Kirjoittaja Forte » 30 Tammi 2017, 16:41
Darion ei ollut koskaan ehtinyt tavata vanhempia sisaruksiaan, paitsi Dastanin, joten hän ei tiennyt heistä juuri mitään. Mutta ainakin Dastanilla oli aina ollut loistava suuntavaisto, ja oli aivan se ja sama, missä hän milloinkin oli, hän löysi aina kotiin. Tai ylipäätänsä sinne, minne halusi löytää. Ajatella, ja Darion ei löytänyt tietään edes yhdessä isossa rakennuksessa. Kaiketi oli ihan syynsä, miksi juuri Dastan oli vaeltaja ja metsästäjä, eikä Darion. Todennäköisesti puolidemoni olisi eksynyt jo matkalla puun ympäri. Joka tapauksessa, oli hyvä silti yrittää edes muistaa, missä mentiin, ja nyt kun käytäviin saattoi hieman kuluttaa aikaa, niistäkin huomasi erilaisia, pieniä yksityiskohtia. Eivät ne olleetkaan niin samanlaisia, mitä aluksi Darion oli ajatellut. Taiteilijana Darion huomasi helposti yksityiskohtia, eivätkä käytävät olleet poikkeus. Arathet oli ystävällinen, hidastaessaan tahtia ja antaessaan puolidemonin katsella rauhassa ympärilleen.
"Kiitos. Olet toki tervetullut, vaikka voisin kuvitella, ettei kyse ole minun halustani."
Darion hymähti vähän. Hän oli elänyt tarpeeksi pitkään, oppiakseen edes vähän hierarkiaa, oli kyseessä sitten lauma hevosia tai lauma haltioita. Kaikilla ryhmillä oli jonkinlainen hierarkia, ja Darion epäili vahvasti olevansa toistaiseksi sen verran lauman alimmalla askelmalla, ettei hänen mielipiteellään ollut merkitystä. Jos Arathet halui nähdä hänen maalauksiaan, sitten sitä halua toteltiin. Eipä sillä, että hän olisi muutenkaan evännyt Arathetin pääsyä ateljeeseensa. Teki joskus ihan hyvää saada ulkopuolisen näkemys, varsinkin sellaisen, joka ymmärsi jotain taiteesta.
Kenties ajatukset tästä hierarkiasta ja linnan sisäisistä suhteista eivät olleet tosiaan Darionin ihan omaa kuvitelmaa. Arathetin sanat ja äänenpaino antoivat kuvan, ettei Perian ollut ihan hänen sydänystävänsä. Se, kumpi heistä suoranaisesti oli korkeammassa asemassa, ei tosin ollut puolidemonille täysin selvä. Tietysti, siihen, millainen Perian oli luonteeltaan, Darionin oli vaikea vielä sanoa mitään. Loppujen lopuksi hän oli tavannut satyyrin aika pikaisesti, mutta toisaalta, se, ettei Perian ollut uudestaan tullut tervehtimään häntä, kertoi ehkä enemmän. Puolidemoni ei ollut varma, mitä hänen kannattaisi sanoa. Olla samaa vai eri mieltä? Elämä tällaisessa paikassa kuitenkin saattoi olla aikamoista peliä, jossa suhteita, sekä liittolaisia että vihollisia, luotiin aika pienestä. Olihan mahdollisuus, että Arathet kalasteli Darionin mielipiteitä, käyttääkseen niitä jotenkin hyödyksi, vaikka siihen puolidemoni ei oikein uskonut. Tuntui vähän kaukaa haetulta epäilykseltä. Miksi muka Arathet olisi muuten ollut noinkin rehellinen oman mielipiteensä kanssa?
"Hän ei suoranaisesti ole minulle kovin tuttu. Yksi yhteinen tapaaminen, jossa tosiaan menetin saamani harpun hänelle, ei vielä kerro tarpeeksi. Mutta toisaalta, hän ei ole myöskään tullut sen kummemmin kyselemään, miten olen kotiutunut."
Darion pyrki siihen, ettei ollut liian epäkunnioittava kumpaakaan kohtaan, ei Arathetin mielipidettä eikä Periania. Hänellä ei ollut tällä hetkellä varaa luoda itselleen vihollisia, jotka puhuisivat pahaa selän takana. Ja mieluusti Darion ei loisi sellaisia ollenkaan.
"No jaa. Kenties sinulla on oikeus mustamaalata, kerta olet ollut täällä tarpeeksi pitkään, tunteaksesi hovin tavat ja jäsenet? Tuskin edes tulen tapaamaan niin paljon tämän paikan asukkeja, että ehtisin luoda mielipiteeni. Saan mökkihöperöityä rauhassa huoneessani."
Puolidemoni vain naurahti hiljaa, häntä ei henkilökohtaisesti haitannut mustamaalaus, sillä Arathet, kuten kuka tahansa, oli ihan vapaa luomaan ja kertomaan oman mielipiteensä kenestäkin. Eipä se Darionilta ollut mitenkään pois, jos haltia ei sattunut pitämään Perianista.
"No, tuskinpa, mutta se kai johtuu vain siitä, että pyrin pysymään erossa monimutkaisista asioista, kuten suhteet, uskonto tai politiikka."
Darion ei ollut varma, miten höynäytettävissä hän mahtoi olla. Kaiketi hän ei ollut joutunut tarpeeksi usein tilanteeseen, jossa oli huijauksen mahdollisuus, mutta saattoi hyvinkin olla, ettei puolidemonia huijattu niin helposti, lähinnä vain siksi, että Darion halusi miettiä asioita ennen mitään päätösten tekoa.
// Yleensä isälleni ostetaan joululahjaksi joitain historiankirjoja, mutta sitten minä omin ne. Historia forever! Ja biologia myös. Pääsin leikkelemään lukiossa eri sisäelimiä ja piirtämään niitä. Halusin jopa tuoda myöhemmin lehmänkalloja työharjoittelupaikasta, yhdeltä tallilta, kotiin, mutta äitini oli hieman eri mieltä, ja lehmänkallot jäivät latoon. Pöh. Tosin allekirjoitan tuon, että ihmiset ovat ällöjä. Tosin, sitten on näitä otherkin-tyyppejä, jotka haluavat olla joitain eläimiä. Jos minä olisin eläin, olisin muurahaiskarhu. Kukaan ei koskaan halua olla muurahaiskarhu, aina jotain mediaseksikkäitä, kuten susia tai tiikereitä. Miksei kukaan koskaan ole vyötiäinen, kameli, vompatti tai strutsi? //