bonkDelathosEipä kenraalia tarvinnut odotella, heidän sattuessa pihamaalle yhtä aikaa. Tietenkin Darius oli varoillaan sapelihampaisen kissan suhteen, tiikerin päästäessä kurisevan murinan silmäpuoliselle kenraalille aistiessaan toisen happamuuden. Oranssi katse oli naulittu alas Haukansilmään, joka vakavasti ottaen luotti kuuraparralle ohjat tämän tehtävän suhteen, ennen kuin ylös hänen selkänsä taakse kiipesi. Del korkeintaan hymähti yhä tuvilla sattuneesta yrmeänä esimiehelleen ja tuon sanoihin, kannustaen sitten kuitenkin Kadzaitin matkaan kaupungin portteja kohden.
Delathos ei turhan puheliasta matkaseuraa ollut, kuuraparran lähinnä pysytellen ajatuksissaan kissapedon ohjaksissa ja antaen sen pehmeästi juosta eteenpäin kohti tuttuja kulmia. Pakkasherra vältteli turhantuttuja teitä, oikoen välillä mitä oudoimmista paikoista pitääkseen reitin mahdollisimman suorana aina porteille asti, josta matka kohti Nahoria saattaisi alkaa.
Ilta pimeni entisestään, sateenkin yltyessä yhdessä välissä, mutta mitä kauemmas kaupungista päästiin, rankkasateeksi yltynyt kelikin alkoi muuttua pelkäksi ripotteluksi, eikä ollut niin huppupäistä kaksikkoa kastelemassa enää. Keli oli siitä huolimatta viileä, varsinkin osittain märkänä tuuli ja koleampi ilma ottivat vasten ikävästi, mutta se oli pieni harmi siihen nähden mitä tällä retkellä olisi lopulta vielä vastassa.
Vuoristoisemmalle maastolle saapuessa Kadzait viimein halusi höllätä tahtiaan, kissapedon jatkaen kuitenkin tasaisenripeästi eteenpäin jolkotellen jo horisontissa siintävää pajaa kohden. Ja sitten jolkottelu vaihtui rauhallisemmaksi askellukseksi, Delathoksen pysäyttäen kissapedon ohjista hieman kauemmas itse sepän pajasta. Sisältä tuskin hohti valoja tummien ikkunalasien lävitse, mutta koko rakennus tuntui hohkaavan lämpöä pidemmällekin siitä huolimatta muuten kosteaan ilmaan. Koiratkin taisivat olla sisällä sateen takia lepäämässä…
”
Et tee tai sano mitään tyhmää”, Delathos hymähti viimein Winderille, jonka kanssa muuten oli pidetty koko matka mykkäkoulua, ”
Järjestän meille yösijan täältä – ja neuvottelen liudan aseita matkaan”.
Parivaljakko laskeutui alas Kadzaitin selästä, Delin saattaen kissapedon talon katokseen tuulelta ja sateelta suojaan. Kyllä pohjoisenkatti selviäisi syksyisessä kelissä pihalla ja odottaisi kuuliaisena tässä, sille kun hyinen pakkanenkaan ei ollut mitään!
Kuurapartainen laski hupun päästään alas, astellen sitten Kadzaitin luota sepän pajan ovelle, johon kävi koputtamaan kädellään muutaman kerran hillitysti. Lienikö Kali edes kotona… siinä tapauksessa tänne olisi ihan turha jäädä pidemmäksi, jos seppä oli valjakkoineen lähtenyt muualle…
//HULICRIM. VOI EI <3 Mut niin, verissä on taito mulla. Ei oo koskaan tarvinnu opetella erikseen. KYLLÄHÄN MINÄ PARI GLITTERILLÄ VARUSTETTUA GRAFFITIA VOIN AINA TEHDÄ! eikun. Fran jättää narttumerkin maahan. Sitten on Timin pää pyörretty ympäri ja vähän äkkiä. HYVÄÄ HUOMENTA VAAN MAMA :3//