Take me home tonight || Crimm

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2016, 16:44

Seyrin harmistuneisuus teki lähdöstä vain vaikeaa. Luulisi siihen jo tottuneen aina kun täältä oli lähtenyt, mutta ei. Yhä se sarvipäisen harmistunut ilme sai Eliitin vaikeaksi ja katselemaan muualle. Mutta ei hän voinut nyt jäädä, hänen piti palata takaisin kaupunkiin. Tai no, eihän hänellä kyllä ollut tiedossa mitään muutamaan päivään, ellei jotain yllättävää ja kiireellistä ollut ilmaantunut...
"Ei", oli lyhyt ja ytimekäs vastaus Seyrille, tuon ehdotellessa suunnitelmaansa herättää Iriador ja syödä jotain yhdessä. Totta kai ruoka olisi maittanut ja Iriadorin näkeminen olisi ollut ihanaa, mutta silti eliitti ei sitä halunnut. Tuntui yhä niin pahalta ja omalla tavallaan jopa nololta olla taas Seyrin nurkissa pyörimässä, vaikka hän nimenomaan oli tuonut Iriadorin tänne, jotta nuorempi saisi omaa aikaa kaikesta, mitä kaupungissa oli ja tapahtui. Dariusta suorastaan ärsytti oma läsnäolonsa täällä nyt. Ja eiköhän Lorythas sen myös tiennyt ja ymmärtänyt, tai niin eliitti saattoi vain toivoa. Kyllähän Seyr sen mainitsi, että Iriadorin näkeminen olisi varmaankin vaikeaa Dariukselle, mihin haltia kävi vain nyökkäämään pienesti, samalla katsellen muualle.

Sen enempää asiasta ei kuitenkaan kättä väännetty, kun kaksikko lähti suuntaamaan sisälle noutamaan eliitin tavaroita. Tottuneesti Darius konkkasi sisään ja suuntasi oleskeluhuoneelle, jonne oli tavaroitaan jättänyt eilisiltana. Eipä hän pahemmin mitään sanonutkaan, kun lähti niitä haarniskanpalojaan pukemaan ylleen. Ei hänellä ollut mitään missä niitä kuljettaa erikseen kaupunkiin, joten helpompi vain jos ne ylleen pisti. Olihan niistä suojaakin matkan aikana, sikäli mikäli Darius nyt hankaluuksiin joutuisi. Tuskin ja olihan hänellä Náro, se kyllä osaisi kiitää paikalta pois jos tarve vaatisi. Jahka itsensä oli laittanut valmiiksi, vilkaisi Darius vielä Lorythasin puoleen. Voi kuinka se oli aina yhtä vaikeaa lähteä. Mitä useammin täältä joutui lähtemään, sitä vaikeammaksi se tuntui muuttuvan...

"Kerro Iriadorille terveiset...", Darius aloitti lopulta vaisusti, samalla kun lähemmäs sarvipäistä käveli, "Hän... Varmasti haluaa tietää miksi täällä kävin, joten en näe syytä miksi et kertoisi hänelle totuutta", haltia pysähtyi puoliverisen eteen, tuijottaen yläkanttiin pidempäänsä hetken. Koittaen nostaa pienen hymyn kasvoilleen.
"Pärjäile", Eliitti hymähti, muutaman kerran taputtaen kädellään vasten Lorythasin käsivartta, ennen kuin lähti sen pidemmittä hyvästeittä kohden kartanon tallia, jossa Náro odotti.



// ULTIMATE. ULTIMAKAKA. Ehkä sekin kohta lurauttaa, varo vaan. KIELLÄN SULTA MYÖS KAHVIPAVUT JA PURUT JA KAIKEN. EI ENÄÄ KAHVIA CRIMILLE. paitsi colakahvia //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Loka 2016, 18:52

Lorythas, Iriador


Sisällä oli suorastaan helpottavan lämmintä ulkona vietetyn yön jäljiltä, eikä Seyr kokenut enää niin tarpeelliseksi hohkaa sitä mukavaa lämpöään ympärilleen yhtä voimakkaasti. Ovi suljettiin perässä, kaksikon astellen oleskelutilojen puoleen, jossa Darius pääsi omia tavaroitaan kasailemaan. Vaikka eipä kenraalilla tuntunut muuta jääneen varsinaisesti edes Seyrin luokse, paitsi haarniskansa paloja. Joten eipä puettavaa, saati pakattavaa ollut liiaksi. Lorythas itse keskittyi kaikessa hiljaisuudessa keräilemään niitä viime iltana käytettyjä teekuppeja ja oman viinilasinsa takaisin tarjottimelle. Hän voisi ne käydä tiskaamassa sitten, jahka Darius lähtisi talleille, vaikka eipä niilläkään mitään suurempi kiire ollut.
Winderin avatessa suunsa, keskeytti Seyr kuitenkin tekemisensä ja kääntyi paremmin haltian puoleen. Sarvikruunuinen toi kätensä rintansa alle, levollisesti hymyillen Dariukselle tuon seisahduttua hänen eteensä ja katsoessa ylöspäin.
Tietenkin kerron, jahka hän vain herää ja olemassaolostaan ilmoittaa”, tietenkin Lorythas oli mainitsemassa punapäälle Winderin täällä käyneen, ja kertomassa sanomattakin terveisiä. Ehkä se olisi jollain tapaa jopa Iriadoria lohduttanut sen jälkeen, kun tuo niin surkeana oli ollut aikaisemmin.

Jälleen se haikeus nousi pintaan, Lorythaksen kuitenkaan näyttämättä sitä muuten kuin kulmiaan vaikeasti haikeaan kulmaan laskien. Hän jäisi joka tapauksessa kaipaamaan Winderin seuraa. Tuon narinoita ja läsnäoloa, sekä lämpimiä kosketuksia, joista Lorythas niin kovasti nautti. Ikävä tulisi väkisin, vaikkei siihen olisi ollut tarvetta.
Turvallista kotimatkaa”, Vaern toivottikin kenraalin perään, seuraillen kuinka tuo kartanolta sitten lähti poistumaan.


Iriador oli herännyt jo ajat sitten. Punapää oli nukahtanut viime iltana murheisiinsa aikaisin, ja näemmä se oli näin auringon noustua kostautunut. Ei väsyttänyt enää kun ensimmäisen kerran silmänsä meni raottamaan auki, joten Iriador oli päättänyt yksinkertaisesti vain nousta ylös. Sinällään hän oli olettanut löytävänsä myös Seyrin jalkeilta yhtä aikaisin – mutta kyläpäällikköä ei ollut näkynyt aamulla missään. Eikä tuota ollut näkynyt myöhemminkään. Mikä oli saanut punapään jopa etsimään Lorythasta aikansa, nuorukaisen lopulta luovuttaen ja istahtaen vain kirjastonpuolelle miettimään, miksi pöydälle oli katettu useampi teekuppi…
Eihän Iriador ollut siitä tietoinen, että Darius oli Shyvanan kanssa ollut täällä eilen…

Kuitenkaan pitempään märehtimättä kyläpäällikön perään, Iriador oli kiskonut ylleen saappaansa ja Lorythakselta lainaan saaneensa talvitakin. Se oli jostain paksusta nahasta tehty ja omasi lämpimän turkiskauluksen, johon oli mukava turpansa haudata kylmältä. Sokea oli talsinut kartanolta talleille tervehtimään aamun kirpeässä pakkasessa Nashiraa – mutta samalla hän löysi talleilta jonkun toisenkin tutun. Náro kävi tervehtimään tuttua punapäätä korkealta ja kovaa ujeltaen. Miksi Dariuksen ratsu täällä oli?! Tietenkin ensimmäisenä pintaan kohosi huoli siitä että jotain olisi sattunut, mutta kai Seyr olisi siitä hänelle ensimmäisenä tullut kertomaan… joten suurempi kysymys olikin, miksi ihmeessä Darius mahdollisesti Briarissa oli?
Iriador ei kuitenkaan lähtenyt etsimään kumppaniaan mistään, vaan hän päätti odottaa täällä lämpimässä Nashiraa paijaten ja löytämillään herkuilla tuota ruokkien, jottei peuralohikäärmeen nälissään tarvinnut olla. Ennen pitkään kenraalin oli tultava takaisin tai joku tulisi hakemaan Náron talleilta. Eikä punatukkaisen tarvinnut turhan pitkään paikalla odottaa kuullessaan tutut painavat askeleet ja haistaessaan sen tutun hajun, joka sai korkeahaltian painumaan näkymättömäksi ja livahtamaan läheisen karsinanoven taakse piiloon.
Myös Nashira vilkaisi talleille saapuvan puoleen, määkäisten tervehdyksensä ja ojentaen päätään pitkälle omasta aitauksestaan kohden Winderiä, joka paikalle otti saapuakseen. Naaraspeuran ystävällinen katse seuraili toisen kulkua, siinä missä myös Iriador kaikessa hiljaisuudessaan lähes hengittämättä seisoi sijoillaan omassa piilossaan miettien mitä hän halusi. Vaikka pinnallisesti punapää ehkä halusi antaa Dariuksen mennä ja olla aiheuttamatta lisää mielipahaa, halusi toisaalta nuorukainen myös painaa toisen lujaan halaukseen ja antaa ikävänsä kaikota, nyt kun tähän tilaisuus olisi… Mutta oliko se hyvä idea?

Aikaa ei ollut kuitenkaan miettiä pitempään. Iriador tiesi hyvin miten nopeasti Winder halusi aina ratsunsa selkään kaikota ja matkaan lähteä, oli kyse sitten ihan kotimatka tai tehtävälle lähteminen. Ja se mitä nuorempi päätti tehdä oli varmasti jotain, mitä hän ei olisi kotopuolessa ikinä tehnyt, vaikka olisi tietänytkin heidän olevan kaksin hiljaisilla talleilla kuten nyt.
Punapäinen siirsi olemuksensa Haukansilmän vierelle, tarrasi tuosta halaten kiinni ja työnsi mukanaan läheiseen heinäkasaan nurin kenraalin syliin jääden. Otteen saatuaan korkeahaltia muuttui jälleen näkyväksi - se siistitty punainen tukka heilahti paremmin Dariuksen kasvoille, Iriadorin painaessa kasvojaan kevyesti kumppaninsa hartiaa vasten. Lopulta kuitenkin suoristautuen paremmin istumaan toisen ylle, vakavana Dariusta kasvoilla katsoen, ”Ainako pitää kulkea niin salassa ja hiljaa - joutaisit saada kellon kaulaasi, niin tietäisin aina missä liikut”.



//ET NYT PUHU ULTIMASTA JUST PARI PÄIVÄÄ SIT KÄYTIIN JUOKSEEN SE KAHESTAAN JOONAKSEN KANSSA oWo No saa kyllä itte siivota sitten. ET SAA KAIKKEE KIELTÄÄ EI MÄHÄN KUOLISIN JOS EN MITÄÄN KAHVIN NÄKÖSTÄ SAA D: Tiekkö minne mä sun colakahvis kohta sujautan. Ammun ne raketilla kuuhun lasteittain//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2016, 19:28

Omaan tahtiinsa, kaikessa hiljaisuudessa, Darius sai kävellä kartanon eteissalin läpi etuovelle ja siitä takaisin pakkaseen ulos. Jo heti ovella olisi tehnyt mieli kääntyä ympäri ja palata takaisin sisälle lämpimään, mutta ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin. Aina sinne talleille, missä Náro odotti jo innoissaan isäntäänsä siinä missä myös Nashira kävi haltiaa tervehtimään.
"Sinä et nyt tällä kertaa pääse mukaan", Eliitti mutisi Nashiralle.
Ei hän ollut odottanut kenenkään talleilla olevan ratsujen lisäksi. Se uskomus kävi kuitenkin nopeasti osoittautumaan vääräksi, kun yllättäen eliitti tunsi kuinka tasapainonsa petti. Aluksi Darius pelästyi sen kipeän jalkansa jo pettäneen, mutta ei. Ei se jalka lähtenyt alta, vaan jokin näkymätön paino tuntui Haukansilmän maahan kaatavan. Eikä siinä oikein mitään ehtinyt tehdä, kun Darius löysi itsensä heinäkasasta ja tunsi jonkin yllään. Tai jonkun. Eikä tarvinnut kahdesti arvata kuka se oli.

Sentään Darius tajusi ajoissa, mitä oli meneillään, ennen kuin ehti iskeä keihäänsä korkeahaltiaan. Eliitti kuitenkin parahti pienesti ja jäi sihisemään hampaidensa välistä kun alas kaatui, kipeän jalan tykkäämättä lainkaan tästä liikkeestä. Mutta sen sijaan että olisi valittanut yhtään, jäi Darius vain sijoilleen katseen keskittyen punapäiseen, joka nyt itsensä näkyväksi toi. Ensimmäinen tunne oli hämmennys, jota seurasi lämmin onnellisuuden aalto. Joka kuitenkin väistyi nolostuneisuuden ja katumuksen tieltä, Iriadorin avatessa suunsa. Hetken Darius vain tuijotti nuorempaa yllään, koittaen nyt jotain järkevää sanottavaa keksiä.
"En... Tiennyt oletko hereillä ja... en halunnut sinua herättää. Tarkoitukseni kun ei ollut pitkään vierailla...", Varovaisesti Darius aloitti, pysyen nätisti sijoillaan toisen alla. Hän olisi halunnut vetää Iriadorin halaukseen, mutta ei kehdannut koskea toiseen. Eikä kaikenlisäksi halunnut haarniska yllään Iriadoria halailla, ties vaikka satuttaisi toista.

"Tosin kai sitä olisi pitänyt olettaa sinun olevan hereillä, kun olit nukkumassa eilen jo, kun me saavuimme...", Silmäpuoli jatkoi, siinä samalla ähkäisten tuskaisesti.
"N-niin paljon kuin nautinkin sinusta siinä ylläni tilanteessa kuin tilanteessa, voisitko nyt kuitenkin nousta? Teloin jalkani eilen ja se ei varsinaisesti pitänyt äskeisestä tempauksestasi".



// ULTIMAAAAAHHHHHHH Pitäiskö sitä peliaikaa ostaa... SUN ON NYT VAAN PÄRJÄTTÄVÄ ILMAN KAHVIA. Et nyt colakahveja mihkään ammu ku mä juotan ne sulle ! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Loka 2016, 20:08

Niin, niin”, Iriador hymähti Dariukselle takaisin, kädellään kokeillen mitä toisella oli päällä. Haarniska, syystä tai toisesta. Joskin ei sekään nyt mikään ihme varsinaisesti ollut, mutta omanlaisensa yllätys. Syystä tai toisesta toinen oli myös kaatuessaan jotain sähähtänyt – tietenkin Iriador oli sen pistänyt merkille, eikä voinut kuin kulmaansa kohottaen miettiä, mikä mahdollisesti Dariusta oli satuttanut pehmeään heinäkasaan kaaduttua. Mutta pianpa sekin selvisi, Haukansilmän kertoen satuttaneensa koipensa eilen jossain yhteydessä, eikä yllättävä kaatuminen varmastikaan ollut tuntunut hyvältä.
Iriadorin kasvoille oli noussut lämpimämpi hymy, mutta siihen sekoittui nyt pala pahoittelevuutta. Ei punapää ollut tarkoituksella Winderiä halunnut satuttaa, ei ikimaailmassa, millään tavalla! Mutta nyt se vahinko oli päässyt käymään, ja Iriador osasi siitä myös pahoillaan olla.
Anna anteeksi”, sokea huokaisikin, käyden varovaisesti kampeamaan itsensä Dariuksen yltä pois, asettuen siihen heinäkasaan tuon vierelle kuitenkin mukavasti polvilleen istumaan, ”Jos olisin tiennyt, en olisi varmaan loikannut kimppuusi… vaikka toisaalta – ansaitsit sen kyllä, kerta yritit vain livahtaa täältä tiehesi”, nuorukainen virnisti ovelasti.

Mutta mitä ihmettä sinä täällä teet? Huomasin kyllä kartanolla aikaisemmin kun heräsin, että myös Lorythas oli jonnekin kadonnut, en löytänyt häntä mistään joten päätin aloittaa päiväni itse tulemalla tänne – yhdessäkö jotain olette koko yön juonineet?”, Iriador kysyi ihmeissään. Hän halusi tietää mitä oli tapahtunut. Ihan siitäkin syystä, että Winder oli itsensä jossain loukannut! Punapää kävikin laskemaan toisen kätensä huolestuneelta näyttäen kenraalin reidelle, joka lähempänä häntä oli, tietämättä oliko se juuri se johon sattui vai ei, ”Ja mihin jalkasi olet loukannut…?”.
Iriadorilla oli niin paljon kysymyksiä juuri nyt, mutta tuntui ettei niiden kaikkien laukominen ääneen yhtä aikaa ollut kuitenkaan viisasta. Hän olisi voinut tyytyä vain olemaan hiljaa Dariuksen kanssa tämän lyhyen hetken. Halunnut vain halata ja painaa suudelman miehen huulille ja unohtaa syyn siihen, miten iltaisin aina alkoi väkisinkin murehtia kumppaninsa perään…



//AAAAAAH PITÄÄ OSTAA. Sit voidaan jatkaa ebin seikkailuja, mä saan kuulemma kans ostaa peliaikaa lisää niin tuut mun kaveriks jooooo <: KUN ÄITI EMMÄ PÄRJÄÄ. ET SYÖKSE MUO TURMIOON NYT. Mä oon haudassani vielä ennen aikasesti jos jotain colakahveja alan juomaan. SE YHISTELMÄ KUULOSTAAKI NIIN MYRKYLTÄ ET HUH//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2016, 20:40

Eliitti hymähti ymmärtäväisenä Iriadorin anteeksi pyydellessä. Eihän tuo hänen jalkansa tilannetta tiennyt, joten ihan ymmärrettävää sinällään. Joskin, heti perään Iriador ilmoitti, että eliitti kyllä ansaitsi tämän kohtelun, kerta oli yrittänyt vain livahtaa paikalta pois mitään sanomatta.
"Noh... ehkä tosiaan ansaitsin sen", Darius hymähti, seuraillen kuinka Iriador siihen viereen kävi asettumaan. Myös eliitti nosti itseään hieman paremmin istumaan, koittaen sitä runnottua jalkaansa varoa.
Ja sitten sieltä tuli se kysymystulva. Tietenkin Iriador halusi tietää mitä oli meneillään, eikä jäänyt vain kuulumisia kyselemään. Ja olihan Darius iriadorille sen totuuden velkaakin, jos siitä lähdettiin - säästäisipähän hän myös samalla Lorythasin aikaa, kun tuon ei tarvinnut koko tarinaa sitten Iriadorille selittää. Ja jos totta puhuttiin, Darius tiesi tapahtumat paremmin, mitä Lorythas, joten hän lieni pätevämpi myös vastaamaan mahdollisiin jatkokysymyksiin.

"no, katsos kun...", Darius aloitti ja lähti sitten kertomaan koko tarinan. Aina siitä, kuinka oli Briarista viimeksi lähtenyt ja kuinka oli Shyvanaan törmännyt. Mitä Shyvanalle oli käynyt ja miksi Darius päätti Yliparantajaa auttaa. Hän kertoi myös, kuinka oli Kuiskaukselle viimein tilannetta valottanut ja kuinka oli kreivin kartanolle päätynyt. Darius myös kertoi, mitä Aran ja Areth olivat tehneet, halusi Iriador sitä kuulla tai ei - mutta ainakin hän kertoi nyt kaiken, siitä punapää ei voinut häntä nyt käydä moittimaan. Eliitti kertoi myös, kuinka Kreivi sen paperin oli hänelle antanut ja kuinka oli selvinnyt, että Lorythas oli sukua kreivittärelle.
Sitten päästiin kohtaan, missä Haukansilmä kertoi, kuinka oli saapunut eilen illalla Briariin kera Yliparantajan ja kuinka Lorythas heidät oli lentänyt Mor vuorelle tapaamaan Oraakkelia. Ja sitten he olivatkin jääneet vuorelle yöpymään, koska tilanne sitä vaati. Eliitti kertoi myös sen, kuinka Lorythas oli hänet omalla tavallaan ehkä vahingossakin valinnut ratsastajakseen... Ja sitten päästiin jo tähän aamuun ja tähän hetkeen talleilla.

Menihän siinä aikansa, mutta Darius selitti nyt kaiken saman tien pois alta, ettei tarvinnut jäädä miettimään mitään. Sentään heinäkasassa oli suhteellisen mukava istua, tai sitten se vain tuntui mukavalta, verrattuna luolassa nukkumiseen...
"En ajatellut sinua tervehtiä tämän vierailun aikana, koska... Uskoin että halusit olla rauhassa. Ettet haluaisi nähdä minua... näinkin pian, sen jälkeen kun lähdin", Eliitti hymähti jokseenkin vaivautuneelta, tiedostaen kyllä, kuinka typeriltä nämä olettamukset ehkä kuulostivat.



// PITÄÄÄÄ KYLLÄ. Ja fuck yeah tuun sun kaveriks emmä muuten peliaikaa ostais ellet sä siel ois kans 8))) EI KAHVIA, SANON MINÄ. Batterya saat, eikö se oo hyvä? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Loka 2016, 21:20

Iriador pysyi hiljaa, tarkkaavaisena kuunnellen kuinka Darius niin juurta jaksain kertoi hänelle mitä muutaman päivän aikana oli ehtinyt tapahtua. Aivan liikaa, jos sokealta kysyttiin… Winder oli joutunut kokemaan niin paljon, punapäisen kyllä aistien etteivät ne muutamat päivät olleet olleet helppoja Dariukselle. Miten toinen oli Shyvanan saattanut vuorille ja jaksanut viimein kertoa myös muille missä mentiin. Puhumattakaan siitä, että Seyristä oli paljastunut tuon olevan sukua itse kreivittärelle! Miksi ihmeessä Lorythas oli sellaista salaillut heiltäkin?! Vaikka olihan Iriador yhtälailla piilotellut aatelistaustaansa kaikilta, ja toistaiseksi vain Darius tiesi asiasta paremmin.
Alun perin Haukansilmä ei kuulemma ollut aikonut tulla vierailemaan punapään luona, koska oli ajatellut ettei Iriador halunnut kumppaniaan nähdä. Se sai korkeahaltian painamaan päätään alemmas, Iriadorin tietämättä varsinaisesti mitä hän olisi halunnut asiasta olla mieltä. Jälleen se sydäntä painanut ikävä muistutti muutamasta hankalasta päivästä, kun punapään oli pitänyt turvautua vain Lorythaksen seuraan. Eikä Loryllakaan ollut aina aikaa hänelle. Ei ollut samanlaista sijaa käpertyä iltaisin kenenkään turvalliseen kainaloon lepäämään…

Sen hetken sokean kasvoilta saattoi erottaa lievän murheellisuuden. Nuorempi kävi kuitenkin tällä kertaa varovaisemmin nojautumaan vasten Haukansilmää, piilottaen ne kasvonsa vasten Dariuksen hartiaa samalla niellen sen halunsa alkaa kyynelehtiä silkasta jälleennäkemisen ilosta. Hän ei todellakaan ollut olettanut näkevänsä Dariusta näin pian uudelleen, joten sinällään tämä kevensi todella paljon sitä mieleen noussutta ikävää…

Ei ole olemassa päivää jona en haluaisi nähdä sinua…”, Iriador naurahti, toisen kätensä nostaen kokeilemaan niitä Winderin panssarinpaloja toisen rinnalta, ”…Minulla oli niin ikävä”, nuorempi vielä kuiskasi toisen korvanjuuressa. Iriadorilla oli ollut niin ikävä, että hän oli pelännyt hukkuvansa siihen… Ei punapää halunnut takertua yhteenkään niistä asioista joista Darius oli juuri kertonut hänelle – niistä ehtisi jutella myöhemmin. Eniten Iriador kiinnosti varmaan kuulla lisää siitä millä logiikalla Darius nyt Seyrin ratsastaja oli – se vasta hullulta oli kuulostanutkin! Mutta samalla kiehtovalta ja jännittävältä, voi kun Iriadorkin saisi samanlaisen tilaisuuden koettavakseen vielä joku päivä.
Lorythas siisti hiukseni ja leukani eilen…”, punapää kävi naurahtamaan kevyemmästä aiheesta yrittäen jutella, pysyen siinä Haukansilmän lähellä. Se paksu ja lämmin takki päällä kyllä pehmensi niin paljon, ettei Iriador varsinaisesti edes tuntenut niitä kylmiä haarniskan osia itseään vasten muuten kuin korkeintaan kovina painoina. Hän vain halusi pysyä lähellä Dariusta juuri nyt… ennen kuin toisen pitäisi taas mennä.
Vaikka ei niissä hirveästi siistittävää ollutkaan… on hänellä silti enemmän parturinlahjoja, mitä minulla”, nuorempi jatkoi yrittäen hymyillä samalla, yllättäen hätkähtäen ja kohoten irti Dariuksesta. Sokea kävi kaivelemaan kauluksensa alta esille sitä valkeakivistä korua, joka oli lähes identtinen sen kanssa, jonka Taivaanturmelija oli aikanaan antanut Winderille. Vain ne kivet olivat erilaisia – ja Iriador oli kuullut Lorythakselta niiden kivien vaihtaneen väriäkin valkeasta haikean sinisistä aina rubiinin punaisiksi juuri sinä iltana, kun he olivat yhdessä Iriadorin letin pistäneet kuntoon. Nyt Iriador kuitenkin näytti sitä korua Winderille vaikka tiesi, että Darius siitä olikin jo tietoinen ollut silloin, kun Oraakkeli oli käynyt sen kaksikolle tuomassa.
Luuletko että se on samanlainen mitä sinulla…?”, Iriador henkäisi varovaisesti.



//TULETULE. Sit kännit ja voin ruinaa suo taas messiin raideihin ::DD:D:D:D:D:DD MILLON MENNÄN WIPE CITYYN!?!?!? SENKIN NILKKI, KAHVIKONNA! Mutkun mä tykkään enemmän lämpimistä juomista näin viileillä keleillä >: Lämmin battery on aika karu…//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2016, 21:56

Hymy hiipi hiljaa eliitin kasvoille, Iriadorin käydessä häntä vasten nojautumaan. Pienesti Darius myös nojautui vasten Iriadoria, päätään laskien siinä samalla lähemmäs sokean päätä, pysyen kuitenkin hiljaa siinä. Tässä oli jälleen hyvä. Iriadorin lähellä, rauhassa. Ei Darius voinut kieltää, etteikö pala omaan kurkkuun olisi jälleen noussut ja pienesti katse alkanut kyynelehtimään, mutta se ei nyt päällepäin näkynyt, vaikka eliitti olikin vähällä niiskauttaa Iriadorin todetessa, ettei ollut päivää jona hän ei olisi halunnut nähdä eliittiä. Tietenkin se oli omalla tavallaan hassua, kun puhuttiin "näkemisestä" kun toinen heistä oli sokea...
"Minullakin oli ikävä sinua... Et uskokaan kuinka paljon... näiden päivien aikana. Oli vain niin... Rankkaa", kenraali huokaisi syvään, sen enempää kuitenkaan jaksamatta ongelmistaan ja murheistaan valittaa. Ei nyt ollut aika sille, hän halusi ennemmin kuunnella Iriadoria, josko korkeahaltia olisi jostain halunnut avautua tai kertoa...

"Huomaan sen. Näytät erittäin edustavalta", Eliitti naurahti Iriadorin kertoessa, kuinka Seyr hänet oli siistinyt toissapäivänä. Sen kyllä huomasikin ja hyvä vain, että sarvipäinen moisen operaation oli valmis suorittamaan. Eihän Iriador sokeana osannut itseltään naamaa siistiä, saatikka hiuksia leikata. Tähän asti Darius oli nuoremman naaman siistinyt aina ja kun Iriador kävi kommentoimaan Seyrin hoitavan homman paremmin kuin eräät, ei Haukansilmä voinut olla naurahtamatta pienesti.

Yllättäen Iriador hätkähti ja vetäytyi kauemmas eliitistä, mikä sai Dariuksen kohottamaan toista kulmaansa kysyvästi. Katse kuitenkin laski sen korun puoleen, jonka Iriador kävi kaivamaan esiin, tiedustellen, tiesikö Darius oliko se kenties samanlainen, mitä eliitillä oli.
"Kyllä se ainakin näyttää samanlaiselta...", Darius aloitti, muistellen mitä oli ollut puhetta yliparantajan kanssa, "Ja... Jos siinä on myös sama lumous, mitä omassani, se tarkoittaa ettei sinunkaan ajatuksia pysty lukemaan".
Kuinka huojentava ajatus se oli. Hänen, Iriadorin ja Lorythasin ajatukset ja muistot olivat turvassa Aranilta ja Arethilta, sekä muilta ajatuksia lukevilta tahoilta. Nuo kaksi nyt ne pahimmat oli, jos Dariukselta kysyttiin.
"Toivon todellakin, että siinä samanlaiset ominaisuudet olisivat", Eliitti jatkoi, "Vaikka kuningas saatikka kreivi eivät tänne pääse, on se silti helpotus tietää, etteivät he myöskään sinun ajatuksia kykene lukemaan... Tai uniisi tunkeutumaan...". Darius ei tosin ollut varma, kykenikö Areth uniin sukeltamaan, kuten Aran.

Huokaisun kera Darius koitti nousta ylös, kuitenkaan kykenemättä siihen. Heinäkasa oli liian pehmeä, eikä puolirampa eliitti kyennyt itseään tuosta vain työntämään ylös niin sutjakasti mitä oli toivonut. Eliitti ähähti, jääden siihen sijoilleen yhä istumaan.
"Minun lienisi kuitenkin parasta lähteä", Haukansilmä aloitti kipeää jalkaansa hieroen varovaisesti. Jopa pieni, kevyt kosketus tuntui epämukavalta ja sai eliitin värähtämään. Sinällään Darius halusi nähdä, missä kunnossa koipi oli ja oliko se kauttaaltaan mustelmilla, mutta toisaalta hän ei edes uskaltanut kuvitella miltä jalka näytti vaatteiden alla.
"Ties vaikka uusia töitä olisi ilmaantunut".


// RAIDEIHIN MENNÄÄN JA VOIN SIT OLLA TAAS ET "EN TIIIÄ MISSÄ OON" Ja sä oot et "me ollaan oltu tääl viidesti". MIKÄ CITY EI KUULOSTAA KAMALALTA. Kahvikonna on mun uus nimi. Lämmin battery on saatanasta, t minä. Mut eikö tee sitten kelpaa? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Loka 2016, 22:52

Iriador oli nämä muutamat päivät pohtinut mahtoiko se koru todella olla identtinen Dariuksen kappaleen kanssa. Kyllä se näytti samalta. Sitä Seyrkin oli sanonut, mutta sen enempää Lorythaskaan ei ollut osannut sanoa nykyisten tietojensa varjossa. Oli ollut puhetta keksiä jostain harmiton ajatustenlukija tai lumouksista tietävä taho, joka olisi voinut korua tulkita, mutta toistaiseksi kumpaakaan kyseistä ei ollut tarjolla. Piti vain odottaa joko sattuman osuvan kohdalle ja paljastavan korun voimat, tai mahdollisesti udella Shyvanalta tavalla tai toisella, mitä se koru mahtoi pitää sisällään. Toistaiseksi punapää oli kuitenkin päättänyt kantaa maagista korua joka tapauksessa kaulassaan kokoajan, ihan kaikelta varaltaan…
Siinä missä Darius toivoi sen korun pitävän sisällään samoja ominaisuuksia mitä omansa, toivoi sitä samaa Iriador myös itse.
Eiköhän se selviä vielä, joku päivä…”, Iriador hymyili, käyden tipauttamaan korun takaisin takin ja paidan alle sen sormuksen vierelle, jota punapää myös kaulassaan aina tuppasi pitämään. Se tuntui vain entistä tärkeämmältä nyt, kun hän joutui olemaan kenraalista niin kaukana… eikä Iriador uskaltanut laskea sitä edes yöpöydälle yön ajaksi ilman, että olisi pelännyt sen hukkuvan tavalla tai toisella.

Sokea siirtyi aavistuksen kauemmas Haukansilmästä kun tuo yritti ylös – kuitenkaan pääsemättä puusta pitkälle, tyytyen jäämään siihen sijoilleen vain istumaan. Iriador kohautti kulmiaan ja hymyili toiselle vinosti, käyden itse hyppäämään kepeästi jaloilleen siitä heinäkasasta, olkia jälkeensä takistaan irti pudistellen molemmin käsin. Saattoipa niitä jonnekin vielä jäädä, eihän Iriador sitä kuitenkaan nähnyt…
Nuorukainen kääntyi tarjoamaan kättään Dariukselle, tarjoutuen auttamaan tuon ylös siitä heinäkasasta, jos se niin vaikeaa oli kipeällä koivella. Eihän korkeahaltia toisen kipuja väheksynyt, hän olisi enemmän kuin mielellään voinut käsitellä sen jalan paremmin, mutta täällä viileässä se olisi ollut vain huono idea…
… Etkö voisi jäädä päiväksi?”, Iriador hymyili hieman haikeana, ”Tai edes seuraavaan iltaan saakka? – joutuisin kuitenkin olemaan taas yksin muuten, ja täällä ei tarvitsisi… kainostella sillä tavoin kuin kotona”. Kyllä hän oli valmis päästämään Dariuksesta irtikin ja antaa tuon mennä, mutta… olisin ollut niin ihanaa, jos Iriador olisi voinut kaiken sen itkuisen murheen jälkeen voinut viettää edes yhden rohkaisevan päivän Dariuksen kanssa.
Onko aina pakko ajatella vain töitä?”, punapää kuitenkin virnisti enemmänkin huvittuneena.



//No nimenomaan (DD ”Ollaan oltu täällä Aksu joka perjantai” ”JOO ON MULLA MUISTIKUVA :DDD”. LÄHDETÄÄN WIPEILEEEEEEEEEN ;DDDD TUUT MUKAAN VAAN. Kahvikonna Aksu <3 Lämpimät energiajuomat ylipäätään, oh lords. Mutkun tahdon kahvia >:(//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Loka 2016, 23:11

Varmasti jonain päivänä se selviäisi, millaisia voimia Iriadorin koru piti sisällään. Tällä hetkellä siitä ei voinut sanoa varmaksi, mutta Darius epäili sen olevan yhtälailla identtinen niin ulkonäöltä, kuin voimiltaankin. Toivoa todellakin sopi, olihan Yliparantaja moisesta puhunutkin...
Harmistuneesti Darius katsoi kuinka Iriador viereltä pomppasi pystyyn niin kepeästi ja lopulta kättään kävi tarjoamaan. Olisihan Dariuskin moiseen pystynyt, jos jalkansa ei niin kipeä olisi ollut! Mutta, tässä kunnossa eliitti ei aikonut käydä mököttämään tai märehtimään, vaan otti sen avun vastaan ja punapäisen avustuksella pääsi kuin pääsikin omille tolpilleen. Siinä samalla napaten keihäänsä käteen ja tukeutuen taas sen ja terveen jalkansa varaan, uskaltamatta mitenkään painoa varata kipeälle jalalleen.

Sen sijaan että Iriador olisi hyväksynyt eliitin päätöksen lähdöstä ja toivottanut hyvää matkaa, kävi korkeahaltia yllättäen kyselemään, eikö Darius voisi jäädä huomiseen - tai edes iltaan asti Briariin. Haukansilmä kohotti pienesti kulmiaan, ollen vilpittömästi yllättynyt moisesta pyynnöstä, mutta ei todellakaan aikonut kieltäytyä. Kieltäytyminen ei edes käynyt itseään inhoavan eliitin mielessä. Hän olisi enemmän kuin mielellään jäänyt Iriadorin luo, vaikka kaupungissa olisikin saattanut odottaa työtehtävä jos toinenkin.

Hiljaa Darius vain tuijotti nuorempaansa siinä lähellä seisten, pienesti hymähtäen Iriadorin kysellessä, oliko hänen aina pakko vain ajatella töitä. Ei, eikä hänen todellakaan olisi pitänyt, nyt kun hänellä oli elämässään jotain muutakin, mitä ajatella ja mistä huolehtia...
Hetken se hiljaisuus vielä jatkui, tuntuen siltä että Darius aikoisi kieltäytyä ja vain jatkaa matkaansa, kunnes eliitti suunsa avasi.
"No... Náro pitää ruokkia joka tapauksessa... Sen jälkeen voin olla ajattelematta vastuitani iltaan asti.... tai seuraavaan aamuun".



// ET DISSAA MUN MUISTIKUVIA :DDD NE ON TÄRKEITÄ!!! WIPEILEEEN IM COMIN eikun. Kahvikonne Aksu strikes. ET SAA KAHVIA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Loka 2016, 01:16

Minnekään punapää ei sijoiltaan lähtenyt Dariuksen ylös autettuaan. Sokea vain odotti, vierelleen tuijottaen kutakuinkin siihen suuntaan, jossa tiedosti silmäpuolen seisovan. Iriador vain odotti. Odotti kuulevansa, kuinka kiire Winderillä oli kotopuoleen takaisin läpsyttelemään jotain turhanpäiväisiä papereita työpöytänsä ääreen. Mutta sitä vastausta ei koskaan tullut.
Sen sijaan Darius kertoi, että Náro pitäisi ruokkia ja sen myötä hän voisi olla ajattelematta vastuitaan mahdollisesti jopa seuraavaan aamuun.
Ilme Iriadorin kasvoilla kirkastui, nuoremman käydessä lähes naurahtamaan epäuskoisena Winderin sanoihin. Kaikki vain… oli mennyt paljon helpommin, kuin sokea oli ehättänyt edes kuvitella. Tuntui suorastaan ihanalta! Niin vapautuneelta, ei yhtään ahdistuneelta ja itkuiselta, kuten aikaisemmin oli tehnyt. Eikä Iriador osannut sitä iloaan juuri nyt muuten osoittaa kuin hymyilemällä ja varovaisesti hivuttautuen halaamaan Dariusta, kumppaninsa päänsyrjää vasten kiehnäten, ”Ehätin jo oikeasti ajatella, että sanoisit ei…”.

Kaksikko kuitenkin kävi ruokkimaan ratsunsa. Nashira sai enemmän kuin tarpeeksi heiniä. Vaikka naaraspeura varsinaisesti lihaa söikin, vaikutti se tältä erää tyytyvän mussuttamaan kuivia heiniä tahollaan. Olihan Iriador jo sille herkkuja tuonut, kuivaa lihaa lähinnä, ja eiköhän Lorythaksen avulla Iriador voisi jälleen pyytää illan tullen myös peuralohikäärmeelleen lihaa ateriaksi. Onni oli nirsoilematon ratsu, joka tilanteen mukaan tyytyi helposti siihen mitä tarjolla oli, vaikka olikin omilla talleilla tottunut säännölliseen ruokailurytmiin ja päivästä toiseen samoihin aterioihin.
Ratsujen ruokinnan myötä parivaljakko suuntasi takaisin Seyrin kartanolle. Iriador osasi sen reitin jo ulkoa, ei tarvinnut varoa kävelevänsä mitään päin erikseen tai kompastuvansa mihinkään, ellei joku lisko ollut päättänyt käydä tielle poikittain lojumaan…

Ennen kuin sisälle edes ehätettiin, raotti sokea jo takkiaan kaulukselta auki. Se oli suorastaan turhan kuuma sisällä, eikä Iriador viihtynyt hetkeä pidempään hikoillessaan, joten näin oli parempi. Sisälle astuessa kuitenkin tuntui siltä, kuin jokin olisi ollut pielessä. Kartanossa oli nimittäin yhtä hiljaista kuin silloin, kun Iriador oli sieltä aamulla lähtenyt. Ei äänen ääntä, ei minkäänlaista merkkiä siitä, että kukaan olisi ollut kotona.
Etkö juuri hetki sitten sanonut, että tulit tänne takaisin Lorythaksen kanssa…”, punapää tuhahti mietteliäänä ripustaessaan takkiaan tummien päällysvaatteittensa yltä eteisen naulakkoon, ”Ja tätä tarkoitin sillä, että olisin yksin! Se liskonpuolikas ei ole ikinä kotona”, Iriador puuskahti kovin kätensä rinnalleen nostaen puuskaan.



//NO MUTKUN :DDD No on ne tärkeitä. En dissaa. WIPE CITY ON SE PAIKKA MISSÄ ME ASUTAAN. KAHVIKONNE. KONNE. NIIKÖ JONNE :D:D::D:D:DDDD Ai kamala. SAANPAHAN KAHVIA SAATANA SILLON KUN HALUUN. TUU TÄNNE SANOON//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Loka 2016, 15:58

Siinä missä Iriadorkin, kävi Darius hymyilemään kun nuorempi lähemmäs halaukseen tuli ja päätään vasten hänen kiehnäsi. Eliitti painoi pienesti päätään vasten Iriadoria, kuitenkaan uskaltamatta vieläkään toista itse halata panssarit päällä.
"Kuinka voisin kieltäytyä moisesta tarjouksesta...", Haukansilmä hymähti Iriadorille. Ehkä tämä oli virhe jäädä yöksi tai edes iltaan asti, mutta eliitti halusi nyt ottaa sen riskin. Varmasti joku tulisi eliitin noutamaan, jos jotain äärettömän tärkeää ja kiireellistä ilmaantui. Tuskin kuitenkaan, tai siinä toivossa Darius halusi elää.
Sen pidempään kuitenkaan asiaa märehtimättä kävi kaksikko ruokkimaan ratsut ja katsomaan, että noilla oli mukavat oltavat. Náro oli tietenkin myrtynyt, kun ei päässytkään heti aamusta kirmaamaan aroille, mutta tyytyi kuitenkin osaansa. Ehkä se pääsisi illalla sitten tai viimeistään huomenna!

Kun ratsut oli hoidettu, suuntasi haltiakaksikko kohden sisätiloja. Eliitti käytti jälleen keihästään tukena ja toisella kädellä raahasi satulalaukkunsa perässään, jättäen ne kuitenkin eteissalin syrjälle. Siinä missä Iriador takkiaan asetteli naulaan, lähti Darius riisumaan jälleen panssarinpaloja yltään. Turhaan hän niitä piti sisällä yllään, vaan tyytyi ennemmin tummiin, kireisiin vaatteisiin niiden alla ja löysään, puolipitkähihaiseen tabardikaapuun, joka väriltään oli sininen. Eihän hänellä tietenkään vaihtovaatteita ollut mukanaan, kun ei ollut ajatellut yöksi jäädä. Satulalaukuissa saattoi kyllä jotain olla, mutta juuri nyt eliitti ei jaksanut vaatteitaan vaihdella.
"Tulin kyllä... Mutta ehkä hänellä on töitä ja menoa, kyläpäällikkö kun on. Sinähän voisit päivisin kuluttaa aikaasi sen tummahipiäisen kanssa, kun Seyr ei paikalla ole?", Eliitti ehdotti, lähtien ontuen kävelemään kohden sitä tuttua oleskelutilaa, jättäen tällä kertaa keihäänsä nyt pois tukemasta, siihen samaan paikkaan johon haarniskansakin.

"Lorythas epäili, että kuulee jos kutsun häntä missä päin Cryptiä vain...", Darius jatkoi, "Pitäisikö koittaa kutsua hänet paikalle?", vitsihän se oli, eikä Darius aikonut Lorythasia hätyytellä tänne vaikka sinällään olisi tehnyt mieli testata puoliverisen teoriaa. Sitä kyllä ehtisi myöhemmin, juuri nyt Seyr lieni turhankin kiireinen. Pitihän tuon varmasti taholle jos toisellekin selitellä eilistä, kaiken muun työn ohella...

Eliitti konkkasi itsensä suoraan lähimmälle divaanille ja istahti alas, pistäen samantien pitkälleen, käsin avittaen kipeän koipensa ylös istuimelle. Toimituksen aikana eliitti hymisi ja tuhahteli kivusta, koittaen kuitenkin parhaansa pitää tuskanäännähdyksensä kurissa. Jahka kuitenkin pääsi makuulleen, huokaisi Darius syvään ja raskaasti, sulkien katseensa samalla.
"Et uskokaan kuinka epämukava paikka se luola oli nukkua...", Darius mutisi nenäänsä nyrpistäen pelkästä ajatuksesta, kun joka paikkaa tuntui yhä kolottavan yön jäljiltä.



// TÄRKEITÄ OVAT. Wipe city on mun koti. KONNEJONNE :---D NYT. TUUN SINNE SANOON ootas ku juon tän kahvini vaan eka //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Loka 2016, 16:56

Kyllähän Iriador sen ymmärsi, että Lorythaksella oli omat menonsa. Sitä suuremmalla syyllä vieläpä, jos kyläpäällikkö olit ollu Winderin matkassa viime illasta lähtien. Tuo ei ollut ehtinyt samalla hetkellä herättyään toimiinsa – ja Iriador jos kuka tiesi näiden muutaman päivän jälkeen Lorythaksen noudattavan pitkälti samanlaista päivärytmiä ja rutiineja aina iltaan saakka. Vasta silloin puoliverisellä oli mukamas aikaa istua alas…
Pumpkin on aina Lokenen seurassa – olen vähän liian kitukasvuinen leikkimään lohikäärmeiden kanssa sitä paitsi”, punapää virnisti. Oli vielä niin varhaista alkaa kaveeraamaan kenenkään kanssa, ainakin noin Iriadorin mielestä. Hän mielellään istui vielä toistaiseksi päiviään täällä kartanolle, tutki paikkoja ja keksi itselleen tekemistä aina nokosista lähtien. Ei hän uskaltanut yksin lähteä pihalle hirveän kauas seikkailemaan vaikka tiesikin, että voisi aina pyytää jotakuta vastaantulijaa auttamaan hänet takaisin Seyrin kartanolle, mikäli nuorukainen ottaisi eksyäkseen jonnekin!
Hän säikähtäisi vielä pahanpäiväisesti jos alkaisit perään huutelemaan tässä vaiheessa kun annoit ensin olettaa, että lähdet takaisin ja sitten tulitkin tänne”, Iriador naurahti. Kuulosti kyllä hassulta. Ja mielenkiintoiselta! Oliko se vähän niin kuin tietämätöntä telepatiaa, joka kattoi pidemmälle alueelle, vai kuuliko Seyr vain jos tuon nimestä puhuttiin sellaisen verisiteen kautta, mikä kenraalin ja kyläpäällikön välillä nyt ilmeisesti oli? Tietenkin Iriadoria kiinnosti, mutta ei hän ääneen mitään sanonut – tuskin Dariuskaan sen enempää asiasta tiesi ja jos olisi tietänyt, olisi tuo varmaan siitä kertonut.

Punapäinen riisui saappaansa myös eteiseen, ennen kuin lähti seurailemaan Dariuksen perässä sinne kirjaston puolelle hymyillen. Iriador vain oli niin onnellinen. Ei pelkästään siksi, ettei joutuisi nyt päiväänsä viettämään yksin, vaan lähinnä koska Darius oli täällä. Eikä sokea päässyt siitä lämpimästä tunteesta irti – hän halusi vain hymyillä, olla kumppaninsa lähellä ja tuhlata aikansa Haukansilmän kanssa vaikka täysin joutavien typeryyksien puhumiseen!

Varmaan yhtä epämukavaa kuin välillä valitsemasi leiripaikat, jonne on pakko kesken tehtävien jäädä lepäämään”, Iriador kohotti toista kulmaansa ja hymyili vinosti, käydessään astelemaan lähemmäs sitä divaania jonka luo Winder oli pistänyt maaten. Nuorempi laskeutuikin polvilleen alas maahan sijan vierelle, jääden päänsä aavistuksen kallellaan katselemaan Dariukseen päin. Kyllä Iriador jaksoi yhä olla Dariuksesta huolissaan, vaikka ei sitä näyttänytkään muuten iloisuutensa keskeltä.
Pitäisikö sitä jalkaasi vilkaista…”, punapää rauhallisesti aloitti, varovaisesti kättään nostaen taas toisen reiden puoleen, ”Voisin hakea sinulle jotain rennompaa päällepantavaakin – tiedän kyllä missä Lorythas säilyttää vaatteitaan, ja kaikkea muutakin. Sillä välin kun hän on poissa täällä on hyvä vähän tonkia paikkoja omaksi ilokseen”, Iriador naurahti jälleen.



//IMPORTANTTOOOOO! Ollaan molemmat sieltä kotosin. Sukulaissieluja. Wipe city 5/5, suosittelen. BUT MOM :DDDDD NO BRING IT ON, TYRKKÄÄN SULLE HETI UUDEN KAHVIKUPIN KÄPÄLÄÄN KO OVESTA ASTUT SISÄÄN NIIN KESKITYT SOHVALLE PÄRISEEN SIT SEN KANSSA JA UNOHAT MUN MUKILOIMISEN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Loka 2016, 17:21

Darius naurahti pienesti Iriadorin mainitessa olevan liian kitukasvuinen leikkiäkseen lohikäärmeiden kanssa. Niinhän tuo luuli, Lokene ja Pumpkin nyt eivät kovin isoja olleet, ihan hyvin korkeahaltia olisi noiden seurassa voinut pyöriä, Dariuksen mielestä. Sitten kun puhuttiin Lorythasin kokoisista kavereista, saattaisi se leikkiminen olla vähän hankalampaa... puhumattakaan vanhimmista...
"Taidat olla oikeassa", Haukansilmä naurahti Iriadorille, tuon tuumaillessa Seyrin vielä säikähtävän jos Eliitti puoliveristä nyt kävisi huutelemaan. Luulisi vielä, että jotain olisi huonosti!

Pienesti eliitti katsettaan raotti, kun Iriador vierelle laskeutui.
"Leiripaikoissani ei ole mitään vikaa. Te nuoret ette vain osaa leiriytyä oikein", Eliitti nurisi hymisten, hätkähtäen pienesti Iriadorin laskiessa kätensä kipeän jalan reidelle. Eihän se sattunut lainkaan, kun Iriador niin varovaisesti koskikin, mutta se kosketus oli tullut sinällään yllätyksenä, mikä puolestaan hätkäytti.
"Ai hetikö haluat housuni repiä pois?", Haukansilmä vitsaili, ojentaen toisen kätensä Iriadorin puoleen ja kevyesti nuoremman päänsyrjää silitti, "Sinun iloksesiko tässä pitää alkaa heti strippaamaan?"
"Mutta ehkä sitä voisi vilkaista... En tiedä kuinka rumaa jälkeä eilinen kolhiminen teki. En kuitenkaan usko, että mitään olisi varsinaisesti murtunut", Darius jatkoi, käyden laiskasti vyötään availemaan, "Ja ehkä vaatteidenkin vaihto olisi hyvä idea... Sikäli mikäli uskot, ettei Seyr pahastu kolttujensa lainaamisesta". Tuskin Lorythas siitä pahastuisi, mutta aina ei voinut olla varma. Olihan puoliverinen jo aikaisemminkin vaatteitaan heille lainannut, joten tuskin tilanne oli siitä mihinkään muuttunut.
"Tietääkö Lorythas rumasta tavastasi tutkia paikkoja läpikotaisin? Varo vain, ettet vielä saa näpeillesi jos liian uteliaasti lähdet hänen tavaroitaan tonkimaan".


// Sukulaissieluja, kyllä. JA MISTÄ SÄ SEN TIIÄT! ANNAT MULLE KAHVIA JA KISKASEN SEN YKKÖSEL ALAS JA SIT LYÖN MUKIN PÄIN SUN NASSUA. SIT LÄHTEE MYLLYTYS. HIRVEE TAPPELU. VIEN SUT SAUNAN TAA JA ANNAN ISÄN KÄDESTÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Loka 2016, 19:30

No tietenkin!”, punapäinen hihkaisi käsiään ilmaan heittäen, virnistäen siihen perään samantien, ”Sellaistahan voisi katsella vaikka koko päivän – ainakin noin… kuvaannollisessa mielessä”, sokea jatkoi naurahtaen. Ei hän kyllä olettanut Dariuksen alkavan mitään show’ta erikseen vetämään juuri nyt kipeällä jalalla, enemmän nuori oli huolissaan juuri siitä, että koivessa olisi joku pahastikin pielessä. Kyseessä lieni todennäköisesti olevan pelkkä tarve varmistaa, että kumppani oli kunnossa - kaipa Iriadorissa todella oli tohtorin vikaa, vaikka kaikki olikin astetta vaativampaa näin sokeana kun ei mitään kyennyt näkemään… Pääasia silti, että joku edes sitä jalkaa vilkaisisi – tuskinpa Lorythas ja Darius keskenäänkään kunnolla olivat ehättäneet mitä erikoisimmalta matkantekemiseltään vastaavaa tehdä…

En sitä tekisi, ellei minulla olisi siihen lupaa”, Iriador kävikin tuumailemaan hymyillen Winderille, ”Siinä vaiheessa kun löydän jonkin salahuoneen tästä kartanosta, niin hän katuu sen luvan antamista”, vaikka tuskin kartanossa sellaisia olisi. Vai voisiko sittenkin olla?
Ei Iriador todellakaan kaivelisi paikkoja niin perusteellisesti, ellei Seyr olisi erikseen maininnut sen olevan hänelle yhdentekevää, jos Iriador halusi tutkia paikkoja. Sarvipäisen luottamus nuorempaan oli kuitenkin niin suuri, ettei tuo todellakaan kuvitellut että haltia pahojaan tekisi tai mitään kävisi varastamaan varsinaisesti. Yhdessähän tässä saman katon alla elettiin, oli parempi olla mitään suotta salailematta, jos halusi toisenkin olevan kuin kotonaan täällä.
Lorythas kyllä antoi koko vaatevarastonsa käyttööni, joten etköhän sinäkin voi sieltä jotain lainata väliaikaisesti”, Iriador tuhahti, jälleen vinosti virnistäen, ”Vaikka voisithan sinä samantien olla vaikka ilmankin”. Olihan hänellä omiakin vaatteitaan mukana ja punapää osasi pitää siitä huolen, etteivät kuteensa kesken loppuisi pyykkäämällä niitä aina välillä itse – mutta olihan se sinällään myös mukavaa tietää voivansa lainata kyläpäällikön kuteita tarvittaessa. Ainakaan Iriadorilla ei ollut pulaa vaatteista!

Ehkä minun pitäisi hieroa kroppasi lävitse ja heittää sen jälkeen kuumaan kylpyyn lillumaan loppupäiväksi”, Iriador hymisi rauhallisesti toiselle.



//NII. NO KYLLÄ MÄ NYT VAAN TIIÄN! ETKÄ HAJOTA MUN FUCKYOUYOUFUCKINGFUCK MUKEJA TAI MUUTEN TULEE SEMMONEN LÄKSYTYS ET JÄÄ DELINKI LÄKSYTYKSET KAKKOSEKS. Joonas ja doggo ja kissa kattoo vierestä vaan silleen mitä ihmettä nyt tapahtuu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Loka 2016, 20:00

"No niin varmaan. Joskin ennemmin minä katselisin jos sinä sellaisen esityksen pistäisit pystyyn", Darius hymisi sokealle, samalla kun viimein kävi hivuttautumaan istumaan. Eliitti lähti riisumaan niitä housujaan samalla kun kuunteli, kuinka Iriador kertoi saaneensa kyllä luvan paikkojen tutkimiseen ja Seyrin vaatteiden käyttämiseen.
"Et selvästikään ole vielä penkonut paikkoja tarpeeksi hyvin. Aivan varmasti täältä löytyisi salahuone jos toinenkin", Eliitti tuumi, samalla kun jälleen kivusta kävi ähisemään. Jalka todellakin näytti kovin rumalta. Se oli mustelmien peitossa ja täysin tummanpuneratavankirjava, aavistuksen jopa turvonnut. Hetki kun housut laski alas, tuntui kipu vain pahentuvan, aivan kuin kireät housut olisivat pitäneet jalan kasassa ja nyt se sitten levisi kun tuki lähti. Darius kääntyi paremmin kohden Iriadoria, istumaan korkeahaltian eteen ja nojautui lähemmäs nuorempaansa. Kädet ottivat tukea divaanin reunasta Eliitin päästäen ilmoille pitkän, vaikeroivan ynähdyksen.

"Täällä on vähän turhan kylmä moiseen nakuiluun heti aamusta", Silmäpuoli hymisi tuskiensa välistä Iriadorille, siitä läheltä toista katsellen, "Mutta hierominen ei kuulostaisi ollenkaan huonommalta idealta", hän lisäsi, jääden sitten vain hetkeksi tuijottamaan Iriadoria siitä läheltä. Tuntui hyvältä olla niin lähellä Iriadoria, eikä eliitti voinut kieltää, etteikö lähemmäksikin olisi halunnut. Mutta ei hän vieläkään kehdannut. Ei hän uskaltanut olla se, joka ensimmäisenä läheisyyttä toiselta pyysi...
"Onneksesi et näe nyt mitään... Ei tuo koipi ole kovin kaunista katseltavaa", Darius lopulta hymähti.



// HIRVEE END TIME BATTLE TEILLÄ, NÄHDÄÄN SIELLÄ, OLE VALMIINA HÄVIÄMÄÄN. Koko tampere murskana ku me alotetaan riehuminen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron