ja innokas tutustumaan vanhempaan verisukulaiseensa.
Katse kääntyi takaisin naiseen, tuon käydessä utelemaan hänen nuolistaan. "Ei ole, mutta ne ovat hopeaa, et kai ole allerginen?" Synth vastasi, samalla leikaten kämmenensä ympärille kidotun harsopalan irti puukolla ja ryhtyi kostuttamaan sitä raa'alla alkoholilla. "Tämä saattaa kirpaista." Synth varoitti, ennen kuin meni painamaan kostuneen kääreen ensimmäisen haavan päälle, jos toinen oli paitansa suostunut nostamaan.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 30 Syys 2016, 17:31

Lapis oli onneksi varautunut nuolien kiskomisesta aiheutuvaan kipuun, ja vain nytkähti ja puhalsi ilmaa nopeasti ulos huuliensa välistä nopeasti ensimmäisen nuolen irrotessa. Kauniita, ohuita, tappavia nuolia. Miehen kehotuksesta nainen päätti paidan nostamisen sijaan nostaa sen kokonaan päältään pois ilman sanailua - se oli niin reikäinen että sen pujottelu pois oli helppoa. Illan viileys tuntui iholla lempeänä kätenä, kun ei ollut turkkia suojana. Kylmä ei onneksi ollut, sillä kuten luisevahko ulkonäkö antoi ilmi, eivät naisen lihakset hirveästi lämmittäneet, kun rasvakerroksen eristävyyttä oli vain nimeksi. Repaleinen musta aluspaita tuskin tulisi heti tielle, ja nainen käärikin sen reunaa toisen kyljen kohdalta. Nuoli oli uponnut siellä siististi kylkiluiden väliin, mutta haava olikin sen suhteen suurempi ja syvempi.

Kysymykseen siitä, oliko hän allerginen hopealle jota nuolissa kuului olevan. "En," hän vastasi vähemmän töksähtävästi kuin yleensä. Olo helpottui kun nuolet kehossa vähenivät, ja vaikka hän olikin ihmissuden kaltainen, ei samaa allergiareaktiota ollut - näin hän oli kuullut eräältä tiedemieheltä. Nainen varautui puhdistusoperaatioon puremalla hampaitaan hieman vahvemmin yhteen. Häntä sivalsi ilmaa alkoholiin kastetun siteen koskettaessa ihoa, ja kasvot hieman jännittyivät lisää. Nainen murahti muutaman epämääräisen sanan hämärsusien kielellä puoliääneen kirotessaan poltetta, jonka puhdistus aiheuttaa. Hevoset sentään näyttivät viihtyvän keskenään.
"Lienet käyttänyt joustasi jo jonkin aikaa, metsästäjä" Lapis sanaili toiselle puhdistustoimien jatkuessa miehen johdossa. Nainen liikahteli sen mukaan, mitä toinen näkisi tarvittavaksi. "Hevosesi ja jousesi näyttävät sopivan sinulle kuin sulat linnuille," hän jatkoi vielä. Äänessä kuului puheen pohjaavan vertauskuvansa luontoon, sillä hämärsusi ei muusta niin hyvin tiennyt. Hän ei kuitenkaan kehunut toista suoraan, mutta jonkinlainen arvostus saattoi pilkahtaa hänen sanojensa takaa. Toinen oli sitäpaitsi tarpeeksi fiksu laskemaan aseensa suuren suden näin ohjeistaessa - ehkäpä tämä ihminen ei tosiaan ollut niin uhkarohkea, kuin mitä useimmat metsästäjät naisen tähänastisessa elämässä olivat osoittautuneet olevan. Villit, kiiluvat silmät seurasivat toisen toimia vaivihkaa, ja haavat saivat potkua umpeutumiseensa puhdistuksen myötä. Kotvan kuluttua näyttäisi kai jo siltä, ettei nuolia olisi koskaan ammuttukaan.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 30 Syys 2016, 18:26

Hopea ei tuottanut siis mitään allergista reaktiota, hyvä niin. Synth keskittyi rauhassa haavojen puhdistamiseen, samalla kuunnellen jokseenkin iloista hörähtelyä hevosten suunnalta. Sitä mies sai harvoin kuulla, kun kuljeksi metsällä yksin Epsilonin kanssa suurimman osan ajastaan.
Mies havahtui kuullessaan naisen sanat, oliko tuo jonkin sortin kehu? "Pienestä lapsesta pitäen käytin kaiken vapaaaikani jousi käteni jatkeena." Synth vastasi, käännelen puhtaampaa puolta sidehuovastaan. Mies tajusi yllättäe, ettei ollut esittäytynyt tälle naiselle, jota erheissään oli mennyt nuolillaan ampumaan, kuinka epäsoveliasta. "Ah, anteeksi, en ole edes esittäytynyt. Synth Skullmore." Metsästäjä esittäytyi, käyden ohimennen tarjoamaan vapaata kättänsä tervehdykseksi, tarttui nainen siihen tai ei.

Veri oli saatu puhdistettua molemmista haavoista ja alkoholin puhdistavat ainesosat olivat tehneet tehtävänsä, haavat näyttivät parantuman varsin ripeään tahtiin. Se sai Synthin painamaan peukalonsa varoen yhden haavan jäänteen päälle, kokeillen tuota nopeasti parantunutta ihoa. "Varsin hyödyllinen kyky." Synth kommentoi. "Näitä tuskin tarvitsee edes sitoa." Mies lisäsi, pyyhkien verta ja alkoholia kädestään takkinsa liepeeseen.
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 04 Loka 2016, 21:31

Oli naisen mielestä jopa hivenen huvittavaa miten kaksi parivaljakkoa törmäävät toisiinsa. He olivat niin samankaltaisia, mutta samalla erilaisia. Nainen kuunteli toisen puhetta, miettien kuinka nuoresta iästä toinen olikaan jousta käteensä etsinyt. Kaikki oli hyvin kunnes se ei enää tapahtuisi tämän vapaasta tahdosta - naisella oli varsin negatiivinen suhtautuminen kaikkeen, mihin toinen piti pakottaa. Onneksi mies näytti kuitenkin viihtyvän jousen kera.
Totta puhuakseen Lapis oli jo jossain vaiheessa pohtinut toisen nimeä, mutta vasta toisen esittäytyessä muisti sen tosiaan puuttuvan. Hämärsusi käytti niin paljon muita aistejaan luodessaan kuvaa kohtaamastaan henkilöstä että nimi joskus unohtui heti alkuunsa. Toisen pahoitellessa esittäytymättömyyttään nousivat Lapiksen kulmakarvat hivenen ja korvat saivat kysyvän asennon. Nainen tarttui toisen käteen vilkaistuaan sitä ensin nopeasti. "Lapis," nainen sanoi palauttaen kasvonsa ja korvansa neutraalimmaksi, "Lazuli." Nainen ei kokenut toisen tekevän hänen sukunimellään erikoisemmin mitään, tuskin toinen metsästi riistaa hänen jahdattavalleen, sen hän olisi todennäköisemmin haistanut. "Pruina," Lapis esitteli hevosensa lyhyessä nyökkäyksellä niiden suuntaan. Olihan toinen kuin ystävä hänelle.

Hämärsusi katseli haavojaan. Ne todentotta paranivat paremmin kuin yleensä, ja painoi nainen mieleensä puhdistaa ne seuraavan kerran loukkaantuessaan. Hän antoi toisen koskea niihin, susinainen tiesi sen olevan mielenkiintoista useimmille. "Yleensä annan niiden vain olla. Luulen, että tuo puhdistaminen riittää." Osa verestä oli puhdistunut haavojen korjaamisen myötä, mutta nainen ei muutenkaan ollut niitä ihmisiä joita likaantuminen haittaisi, eikä siis ensitöikseen alkanut pohtia muutamien veritahrojen pesua. Lapis katsoi miestä hetken ja hymähti puoliääneen pohtiessaan itsekseen, että toinen ei tosiaan vaikuttanut ainakaan kamalalta.
Muistaessaan taas hevosystävänsä, kääntyivät suden silmät kahden kaviojalan suuntaan. Ne näyttivät viihtyvän varsin hyvin yhdessä, mihin kummatkin hevosenomistajat vaikuttivat olevan tyytyväisiä. "Partioitko useinkin illalla, vai etsitkö kenties jotain tiettyä?" Nainen kävi kysymään, nostaessaan pitkähihaisemman paitansa syliinsä, istuen vielä hetken aloillaan antaen ihon uusiutua kokonaan.
Ikane
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Loka 2016, 09:39

Oli hauska nähdä kuinka nuo suden korvat toimivat juuri samoin tavoin mitä sutena, liikahtelivat kuunnellessaan ympäristöään ja elehtivät tuntemuksista varsin selkeästi. Metsästäjänä Synthillä ei niitä elkeitä ollut vaikea lukea. Lapis Lazuli, varsin maanläheinen nimi ja oikein sopiva nimi naiselle. "Viehättävä nimi." Hyvistä tavoista ei luistettu, vaikka toinen osapuoli ei olisi yhtä sivistynyt. Ei sillä että nainen huonotapainen olisi, mutta he kaikki olivat erillaisia ja hän sattui noudattamaan oppimiaan käytöstapoja hyvin tarkasti.
Katse kävi hevosessa, joka myös esiteltiin Bruinaksi. "Epsilon... mutta sen varmaan tiesitkin jo." Synth esitteli oman hevosensa, käyden käärimään verisen sideharson myttyyn, pyyhkäisten huolellisesti vielä muutaman veri norot ja tahrat pois Lapiksen iholta. Alkoholipullon korkki laitettiin kiinni ja mies nousi polviltaan ylös.

Ruuna käänsi katsettaan isäntäänsä, kun tämä asteli satulalaukun luokse, käyden pakkaamaan pullon ja siteet takaisin. Vilkaisu suotiin naiselle, tuon esitäessä kysymyksen. "Tänään en etsinyt mitään tiettyä, tavallinen metsästys reissu." Mies vastasi. "Sain pari fasaania päivemmällä, tahdotko kenties liittyä seuraani illliselle leiriini?" Synth päätti kysyä, samalla kun asteli Epsilonin viertä pikin ja tarjosi kätään haisteltavaksi Pruinalle. "Se olisi vähintä mitä voin tehdä." Mies vielä lisäsi.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 14 Loka 2016, 09:49, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Kerro varjoillesi etten pelkää

ViestiKirjoittaja Ikane » 13 Loka 2016, 18:37

Lapis puki pitkähihaisensa takaisin päällensä, miehen noustessa viemaan tarpeitaan takaisin satulan tykö. Kipu oli poissa, ollut jo hyvän aikaa itseasiassa. Jäljet enää kihelmöivät, ihossa ei enää ollut yhtäkään haavaa tai syvää arpea, vain punertavaa arpikudosta muistuttavaa ihoa niillä paikoilla joissa tavan ihmisillä olisi ollut syvät, vasta vuotamasta lakanneet arvet.
Susinainen kuunteli toisen puhetta, Pruinankin kiinnostuessa metsästäjästä ja nuuhkiessaan innoissaan tämän tarjoamaa kättä ja käsivartta. Hevonen rohmusi turvallaan minkä kerkesi, teki mielellään tuttavuutta uuden ystävänsä isännän kanssa. Lapis nousi ylös ja totesi mielessään, että vaikka hän olikin illallista juuri syönyt, voisi hän ainakin hetkeksi toisen leiriin saapua - ennenkuin jatkaisi matkaansa, mihin suuntaan hän olikaan menossa. "Kiitän tarjouksestasi, tulen mielelläni mukaasi. Pyrin kuitenkin jatkamaan matkaani ennen aamunkoita," hän sanoi vilkaisten taivaalle joka oli kääntynyt jo illan sineen eikä auringosta ollut enää tietoakaan, "mutta siihen on vielä aikaa." Ensimmäinen iltatähti oli jo syttynyt taivaalle, eikä ilman koleus ollut ainakaan lämpenemässä.

Hämärsusi käveli Pruinan tykö, nostaen kaapunsa selkäänsä yhdellä pyöreällä heitolla, tarkkaillen samalla Epsilonin reaktioita hänen sudentuoksuunsa. "Johda reittiä, metsästäjä," naishahmoinen sanoi noustessaan hevosensa selkään. Sekin, että hän käytti toisesta sanaa metsästäjä ei ollut sellaisella tavalla, joka saatettaisiin katsoa ivaksi tai vihaksi - se oli enemmänkin arvonimi. Eivät hämärsudetkaan kutsuneet ketä tahansa laumastaan metsästäjiksi, vaan se tuli ansaita. Vaikka Lapis ei toista sen syvemmin tuntenut, oli kunniaa korostavan rodun edustajana hänenkin pakko antaa myöten.
Susimuotoonkin hän olisi voinut muuttua, mutta arveli olevan ehkä parempi näyttää inhimilliseltä hetken aikaa. Sutena hän ehtisi kyllä taivaltaa. "Asutko metsässä?" Lapis kysyi, kaksikon taivallettua jo hetken.
Ikane
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron