Kirjoittaja Crimson » 22 Loka 2016, 20:30
Dariuksen parahtaessa Seyr hätkähti hieman, mutta nostatti kasvoilleen hymyn. Hän oli ihan tarkoituksella jättänyt vanhan sukunimensä jo unholaan ja taakseen. Tuskin kukaan Lorythaksen aatelistautasta tiesi! Ja se riitti jo ihan hyväksi syyksi pitää moinen tieto piilossa – ei hän sellaisesta arvosta välittänyt, kerta puolueettomana, etenkään kyläpäällikkönä hänellä ei varsinaisesti myöskään ollut mitään asiaa haltioiden sijoille takaisin. Ainakaan Aranin mielestä… mutta se miespä oli niin itsekeskeinen, ettei Vaernin olisi varmaan edes tarvinnut asiaa vastaavalta kannalta miettiä erikseen.
Lorythas pudisti kuitenkin päätään Winderille tuon pauhatessa omasta puolestaan asiasta ja miettiessä, eikö Puolikäärmeelle ollut tullut mieleen kertoa asiasta Dariukselle. Siinä samalla sarvikruunuisen kuunnellen kuinka Haukansilmä myös täsmensi hänen olevan tarkkaan ottaen kreivittären pikkuserkku. Ei Seyrillä ollut minkäänlaisia yhteyksiä omaan sukuunsa ollut enää pitkään aikaan, hyvä että aikanaan silloinkaan, kun haltioiden piilopaikassa asui! Ei hän ollut tietoinen kreivittären suvun puolelle kaartavista haaroista, ja Erudessankin hän tunsi nykyisten tietojen perusteella tunnustettavan Cúthalioniksi kreivi Arethdrielin naituaan.
Luolan seinustalle harhaillut katse kääntyi hitaasti Dariuksen puoleen takaisin miehen mainitessa, ettei Aran saisi tietää tästä. Kulma kohosi jälleen – Puolikäärme kun oli olettanut, että tämä oli Cúthalioneitten juoni yhdessä ja nuo olisivat jotenkin koittaneet tämän kautta jo hyötyä tiedosta tahollaan. Mutta ilmeisesti kaiken takana olikin vain… kreivi itse, joka sukutauluja oli tätä tarkoituksella tai tarkoituksettomasti tutkinut. Lorythas sai kaikesta sellaisen kuvan, ettei itse kreivikään ollut luopunut tiedosta eteenpäin kuin Dariukselle…
”Varmaan paljonkin…”, Seyr naurahti varovaisesti, kynsiään hermostuksissaan yhteen napauttaen muutamaan otteeseen, ”E-et… vain ole koskaan… kysynyt”.
”Ei tämäkään kuitenkaan mikään salaisuus ole ikinä ollut, en vain… siitä erikseen kenellekään mainitse. Ymmärrät varmaan, etteivät useimmat varmastikaan katsoisi suopeasti, jos tunnustautuisin aatelissuvun jäseneksi… se toisi ongelmia Briarille, siinä missä myös henkilökohtaisesti minulle”, Lorythas huokaisi, ”Sitä paitsi, en ole ikinä kokenut olevani tervetullut kansanne pariin – pelkkä lapsuuteni oli jo niin hankala, voit vain kuvitella, millaista äidilläni oli piilotella siipiäni, sarvenalkuja ja puoliverisyyttä, vaikka samaan aikaan jälkipolveaan tietenkin piti muille esitellä. Olen ollut mukana niin monissa juhlissa, joissa on ollut lupa vain hiljaa hymyillä muille, etten varsinaisesti halua edes uskoa, että minusta olisi sellaiseen muottiin painumaan millään tavalla enää tässä vaiheessa – olen varmaan nähnyt vanhempasikin aikanaan ja kasan muita tunnettujen sukujen edustajia, kun olin vielä nuori…”. Turkoosi katse oli laskeutunut silmäilemään uudelleen sitä paperinpalaa käsissä – tuntui niin hassulta ajatella, että hän kuului samaan sukuun niinkin arvovaltaisen henkilön, kuin kreivittären kanssa. Eihän se hänen elämäänsä varsinaisesti muuttaisi millään tavalla, mutta… samalla ehkä asteen tai toisen kiinnostus omaa sukuaan kohtaan heräsi myös Puolikäärmeessä. Mutta samalla myös vatsanpohjaa kihelmöivä jännitys…
”Anna anteeksi etten kertonut…”, Hopeakäärme tuhahti, katseensa kääntäen taas paremmin Dariuksen puoleen, ”Tietääkö… tietääkö kreivitär tästä? Sain sellaisen kuvan, että sinäkin olisit saanut tietää asiasta melko suljetusti…”.
//BRING IT ON BITCH! Max 4 kuppii riitä mihinkään. Jumalauta, EI KAHVIA KAADETA POIS! D: No Mäitsillä varmaan on sellanen oletus et voi tehä mitä vaanja doggoo syytetään perästä. Tosin nyt ei syytetä. Eikä tarttee köyttää koiraa selkään, kun puppe sai uudet valjakset <://