Lumottu luola || Vahti

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 02 Loka 2016, 19:56

Aleiga kohotti kulmiaan positiivisesti yllättyneenä että shamaani aikoi lainata hänelle kävelykeppiään soihduksi. Shamaanit kun yleensä olivat varsin tarkkoja mitä tuli heidän taikuuteensa liittyviin esineisiin kuten niiden kunto, huoltaminen ja käyttäminen. Toisaalta eihän metsästäjäkään lainaa helpolla joustaan tai veistään kenelle tahansa, sillä työkalut olivat aina henkilökohtaisia ja tärkeitä.
Vaikuttuneena sitten toisen halusta lainata tärkeää taikuuden työkaluaan Aleiga kuitenkin kohotti kätensä torjuvaan eleeseen.
"Vitsi. Nuolia käytän", hän laittoi tikarinsa pois ja ojentui kaivamaan viinistään kourallisen nuolia, sietoen ne yhteen nipuksi laukustaan löytämällä nahkanauhalla. Hänellä alkoi kyllä nuolet nyt olla vähissä... Mutta jos tunnelissa olisi jotakin, varsinkin jotakin mille ei fyysisesti voisi tehdä mitään, niin shamaanilla oli hyvä olla jotakin millä puolustaa itseään ja sitten vaikka suorittaa taikuutta. Eihän ollut varmaa kuinka paljon tämän luolan mekanismi napata taikuuden lähteitä ylsi tässä luolastossa. Jos tunneli oli tosin tarkoitettu pakenemista varten, olisi varmaan hyvin todennäköistä ettei tunnelissa reagoitaisi taikuuteen mitenkään.
Mutta ainakin nyt he tarvitsivat jonkinmoisen valonlähteen.

Aleiga veti huivin päästään, hiuksensa laskeutuen kasvojensa ympärille kunnes hän vetäisisi ne korvien ja olkien taakse, ja hän kietoi huivin nuolinippunsa toiseen päähän.
"Ja tietenkin millä sytyttää", hän vastasi pohjoisaksentillaan. Hänhän oli metsästäjä, tietenkin hänellä oli aina mukanaan kaikki tarpeellinen oli hän sitten leirissä, metsässä tai vaikka linnassa.
Hän kyykistyi lattialle, asetti nipun kivilattialle ja kaivoi tuluskivet laukustaan, sekä kuivaa heinää. Kangas itsessään ei syttyisi kovin helposti, joten hän tunki sen kourallisen mitä hänellä oli kankaan sisälle, ja alkoi tuluskiviään hakata että kipinät laskeutuivat kankaalle ja heinälle. Se vei hetken oman aikansa, kerran naikkosen epäonnistuen, mutta sitten kipinät alkoivat ruokkia itseään tarjotusta.
Hitaasti alkaen palamaan, ettei Aleiga heti uskaltanut kohottaa tekemäänsä soihtua, mutta sitten kun tuli paloi hieman vakaammin ja laajemmin hän lopulta nosti palavan soihdun käteensä.
Katsahtaen shamaaniin tyytyväisenä Aleiga alkoi astella tunneliin, samantien vetäen vapaalla kädellään tikarin valmiiksi esiin. Hän ei todellakaan pitänyt pimeistä paikoista...
Tunneli vaikutti pitkältä, jostain kuului vesipisaran tippumista, hohtavia kasveja oli kasvanut tunnelin kattoon. Muuten, heidän askelten lisäksi, oli hiljaista.
Aleiga ei pitänyt ollenkaan tunnelista, tuntien sydämensä lyövän samalla tavalla kuten silloin kun karhu oli häntä jahdannut. Tai ehkei ihan samalla: Aleigalla oli syvempi pelko tuntemattomaan pimeyteen, missä ei nähnyt mitään. Ehkä se oli osa sitä kun hän vielä oli poro, saaliseläin?
Jos oli, hän toivoi ettei se olisi pysyvää vaan katoaisi joskus. Mieluumin vaikka nyt.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Loka 2016, 23:03

Ah, vitsi. Vrowrik näytti yllättyneeltä, hän oli jäänyt täysin lankaan. "Hah, tietenkin." Mies nyt naureskeli nolostuneena, raapien ohimennen takaraivoaan, palauttaen kepin jälleen tuekseen. Velho jäi katselemaan sivusta, kun nainen ryhtyi valmistamaan soihtua omista nuolistaan, käyttäen huiviaan ja muita tarpeita siinä ohella.
Pieni tovi siinä kului, kunnes luolan täytti himmeä lepattava valo. Vrowrikilla oli tehnyt vaikeaa pitää kätensä itsellään, se olisi vain ollut sormen napasutus ja liekit olisivat leimahtaeneet käsistä sytyttämään soihdun, mutta se nyt olisi ollut varma mestautus ainakin hänelle.
"Erinnomaista työtä." Vrowrik kehui, käyden Alen perässä kohti tuntematonta.

Pimeys oli tosiaan todella paksua heidän ympärillään, soihdun valo ei yltänyt pitkän käytävän päähän, se näytti pistävän toisen jännittyneeseen tilaan. Toki ahdas ja pimeä käytävä oli miehenkin mielestä varsin ahdistava, mutta soihdun valaisemat seinät riistivät velhon huomion pelosta, kun erikoiset riimut ja kuviot koristivat näitäkin seiniä.
Tasainen, jokseenkin kepeä, hyminä yllättäen kävi kuulumaan Vrowrikin suusta, kuin mies olisi tavallisella iltakävelyllään hyvillä mielin. Saattoihan se tuoda pientä piristystä tähän synkeään paikkaan. "Uskon, että olemme oikeilla jäljillä, näiden seinällä olevien kirjoitusten perusteella." Mies kommentoi hyräilynsä välistä.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Loka 2016, 23:01

Aleigan teki lähes mieli ärähtää shamaania olemaan hiljaa. Vaikka toisen hyminä oli rauhallista eikä muussa tapauksessa olisi ärsyttänyt lainkaan, pohjolainen oli hermostunut ja yritti koko ajan pinnistellä kaikkia aistejaan jos hän huomaisisi jonkin olevan vialla. Hänen vaistonsa tällaisten suhteen oli yleensä oikeassa, mutta voimakas pelko pimeyttä ja tuntematonta kohtaan sai hänet unohtamaan tuon luontaisen kykynsä. Tuo kyky uppoutui kuin aaltojen alle pelkojen luodessa hirviöitä varjoihin ja ääniä joita ei oikeasti ollut.
"Hyvä", metsästäjätär tokaisi hampaitten välistä kun Vrowwi sanoi heidän ilmeisesti olevan oikeilla jäljillä. Parempi olla. Jos tämä osoittautuisi yhtään hankalaksi, naikkonen jättäisi shamaanin itsekseen katsomaan tämän käytävän läpi: hän itse lähtisisi raivaamaan suuaukkoa auki vaikka se olisi kuinka vaarallista siirtä kiviä ja veisi päiviä.

Syvä huokaisu nenän kautta, vapisevien käsien yrittäen olla vapisematta.
"Mikä johdatti luolaan sinut?" hän päätti itsekin jotenkin harhauttaa itseään peloistaan. Tunneli saattoi jatkua vielä pitkään tai päättyä koska tahansa johonkin. Toivottavasti isompaan tilaan, valoisaan sellaiseen, tai vaikka heti ulos.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Loka 2016, 02:57

Vrowrikin hyräily keskeytyi, kun Ale esitti hänelle kysymyksen. Hän saattoi kuulla toisen äänestä lievää epävakautta, kenties ahdistusta pimeää kohtaan? "Magia tietenkin, tämä paikka huokuu sitä. Eikä se ole ihme sen magiaa imevän luolan takia. Tämä luolasto tuntuu kuin magian varastolta, pitäen sisältää monien noitien ja velhojen taikavoimat. Jos vain olisi keino päästä niihin käsiksi..." Velho pohdiskeli syntejä syviä, antaen katseensa kiertää edelleen käytävän seinissä.
Matka ei ehtinyt jatkua enää kuin muutaman metrin, kun eteen ilmaantui seinä, käytävän haarautuessa kahteen suuntaan. "Voi sentään." Vrowrik totesi, vilkuilen heidän kahta vaihtoehtoaan. Molemmat yhtä synkkiä ja syviä käytäviä, jatkuen ties minne.
"Kohotatkos sitä soihtua hieman niin katson, jos seinille olisi kaiverrettu tienviittoja." Mies pyysi astuen keppinsä voimin tutkimaan risteyksen seinämää.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 06 Marras 2016, 17:29

Aleigan toinen suupieli nurjistui shamaanin puheille luolan varastoimasta taikuudesta ja muusta. Jotenkin toisen selitys ja luona aiempi reaktio taikuuteen antoi mielikuvan nälkäsestä pedosta minkä uumenissa he nyt kuljeskelivat. Ajatus ei ollut yhtään lohduttava ja Aleiga katui entistä enemmän että oli tähän luolaan tupsahtanut. Mitä nopeammin he pääsisivät täältä pois, sen parempi.
Ja sitten kuin yhtenä mielenä päättivät jumalat heittää vettä kiville ja laittaa tunneli haarautumaan. Pohjolainen, nielaisten, kohotti soihtua Vrowwin käskystä. Kummastakaan tunnelin suunnasta ei tuullut, liekki lepatti tasaisesti. Entä jos he kulkivatkin koko ajan vain syvemmälle maan alle? Entä jos luola sortuisi lisää? Mitä jos täällä olikin joku tai jokin muukin kuin vain he?
Tummatukka yritti pitää itsensä rauhallisena, tietäen että suurin osa noista ajatuksista ei ollut muuta kuin pelon luomalle pilarille kasattuja.

Aleiga melkein hyppäsi paikallaan kun hän kuuli äänen haaran vasemmasta tunnelista. Tuijottaen pimeyteen Aleiga otti vaistomaisesti askeleen taaemmaksi kun hän kuuli ja tunsi sen taas: raskas, koko tunnelia huomaamattomasti värisyttävä askel mitä seurasi toinen. Ne olivat hitaita mutta selkeästi lähtivät suuresta olennosta. Millaisesta, Aleiga ei osannut sanoa, hän oli liian peloissaan vain tuijottane pimeyteen.
Olento tuntui lähestyvän.
Mutisten hiljaa kirouksia Aleiga vilkaisi Vrowwiin.
"Aivan sama, oikea", hän päätti ja alkoi aluksi takaperin perääntyä hiljaa haarauman oikeanpuoleiseen tunneliin. Oli se mikä tahansa mikä tuolta vasemmasta hitaasti tänne asteli, Aleiga ei halunnut sitä nähdä, kuulla tai kohdata.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Marras 2016, 20:13

Vrowrik silmäili soihdun valaisemaa seinää tarkasti, hän ei tarkalleen saanut minkäänlaisia reitti ohjeita niistä, missään ei lukenut uloskäynti tai pakoreitti. Vain lisää luolaa suojaavia riimuja, kuin myös vanhan kansan tarinoita. Hemmetti luolan rakentaneet eivät siis välittäneet eksymisestä sokkeiloihinsa.
Tutkailu jäi kuitenkin sikeen, kun kaksikon yllättä ääni vasemalta. Mies käänsi katseensa äänen suuntaan, jääden kuuntelemaan tarkasti. Askelia? Pieni huoli väreili kyllä Vrowrikin kasvoilla, mutta pieni utelias pilkahdus välähti miehen silmäkulmassa. Ale oli kuitenkin aivan liian peloissaan jäämään ja ottaakeen äänen lähteestä selvää.

"Selvä." Velho vastasi naisen hätäiseen päätökseen, pitäen kuitenkin katseensa olkansa yli heidän käätyessä luolan risteyksestä oikealle. "Yritä kulkea hiljaa." Mies kuiskasi, se joka tallusti kulki äänten perusteella hitaasti, joten ehkei se ollut vielä heitä kuullut? Toivottavasti hei eivät kuitenkaan umpikujaan juoksisi.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Joulu 2016, 17:23

Aleiga tuhahti miehen sanoille. Hiljaa? Kulkea hiljaa, hän?
Aleigan melkein teki mieli mulkaista shamaania olkansa yli moisesta mutta nyt oli vähän tärkeämpiä asioita.
Luonnollisesti parempi jalkaisena, ja hieman kiirehtien koska hän oli loppujenlopuksi ehkä ainoa heidän puolustus täällä, villikko asteli edellä. Tarkkaan kuunnellen hän totesi että olennon askeleet kuuluivat heikommin kun he kaksi jatkoivat tätä oikeanpuoleista haaraa.
Mutta kun vastaan tuli kääntö vasemmalle ja taas vasemmalle, heidän jatkaen tunnelia vielä vähän eteenpäin...
Nuo raskaat askeleet kuuluivat voimakkaammin suorana heidän edessä.
Metsästäjätär pysähtyi, pidellen nuolisoihtua yhdessä ja tikariaan toisessa kädessä. Oliko niitä enemmän vai vain yksi? Ja jos oli vain yksi niin miten se oli päässyt heidän eteensä? Jos he nyt menisivät takaisin, ottaisivat toisen haaran, niin olisiko lopputulos sama?
Askeleet lähestyivät ja Aleiga otti askeleen taaemmaksi.
Hitto. Hitonhitonhitto.
"...Mennään takaisin", hän kuiskasi shamaanille. Mutta kun he melkein pääsivät takaisin haaraumaan, olivat askeleet siellä heitä odottamassa. Ja kun erehtyi katsomaan ylös, näki saman värin kuin Vrowwin vangineen luolan seinämillä olleen hohkaavan pimeässä, melkein tunnelin katossa. Ne olivat kaksi pistettä, melkein kaksikon omien päiden kokoiset. Ja ne katsoivat suoraan alas heihin.
Aleiga paransi otetta tikaristaan ja otti kevyen kyykkyasennon kun suuri olento asteli yhä lähemmäksi.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Joulu 2016, 18:49

Vrowrik ei voinut muuta kuin seurata Alen ripeitä askelia, jotka tuntuivat kaikuvan luolan seinämillä turhankin kovaa. Vähän väliä mies kurkki olansa yli, muttei nähnyt mitään muuta kuin pemeyttä täynnä olevan käytävän. Paikka yllättäen tuntui sokkelolta ja heitä seuraavat askeleet tuntuivat poikkuilevan siellä täällä. Ne pakottivat heitä vaihtamaan suuntaan. Varsin kiehtovaa, mutta tällä hetkellä velho ei kykenisi jäädä tutkimaan asiaa tarkemmin.
Vrowrik pysähtyi Alen pysähtyessä ja vilkaisi nyt tuota kysyvästi. Nainen näytti hieman panikoivan, mutta päätöksiä tuo kuitenkin kykeni tekemään paineen alla. "Takaisin?" Velho ennätti toistamaan, mutta lähestyvät askeleet tuntuivat jälleen heitä ohjaavan ja pakotti heidät kääntymään ympäri.
Tulos oli kuitenkin silkka umpikuja, joka kaksikon harmiksi osottautui siksi oudoksi olennoksi taikka otukseksi, joka nyt tuijotti heitä punaisen ja mustan hohdon täyttämillä silmillä. Tai silmiltä nuo isot pisteet näyttivät. "Se... Se on syönyt magiaani." Mies henkäisi tunnistaessaan kyllä oman mananasa, jonka se huone oli imenyt. Tässä pimeydessä ei kuitenkaan nähnyt miltä tuo otus oikein näytti vai oliko otuksella vartaloa ollenkaan. "Ehkä nyt voimme juosta äänekkästi?" Velho ehdotti, huomaten kuitenkin Alen ottavan taisteluvalmiin asennon. "Ale, juokse!" Vrowrik henkäisi yrittäen tarttua naista käsivarresta ja repiä mukaansa.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 12 Joulu 2016, 20:29

Aleigaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Heti kun mies häntä komensi ja nyki, niin naikkonen tunsi tutun tuntemuksen valtaavan kehonsa.
Pakenemisvaiston.
Sama puhdas, raaka vaisto mikä oli häntä vuosia ohjannut kun hän oli vastatusten pedon tai kaksijalkaisen kanssa joka oli tavalla tai toisella vahvempi, vaarallinen.
Se oli joko paeta tai taistella, eikä Aleigalla ollut mitään muuta tietoa tästä pimeässä olevasta olennosta, kuin että se oli maaginen.
Ja kaikki maaginen oli todella vaikea listiä tavallisilla tavoilla joten he olivat jo alakynnessä!
Villikko kiepsahti ja lähti juoksuun, syöksyen eteenpäin että soihdusta sammui tuli.
Mutta tärisevässä tunnelisokkelossa oli seinille alkanut punainen magia levitä, aivan kuten keskusluolassakin josta he olivat paenneet. Riimut ja piirrokset piirtyen punaisina seinämille ja kattoon ja lattialle kuin vesi puroon syöksyen.
Mutta toisin kuin keskusluolassa, näillä seinillä se oli paljon, paljon himmeämpi että melkein ei eteensä nänhyt.
Aleiga koki paetessaan tunnelinäyn kun hän lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi, välillä kompastellen mutta sitkeästi tasapainonsa pitäen.
Sydän paukuttaen korvissa ja adrenaliini syöksyen suoniin Pohjolainen oli epäröimättä pakosalla eikä välittänyt mistään muusta kuin eteenpäin, pois olennon luota, pääsemiseen. Vrowwi ei siinä mielentilassa enää ollut naisen huolehtimis-listalla kun pakoon oltiin lähdetty.
Aleiga kääntyi sinne kulman taakse mistä he olivat juuri tulleet takaisin haaraumaan.

Olento taas heidän takana päästi kumean, täriseviä seiniä vasten poukkoilevan äänen mikä etäisesti kuulosti villipedon urinalta. Todella suuren villipedon urinalta.
Tuota ääntelyä sitten seurasi kummallinen, urinan alleen peittävä äänirykelmä. Se kuulost erehtymättömästi maa-aineen liikkumiselta, kiven kirskunalta ja kolahtelulta ja repeämiseltä pitkin luolan pintoja.
Seinät, katto ja lattia alkoi halkeilla, repeytymät syviä ja laajoja. Noista halkeamista muodostuvat luolan palat alkoivat siiten liikahdella, sisään ja ulos.
Oli kuin koko luola olisi muuttunut eläväksi koneeksi, Aleigan hypäten yli yhtäkkiä edessään kohonneen lohkaareen yli, yrittäen epätoivoisesti pitää jalansijansa.
"Tämä on hullua!" hän kiljaisi peloissaan, palaten hieman eläimellisestä paniikistaan ja katsahtaen näkikö Vrowwia takanaan muistaessaan jälleen miehen olemassaolon.

Tämän kaiken aikana olento, minkä silmät he olivat nähneet, oli muuttanut muotoaan.
Sen raskasrakentinen keho minkä askeleet olivat aiemmin tömisseet pitkin lattiaa, oli muuttunut keveämmäksi, nopeammaksi. Pidemmäksi.
Luolan kivimineraalit olivat vaihtaneet paikkojaan ja kokojaan antaen otukselle uuden olomuodon, punaiset magiasta syntyneet suonet irtolaatoissa piirtäen otuksen olemusta pimeydessä.
Mutta äänet olivat tarpeeksi kertomaan missä se oli.
Enää ei kuulunut tömiseviä, hitaita askelia, vaan pitkin kattoa ja seiniä kuuluvia raapivia ääniä mitkä tuntuivat tulevan monista kynsistä kun otus kaksikon perään kiiruhti.
Sen silmät liikkuivat ympyrämäisessä muodostelmassa kehonsa edessä kun se eteni.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Joulu 2016, 11:22

Vrowrik seurasi lähinnä soihdun valoa, joka Alen kädessä vielä jonkin aikaa ennätti lepattaa, mutta pian valo saammun. Sen kirkkaus oli jättänyt jälkeensä jonkinlaisen sokeuden, eikä mies ollut nähdä eteensä pimeässä. Tämä kompuroi ja iskeytyi seiniä vasten vähän väliä, mutta onnistui erottamaan naisen askeleet jostain edestään ja seuraamaan niitä.
Velho hengästyi myös varsin nopeasti, hän kun ei ollut toipunut aivan täysin sen oudon luolan imettyä hänestä magiaa pois. Adrenaliini taisi yksin pitää Vrowrikin liikkeellä.
"Ale... Yritä löytää... se luola!" Mies yritti tavoittaa Alen ja kehoittaa tuota palaamaan takaisin. "Siellä on enemmän tilaa... Tämä sokkelo on liian ahds-- Aah mitä?!" Velho huudahti luolaston yllättäen ryhtyessä elämään ympärillä. Mies miltei kaatoi pärställeen.

Takana kiiruhtava petokin tuntui muuttavan taktiikkaansa liikkumiseen. Kuin tuo muuttaisi muotoaan. Se ei tietenkään tiennyt hyvää. Heidän tosiaan täytyisi päästä takaisin siihen luolaan. Ehkä hän voisi käyttää loitsun tai pari sen luolan sisäänkäynnin suulla, käytävässä jossa magialla ei ollut mitään vaikutusta itse luolaan. Se osa sokkelosta täytyisi kuitenkin ensin löytää.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Joulu 2016, 16:35

Aleiga kurtisti kulmiaan miehen huudolle takanaan. Takaisin sinne luolaan? Todennäköiseen umpikujaan? Miksi ihmeessä!? He joutuisivat vain jumiin tuon mikä ikinä onkaan otuksen kanssa!
Juostessa henkensä edestä ei kuitenkaan ehtinyt juuri huudella mielipiteitaaän olkansa yli. Pohjolainen kiljahti kun tunneli eteenpäin sulkeutui kun lohkareet samoista kohtaa eripuolilta seinää ja lattiaa paiskautuivat yhtenäiseksi rakoilevaksi seinäksi. Nainen juoksi melkein täysillä päin kiviseinää, lyöden otsansa siihen jarruttaessaan. Kämmenet tärisevää pintaa vasten hän työnsi itselleen vauhtia kääntyäkseen, mutta sitten tietämättä mitä seuravaaksi tehdä.
Olento oli heidän takanaan, he olivat joutuneet umpikujaan.

Heitä jahdannut olento pysähtyi kaksikosta muutaman metrin päähän, sen punaisina hehkuvat silmät leijuen pimeydessä. Sitten sen koko muu keho alkoi valaistua, suurten lohkareiden pintoihin muotoutuen hohtavia riimukirjaimia kun seinilläkin, valaisten tällä hetkellä lohikäärmemäisen pitkää kehoa. Sen laatikkomainen pää leijui paikaillaan, silmät ilman mitään pupilleja tai pisteitä vain tuijottaen eteenpäin.
Aleiga tosin huomasi, että kun olennon kehoon alkoivat nuo kuviot muodostua, ja mitä voimakkaammin ne hohtivat, sitä enemmän heikentyi seinien riimujen valo. Sekä tunnelin tärinä alkoi laantua.
"Taika ei ole loputon", Aleiga sanoi tajuamisensa ääneen, tarkoittaen sillä sitä, että näytti siltä että oli vain tietty määrä energiaa mitä olento ja luola käyttivät.
Aleiga veti jousensa ja yhden nuolen esiin, ottaen tähtäyksen olennon toiseen silmään.
Mutta kuinka paljon magiaa oli sitten miehestä imetty? Kuinka vahvaa toisen taikuus oli, että luola ja sen olennot saattoivat liikkua ja toimia?
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Joulu 2016, 14:02

Vrowrik ei tiennyt johdattiko Aleiga häntä oikeaan suuntaan, hän oli jo aikaa sitten eksyttänyt itsensä luolaston sokkeloihin, tietämättä mistä oli tllut ja minne oli menossa. Tilannetta ei auttanut ympärillä elävä luola, joka tuntui ohjaavan heitä haluamaansa suutaan, joka lopulta osottautui umpikujaksi. Velho ennätti vain kuulla Alen kiljahduksen, ennen kuin itsetörmäsi seinään ja päästi älähdyksen kompuroidessaan selälleen.

Mies pyrki jaloilleen niin pian kuin pystyi, mutta pysähtyi kontilleen, nähdessään edessään sen oudon pedon hohtavine silmineen. Se pysähtyi ahdettuaan heidät umpikujaan. Vrowrik jo mietti vaihtoehtoja estää otusta parilla loitsulla, mutta kuuli sitteb Alen sanovan jotakin. Niin luolasto oli imenyt hänestä vain tietyn verran, ei sen mana loputtomiin kestäisi.
Tosin se fakta että ympärillä olevat seinäriimut menettivät hohtoaan, tuntui siltä, että otus imi kaiken voiman itseensä mitä tuo enää omisti ja mahdollisesti aikoi käyttää sen heihin vielä kun pystyisi. Velho kompuroi takaisin jaloilleen, painautuen len vierelle peräseinään. Nainen oli kaivanut jousensa esille. "Onko... sinulla suunnitelma?" Velho tiedusteli. Hän itse oli kyllä valmis varautumaan loitsuihinsa, mutta ne saisivat luvan olla viimeinen keino, tähän luolastoon ei ollut luottamista. Otus saattaisi vain voimistua, jos hän vapauttaisi taikojaan.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Joulu 2016, 23:04

Aleiga ei heti vastannut taikurin kysymykselle, nuoli valmiina ja jousi venytettynä rennosti. Hän vilkaisi hirviöstä Vrowwiin sivusilmällä.
"...Ei", hän myönsi, mutta hän ei tiennyt paljon taikomisesta, vain selviytymisen kannalta riimutaikuudesta, koska hän oli enemmän fyysisen voiman käyttäjä. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan paljon muuta voinut tehdä.
Pohjolainen kohotti jousensa ja veti ampuvan kätensä niin taakse kuin jousi salli, naikkosen etsien mihin ampua. Ja mihinpä muualle kuin silmiin jotka luonnollisesti olivat jokaisen elävän olennon heikko kohta. Saisi nähdä olisiko se tämänkin...

Aleiga päästi irti ja katsoi kuinka nuoli lensi halki ilman ja upposi vasemmanpuoleiseen hehkuvaan palloon. Se sujahti läpi kuin punainenhode ei olisi mitään muuta kuin savua, nuolen aiheuttaen muutaman kalahduksen kun se iskeytyi olennon sisällä kivenmurikoihin. Nuolella oli kuitenkin jonkinmoinen vaikutus, sillä otus hätkähti, pää nytkähtäen taaksepäin kuin se olisi yllättynyt vastaiskusta. Sen leuka laski kun se katsoi kummastuneena sisälleen joutunutta nuolta, sen ruumis tehden ilmassa kiertyvää liikettä.
Aleiga nappasi shamaania kädestä ja tällä kertaa vuorostaan lähti kiskomaan miestä perässään kun hän itse lähti rynnäkköön olennon alta seinän vierustaa. Hän ei aikonut hidastaa nyt kun moinen onni oli heille tippunut!
Ja Vrowwi oli halunnut takaisin sinne luolaan? Aleiga ei aivan ymmärtänyt miksi, he olisivat varmasti siellä jumissa tämän olennon kanssa mikä näytti olevan yhtä elävän luolan kanssa. Mutta toisaalta, siellä oli -ainakin ollut- valoisaa, se oli tilava ja he tiesivät millainen se oli. Toisin kuin tämä hemmetin labyrintti täällä!
Mitä kauemmaksi he joutuivat tosin olennosta, mikä huomattuaan heidän pakenemisen lähti jälleen taka-ajoon, sitä vähemmän nyt tärinän lopettaneiden tunneliet seinämät hohtivat kunnes he juoksivat sokeasti pimeydessä.
Aleiga kirosi juostessaan.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Joulu 2016, 13:35

"Ei, miten niin ei?!" Vrowrik parahti, mutta Ale ehti laukaista nuolensa, joka ilman halki suhahtaen upposi ja katosi olennon hehkuvaan silmään, joka osottautui vain ontoksi sisäänkäynniksi kiviseen ruumiiseen.
Velho jäi tuijottamaan otuksen reaktiota ja hätkähti kun nainen veti hänet matkaansa, suoraan päin olentoa. Mies ei kuitenkaan yrittänyt jarruttaa vastaan, vaikka kaikki hälytyskellot huusivat pään sisällä heidän juoksevan päin vaaraa. Otuksen ali he sujahtivat ongelmitta ja jälleen oli edessä hämärä käytävä, joka tuntui entistä hämäremmältä. Pakomatka sai jälleen alkaa.
"Onko... sinulla nyt suunnitelmaa?" Vrowrik tiedusteli huohottaen, samalla vilkuillen selkänsä taakse, jos näkisi niiden hohtavien silmien seuraavan heitä.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 05 Tammi 2017, 21:24

Yrittäen nähdä yhä pimeämmäksi menevässä käytävässä Aleiga siristeli silmiään ja yritti saada kaiken tiedon ympäristöstään kaikilla mahdollisilla aisteillaan. Hänen kätensä mikä piti kiinni jousen varresta sipaisi rystysiään ja kämmenselkäänsä kiviseinämään melkein joka juoksuaskeleella tietääkseen kuinka kaukana he olivat oikeanpuoleisesta seinämästä ja jos toinen tunneli avautuisi sillä puolen.
Askeleet ottivat hieman kiemurtelevia liikkeitä kun metsästäjätär pyrki jotenkin pitämään tasapainonsa juostessa tässä tunnelissa mikä onneksi näytti tasaantuvat jokapuolelta sitä mukaan kun he pyrkivät kauemmaksi kivihirviöstä.
Pohjolainen kuunteli tarkasti, melkein kuin pelokas peura, kaikkea ympärillään yrittäen äänistä päätellä mitä missäkin oli. Vrowwi tosin puhui mikä ärsytti jo tarpeeksi kiihtynyttä Pohjolaista.
"Ei", hän ensiksi tokaisi terävästi, mutta sitten totesi. "Älä taikaa käytä kuitenkaan. Ei enempää taikaa."
Se nyt tosin oli ihan selvää, tai Aleiga toivoi niin että toinen tajusi asian, sillä enempää energiaa tämä luola ei tarvinnut. Tosin oli epäselvää reagoitsiko tämä tunneliosuus luolasta ulkopuoliseen taikuuteen kuten oli tehnnyt pääkammiossa. Tämä ajatus tosin sai Aleigan miettimään asiaa tarkemmin, kun hän melkein nykäisi velhon terävästi perässään oikealle tunnelin sinne kaartuen. He taisivat alkaa saapua sinne kirottuun risteymään taas.
Hyvä. Aleiga nimittäin sai aavistuksen mikä ehkä voisi toimia. He tekisivät kuten Vrowwi oli aikaisemmin ehdottanut, että he menisivät takaisin pääkammioon.
Se oli loppujenlopuksi tuttu ja laaja alue.
Ja Pohjolainen alkoi tuntea olonsa yhä varmemmaksi mitä enemmän hän seurasi vaistojaan niin suunnittelemisessa kuin heidän kahden takaisin ohjaamisessa.
Kivipedon lähestyminen taas alkoi kuulua takaapäin.
"Ehkä suunnitelma", Aleiga tokaisi taakse katsomatta, juosten nyt varmemmin askelin pitkin kokonaan suoraa tunnelia. Tämä oli sama tunneli mitä pitkin he olivat poistuneet pääkammiota. Kyseinen kammio tosin näytti pimeältä, varmaan koska hirviö oli tainnut jotenkin imenyt lähes kaiken taikuuden minkä luola vuorostaan oli riistänyt Vrowwista.

Mutta mitä lähemmäksi kaksikko hirviö kannoillaan lähestyi, alkoivat seinämät heikost hohtaa ympärillä.
"En varma toimiiko, valmis ole jos ei toimi", hän tokaisi kun päästi miehen kädestä irti kun he kammioon saapuivat.
Aleiga asteli niin peremmälle kuin pystyi, keskelle huonetta, kunnes tunsi tulevansa vastaan sitä monimutkaista koroketta. Sujauttaen jousen jalkojensa väliin hän poimi kaksi nuolta kotelostaan ja alkoi punaisen hohteen hämäryydessä raaputtaa yhden nuolen kivikärkeen symbolia toisen nuolen kärjen avulla. Hän piti kiirettä, silmät vilkuillen tunneliin mitä pitkin alkoi kuulua tuttua kivimäistä kirkunaa.
Vahti
 

EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron