Take me home tonight || Crimm

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Loka 2016, 22:20

Ehkä löytyisikin – pitäisikö käydä jokainen kirja lävitse jos niistä vaikka kääntyisi jostain salaovi auki tai jotain”, punapäinen nauroi, vilkaisten sinne isojen kirjahyllyjen puoleen. Siinä olisi saanut kyllä olla joku kaverina kokeilemassa niitä kirjoja – niitä oli niin tuhottoman paljon, että yksin yrittämisellä olisi saanut vain käpälänsä parhaimmillaan täyteen rakkoja!
Punapäinen kuitenkin odotti että Darius siihen eteensä istui paremmin, kuullen kyllä enemmän kuin paremmin jokaisen kivusta kielivän äänen, jonka Haukansilmä päästi. Ehkei jalka todella murtunut ollut, mutta kipeä se ainakin lieni kaikesta tuosta sähinästä päätellen. Eihän Iriador mitään hokkuspokkuksia osannut tehdä ja mustelmia ja ruhjeita pyyhkiä iholta, niin kuin Yliparantaja ehkä olisi voinut alta sekunnissa – sinällään moinen taito oli kyllä kadehdittava, ja hetken Iriador jopa nyreää naamaa asiaa ajatellessaan näyttikin, ennen kuin palautti kasvoilleen sen mukavan hymynsä.
Iriador laski kätensä varovaisesti kokeilemaan aluksi vain Winderin nilkkaa, sormien lipuessa hellästi toisen iholla vain edestakaisin sen hetken.
Olenpa tainnut nähdä ja kokea pahempaakin aikanaan”, punapää hymähti, korjaten pikaisesti asentonsa risti istuntaan ja käänsi itsensä sitä jalkaa kohden paremmin, ”Nuorempana oli vaikea pala käydä jo pelkästään sairaiden luona isän seurassa… olisin aina mieluummin erikoistunut pelkästään kirurgiksi, mutta minkäs teit kun mielipiteilläsi ei ollut väliä”.

Punatukkainen molemmin käsin tarttui lopulta siihen mustelmilla olevaan koipeen Iriadorin erottaen heti, että se oli turvoksissa enemmän ja vähemmän. Sirot kädet kokeilivat aluksi vain Dariuksen pohjetta ja polvea, Iriadorin korkeintaan hellästi sormenpäillään painellen lihaksia, alati pitäen merkillä jos liian kovakouraisesti toista vahingossa koski.
Miten edes onnistuit runnomaan tämän näin…”, korkeahaltia miettikin ääneen huokaisten lähinnä itsekseen, harmistuneelta näyttäen, ”Ei se ainakaan täysin palasina ole, et silloin olisi kävellyt kyllä senttiäkään eteenpäin omin päin - hiusmurtumista en menisi kuitenkaan vakuuseen…”. Turhista paineluista ne kosketukset kuitenkin muuttuivat vain varovaiseksi silittelyksi pian.

Siitä kyllä kuitenkin olen varma, että viileä varmaan auttaisi tuohon jomotukseen paremmin mitä tuollainen hautominen”, sokea taas hymyili rauhallisemmin, ”Koipesi käy aika kuumana meinaan – johtuuko se sitten mahdollisista hiusmurtumien ja lihasruhjeiden aiheuttamasta turvotuksesta vai siitä, että annoit minun hiplata itseäsi”.



//MINÄKÖ HÄVIÄISIN – ÄLÄ HANI NAURATA! Ollaan oikeesti ne vanhimmat kato. Hirvee rumble vaan halki koko tampereen ja päädytään lopulta itärajalle painiin johonki mutaan//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Loka 2016, 22:57

Ajatus jokaisen kirjan kääntämisestä tässä huoneessa sai Dariuksen hymähtämään. Siinä menisikin sitten pidempi tovi, jos sellaista alkaisi yrittämään, mutta mikä olisikaan parempi paikka kätkeä salaoven kahva, kuin kirjasto? Täällä tosiaan riitti kirjoja joita kokeilla. Ehkä pitäisi joskus Lorythakselta kysellä, olisiko täällä kenties salaisia huoneita, joista sarvipäinen ei ollut vielä kertonut.
Darius kävi kuitenkin puremaan hammasta yhteen, kun Iriador jalkaa kävi kokeilemaan. Vaikka punapäinen oli kovin varovainen liikkeissään, kyllä se silti sattui. Eliitti yritti kuitenkin olla äännähtelemättä suotta pienistä kivuista, ollen kuitenkin valmiina raajansa vetämään kauemmas jos Iriador liian kovakouraiseksi kävisi.
"Minua ei olisi saanut sairaiden luo kirveelläkään", Eliitti ähkäisi nuoremmalle, "Eikä kyllä isäänikään. Sairaat, tautiset, kuolevat... Eivät oikein olleet kovin houkuttelevaa seuraa tautikammoisille".

"Sitä minä ihmettelen itsekin",
Darius vastasi Iriadorin kummastellessa, kuinka eliitti jalkansa noin rumasti oli runnonut, "Mutta kun jalkasi jää valtavan lohikäärmeen ja kallionseinän väliin niin tässä sitten se lopputulos".
Oli huojentavaa kuitenkin kuulla, ettei Iriadorkaan epäillyt jalan murtuneen, vaikkei voinutkaan olla varma hiusmurtumista. Ne olivat mahdollisia, mutta Darius halusi uskoa, ettei moisista ollut kyse. Kai vain aika näyttäisi. Iriadorin puhuessa eliitin katse kävi laskeutumaan nuoremman käden puoleen, punapäisen lähtiessä niin varovaisenmukavasti silittelemään kipeää jalkaa. Jokseenkin vaivautunut ilme koristi kasvoja, jotka lähtivät ottamaan punaisempaa sävyä poskipäihin yllättävänkin nopeasti. Nyt kun Iriador siinä niin nätisti istui jalkojen juuressa ja jalkaa silitteli.
"Meitä taisi siis onnistaa... Pihalla kun on roppakaupalla kylmää lunta jota kankaaseen kääriä ja jalalle...iskeä...", Haukansilmäinen henkäisi, ynähtäen pienesti Iriadorin seuraavien sanojen myötä. Kuumotus jalassa johtui aivan varmasti jostain muusta, mutta se kuumotus poskipäillä oli ihan vain ja ainoastaan Iriadorin ansiota.

"Taasko ajattelit ajaa minut hulluksi noilla sanoillasi. Tuolla katseellasi ja kosketuksillasi?", vielä hieman lähemmäksi nojautuen eliitti kyseli, antaen mustien hiuksiensa valua harteilta alas, niiden koskettaen kepeästi jo Iriadorin kasvonsyrjiä, "Häpeäisit nuori mies. Ei vanhoja rampoja saa tuolla tavoin kiusata".



// SINÄ HÄVIÄT JA KAADUT KUULE! Vanhinten tavoin lähetään rällästään ja koko maailma murenee ku kolossit ottaa yhteen. Sit on joku katkarabu Ivy turussa silleen "elköö viittikö". Oikeesti Ivy tulee ja lyö meitä ja pistää sinne nurkkaan häpeemään //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Loka 2016, 23:46

Iriadorin olisi tehnyt mieli pärskähtää jo ihan kunnolla, sokean kyllä aistiessa Dariuksesta sen vaivautuneisuuden tilanteen suhteen, minkä Haukansilmä myös pian ääneen toi ilmi. Hän olisi halunnut nähdä kumppaninsa kasvot juuri nyt, joutuen lähinnä mielessään sitä harmittelemaan kuinka sokeana täytyi elämäänsä elää.
Kyllä Iriador tunsi niiden Haukansilmän tummien kutrien hipovan kasvojaan, korkeahaltian käydessä myös siinä samalla alitajuisesti nojaamaan vasten sitä kenraalin tervettä jalkaa.
Pitäisikö varmuudenvuoksi myös kokeilla vähän ylempää missä vika, niin voisin olla ihan, ihan, ihan varma mistä kiikastaa?”, punapää virnuili kiusoitellen Dariuksen sanoihin, kättään liu’uttaen vielä vähän pidemmälle kenraalin reittä. Sormenpäillä ihoa sivellen ja sisäreidelle eksyen – kunnes Iriador kävi siitä polviltaan kohottautumaan sen verran, että saattoi molempiin käsiinsä poimia Dariuksen kasvot vuorostaan. Ja painaa huulensa vanhemman huulia vasten vastakaikua vaatien ja kätensä tummien hiusten alta livuttaen Dariuksen harteille lepäämään.

Hän oli niin äärettömän paljon ikävöinyt toisen perään. Jäänyt murtuneena vain petiinsä lojumaan sen jälkeen kun oli sinä aamuna kuullut Dariuksen lähteneen ilman hyvästejä, jättänyt Iriadorin nukkumaan ja siihen uskoon, että punapäisellä olisi ollut edes tilaisuus halata aamulla rakastaan ennen kuin yksin piti jäädä. Siitä olivat ne pitkät päivät ja loputtomilta tuntuneet tunnit alkaneet. Ja ajatus päähän iskostunut, ettei punapäisestä ollut pysymään Briarissa muutamaa päivää pitempään. Vaikka Lorythaksesta haltia olikin saanut tukea ja lohtua avautuessaan niistä mieltään painavista seikoista kyläpäällikölle, oli hänestä kuitenkin tuntunut siltä, että vaivasi Seyriä aivan turhanpäiväisten ja tyhjien asioittensa kera. Iriador kuitenkin luotti Loryyn. Hän piti siitä miehestä henkilönä ja persoonana, ja oli tuntunut jopa turvalliselta antaa kyynelien juosta vapaasti Seyrin seurassa, vaikkei Iriador todellakaan olisi halunnut alkaa samantien vastuitaan ja rakkaittensa perään valittamaan.
Se suudelma tuntui nyt kuitenkin paikkaavan sen harmaan kolon rinnassa, joka sinne oli ehtinyt muodostua näiden parin päivän aikana. Antoi voimaa ja kumosi kaiken haikeuden ja ahdistuksen altaan, täyttäen mielen pelkällä lämmöllä ja välittämisentunteella.

Haluaisitko ihan oikeasti tehdäkin jotain kanssani, kuin vain istua lumikasassa tai nuoleskella kanssani täällä”, Iriador hymähti naurahtaen sen jälkeen, kun uskalsi siitä suudelmasta irti vetäytyä, yhä kuitenkin pysyen Dariuksen lähellä.
Lorythaksella on tapana tulla kotiin takaisin vasta myöhemmin iltapäivällä”, punapäinen hymisi, ”Ja silloinkin hän vain painuu torkuille ensimmäisenä, ennen kuin jaksaa seuraani hakeutua. Meillä olisi koko päivä aikaa pyöriä täällä ja olla kahdestaan, tai käydäkin jossain, vaikka hakemassa ruokaa tänne…”.



//NIIN NIIN! PELKKÄÄ PUHETTA! No mut todellakin, muitten on paree ryntää pois alta ensin. Katkarabu Ivy voi ei (DDDD Niin oikeesti se on Ivy jonka on pakko pistää meidät ruotuun ennenkö tappelu karkaa kokonaan käsistä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2016, 16:31

Turhautunut, naurahtava henkäys karkasi eliitin suusta Iriadorin käydessä terveeseen jalkaan nojailemaan ja silittelemään ylempää sitä runnottua. Että nuorempi osasikin aina vetää oikeista naruista ja pyöritellä eliitin pikkurillinsä ympärille alta aikayksikön. Totta kai se intiimi hetki nuoremman kanssa kiinnosti ja houkutti, mutta toisaalta olo oli viimeyön myötä niin uupunut ja raskas, ettei siitä taitaisi tulla mitään. Joten Eliitti osasi tällä kertaa olla pidättäytyväisempi, mitä olisi voinut muuten odottaa tässä tilanteessa. Ennen kuin Darius ehti mitään yhtä nasevaa Iridaroille tuon virnuiluihin, kävi nuorempi nousemaan ylemmäs ja painamaan huulensa vasten eliitin huulia. Haukansilmäinen ei pistänyt lainkaan vastaan, korkeintaan yllätyksestä ynähti pienesti, mutta antautui sitten täysin tilanteeseen. Darius vastasi siihen suudelmaan, nostaen kätensä varovaisesti koskemaan Iriadorin kylkiä. Kaikki ne harmaat ajatukset ja raskaat päivät tuntuivat pyyhkiytyvän heti pois, lämpimän tunteen noustessa rintaan ja suun väkisinkin vääntyen hymyyn suudelman lomasta.

Iriador lopulta vetäytyi siitä suudelmasta, kysellen Dariukselta haluaisiko eliitti jotain nuoremman kanssa tehdäkin. Hymisten Darius laski otsansa vasten Iriadorin otsaa, vetäen nuorempaa paremmin halaukseensa, ennen kuin suunsa avasi.
"Millainen kysymys tuo muka on olevinaan?", Darius hymähti, "Tietenkin haluan viettää aikaa kanssasi. Vaikkakin se pelkkä nuoleskelukin kuulostaisi hyvältä".
"Minun pitää vain vaihtaa vaatteet. En ole syönyt kunnolla yli vuorokauteen, joten jonkinlainen ruokailu voisi olla mukava ajatus näin ensimmäiseksi"
, Eliitti kävi ehdottamaan, suoden pienen suudelman Iriadorin ohimolle ja päästi tuon viimein halauksestaan.




// KATOTAAN. TURPAAN TULEE. Onks. Onks katkarabui?!!??!! Ivy vanhimpana tulee ja antaa korvapuustin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Loka 2016, 19:38

Punapää antoi vanhemman vetää itsensä halaukseen, Iriadorin käydessä myös kietomaan käsiään paremmin Haukansilmän ympärille ja avasi sokeat silmänsä katsomaan Winderiä ihan siitä likeltä. Iriador kävi naurahtamaan Dariuksen sanoihin, jääden vain hymyilemään rauhallisesti keskittyessään kuuntelemaan miestä paremmin. Lopulta irtautuen siitä halauksesta ja vajosi takaisin polvilleen istumaan Haukansilmän eteen.
Etsitään joku majatalo ja käydään siellä syömässä, tai tuodaan jotain tänne mukana - en minäkään ole ehättänyt vielä aamiaista syödä ja viime iltainen ateriakin jäi väliin…”, nuorukainen hymisi rauhallisesti itsensä kammeten sanojensa jälkeen takaisin jaloilleen, ”Käyn hakemassa sinulle niitä vaatteita yläkerrasta nyt ensiksi kuitenkin, odota täällä sen aikaa”. Niiden sanojen myötä punapää lähti marssimaan oleskelutilan puolelta etsimään sopivat kuteet Dariukselle, jotta he pääsisivät ulos poikkeamaan vielä edes sen ruuan verran.
Iriador palasi pian takaisin kera pienen vaatenipun kuteita, jotka haltioiden kokoon paremmin olivat sopivia. Ehkä hitusen liian suuria Iriadorille, mutta paremmin passeleita taas Dariukselle – ja Seyrille aivan liian pieniä. Haukansilmä sai niistä mieleisensä valita, ennen kuin kaksikko lähti varustauduttuaan pihalle etsimään sopivaa ruokapaikkaa keskenään.

Iriador oli äärimmäisen onnessaan päästessään viimein viettämään aikaa Dariuksen kanssa. Ihan kahdestaan. Vain he, eikä mistään muusta ympärillä tarvinnut välittää juuri nyt. Punapää halusi jakaa Dariuksen kanssa mahdollisimman paljon viime päivien ajalta Briarissa elämisestä, että huomasi välillä jopa puhuvansa liikaa, mitä taas pisti nuoremman yrittämään tiivistää asioita paremmin. Ennen kuin kaikki lähti jälleen rönsyilemään miten sattui…
He kuitenkin saivat muonansa ja sen myötä kartanolle takaisin palasivat korillisen kera lohikäärmekylän antimia, joilla varmasti pärjäisi pitkän päivän lävitse. Kaikki meni helposti kyläpäällikön piikkiin muiden vaikuttaessa olevan tietoisia punatukkaisen olevan Seyrin vieraana, eikä mistään varsinaisesti mitään tarvinnut alkaa maksaa erikseen pennin penniä. Kartanolla kaksikko saattoi viettää aikaansa ja ruokailla niin pitkään kuin huvitti, eikä tarvinnut miettiä milloin tungoksen tähden olisi pitänyt jäädä pihalle ajettavaksi. Siitä se yhdessäolo kuitenkin paremmin ehätti alkaa, ajan kuluessa siinä syömisen ja pelkän jutustelunkin lomassa kirjaimellisesti kuin siivillä. Iriador esitteli Winderille kaikkea mitä oli ehättänyt kartanolta löytää, soitti viulua, halusi jutella ja kuunnella… pysyä siinä lähellä ja vaihtaa mahdollisimman paljon sanoja ja huomionosoituksia kumppaninsa kanssa, kun siihen nyt viimein oli tilaisuus eikä tarvinnut lainkaan miettiä sitä, että joku olisi tänne tullut ja saanut sydänkohtauksen kohdalleen nähdessään heidän olevan yhdessä.


Lopulta se ovi kuitenkin kävi eteisaulassa, Iriadorin hätkähtäessä aavistuksen maatessaan siinä rauhassa Dariuksen vierellä, kuunnellen kuinka Haukansilmä luki hänelle kirjaa, joka lukuisista muista oli käyty valitsemaan. Punapää avasi silmänsä auki, jääden kuuntelemaan jännittyneenä paikoilleen, hiljentäen myös Dariuksen varmuudenvuoksi tuomalla kätensä tuon suun eteen.

Lorythas oli viimein tullut takaisin kotiin. Uupuneena – sen lisäksi että Seyr oli saanut selittää menemisiään muille, oli tuo viettänyt jälleen pitkän päivän kehällä ja muiden apuna hääräten vähän kaikennäköisissä hommissa. Nyt häntä vain väsytti, kaiken sen ympäriinsä ravailun jälkeen ja kun aamulla oli tänne pitänyt Mor vuoriltakin lentää… puoliverinen olisi voinut pitkälti vain painella jo täysin yöpuulle hämänkin ollessa laskeutunut pihamaalle, mutta hän kuitenkin halusi vielä Iriadorin kanssa olla. Vaihtaa kuulumiset, kertoa että Winder oli käynyt ja sitä rataa… mutta sitä ennen hän aikoisi ottaa torkut ja kerätä sen hitusen voimia jaksaakseen olla pystyssä vielä edes muutaman tunnin lisää. Niinpä suorilta päin hopeaverinen lähti kapuamaan portaita toiseen kerrokseen lainkaan huomaamatta, että Winderin tavaroita näkösälle oli jätetty. Ei kukaan sarvipään peräänkään huhuillut, joten kaipa Iriadorkin lieni jossain muualla vielä, ei hän tiennyt. Eikä hän jaksanut ajatella asiaa juuri nyt, Puolikäärmeen suunnaten suoraa päätä omalle makuuhuoneelleen kasailemaan vuoteelleen sijaa levätä.

Askelten kaikotessa yläkertaa kohden, nosti Iriador kätensä kunnolla taas omalle puolelleen tympeää naamaa näyttäen, mutta itsevarmasti perään virnistäen lopulta, ”Minähän sanoin että hän menee nokosille heti, kun takaisin tulee”.




//TURPAAN. MYLLYTYS. TAPPELU, TAPPELU, TAPPELU. NO NYT NE KATKARABUT :----DDD Ivy ripustaa meidät kuule niskasta vielä roikkuun seinälle ja jättää koulutyttö Cassin vartioimaan, että ollaan kunnolla//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2016, 20:23

Eliitti kävi hymisemään myöntävästi Iriadorin suunnitelmille. Ruokailu kuulosti hyvältä tähän väliin ja jotain voisi mukanaan tännekin tuoda. Mutta ennen kuin matkaan käytäisi, lähti Iriador hakemaan eliitille jotain vaatetta niskaan. Nätisti Darius jäi odottelemaan sokeaa, joka pian paikalle saapuikin vaatekasan kera. Hän etsi vaatekasasta mieleisensä housut ja paidan, lämpimät ja sävyltään siniharmaat ja ne saivat luvan kelvata. Omat kenkänsä hän veti jalkaan ja satulalaukuista kaivoi esiin sen paksun, korkeakauluksisen takin, jonka helma ylsi polvitaipeisiin. Käsiin hän veti ne teräväkyntiset hansikkaat, ennen kuin matkaan käytiin. Dariuksen kävely ei ollut sitä kaikkein nopeinta ja vähän väliä tuo tuhahteli ja sähähteli yllättävistä kivuista. Jalkaan särki niin vietävästi, mutta ei Darius aikonut sen antaa haitata tätä päivää. Välistä eliitti otti tukea nuoremmastaan, enemmän tai vähemmän läheisesti vetäen Iriadorin kainaloonsa.

Dariuksesta oli mukava kuunnella, kuinka korkeahaltia niin iloisesti kuulumisiaan selitti. Oli muutenkin ihanaa viettää aikaansa viimein Iriadorin kanssa kahden, ihan rauhassa, ilman että tarvitsi pelätä törmäävänsä kehenkään liian tuttavaan ja miettiä, mitä joku saattoi kaksikosta ajatella. Tätä hän oli kaivannut. Vain vapaapäivää, jona viettää Iriadorin kanssa aikaa haluamallaan tavalla. Rentoutua ja jutella kunnolla toisen kanssa, ilman että väsytti tai olisi pitänyt vielä työasioita miettiä. Tai no, pitihän Dariuksen töitään miettiä nytkin, yhä pienesti murehtien sitä, oliko jotain ilmaantunut ja pitäisikö hänen olla tuvilla töitä paiskimassa... Mutta niistä murheista hän ei maininnut nyt mitään, eikä antanut sen näkyä päälle päin. Varmasti hän saisi kuulla kunniansa jälkikäteen, jos jotain oli ilmestynyt, mutta se oli sitten sen päivän murhe.

Päivä tuntui kuitenkin lentävän kuin siivillä. Muonansaamisen myötä kaksikko palasi kartanolle, jossa aikaansa viettivät kaikin tavoin. Iriador esitteli paikkoja paremmin eliitille ja soitti viulua, siinä missä kaksikko kertoi toisilleen kuulumisia ja tapahtumia. Darius piti omalta osaltaan ne murheelliset ja stressaavat asiat piilossa, ei hän halunnut pilata tätä päivää huonoilla uutisilla - eikä hän todellakaan olisi niistä halunnut puhua nyt, kun olo oli niin autuaan iloinen Iriadorin seurassa.

Päivä kävi lopulta hämärtymään päin ja ei aikaakaan, kun se ovi eteisessä kävi. Eliitti vilkaisi kirjaston oville päin, hymähtäen pienesti kun Iriador kätensä hänen suun eteen laittoi. Hissukseen Darius kuitenkin paikoillaan pysyi, kirjaa kädessään laskien paremmin vasten rintakehäänsä, kuunnellen kuinka puoliverisen askel vei eteisaulan poikki rappusille ja suoraan yläkertaan. Ilmeisesti Lorythas ei ollut edes huomannut Dariuksen läsnäoloa, mikä sinällään oli kyllä huvittavaa. Katse kääntyi lopulta takaisin Iriadoriin, tuon huomautellessa kertoneensa, kuinka Lorythas suoraa nokosille aina paineli.
"Hänellä on raskas työ - enkä yhtään ihmettele että viimeöisen jälkeen hän vaikka samantien yöunille olisi painunut", Eliitti hymähti, vetäen Iriadoria paremmin kainaloonsa, "Tai sitten hän ei vain kestä sinua ilman nokosia", Eliitti lisäsi virnistäen, nuoremman hiuksia pörröttäen.
"Antaa hänen nukkua aikansa. Kyllä me ehdimme hänen kanssaan vielä juttelemaan myöhemmin, jos hän jaksaa".



// TAPPELU TAPPELU, SUOMI-RUOTSI OTTELU. eikun. KATKARABUIIIIII. Ja todellakin. Siellä sit roikutaan ja lässytetään Cassille kun se niin söpönä on //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Loka 2016, 22:02

Yläkerrasta ei kuulunut enää mitään. Ei pihaustakaan sen myötä, kun askeleet sinne olivat kaikonneet. Sokea ynähti hiljaa yllättyneisyyttään Dariuksen vetäessä häntä lähemmäs itseään, siihen lämpimänmukavaan kainaloon. Haukansilmän sanat saivat kuitenkin nuorukaisen hymyilemään itsevarmasti ja naurahtamaan, kun kumppaninsa hänen hiuksiaan pörrötti, ”No kukas nyt minua muka jaksaisi selvin päin - tai edes humalassa”. Kyllähän hän tiesi sen olevan vitsailua, eikä siitä pahakseen osannut pistää. Iriador tiesi kyllä välillä olevansa mahdoton, siinä missä myös vaikea toisinaan – mutta Seyrin tapauksessa kyse kyllä taitoi ennemmin olla juuri siitä, että kyläpäälliköllä oli jatkuvasti niin paljon tekemistä, ettei tuo vain jaksanut työntäytteisen päivänsä jälkeen muuta kuin pistää maaten.

Iriador pyyhkäisi kädellään nopeasti kasvoilleen tipahtaneita hiuksia taemmas, paremmin Dariusta vasten kiehnäten.
Tai sitten hänelle pitäisi käydä samantien ilmoittamassa että olet yhä täällä, etkä minnekään ole lähtenyt”, punapää henkäisi huolettomasti, kääntyen vielä siitä viereltä paremmin toiseen päin, jotta saattoi myös kätensä levittää kenraalin ylitse kevyesti.
Minusta vähän tuntuu, ettei hän edes huomannut tavaroitasi eteisessä sisälle tullessaan”, Iriador vielä jatkoi naurahtaen, ”Raukka tuupertuu samantien takaisin alas herättyään kun keksii että rakas ja uljas lohikäärmeratsastajansa onkin ollut paikanpäällä ihan koko ajan”, punapää virnisti. Seyr oli niin helppo yllättää. Niin kuin aikaisemminkin oli ollut puhetta, olisi Puolikäärme varmaan huolestunut mitä pahimmin, jos Darius olisi alkanut tuota kutsua sen oudon yhteyden kautta, kun tänne oli päättänyt jäädä Iriadorin pyynnöstä. Olisi varmaan ollut reilua käydä edes hihkaisemassa, että Darius oli paikanpäällä myös… ja paras hetki siihen taisi olla nyt heti, ennen kuin sarvipäinen ehättäisi kunnolla nukahtaa, jolloin tuota ei kyllä viitsinyt enää alkaa herättelemään pahemmin. Ties vaikka kyläpäällikkö olisi halunnut heidän seuraansakin liittyä ja mennä vain aikaisemmin pehkuihin – ties vaikka Seyr olisi jälleen keksinyt jonkin mukavan ja erikoisen tavan viettää iltaa.



//AAAAAAAAAA. Menee niin vihaseks pian. KAKERABUI! Cassi vaan kattoo meitä silleen ei oo totta, ei kiinnosta. Sit tulee mäitsi, joka heittelee meit pökäleillä ja kuopii päälle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2016, 22:12

"Niin, kun olet tuollainen maanvaiva", Eliitti lisäsi Iriadorin puheisiin naureskellen, pienesti siinä paremmin Iriadoria päin kääntyen. Eihän Iriador varsinaisesti maanvaiva ollut, mitä nyt välillä ehkä turhan energinen Dariukselle, mutta siitä eliitti vain piti kumppanissaan. Hän itse oli niin jäykkä ja pidättäytyvä, joten oli hyvä kun rinnalla oli joku täysin vastakohtainen. Vaikka välillä Iriadorin pelleilyt - varsinkin kun tuo näkymättömänä härnäsi - menivät yli kärsivällisyys rajan, rakasti Darius silti jokaista oikkua ja olemusta, mitä nuoremmasta löytyi.
Darius hymähti myöntävästi, Iriadorin tuumaillessa, ettei Lorythas tainnut edes huomata eliitin tavaroita eteisessä. Niin väsynyt ja vain lepäämiseen keskittynyt kyläpäällikkö ilmeisesti oli, eikä Darius voinut toista siitä kyllä syyttää. Mutta sen sijaan, että olisi antanut Lorythasin nukkua rauhassa, kuten Haukansilmä oli ehdottanut, tuumi Iriador että heidän pitäisi kyläpäällikölle kyllä ilmoittaa eliitin läsnäolosta. Darius tuumi asiaa hetken. Hän ei olisi halunnut häiritä Lorythasia, joka väsyneenä oli suoraa nokosille painunut, mutta toisaalta Iriadorilla oli myös pointtinsa. Parempi vain heti ilmoittaa olemassaolosta, eikä odotella toisen heräämistä iltaan ja sitten aiheuttaa sydänkohtausta Seyr paralle...

"No... Jos autat minut taas rappuset ylös niin mennään hänelle huikkaamaan", Darius lopulta hymähti, käyden sitten varovaisesti nousemaan istumaan ja lopulta ylös sijoiltaan, paikkojaan venytellen niin että lukko jos toinenkin nikamissa naksahti.
"Mutta annetaan hänen sitten nukkua. Ymmärrän kyllä hyvin, että hän on väsynyt", Eliitti naurahti, odotellen sitten että Iriador pääsi ylös sijoiltaan ja kaksikko voisi lähteä kohden yläkertaa.



// NIIN VIHASTA. ei saa olla vihasia. Pitää rakastaa. I wuv you. KAKERABUI. No Mäitsi tulee ja Mäitsi on kake. Sit tulee joku Timi puolustaan mut sit Timi juoksee pakoon kun Mäitsi nappasee kuonolle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Loka 2016, 23:18

Sokea hymyili sijoiltaan ovelasti, antaen Dariuksen nousta viereltään omaa tahtiaan ylös.
Kannan sinut vaikka reppuselässä ylös jos on ihan pakko”, Iriador naurahti, pian itsekin sohvalta ylös yrittäen, varoen tietenkin ettei mihinkään itseään kolhisi tai kompastuisi siinä samalla. Kunhan ylös pääsisi, sen jälkeen Iriador osaisi jälleen kartanossa suunnistaa ilman varsinaista apua helposti, tietäen jo kokemuksella missä oli kaikkea mihin itsensä olisi saattanut kolhaista.
Joka tapauksessa, kaksikko lähti talsimaan oleskeluhuoneen puolelta sinne eteishallin puoleen kiipeämään niitä portaita ylös yläkerran puoleen. Iriador oli Dariukselle niin paljon apuna kuin vain saattoikin, aina ylös asti Haukansilmän avittaen tuon kipeän koiven kanssa. Sitten piti vielä taivaltaa kyläpäällikön makuukammarille, jonka huoneen oven sarvipäinen oli joko tarkoituksella tai tarkoituksettomasti jättänyt pienesti raolleen. Ovenraosta ei näkynyt toiselle puolen muuta kuin hämärä huone tänne valoisammalle puolelle, joka maagiset valonlähteet valaisivat aavistuksen paremmin. Ylempänä oli myös selvästi viileämpää mitä alhaalla, Iriadorin ihon noustessa siitä vilusta hetkellisesti kananlihalle.

Punapää raotti varovaisesti sitä ovea aluksi, odottaen josko puoliverinen siihen olisi jo jotenkin käynyt reagoimaan. Mutta vieläkään huoneesta ei mitään kuulunut, joten Iriador viitsi hiljaa vetää koko oven auki ja jättää avonaisesta raosta valon kunnolla valua makuuhuoneen puoleen.
Lory?”, korkeahaltia tuhahti rauhalliseen äänensävyyn, saamatta kuitenkaan mitään vastausta takaisin, joka riitti sokealle syyksi astahtaa peremmälle huoneeseen. Jatkakoot mokoma uniaan sitten, jahka nyt ensin saisi tietää että paikanpäällä oli hänen lisäkseen muitakin vieraita.

Lorythas oli kirjaimellisesti sisälle tullessaan potkinut saappaat jaloistaan sängyn viereen ja käynyt tuhkansävyttämissä työvaatteissaan vain kiertymään peittojensa sekaan. Lakanat piti kumminkin vaihtaa, ei Seyr ollut jaksanut miettiä asiaa sen pidemmälle, kun oli itsensä vuoteeseen kumonnut.
Kyläpäällikkö makasi keskellä vuodetta kummallisessa mytyssä, tummiin lakanoihin kääriytyneenä ja leukansa painaneena tyynykasaa vasten. Päänsä oli aavistuksen vinossa, toisten sarvien nojaten tyynynpintoja vasten lakanoihin ja kasvojen ollen puolittain suunnattuina sinne ovelle.
Edes valonpilke ei käynyt häiritsemään Lorythasta, joka äkkiä oli puoliuneen vaipunut kun lämpimän pesänsä oli saanut kyhättyä. Jossain mielessään Seyr oli kyllä pistänyt merkille kuulleensa nimensä, mutta ei se riittänyt havahduttamaan toista millään tavalla ylös vuoteelta.



//I wuv you too hun. Vähän voisin kyllä silti muiluttaa. Pikkusen niitä persposkia läpsiä mukamas vihasena <: Eikun. Mäitsi on tommonen mötkö. Tänäänki vaan koko päivän nukkunu. Aamuyöstä sitten alkaa tällä puolen kämppää hirvee ralli ja maukuminen taas eikä kukaan saa muuten nukuttua enää… MÄITSI NAPPAA KAIKKIA KUONOLLE. Paitsi Frania. Fran on liian kerta, vaikka ansaittiskin turpaansa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2016, 23:34

"No sitä en epäile", Eliitti naurahti korkeahaltialle, joka uhosi hänet reppuselässään kantavan, jos tarve sitä vaatisi. Sen pidemmittä puheitta kaksikko kuitenkin suuntasi kohden yläkertaa. Rappusissa Dariuksella oli vaikeuksia hieman, kipeä jalka kun ei ottanut taittuakseen ja tukeakseen aina ylöspäin astuttaessa, mutta Iriadoriin tukeutuen Darius sai itsensä kyllä ylös asti. Alaspäin ei ollut mitään ongelmia mennä - joskin Haukansilmä oli silti mielellään varuillaan siinäkin tilanteessa, ties vaikka jalka pettäisikin alta ja eliitti kierisi rappuset sitten nätisti kolisten alas...

Omaan tahtiinsa Darius seurasi Iriadoria aina sinne Lorythasin makuukammarille asti, jonka ovi oli jätetty tai unohdettu raolleen. Sinällään tuntui epäsopivalta mennä nyt makuuhuoneeseen tällä tavoin lupaa saamatta, mutta kerta Iriador ei sen enempää kainostellut, ei Dariuskaan viitsinyt. Punatukka vain huhuili kyläpäällikköä nimeltä ovenraosta, kunnes peremmälle asteli, vaikkei mitään vastausta ollut kuulunutkaan. Darius konkkasi perästä, pitäen askeleensa pehmeinä ja hiljaisina. Jokseenkin huvittunut hymy nousi haltian kasvoille, hänen nähdessään minkälaisessa mytyssä puoliverinen oikeastaan nukkui näin yksistään. Se vaikutti kovin... eläimelliseltä asennolta, mutta kaiketi tuo sitten oli mukavaa sarvipäiselle humanoidille.

"Hän nukkuu... Herätämmekö hänet?", Darius totesi Iriadorille matalla äänellä, antaen sen katseensa kiertää hämärässä huoneessa hetken. Katse kuitenkin poimi ne paperit sarvipäisen pöydällä, jotka äkkiseltään näyttivät joltain piirustuksilta. Rumaahan se oli, mutta varovaisesti Darius kävi askeltamaan lähemmäs työpöytää ja kävi selaamaan niitä tuherruksia varovaisesti, kaikessa hiljaisuudessa. Mikäli ne olivat Seyrin piirtämiä, ei tuota voinut kutsua huonoksi piirtäjäksi...


// No mutta rakkaudesta se hevonenkin potkii vai miten se sanonta menikään. Mäitsi on silleen NYT ON MUN AIKA MIUMAUMOUMIU. Mäitsi vetää koko maailmaa turpaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Loka 2016, 00:43

Sokea jäi omalla tavallaan aistimaan huonetta sijoilleen, seuraten kuitenkin myös sitä kuinka Darius astui lopulta perässään peremmälle huoneeseen. Kenraalin mukaan Lorythas nukkui, vanhemman tiedustellenkin herättäisivätkö he kyläpäällikön. Ja jos Iriadorilta kysyttiin, niin vastaushan oli ehdottomasti kyllä!
Eihän Iriador niitä kuvia nähnyt joita Winder käsissään selasi. Seyrin piirtämiä. Kaiken näköisiä suunnitelmia niinkin arkisista asioista kuin uusista rakennuksista, satuloista ja muuten vain turhista keksinnöistä, jotka paperille oli pitänyt äkkiä suunnitella talteen, ennen kuin ne mielestä olivat päässeet unohtumaan. Olipa siellä mukana myös näköiskuvia tutuista ja ystävistä, varmaan myös Iriadorista ja Winderistäkin kun tarpeeksi pitkälle niitä papereita selasi, joita Puolikäärme oli ulkomuististaan aikansa kuluksi paperille tuhrinut.

Siinä samalla Iriador asteli pehmein askelin sängyn vierelle, varovaisesti kädellään kurottaen niihin tyynyihin, joiden päällä Seyr päätään lepuutti. Toisesta kädestään tukea ottaen nuorukainen kumartui paremmin vuoteelle, ollen valmiina repäisemään yhden tyynyistä mukanaan.
Lory!”, punapää totesi voimakkaammalla ja vaativalla äänellä, virnistäen ja kiskaisten sitä tyynyä – muttei kuitenkaan riittävän nopeasti, kun sarvipäinen siihen omalla kädellään kuroi ja jäi laiskasti pitelemään siitä omalta puoleltaan kiinni. Silmiään puoliverinen ei kuitenkaan avannut, päästi suustaan korkeintaan myrtyneen tuhahduksen, lopulta päästäen siitä tyynystäkin irti ja antoi kätensä tipahtaa vetelästi peitteitä vasten.
Lorythas!”, Iriador vielä tiuskaisi, iskien lopulta käsiinsä sen tyynyn saadessaan sillä päin Seyriä, saaden puoliunisen liskonpuolikkaan murahtamaan sijoiltaan ja hautaamaan entistä enemmän kasvojaan niihin tyynyihin, ”Arvaa mitä löysin pihalta harhailemasta aikaisemmin”.
Kerro minulle ensin että uneksin yhä, ennen kuin..”, sarvipää puhui uneliaalla äänellä, päätään oikaisten kuitenkin sen verran ja kädellä sitä Iriadorin häntä päin läiskäisemää tyynyä siirtäen, että näki eteensä. Toinen turkoosista, hohtavista silmistä avautui puolittain auki Iriadorin etsien, ja siitä seuraavaan tuttuun hahmoon eksyen, joka kädessään papereita pläräsi.

Lorythaksen katse rävähti auki, liskonpuolikkaan jäädessä yksiselitteisesti hämmentyneenä tuijottamaan päin Dariusta. Näkikö hän ihan oikeasti unta nyt, vai oliko hereillä?! Pakko sen oli olla unta, ei kai muuten Haukansilmä täällä olisi enää ollut!
Ja-jatkat! E-eikä, laita ne t-ta-takaisin!”, Hopeakäärme henkäisi hätääntyneenä tuntien miten silkka kuumotus kohosi poskipäille punaisena sävynä, sarvikruunuisen ponkaistessa lakanapesästään paremmin ylös polvilleen kuin mikäkin vieteri. Iriador ei voinut olla nauramatta ääneen Seyrin sönköttäessä niin korkealta ja kovaa yllätystä, että nuorin oli vähällä vajota jaloiltaan huvittuneisuuttaan alas.
D-Darius?!”, Lorythas sai vielä muodostettua suustaan, ”Mitä…!?”, ei hän voinut kuin katsoa vuoroin tirskuvaa punatukkaista ja sitten taas takaisin Dariukseen.



//No nimenomaan. Siihen loppui kahvikiista. Vai pitääkö alottaa uudestaan samantien. NO MÄITSI ON TODELLAKIN ETTÄ MUN AIKA. Mäitsi pää kii, ketään ei kiinnosta. Mäitsi on se Marduk oikeesti, täystuho ko sitä vähiten odottaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Loka 2016, 01:00

Vastausta kysymykseensä Darius ei koskaan saanut, jääden sitä odotellessa vain selailemaan niitä piirustuksia toisen pöydällä. Kyllähän sieltä pari tuttua naamaakin kaikkien muiden luonnosten seasta löytyi, eliitin keskittyessä niin tarkasti niihin piirustuksiin, ettei edes älynnyt kuinka Iriador kyläpäällikköä lähti herättelemään. Siinä vaiheessa kun Iriador sarvipäistä lähti herättelemään, oli jo liian myöhäistä kieltää punapäistä. Darius vilkaisi sängyn puoleen, katsellen kuinka korkeahaltia enemmän tai vähemmän väkisin kävi herättelemään sarvipäistä, joka toden totta selvästi olisi halunnut nukkua.
"Iriador...", Darius tokaisi puoliääneen koittaen saada sokean lopettamaan Lorythasin herättelyn, ennen kuin sarvipäinen todellakin heräsi. Mutta turhaan.

Haukansilmän katse kävi terävöitymään siinä missä Lorythas selvästi huomasi hänen läsnäolonsa. Kovin nopeasti hätääntynyt sarvipäinen ylös ponkaisi, Dariuksen siinä samalla tiputtaen ne piirustukset käsistään takaisiin pöydälle ja nostaen kämmenensä näkyville. Selvästi Lorythas oli hämmentynyt koko tilanteesta ja eliitin läsnäolosta, mutta oliko se sitten ihmekään? Dariuksen oli pitänyt lähteä jo aamusta, mutta täällä hän oli pyörinyt koko päivän ja nyt seisoskeli itse Seyrin makuukammarissa.
"Ei ollut minun ideani herättää sinua!", Darius henkäisi nopeasti, konkaten samalla kauemmas siitä pöydästä, "Iriador sen keksi. Minä olisin mielelläni antanut sinun nukkua päiväunesi".


// NIIiIN. Uudestaan aina! MÄITSIN AIKA ON NYT. KUMARTAKAA KUOLEVAISET, MÄITSI ON TÄÄLLÄ. Ja todellakin. Varo vaan sulla on mini oraakkeli siellä nurkissas //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Loka 2016, 02:26

´”Sinun piti mennä – a-ajat sitten jo! E-et voi siinä seistä… taas…”, Puolikäärme kasvonsa punertaen henkäisi, epäuskoisesti yhä tuijottaen koko tilannetta. Ei hän takuulla ollut nähnyt eteisessä edes Winderin saappaita kotiin tullessaan – ei hän ollut voinut olla niin hajamielinen, että hänellä olisi jäänyt jotain huomaamatta! Ja omasta eteisestään vieläpä!
Ja n-n-näit ne kuvat…”, Seyr lähes kuiskasi, kammeten itsensä vuoteelta ylös. Ensin kävellen Iriadorin luokse, joka paikoillaan niin maireasti virnuili. Se virne oli kyllä tuttu – Lorythaksen kuitenkaan tietämättä mitä hän ajattelisi tilanteesta. Ei toinen ollut aikaisemmin tullut herättämään häntä näin, eikä Seyr edes olettanut punapään kehtaavan tällä tavoin häntä häiritä. Ainakaan… noin ihan tosi elämässä. Kaipa unimaailmassa kaikki oli toisin sitten.
Eikö kukaan varoittanut, ettei nukkuvaa lohikäärmettä sovi häiritä”, Puolikäärme katsoi Iriadoria moittivasti, nuoremman kuitenkin tuntuen huvittuvan vain hänen sanoistaan kaikesta huolimatta lisää.

T-taidan yhä olla unessa vai mitä…”, seuraavaksi ihan varmasti kaikesta tulisi pelkkää painajaista. Ihan varmasti, jos hän nyt huoneensa ikkunaverhot avaisi, niin siellä olisi jotain ihan hirveää! Hopeakäärme astelikin varovaisesti vuorostaan lähemmäs Dariusta, joka pöydästä oli äskettäin kauemmas hypännyt. Kumartuen lähemmäs ja äkkiseltään tarraten tummatukkaista leuasta. Vilkaisten lähemmin siihen huulen alapuolelle, josta yhä pystyi tässäkin hämärässä erottamaan pienen jäljen, jonka siihen oli viime iltana kynnellään tehnyt.
No etpähän. Löysin Dariuksen talleilta aamulla ja ehdotin häntä jäämään seurakseni, olimme täällä ihan kokoajan ja taisit puoliunessa kulkea vain petiäsi ajatellen kaikkien tavaroitten ohi eteisessä”, Iriador virnisti lopulta, kätensä puuskaan nostaen varmana, ”Pitääkö sinua nipistää vielä?”.
E-eikä!”, Lorythas huudahti hätkähtäen päästäen Dariuksestakin irti, ”Sa-sanoit taas että menet! Ja olen ollut tuolla kokonaisen päivän, vaikka olisin voinut olla täällä… teidän kanssanne… Tulla aikaisemmin kotiin ja… ja…”. Puolikäärme peruutti siihen sängynlaidalle, asettuen istumaan ja rauhoittumaan sijoilleen silmiään kämmensyrjäänsä hieroen. Lattianrajaan jääden tuijottamaan. Eihän siitä olisi pitänyt itseään syyttää, ettei hän ollut ollut täällä varmistamassa, että vieraillaan oli kaikki hyvin. Ei hän ollut tiennyt. Ei hän voinut tietää. Sentään näytti siltä, että Iriador oli hoitanut hänen osansa ja tarjonnut Dariukselle vaatteita lainaksi. Olivatkohan nuo syöneetkin?

Sarvipäätä hävetti. Ennen kaikkea, hän tunsi olleensa töykeä monella eri tapaa yhtä aikaa juuri nyt Iriadoria ja Dariusta kohtaan. Vaikkei varmaan olisi sillä tavoin tarvinnut tuntea…



//Kaameen ahnetta taas! MÄITSIN AIKA ON KOITTANUT. No mut äläpä. Tuolla toi paholainen löhöö sohvannurkassa mun pandatohveleiden kanssa ko maailmanomistaja. Heilautti häntäänsä ko puhuin siitä – nytkö mä kuolen D://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Marras 2016, 11:37

Jälleen sarvipäisen kasvot lähtivät ottamaan punertavaa sävyä, Seyrin vaikuttaen yllättyneeltä ja hämmentyneeltä tilanteen suhteen. Syystäkin, olihan Dariuksen tosiaan määrä lähteä jo ajat sitten, mutta täällä hän silti oli yhä. Ehkä sittenkin olisi pitänyt heti ensitöikseen aamusta ilmoittaa Lorythasille läsnäolosta, niin tällaiselta hässäkältä olisi vältytty. Vaikkakin, ei eliitti voinut kieltää, etteikö Lorythasin reaktio tilanteeseen olisi ollut omalla tavallaan huvittava. Eipä Haukansilmä mitään muuta tehnytkään, kuin seisoi paikoillaan pahoittelevasti katsellen kyläpäällikön suuntaan, voimatta kuitenkaan olla hymyilemättä vinosti siinä samalla.

Kovasti Seyr myös koitti vakuutella, että tämä oli vielä unta, ennen kuin lähemmäs eliittiä askelsi. Pienesti Darius jännittyi sijoillaan kun sarvipäinen noin varmasti ja määrätietoisesti lähemmäs kumartui ja leuasta kiinni otti, niiden ikävien muistojen noustessa mieleen heti ensimmäisenä. Sikäli mikäli Lorythas olisi lähellekään kaulaa nyt koskenut, olisi Darius loikkinut kauemmas alta aikayksikön. Mutta, tällä kertaa Lorythas otti kiinni vain leukapielistä ja tarkasteli silmäpuolen huulia? Hetken Dariuksella kesti tajuta, mitä hopeaverinen oikein etsi, kunnes muisti sen pienen haavan huulen alapuolella.
"Kyllä se siellä vielä on...", Darius hymähtikin pienesti, ennen kuin Iriador kävi kertomaan kuinka Haukansilmä oli suostunut aamulla jäämään sittenkin Briariin, kun kumppaniinsa oli talleilla törmännyt.

Viimein todellisuus tuntui iskostuvan hopeaverisen päähän, tuon harmitellessa sitä että olisi voinut olla täällä kaksikon seurana tai tulla edes aikaisemmin kotiin jos olisi tiennyt eliitin läsnäolosta. Eihän sängynpäätyyn istuneelle puoliveriselle voinut kuin hymyillä.
"Emme halunneet häiritä sinua. Varmasti sinulla oli päivä täynnä tekemistä ja selittelemistä eilisen jäljiltä. Joten päätimme odottaa sinua nätisti täällä. Onhan meillä vielä aikaa tehdä jotain sinunkin seurassa, vaikka päivänokosesi ottaisitkin... Sikäli mikäli nyt... yöksi jään", Eliitti selitti, ontuvasti kävellen lähemmäksi Lorythasia. Kyllä hän oli jo aikalailla päättänyt jäävänsä yöksi, ei hän enää näin mukavan päivän jälkeen kehdannut yötä vasten lähteä pois, pimeään ja kylmään. Ennemmin hän lähtisi sitten aamulla kun oli valoisaa ja olisi kunnolla saanut levättyä. Ehkä jalkakin olisi silloin jo paljon parempi.

"En tiennyt että sinussa on taiteilijan vikaa..", Darius lisäsi yllättäen, vilkaisten sivusilmällä sinne pöydän puoleen. Eihän sitä voinut jättää kommentoimatta, "Vai joku muuko nuo kuvat on piirtänyt?"



// AHNEHTIJA OLEN NIIN! Mäitsi kuninkaaksi. MÄITSI ON MAAILMANOMISTAJA! Nyt sää kuolet, et voi nukkua enää öitäs rauhassa koska heti kun suljet silmäs niin mäitsi lähestyy. Sun pitää turvautua nyt Franiin, ehkä se suojelee suo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Take me home tonight || Crimm

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Marras 2016, 20:39

Emme halunneet häiritä. Voi kun kaksikko olisi vain tullut häiritsemään, niin Lorythas olisi ehkä saattanut piristyä päivän aikana väsymyksestään paremmin, kun olisi ollut jotain mitä odottaa iltapäivästä. Nyt hän oli vain uupunut ja mielessään jopa aavistuksen tuntui mököttävän tästä hyvästä haltioille, jotka hänet olivat tulleet herättämään tällä tavalla. Vaikka eipä Lorythas ollut ehättänyt varsinaisesti kuin sulkea vasta silmänsä…

Sarvipäinen kohotti päätään Dariuksen puhuessa hänelle, turkoosin katseen seuratessa yhä niin kovin harmistuneena silmäpuolen askeltamista lähemmäs. Hän oli laiminlyönyt vieraansa, se tässä pahalta tuntui lähinnä. Hän ei ollut ollut täällä kestitsemässä toisia, vaikka olisi hyvin voinutkin sen toteuttaa. Hänellä ei ollut kotona mitään tarjottavaa, korkeintaan kuivahtaneita leivänkannikoita ja pehmentyneitä leivonnaisia, joista ei kyllä ollut pidemmän päälle täyttämään vatsaa millään tasolla. Sentään Iriador oli näyttänyt osanneen tarjota Winderille jotain mukavampaa puettavaa, kuin haarniskansa – ja se taisi olla se ainoa seikka, josta Seyr osasi tällä hetkellä olla varsinaisesti iloinen.
Syvään huokaisten Puolikäärmeen katse painui kuitenkin takaisin maahan, ja kasvoilla olleen kuumotuksen tuntuen palaavan entistä varmemmin takaisin poskien pielille. Niin, ne kuvat. Ei hän kyllä itseään taiteilijaksi nimittäisi, pelkkä amatööri piirtäjä hän oli, jos sitäkään. Sitä piti toisinaan suunnitella yhtä ja toista ihan kaavamaisella asteella, ja välistä tuli piirreltyä kevennyksenä aina jotain muuta kun todellinen työ alkoi tympiä.
Kyllä ne… ihan minun tekemiäni ovat…”, Puolikäärme paljasti häveliäältä kuulostaen ja pöytänsä luokse vilkaisten, ”Pelkkiä keventäviä ajanvietteitä… vähän niin kuin käsityötkin. En nyt niiden tähden itseäni miksikään mestariksi alkaisi nimittää kuitenkaan”, hän hymähti huvittuneena, rohjeten jo hymyilläkin vinosti sanoilleen.

Oletteko edes syöneet mitään koko päivänä?”, harmistunut ilme palasi kyläpäällikön kasvoille sarvipäisen vilkaistessa paremmin Dariuksen puoleen, Iriadorin kuitenkin päästäessä vierestä myöntyvän hymähdyksen Puolikäärmeen kysymykseen. Kaiketi nuorempi oli sitten pitänyt parempaa huolta kumppanistaan, niin sieti ainakin toivoa. Tällainen laiminlyöminen kun otti valmiiksi Lorythasta päähän niin armottomasti…
Haittaisiko jos hetken ummistaisin silmiäni kaikesta huolimatta… ihan pienen hetken edes. Minulla oli ajatuksena ehdottaa saunalla käymistä myöhemmin herättyäni Iriadorille mutta… ehkä voisitte molemmat tulla pyörähtämään siellä. Darius etenkin, se viimeöinen luolassa nukkuminen ja kolhiminen ei tehnyt ainakaan minun lihaksilleni turhan hyvää…”, Seyr hymisi.



//AAAAAAHNE! Mäitsi on jo maailmanomistaja. Kukaan muu ei vaan tiiä sitä. Paitsi minä. Sen takia mut pitää eliminoida. Mennään partsille Franin kans evakkoon päitsiä, Joonas olkoot uhrilahjana täällä sisällä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron