Kirjoittaja Crimson » 26 Loka 2016, 19:38
Punapää antoi vanhemman vetää itsensä halaukseen, Iriadorin käydessä myös kietomaan käsiään paremmin Haukansilmän ympärille ja avasi sokeat silmänsä katsomaan Winderiä ihan siitä likeltä. Iriador kävi naurahtamaan Dariuksen sanoihin, jääden vain hymyilemään rauhallisesti keskittyessään kuuntelemaan miestä paremmin. Lopulta irtautuen siitä halauksesta ja vajosi takaisin polvilleen istumaan Haukansilmän eteen.
”Etsitään joku majatalo ja käydään siellä syömässä, tai tuodaan jotain tänne mukana - en minäkään ole ehättänyt vielä aamiaista syödä ja viime iltainen ateriakin jäi väliin…”, nuorukainen hymisi rauhallisesti itsensä kammeten sanojensa jälkeen takaisin jaloilleen, ”Käyn hakemassa sinulle niitä vaatteita yläkerrasta nyt ensiksi kuitenkin, odota täällä sen aikaa”. Niiden sanojen myötä punapää lähti marssimaan oleskelutilan puolelta etsimään sopivat kuteet Dariukselle, jotta he pääsisivät ulos poikkeamaan vielä edes sen ruuan verran.
Iriador palasi pian takaisin kera pienen vaatenipun kuteita, jotka haltioiden kokoon paremmin olivat sopivia. Ehkä hitusen liian suuria Iriadorille, mutta paremmin passeleita taas Dariukselle – ja Seyrille aivan liian pieniä. Haukansilmä sai niistä mieleisensä valita, ennen kuin kaksikko lähti varustauduttuaan pihalle etsimään sopivaa ruokapaikkaa keskenään.
Iriador oli äärimmäisen onnessaan päästessään viimein viettämään aikaa Dariuksen kanssa. Ihan kahdestaan. Vain he, eikä mistään muusta ympärillä tarvinnut välittää juuri nyt. Punapää halusi jakaa Dariuksen kanssa mahdollisimman paljon viime päivien ajalta Briarissa elämisestä, että huomasi välillä jopa puhuvansa liikaa, mitä taas pisti nuoremman yrittämään tiivistää asioita paremmin. Ennen kuin kaikki lähti jälleen rönsyilemään miten sattui…
He kuitenkin saivat muonansa ja sen myötä kartanolle takaisin palasivat korillisen kera lohikäärmekylän antimia, joilla varmasti pärjäisi pitkän päivän lävitse. Kaikki meni helposti kyläpäällikön piikkiin muiden vaikuttaessa olevan tietoisia punatukkaisen olevan Seyrin vieraana, eikä mistään varsinaisesti mitään tarvinnut alkaa maksaa erikseen pennin penniä. Kartanolla kaksikko saattoi viettää aikaansa ja ruokailla niin pitkään kuin huvitti, eikä tarvinnut miettiä milloin tungoksen tähden olisi pitänyt jäädä pihalle ajettavaksi. Siitä se yhdessäolo kuitenkin paremmin ehätti alkaa, ajan kuluessa siinä syömisen ja pelkän jutustelunkin lomassa kirjaimellisesti kuin siivillä. Iriador esitteli Winderille kaikkea mitä oli ehättänyt kartanolta löytää, soitti viulua, halusi jutella ja kuunnella… pysyä siinä lähellä ja vaihtaa mahdollisimman paljon sanoja ja huomionosoituksia kumppaninsa kanssa, kun siihen nyt viimein oli tilaisuus eikä tarvinnut lainkaan miettiä sitä, että joku olisi tänne tullut ja saanut sydänkohtauksen kohdalleen nähdessään heidän olevan yhdessä.
Lopulta se ovi kuitenkin kävi eteisaulassa, Iriadorin hätkähtäessä aavistuksen maatessaan siinä rauhassa Dariuksen vierellä, kuunnellen kuinka Haukansilmä luki hänelle kirjaa, joka lukuisista muista oli käyty valitsemaan. Punapää avasi silmänsä auki, jääden kuuntelemaan jännittyneenä paikoilleen, hiljentäen myös Dariuksen varmuudenvuoksi tuomalla kätensä tuon suun eteen.
Lorythas oli viimein tullut takaisin kotiin. Uupuneena – sen lisäksi että Seyr oli saanut selittää menemisiään muille, oli tuo viettänyt jälleen pitkän päivän kehällä ja muiden apuna hääräten vähän kaikennäköisissä hommissa. Nyt häntä vain väsytti, kaiken sen ympäriinsä ravailun jälkeen ja kun aamulla oli tänne pitänyt Mor vuoriltakin lentää… puoliverinen olisi voinut pitkälti vain painella jo täysin yöpuulle hämänkin ollessa laskeutunut pihamaalle, mutta hän kuitenkin halusi vielä Iriadorin kanssa olla. Vaihtaa kuulumiset, kertoa että Winder oli käynyt ja sitä rataa… mutta sitä ennen hän aikoisi ottaa torkut ja kerätä sen hitusen voimia jaksaakseen olla pystyssä vielä edes muutaman tunnin lisää. Niinpä suorilta päin hopeaverinen lähti kapuamaan portaita toiseen kerrokseen lainkaan huomaamatta, että Winderin tavaroita näkösälle oli jätetty. Ei kukaan sarvipään peräänkään huhuillut, joten kaipa Iriadorkin lieni jossain muualla vielä, ei hän tiennyt. Eikä hän jaksanut ajatella asiaa juuri nyt, Puolikäärmeen suunnaten suoraa päätä omalle makuuhuoneelleen kasailemaan vuoteelleen sijaa levätä.
Askelten kaikotessa yläkertaa kohden, nosti Iriador kätensä kunnolla taas omalle puolelleen tympeää naamaa näyttäen, mutta itsevarmasti perään virnistäen lopulta, ”Minähän sanoin että hän menee nokosille heti, kun takaisin tulee”.
//TURPAAN. MYLLYTYS. TAPPELU, TAPPELU, TAPPELU. NO NYT NE KATKARABUT :----DDD Ivy ripustaa meidät kuule niskasta vielä roikkuun seinälle ja jättää koulutyttö Cassin vartioimaan, että ollaan kunnolla//