Kohti uutta tuntematonta || Aksu

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Marras 2016, 22:26

Kuten Theo oli arvellut, piti hänen viedä viesti eliittikenraalille itselleen. Miten hän siihen muka kykenisi?! Oli eriasia mennä tapaamaan setäänsä neutraalein merkein, nyt hän joutuisi olemaan huonojen uutisten sanansaattaja ja pahimmillaan saattoi saada heti teloitustuomion! Ei se ollut reilua!
Mutta, kaikesta epäreiluudesta huolimatta Theo kuunteli hyvin tarkkaan vanhemman miehen sanat, samalla seuraillen kuinka tuo Nashiralle mitä ilmeisimmin sitä vastamyrkkyä antoi. Sentään peuralohikäärme tokenisi, toivottavasti pian. Tarkat olivat kuitenkin ohjeet, mitä Winderin pitäisi tehdä ja missä ajassa, nuoremman joutuen siinä kyynelehtimisensä ohessa keskittymään kunnolla, jotta muistaisi kaiken. Ei hänellä huono muisti ollut, mutta juuri nyt keskittymiskyky ei ollut mitä parhaimmillaan. Samalla Theodluin kampesi itsensä ylös maasta, ähkäisten pienesti kivusta, joka selässä tunti äskeisen maahan kaatumisen myötä. Nätisti nuori kuitenkin pysyi siinä sijoillaan, liikkumatta minnekään saatikka poimimatta asettaan maasta. Juuri nyt hän ei halunnut näyttää lainkaan uhkaavalta, ties vaikka muukalainen olisikin toteuttanut uhkauksensa heidän teurastamisestaan tässä ja nyt, jos Theo jotain väärää vahingossakaan tekisi.

Kuitenkin, kun muukalainen kävi taas lähestymään kera Iriadorilta nappaamien korujen kera, otti Theo vaistomaisesti pari askelta taaksepäin. Nuorella oli selvästi vaikeuksia kerätä rohkeutensa ja pysyä sijoillaan, mutta kyllä hän siihen lopulta kykeni, kun vanhempi mies kävi korut hänen käteensä iskemään. Värisevin liikkein Theo painoi kämmenensä nyrkkiin ja nyrkin vasten rintakehäänsä, katseen laskeutuen muukalaisesta Iriadorin puoleen. Tuntui pahalta, ihan kuin Theo olisi pettänyt korkeahaltian. Hän oli paikalla, eikä voinut tämän enempää auttaa uutta ystäväänsä. Kuinka säälittävänsurkea alku seikkailulle.
"M-muistan, mutta-- Mutta mitä jos Nashira ei herää? Entä jos se ei virkoa ja kuolee, miten minä sitten pääsen kaupunkiin ajoissa toimittamaan viestin --- ja miten minä edes pääsen hänen juttusilleen yksin! enhän minä voi vain---", Kysymysten tulvan keskeytti todellisuuden taju, eihän muukalainen hänen kysymyksiinsä voinut välttämättä vastata ja jos voisi, niin huvittiko tuota edes? Saatikka välittikö tuo, mikäli Theolle tuli mutkia matkaan.

"A-anna minulle edes nimi", Katse kohosi Iriadorista vanhemman puoleen, "Hän haluaa varmasti tietää sen. Edes jonkun nimen. N-nimen jota lähteä seuraamaan, jos pahin tapahtuukin".



//MUTTA KUN LATAAMINEN ON KIVAA JA SITTEN TAAS RIEHUTAAN. Joo, juoksumatto Franille, kannatan. Sit se voi siinä viilettää päivän. Ja voi nyt perkele (DDDD Timi on römpsäsensei truly //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kohti uutta tuntematonta || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Marras 2016, 23:26

Jos se ei havahdu hereille, on se sinun syytäsi ja oma ongelmasi, jos et kaupunkiin ajoissa ehätä”, vanhempi hymähti, pistäen viimein aseensa takaisin tuppeen takkinsa helmaan sen terää aluksi pyyhkäisten. Hän olisi voinut pahoinpidellä Theon kaltaisen heiveröisen nuoren paljain käsinkin tarvittaessa, joten miksi suotta asetta olisi enää täytynyt alkaa sotkea tämän enempää. Sitä paitsi, nuorukainen osasi selvästi asettaa itsensä ennemmin kuuntelevan ja perääntyvän asemaan, kuin enää yrittää uhkailujen myötä juonia jotain typerää oman päänsä menoksi.
Tummatukkainen kuitenkin kohotti katseensa uudemman kerran Locienin kylmään katseeseen, pyytäen miestä edes antamaan jonkun nimen, jonka perässä pässit voisivat lähteä tarvittaessa juoksemaan. Siinä vaiheessa vanha kenraali hiljentyi, jääden vain silmäilemään nuorempaansa päänsä hieman kallellaan. Tietenkin olisi ollut silkkaa typeryyttä antaa nuorelle se todellinen nimi, vaikka tuskinpa häntä tunnettiin tällä mantereella varsinaisesti. Kuten ei Iriadoriakaan – mutta nimityksen alla olevan nuoren ylikenraalin nimellä Iriadorin tapauksessa oli mainetta ja arvoa etenkin alamaailmassa, josta myös Locien oli lähtenyt omia pelejään pyörittämään.

Mies ei vastannut mitään. Vihelsi vain terävästi ja lähti Theodluinin luota astelemaan takaisin Iriadorin perään. Se kauempana odotellut musta ratsu kirmasi kevyesti ravaten isäntänsä luokse, seisahtuen kuuliaisesti hyvässä ryhdissä odottamaan viereen sijoilleen, kun vanhempi sitoi Iriadorin kädet tuon selän taa nopeasti ja heitti sitten yksisarvisen selkään satulan taakse kovinkin kylmästi. Hän voisi paremmin pakata punapään matkaansa, jahka täältä paikanpäältä hieman kauemmas päästäisiin.
Sydanur”, kenraali hymähti kalpealle nuorukaiselle noustessaan itse ratsunsa selkään ja asettuen satulaan mukavasti, hupun takaisin päähän heittäen. Se nimi saisi Theolle riittää. Ja toisella kädellään viel varmistaen niistä Iriadorin käsiä pitelevistä naruista, että voisi tuota kannatella mukana satulan takana ainakin sen hetken vielä.

Sen enempää tai vähempää Locien ei Theolle sanonut, määrätietoisen katseen silmäillessä jo malttamattomana tamppaavan ratsun selästä käsin kultasilmäistä. Yhtä totisena kuin oli paikalle saapunut, huppupäinen muukalainen käänsi ratsunsa lopulta ja kannusti matkaan kaikessa hiljaisuudessaan. Ensimmäinen virstanpylväs oli suoritettu. Pimeässä kaupungissa hänen syliinsä uhreistaan kävelisi suoriltaan jo toinen, sikäli mikäli peuralohikäärmeen seuraan jätetty nuorukainen selviäisi kenraalin puheille ikinä tulevassa.



//JOHTO SEINÄÄN JA PÄRISEMÄÄN. KUN VIHREÄ VALO SYTTYY SILMIIN, NIIN SITTEN ON AKUT TAAS TÄYNNÄ. Sit laitan sen juoksumaton täysille ja Fran voi siinä kiitää niin pitkään kunnes luiskahtaa alas. Voi ei oisit nähny kun se pihalla liukastu ja ittensä tömäytti maahan, ITKU TULI, SITTEN PITI PAIJAA PIPI POIS. Timin korealainen serkku kato (DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void


Edellinen

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron