Kirjoittaja Mori » 01 Joulu 2016, 00:57
Kyllä pappi ymmärsi, että hänen saarnansa saattoi kuulistaa yliliioiten isän paapomiselta omaa lastaan kohtaan. Hän oli kuitenkin sanonut, että omahan oli Kalman elämä ja jos tuo tosiaan halusi muuttua ihmisiä himoitsevaksi ihmissudeksi niin siitä vain. Kalma siinä sitten äreästi pani omaan pataansa sanoja, joihin Rafael nylkytteli hymyillen. "Mhmm~ Kyllä minä ymmärrän , että oletat minunkin ehkä jollain tapaa menettäväni järkeni, mutta en tosin kyllä ole. Sitä paitsi, kuinka petona voisin sitia teidät aisoihin, ilman että liittyisin silti seuraanne ja lähtisin kirmaamaan pitkin kyliä syömässä ihmisiä?" pappi kysyi virnistäen ajatukselleen. Sitten mies kysyikin pienesti hädissään, mihin tuo sitten menisi? Jos tuolla ei olisi turvapaikkaa minne mennä. "No ensinäkin tuo ei ole turvapaikka. Se on lauma, jonka alfa on syntynyt ihmissudeksi ja kasvanut ihmisiä tappaen koko elämänsä. Hän ei haise sellaiselta tai edes käyttäydy sillä tavalla, että hän olisi muuttunut kesken kaiken", pappi totesi. Kalma intti vastaan. Selitti, että susi oli aina nälissään ja ravaisi kylästä toiseen. "Ei se ole nälkä, joka sitä sutta piiskaa eteen päin. Se on silkkaa raivoa ja hulluuden tapaista verenhimoa, jota se janoaa tyydyttää syömällä kaiken minkä naamaansa saa", Rafael sanoi naurahtaen.
Hän kuuli kyllä, neuvoja joita lauman johtaja, Fergus, oli antanut. "Jos minulta kysytään. En ole koskaan nähnyt sinun tapaista ihmissuttasi. Näytät ihmissudelta, mutta käyttäydyt kuin avuton koira konsonaan. Sinut melkein voisi kouluttaa, aggressiivisuudestasi huolimatta", hän sanoi hykerrellen huvittuneena ajatukselle. "Asiani ydin kuitenkin oli, että jokainen ihmissusi on erilainen, sillä kirous muokkautuu sen omistajan mukaan. Se ei välttämättä ole aina samanlainen kuin se keneltä olrt sen saanut", hän selitti. "Joten siis, ihmissutesi voi hyvinkin vain hyväksyä sitomiskohtalonsa, koska olit oikein nätisti silloinkin, kun sidoin sinut kiinni", hän hihkaisi iloisesti.
Kalman huolet eivät saaneet Rafaelia myötäilemään miehen mielipiteitä tai tunteita. Hänellä oli omansa ja hän myös esitti ne. Hän esitti ne raa-alla omalla tavallaan, jolla hän myös toi ilmi, et kyllä kaikkeen ratkaisun löytäisi, jos sitä vain kokeilisi.
Jalkajousen pylrittelystä jännittyneenä Kalma kysyi, että mitä lauman johtaja sitten ajattelisi. Jos mied ei ilmaantuisikaan paikalleen. "Oletko siis sitten lauman virallinen jäsen?" Rafael kysyi kohottaen toista kulmaansa ja virnistäen. "Sillä jos et ole, niin mitä hän on soihen vaikuttamaan? Toki saatat olla hänelle velkaa", pappi osoitti miehen jalkaa. "Mutta se ei tarkoita, että olisit lauman jäsen. Vai oletko?" Rafael kysyi kohautellen olkiaan. "Sitä paitsi, alfan rooliin kuuluu se, että hän saa otteen alaisistaan eivätkä nämä pääse pois. Jolloin ajan kanssa alaiseen ja alfaan muodostuu side, josta on sitten hankalempaa päästä irti. Suosittelen, että teet välinne selväksi. En sitä paitsi halauisi mielelläni asettua kokonaista ihmissusi laumaa vastaan, kun en ole oikein ihmissudelle vertainen vastus", hän huokaisi muka voivotellen vinosti hymyillen.
Rafael laski kuitenkin Kalmaan katseensa. "Jätäk sinut nyt. Mutta haluan, että tapaamme uudestaan ja sitten. Alan kouluttamaan sinua. Niin ihmisenä kuin ihmissutena", hän ilmoitti. "Treenistä ei tule helppoa, sillä opetan sinulle niin sivistystä kuin erilaisia tippejä, kuinka voit ihmissusi puoltasi hyödyntää sekä valmistautua täysikuuhun", hän hihkui innokkaasti.