jatkoa // Peli tulee sisältämään väkivaltaa ja seksiä //
Darius, Ardashir
Tietenkään Delathos ei ollut turhan innoissaan uudesta tehtävästään, mutta onneksi kapteeni ei vastaan käynyt väittämään. Parasta olisi saada poika pois tuvilta, jonnekin piiloon ja tällä hetkellä helpointa olisi mokoma kiikuttaa Delathoksen asunnolle. Sitokoot penikan vaikka tuoliin ja antakoon istua siinä kunnes Darius palaisi, ei eliitti välittänyt miten tummahipiä äpärää kohtelisi... Kunhan ei nyt sentään teurastaisi. Ehkä Delathos kykeni itsensä hillitsemään, mutta ilmeisesti poika oli kuitenkin sen verran jääräpäinen, että oli sen hetken aikana tuvilla jo ehättänyt kuuraparran hermoille käydä...
"Matkaa varovasti", Darius hymähti Delathosille, joka ennen lähtöään neuvoi heitä antamaan Iriadorille tilaa hengittää. Kovasti kuuraparta hoputteli Eliittiä kuitenkin hakemaan veljenpoikansa heti kapteenin luota, kun kaupunkiin saapuisi. Se oli ajatuksena kyllä, mutta mietittäkööt sitä myöhemmin.
Delathos poistui, Lorythasin kehottaessa haltioita pysymään käpälissään kun tuo lentoon lähtisi. Darius nyökkäsi, kammeten paremmin sille valtavalle tassulle ja vetäen Iriadorin paremmin syliinsä. Koko sen matkan jälleen hyräillen ja matalalta puhellen Iriadorille, vaikkei toinen tajuissaan edes ollut. Hän halusi pitää Iriadorin lähellään, vielä kun tuo oli elossa, hengitti ja oli lämmin. Jos tämä olisikin loppu, halusi hän varmistaa, että sai vielä viimeisen kerran pidellä rakkaintaan sylissään. Darius itki, niin vuolaasti ettei olisi uskonut moiseen edes kykenevänsä.
Oloa helpotti hieman se, kuinka nopeasti Lorythas oikeasti lensi. Selvästi nelisiipi pisti kaikkensa peliin ja se matka tuntui taittuvan yhdessä hujauksessa - mikä tietenkin oli vain hyvä.
Ei aikaakaan kun valkea serpentti laskeutui Briariin, nostattaen omanlaisensa hälyn aikaan. Kaikki totta kai tunnistivat kyläpäällikön, joten vaaraa heillä ei ollut, mutta moinen äkkinäinen paikalle pyyhältäminen herätti kysymyksiä ja käänsi uteliaita katseita. Nätisti puoliverinen laski haltiat käpälästään alas, Dariuksen nostaen Iriadorin käsivarsilleen heti kun jalkansa vain maahan sai. Hän oli uupunut, siinä missä Lorythas hengästynyt, mutta halusi silti itse kantaa korkeahaltian turvaan. Haukankatse seurasi vierestä, kuinka Lorythas muotonsa muutti ja silloin huomasi sarvipään ottaneen näemmä itsekin osumaa paremmin, mikä tietenkin nostatti syyllisyyden tunteen pintaan. Kyläpäällikkö kehotti kuitenkin vartijoita saattamaan haltiat sairastuvalle, noiden tehden työtä käskettyä - Lorythas itse lähtisi hakemaan tämän parantajan, josta oli puhunut. Toivottavasti Sarvipäinen hoitaisi sen tehtävän nopeasti, Darius kun ei halunnut hukata enää hetkeäkään.
Darius seurasi opastaan aina sille sairastuvalle asti, jossa heidät ohjattiin vapaaseen huoneeseen ja eliitti viimein laski Iriadorin käsivarsiltaan vuoteelle. Tuolloin se terä toisen hartiasta käytiin repimään irti, hoitajien lähtien jo ensitöikseen riisumaan nuorempaa haltiaa ja tarkistelemaan tuon haavoja, koittaen saada verenvuodot tyrehtymään. Darius hätyyteltiin kauemmas ja Haukansilmäiselle tarjottiin myös haavojen sitomista, mutta eliitti kieltäytyi moisista - vasta sitten kun Iriador olisi hoidettu, suostuisi hän istahtamaan alas ja olemaan parsittavana...
Leto oli tuttuun tapaansa viettämässä aikaa Lorythasin kartanolla, onnellisen tietämättömänä mitä oikein oli tapahtunut. Ei hän ollut edes tietoinen siitä, että Seyr oli poistunut Briarista toviksi. Ei hänellä ollut tapana kysellä Lorythasin perään päivisin, kyläpäälliköllä kun oli omia menojaan. Kartanolla oli tosin nyt ollut kovin yksinäistä, kun toissa päivänä Iriador oli kuulemma poistunut paikalta. Sääli sinänsä, Leto kun olisi halunnut hyvästellä punapäisen, mutta ehkä he vielä tapaisivat, jos samaan aikaan sattuisivat Briariin.
Tummaan kaapuun pukeutunut enkeli selaili huvikseen kirjoja kirjaston puolella, kun yllättäen joku saapui ovet paukkuen kartanolle. Ardashir oli alta aikayksikön jalkeilla ja kirja jätettiin sivupöydälle, hujopin harppoessa katsomaan mitä ihmettä eteisenpuolella tapahtui. Se oli Seyr, haavoittuneena, hengästyneenä ja hätääntyneen oloisena. Enkeli kohotti kulmiaan pienesti, kävellessään sarvipäistä vastaan ja käsiään levitellen, sikäli mikäli toinen hänen syleilyynsä olisi halunnut kaatua henkeä vetämään. Mitään hän ei sanonut näin alkuunsa, tietäen kyllä Lorythasin ymmärtävän miksei hän puhunut niin paljoa ja olettaen sarvipäisen kyllä kertovan mistä oli kyse.
// No sieltäkin se pörinä kyllä kantautuu. MITÄÄN EN HILLITSE. DeliConsta on nyt juttu. Sori Noel, Deli ehti ensin. Noel voi mennä iskeen Henryn. Collect all dem Scarlingtons. eikunmitä. AKSU ON NIMENI, AKSUNAATTORI TITTELINI. NIIN KAIKEN KIVAN KIELLÄN OON MÄÄKI HIRVEE //