Kirjoittaja Crimson » 05 Marras 2016, 15:47
Niinpä saunalle suunnattiin, Lorythaksen näyttäessä keulassa tietä Iriadorille ja Dariukselle. Ei se puinen tupa ollut kuin muutaman nurkan takana, hieman avarammalla alueella, jossa ei heti lähellä ollut muita rakennuksia. Oville vei aurattu ja siististi hankeen poljettu reitti, mistä pääsi näppärästi jonossa kulkemaan itse tuvalle ja takaisin tien puolelle.
Oven avatessa todella lämmin ilmavirta pyyhkäisi vasten kasvoja Seyrin suoden haltioille tilaisuuden astua sisälle ennen häntä. Iriador seurasi Winderin perässä kynnyksiä varoen, jääden vain seisomaan lähinnä sijoilleen toimettomana sitten kun ovi perässä sulkeutui. Ja tilaan laskeutui äskeisen pakkasen jäljiltä ihoa ja lihaksia hellivät lämpö…
Ensimmäinen joka ääneen pyrki, oli Darius, jonka tokaisuun Lorythas ei voinut olla naurahtamatta.
”Mutta siinähän olisi ideaa!”, sarvipäinen hihkaisi päätään hieman kallistaen. Mielenkiintoinen idea ja konsepti, joskin siinä oli mukana yksi pikkiriikkinen ongelma, ”Paitsi ettet kyllä tule saamaan laavaa sylkevää liskoa vapaaehtoisesti veden heiton kohteeksi – sen jälkeen koko paikka olisi vain säpäleinä…”, Lorythas naurahti ääneen laskiessaan aamutakin yltään seinälle ripustettuun koukkuun.
Tilassa oli niin mukavan lämmin, että Puolikäärme olisi voinut jo pelkästään jäädä tähän lojumaan loppu illaksi. Löhöämään oleskelutilan penkeille takan ääreen, sulamaan siihen ihanan lämpöiseen tunteeseen, joka äskeisen pakkasessa kävelyn myötä ihoa hyväili ja laittoi veren kiertämään kihelmöiden. Mutta jos he nyt kuitenkin peseytysivät tässä kaikessa rauhassa, pehmittelisivät lihaksia saunan puolella ja palaisivat sitten kartanolle istumaan iltaa. Pääsisivät muutkin saunatuvalla vielä vierailemaan tämän illan aikana halutessaan heidän jälkeensä.
”Vaatteet voi jättää tähän, voitte ihan vapaasti peseytyä tuolla puolen ja saippuoita on niin laaja kirjo, että valitkaa sieltä mieleisenne sitten. Ja jos siltä tuntuu, niin ottakaa pyyhe mukaan saunaan”, Puolikäärme neuvoi astuessaan itse sen kivetyksen puolelle, yhden kynttilän mukaansa napaten myös. Petopuoli puhalsi siihen nopealla sykäyksellä pienen sinisen liekin valaisemaan, lämmintä lattiaa vasten astellen tilan poikki sinne saunan ovelle, jonka hän avasi. Ei hän jaksanut enää alkaa selkäänsä arkailemaan tässä seurassa, jäiväthän ne arvet osittain hiusten alle piiloon, kun ne vapaina harteilla lepäsivät, mutta jahka nekin kastuisivat, ei niistä ollut piilottamaan alleen enää yhtään mitään. Mutta toisin kuin useimmat, haltiat osasivat olla tuomatta niitä jatkuvasti esille häiritsevinä tekijöinä.
Oven takaa aukeni tilava kaarevanmuotoinen tila, jonka keskellä puisten kaiteiden takana oli kivinen pesä ja sen alla hohkava tuli, jota Lorythas tottumuksesta ruokki muutamalla puulla seinänvierustalta. Tilan reunoilla kohosivat kolmiportaiset lauteet, joista keskimmäiselle oli jätetty tyhjä mäntyinen kiulu kauhoineen vettä varten. Sen sarvipäinen poimi mukaansa, jättäen kynttilän kivipesän alta vain hitusen erottuvan tulen lisäksi valaisemaan hämärää saunatilaa jälkeensä sinertävänä. Sarvipäinen poistui täyttämään kahvallista ämpäriä lämpimällä vedellä, jättäen veden kuitenkin vielä odottamaan saunan oven läheisyyteen lattialle – pitihän hänen kuitenkin vielä hankkiutua vaatteista päällään eroon, tai muuten saunassa istumisesta tulisi vain tuskaista!
”Luulenpa, että tarvitsen vähän apua nyt…”, Iriador henkäisi varovaisesti. Punatukkainen oli saanut vaatteet yltään, jättänyt ne penkille siistiin kasaan ja kiskaissut pyyhkeen harteilleen mukaan – mutta sen pidemmälle sokea ei aikonut tuntemattomassa tilassa yrittää. Hän tiesi ympärillään olevan vettä, eikä se koskaan kamalasti rohkaissut tällaisiin tilanteisiin lähtemistä. Sentään seura oli tuttuakin tutumpaa, ja etenkin Winderin seurassa hänellä ei kuulunut olla mitään hätää tai syytä paniikkiin tällaisessa ympäristössä.
”Darius voi varmaan saattaa sinut lauteille asti – kunhan ette kiukaalle hyppää, niin ei täällä pitäisi olla mitään mihin itsensä voisi loukata”, Seyr pohti, ”Kiipeätte sinne ylös asti lämpimään, tulen ihan kohta perässä”.
”… Niinhän sitä luulisi”, punapää venytti huultaan vinosti alas ja näytti siltä, että tietäisi hukkuvansa ensimmäiseen vesilätäkköön joka vastaan tulisi.
//Se on välillä mutustelemassa Franin luitakin. En tiiä mitä ajatella asiasta. PÄITSISTÄ ON PALJON NOLOJA KUVIA. Pikkujoonas <3 Jos se on taskujoonas niin mä otan niitä sitten miljoonan. Voin nakella niitä vitutukseeni parvekkeelta alas sitten. Eikun//