Perhepalaveri

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Loka 2016, 14:04

"Edna.." Kalma sanoi hiljaa heikolla kivusta värisevällä äänellä kun noita oli oven avannut ja kyykistyi runnotun kumppaninsa yläpuolelle, kysyen kuka oli runnonut aavekoiran tähän kuntoon. Kalma nieleskeli kipujaan alas katsoen Ednaa tuskissaan, mutta silmissä näkyi hätä, kuin jotakin olisi sattunut. Jotain muutakin kuin hänen ruumiinsa runnomisensa jauhelihaksi.
"Hän... J-Jack-- hän.. vei äitisi." Kalma sai haukottua ja yritti liikkua, nousta ylös maasta. "Hänet.. täytyy pelastaa.." Kalma yritti nousta kyljellensä ja siintä ylös, mutta keho huusi armoa kivusta täristen. Murtuneet luut ja mahdolliset muut vammat eivät antaneet aavekoiran enään nousta ylös, keho ei enään jaksanut ja lopulta Kalma vain jäi siihen kyljelleen makaamaan hengittäen raskaasti pitkillä tuskallisilla vedoilla selkä Ednaa kohden.
"Hän haluaa.. Karenin." Kalma sanoi hiljaa huulien välistä. "Tavata-- joella.." Kalma sai vielä sanottua kun silmät lumppasivat kiinni ja tajunta alkoi hitaasti katoamaan, näkökenttä heikkeni muuttuen sumeaksi ja epätarkaksi. "Älä.. m-mene si-nne.." Kalma käänsi heikon ja katoavan katseensa vielä kerran Ednaan ja yritti vielä sanoa jotakin huuliensa välistä, mutta sanoja ei tullut suusta kun Kalman pää rotkahti ja silmät sulkeutuivat. Kalma oli toimittanut viestin eteenpäin, antanut varoituksen ja loppu olisi Ednasta itsestään kiinni. Kalma ei kyennyt auttamaan, ei tällä kertaa.

****

Jack oli kantanu Helgan olallaan pimeässä metsässä kuin perunasäkkiä, kävellen joen viertä pitkin määrätietoisesti petomuodossaan. Entä Helgan mahdolliset rimpuilut? Mustaturkkinen silmäpuoli tuskin niistä välitti, kuin pieni lapsi olisi aikuista yrittänyt lyödä. Joten vanhempi mustalainen oli Jackin rautaisessa otteessa, eikä Jack ollut päästämässä naista pois. He olivat jo kaukana sivistyksen parista. Kaupungista Jack oli päässyt pois teleporttaamalla, vaikka se olikin viennyt voimia ja peto hengitti normaalia raskaammin.
Jack saapui joen vartta pitkin kulkiessaan vanhalle hylätylle kiviselle ja sammaloituneelle, raunioituneelle rakennukselle, josta ei ollut oikeastaan mitään jäljellä kuin kasa kiviä ja maanalle pimeyteen vievä ammottava suuaukko, jossa joskus oli ehkä ollut ovi. Jack joutui jonkin verran kumartumaan kun astui sisään alas johtavista kivisistä portaista. Lattialla oli vanhaa tumunutta verta, mutta ei niin vanhaa että se olisi ollut täällä niin kauan kuin tämä rakennus oli ollut. Se oli tuoreempaa. Ja se voimakas tunkkainen haju, mädäntynyt liha ja veri haisi ilmassa voimakkaalta, eikä varmasti kukaan järkevä olisi tänne astunut edes huvikseen, etenkään tajutessaan minne olikaan eksynyt. Rappuset päästetssään alas Jack pystyi jälleen olemaan suorana ja kävelemään normaalisti.
Käytävää valaisi muutama soihtu, joista Jack otti yhden matkalla mukaansa valaisemaan matkaa. Tietenkin Jack oli hieman valmisteluja tehnyt ennenkuin oli ryhtynyt tähän varsin riskiin peliin Ednan kanssa. Black oli aina huolenaihe, mutta Jack laski sen varaan että Edna välittäisi äidistään sen verran että ymmärtäisi pitää ylinmääräiset poissa. Souhdun valossa pitkä ikuisuudelta pimeyteen jatkuva käytävä paljasti karun menneisyytensä, tyrmiä jotka jatkuivat syvälle pimeyteen siistissä rivissä. Paikka oli haltoiden hylkäämä vanha kidutuskammio, tai tyrmä, joka sai nyt jatkaa vanhaa tarkoitus peräänsä. Jack avasi ensinmäisen vankilan oven ja raahasi Helgan sen perälle, kahliten naisen seinään toisesta kädestään. Häkissä ei kuitenkaan ollut enään toimivaa lukkoa. Jack katsoi Helgaa hetken, kunnes laski soihdun häkissä olevaan yksinäiseen nuppiin ja jätti sen siihen valaisemaan tyrmää samalla kun itse poistui. Hän ei nähnyt syytä puhua ennustajan kanssa mistään ja tuskin tuo puhuisi hänen kanssaan mistään.

Jack palasi käytävää pitkin pinnalle samalla kun luut rasahdellen peto väistyi ja paikalla oli tuttu arpinen mies. Päällään Jackilla oli väljä T-paita ja housut jotka olivat vyöllä kiinni, T-paidan yllä oli tumma pitkä kaapumainen takki, jossa oli huppu jonka mies veti päänsä yli samalla kun astui raikkaaseen ilmaan. Sitä mies veti hiljaisuudessa keuhkoihinsa ja huokaisi. Jos kaikki menisi hyvin, mitään veritekoja ei tarvitsisi tehdä ja sitä Jack toivoi hiljaa mielessään. Hänen tapoihinsa ei kuulunut ihmisten tappaminen, mutta Jack halusi uskotella itselleen että tämä kuului osana kostoon Kalmalle. Sitäpaitsi hän oli luvannut prinsessalle hoitaa Ednan ja tämän miehen hitaasti, eikä prinsessan luottamusta sopinut pettää.
Ilta ja sen mukana taivaalle noussut kuunsirppi liikkuivat eteenpäin Jackin odottaessa kärsivällisesti paikallaan Ednaa. Hän oli luvannut odottaa aamuun ja tämän paikan löytäminen ilman opasta olisi aikaa vievää. Tosin hän sai aikaa palautua teleporttailusta. Hengitys oli palautunut jo normaaliksi ja sydän oli rauhoittunut ylikäymisestä.
Jackin yksin olo kuitenkin päättyi kun pimeydessä näkyi valoa. Mies käänsi yksi silmäisen katseensa pimeyteen ja näki yksinäisen henkilön lähestyvän. Jack suoristautui seisomaan kuunnolla ja tuijotti pimeyteen yksinäiseen valon kantajaan ja mitä lähemmäksi valo tuli ilmestyi Jackin kasvoille kapea virne.
"Edna.. tervetuloa." Jack tervehti Ednaa. "Valitan järjestelyistä, mutta en usko että olisit muuten valmis puhumaan kanssani." Jack pahoitteli hieman aiheuttamaansa harmia samalla kun etsi jotakin katseellaan Ednan ympäriltä.
"Missä lapsi?" Jack kysyi vakavoituen. Hän ei ollut odottanut tätä.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Joulu 2016, 21:02

Mitä pidemmälle Kalma sanoissaan pääsi, sitä vakavammaksi Ednan ilme muuttui. Totta kai se sydäntä riipivä suru kumppanin kunnosta oli yhä läsnä, mutta sitä surua tai huolta toista kohtaan ei nähnyt enää noidan kasvoilta. Sen sijaan raivo, suunnaton viha ja vastenmielisyys lähtivät sävyttämään kasvoja, silmissä loistaen täysin uudenlaisen palon. Lieni turhaa edes sanoa, ettei Edna aikonut Kalman pyyntöä noudattaa. Hänhän menisi tapaamaan Jackia, jos se perkele tällaista leikkiä halusi leikkiä.
"Katso Kalma lepäämään, sido hänen haavansa ja pidä huolta Karenista", Nopeannapakka selostus kerrottiin Letolle, joka ehti vain vilkaista noidan perään, Ednan käydessä nappaamaan matkaansa viittansa ja olkalaukkunsa, lähtien samantien juoksemaan pois paikalta. Jos Leto olisi uskaltanut tässä seurassa ääntään käyttää, olisi hän varmasti sanonut jotain vastaan veripuoliselle, mutta nyt enkeli joutui vain hymähtämään ja tyytymään katsomaan toisen perään, ennen kuin huomionsa kiinnitti Ednan puolisoon ja katsoi tuon lepäämään. Hieman parannusvoimiaan käyttäen tuohon, muut ruhjeet sitoen Endan toiveiden mukaisesti - ei hän liikaa viitsinyt käyttää parannusvoimiaan, kerta kukaan niistä ei varsinaisesti tiennyt vielä...

Edna juoksi koko matkan. Aina asunnolta kylille ja kyliltä portille. Portilta teitä pitkin metsään, kunnes metsässä vain suorinta tietä läpi mättäiden ja ryteikköjen suunnisti Meinradille. Kai hänen tälle joelle piti tulla? Yleensä kun joesta puhuttiin - ja nimiä ei mainittu - tarkoitettiin nimenomaan Quinnin suurinta jokea. Mutta minne tänne hänen piti saapua? Ei se paskiainen sitten yhtään tarkempia ohjeita viitsinyt antaa. Maaginen liekki sytytettiin leijumaan ympärillä, valaisemaan lähistöä, noidan ottaen lonkalta vain suunnan ja lähti seuraamaan jokea juoksuaskelin. Ilmeisesti onnetar päätti suosia tällä kertaa noitaa, sillä pian metsän pimeydestä alkoi erottua tuttu hahmo. Voi kunpa Black olisi ollut paikalla, mutta tietenkin sen kaljun idiootin piti olla reissussa juuri nyt. Missä ikinä lienikään, ei tuo vastannut maagisen korun kutsuun. Niinpä vaihtoehdoksi jäi kohdata mielipuoli yksin.

Paikalle saapuva noita oli hiestä märkä ja huohotti, kaiken sen juoksemisen johdosta. Mutta uupuneelta hän ei näyttänyt lainkaan. Sen sijaan viha paloi selvänä naisen silmissä, tummahipiän tuijottaen kulmiensa alta murhaavasti Jackia joka hänet toivotti tervetulleeksi paikalle. Hetken hänellä kesti saada henkeä sen verran, että suunsa auki sai ja sen jälkeen Edna ei kyllä sanojaan säästellytkään.
"HAH! Luulitko tosiaan, että toisin Karenin tänne, kuten niin "kauniisti" pyysit hakkaamalla kumppanini?", Äänestä suorastaan paistoi se halveksunta toista kohtaan, "Minä en häntä tuo lähellekään sinua ja sinä et IKINÄ tule pääsemään hänen lähelleen, jos se minusta on kiinni. Miksi edes haluat hänet?!".
"Sinusta ei olisi isäksi - katso nyt itseäsi, heti kun sinut ja Kalma erotettiin toisistanne, niin olet itsesi melkein sokeaksi telonut ja rumaksi runnonut. Sinulle jos lapsen luovuttaisi, niin se olisi kuollut alle viikossa", Noita sähähti, "Joten jos viattomia haluat tappaa huviksesi niin mene ja raiskaa joku toinen nainen - joskin ensin kannattaa varmaan sille huoralle uskotella että muka välität ja rakastat, niin ehkä siltä sitten myös lapsi sinulle liikenee". Olihan se rumasti sanottu. Ei Edna toivonut kenellekään samanlaista kohtaloa, mitä itse oli kokenut mielipuolen käsissä kahdesti. Mutta vihaisena sitä ei välttämättä sanojaan tullut ajatelleeksi...
"Vai olitko kerrasta kuivana, tuhkamuna?", Ei siitä puheesta meinannut tulla loppua, Ednan naurahtaen halveksivasti, "Vai etkö saa naista ilman että isket silloin kun he eivät mitenkään voi itseään puolustaa?".

"Nyt jos et halua vuosituhannen vainoja niskaasi, päästät äitini menemään ja katoat elämästäni, ennen kuin minä teen sinun elämästäsi yhtälailla helvettiä", Sanojen myötä Edna tuikkasi käsiinsä tulen, valmiina hyökkäämään mikäli Jack yhdenkin vastalauseen aikoisi sanoa tai vitkutella noidan käskyn suhteen - hän ei ollut täällä jutellakseen, mitä nyt oman suunsa oli saanut puhtaaksi, mutta ei todellakaan aikonut kuunnella yhtäkään lausetta silmäpuolen suusta!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2017, 01:29

Oli ehkä lievä yllätys, tai sitten ei, kun noidan alku kävi kovin kärkkäisesti louksuttamaan suutaan jo ensikättelyssä. Edna teki selväksi ettei todellakaan aikoisi tuoda Karenia, jos se lapsen nimi oli, hänen lähellensä. Miksi hän edes halusi Karenin? Hyvä kysymys, johon mies hymähti vaitonaisena.
"Olen hänen isänsä, sen luulisi jo olevan hyvä syy.. mutta en usko että se sinulle riittää. Pelkään hänen puolestaan ja millaisessa ympäristössä hän elää.. tarkoitan kumppaniasi, Kalmaa. Milloin sinä tiedät milloin se rakki seuraavaksi saa päähänsä syödä lapsesi illalliseksi kun olet jättänyt heidät kahden? Mistä sinä tiedät milloin joku kumppanisi vihollisista keksii käyttää lasta panttivankina? Tappaa mahollisesti?" Jack luetteli vakavana, hän ei hymyillyt. Mies oli tosissaan, hän oli huolissaan ainokaisesta veriperimän kantajastaan. Jack oli käymässä jatkamaan sanojaan tuodakseen esille vain oman vilpittömän toimintansa tässä sodassa Karenin huoltajuudesta, mutta Edna vikkelän kielen kanssa oli jo edellä.
Jack kurtisti kulmiaan kun Edna lähti arvostelemaan hänen isällisiä taitoja vain ulkonäön perusrteella. Kieltämättä hänen ulkonäkönsä oli mitä oli, mutta siihen oli paljon muita syitä mistä tämä noita ei tiennyt mitään. "Toisin kuin sinä, tai miehesi, olen uskollinen sille jota olen luvannut palvella!" Jack murahti hampaiden välistä puolustaakseen itseään, mutta hiljeni.
"..Eikä minulla ei ole enään syytä raiskata ketään." Jack sanoi hieman hiljaisena, mutta ei lähtenyt jatkamaan tästä aiheesta pidemmälle. Olisi inhottavaa jos tieto hänen ja Liluthin suhteesta leviäisi vääriin korviin. Edna sen sijaan jaksoi nostaa ääntä hänen munattomuudestaan ja naisten raiskaamisesta. Toisaalta, olihan siihen syynäkin..
"Sanoo nainen, jonka mies on koira." Jack tuhahti nostaen ääntään nyt kuuluvaksi asti. "Olet selvästi kiinnostunut eläimistä." Jack hymähti, mutta vakavoitui. Ei hän enempään tähän lapselliseen leikkiin lähtisi noidan kanssa.

Viimeinen kysymys, tai pikemminkin agresiivinen käsky,sai Jackin katseen kaventumaan ja katsomaan noidan käteen sytytettyä tulilieskaa, joka nyt valaisi noidan ympäristöä. Mustalainen oli selvästi kehittynyt velhon opissa paremmaksi kuin hän viimeeksi muisti. "Hyvä on.." Jack sanoi nostaen katseensa Ednaan tuon kädessä roihuavasta liekeistä. "Et tuonnut Karenia, mutta voin tehdä sinulle toisenlaisen tarjouksen.. mikä ehkä saattaisi olla helpompi toteuttaa." Jack aloitti pitäen kuitenkin Ednan liikkeitä silmällä, hän ei halunnut kärventyä hengiltä. "Kalma, hän on tällä hetkellä hieman huonona, tuo hänet luokseni niin ehkä voisin katsoa pienen kapinasi sormien läpi. Emmehän halua että äitiisi sattuu, eihän?" Jack löi uuden sopimuksen pöytään. Miksi? Jack ei tosiaan halunnut tappaa Ednan äitiä, sillä hän oli ajatellut Ednan tosiaan alunperin suostuvan jo ensinmäiseen tarjoukseen äitinsä tähden.
"Ei se koira sinua rakasta.. koska hän on viimeksi tehnyt vuokseksi oikeasti jotakin? Tuskin koskaan sen jälkeen kuin ensinmäisen kerran tapasitte.. Ei se rakki oli sinun tai Karenin arvoinen. Anna hänet minulle, niin päästän äitisi ja jätän sinut, että Karenin rauhaan." Jack houkutteli Ednaa tekemään haluamansa pieni kapea hymy kasvoillaan.
"Ei se olisi paljoa yhdestä surkeasta koirasta.. ja mistä sitä tietää, ehkä löydät jostakin paremman?"
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Tammi 2017, 14:22

"Ja sinäkö muka et käyttäisi lasta panttivankina?", Noidanalku naurahti ivallisesti Jackille. Häntä ei kiinnostanut paskan vertaa se, että tuo oli lapsen biologinen isä. Jack ei lapseen tulisi koskemaan saatikka ikinä saisi olla osa hänen elämäänsä. Tuosta olisi vain harmia, raiskarin koittaen livutella epäilyksen siementä noidan ajatuksiin. Turhaan, hänen silmissä Jack oli lapselle suurempi uhka, kuin Kalma. Sentään Kalma ei tieten tahtoen ollut paha, toisin kuin tuo silmäpuolinen älykääpiö! Myös ne herjat eläimiin sekaantumisesta saivat Ednan vain nauramaan ja virnistämään. Ei tuo sanoillaan hänen ihonsa alle päässyt, päinvastoin. Se vain kertoi siitä, että hän oli päässyt Jackin ihon alle, kerta tuo katsoi tarpeelliseksi hänelle alkaa uhittelemaan takaisin.
"Sanoo mies, joka kahdesti on himoinnut mustalaisnoitaa. Voi mitä siitäkin sanottaisiin ""puhdasveristen"" piireissä", Naurahdellen Edna hymisi, samalla kun käsissään roihuavaa tulta lähti pyörittelemään.

Oli jokseenkin yllättävää, että Jack lähti uutta sopimusta ehdottelemaan. Sen häkeltyneisyyden myös näki Ednan kasvoilta, noidan kohottaen kulmaansa kun silmäpuoli ehdotti Kalman uhraamista. Hetken noita oli hiljaa, saaden tilanteen vaikuttamaan siltä että hän olisi jopa harkinnut moista kauppaa. Mutta ei, lopulta tummahipiä vain naurahti ivallisesti.
"Johan sinulla oli mahdollisuus tappaa hänet! Ei siihen paljoa olisi vaadittu, että hänet kuolleeksi olisit hakannut, sen sijaan että viimeisillä voimillaan lähetit hänet tuomaan viestisi minulle. Ja nyt sitten haluat, että menen ja haen hänet tänne jotta voit viimeistellä työsi?! Tiesin että olet typerä, mutta että näinkin puupäinen?", Noita naurahteli, "Ja mitä tulee hänen rakkauteensa, ei se ole sinun asiasi. Tai ehkä on, en yhtään ihmettelisi jos hän minut vielä jättäisi, koska sinä minut tahrasit. Luulitko oikeasti, että minulla muka olisi saumoja jonkun muun kanssa enää, jos hän lähtee? Tämä on parasta mitä voin saada. Olen puoliverinen mustalaisnoita, jolla on äpärä sinun kaltaisen friikin kanssa. Ainoa syy, miksen ole jo teloitettavana syystä tai toisesta, on se, että Black on minusta takuussa", Edna jatkoi, vaikka hetki sitten oli vannottanut ettei mokoman kanssa yhtäkään sanaa enää vaihtaisi. Mutta syystä tai toisesta hän katsoi tarpeelliseksi huomautella Jackille, ettei tuolla ollut yhtään mitään saumaa päästä hänen tunteisiin iskemään, sillä nainen itse piti itseään jo niin alhaisessa asemassa ja arvottomana, ettei toisen sanat satuttaneet lainkaan.

"Mutta kai sitä pitäisi olla otettu, että pidät minua jonkinlaisessa arvossa. Valitettavasti en arvosta mielipiteitäsi, ja––"
Ednan sanat tyssäsivät kuin seinään, kun noita huomasi sivusilmällä liikettä lähettyvillä. Katse käväisi nopeasti sivulla, Ednan kuitenkin pitäen Jackia silmällä koko ajan. Sen vilkaisun aikana noita ehätti kuitenkin nähdä, mikä taustalla liikkui. Tai kuka siellä liikkui.
"Leto?", Yhä Jackia tuijottava noita toisti mykän ystävänsä nimeä, kun pitkävartinen mies Ednan vierelle askelsi, "Mitä sinä täällä teet? Mene takaisin kotiin, tämä ei ole sinun paikkasi!", noita jatkoi, mutta Leto vain pudisti päätään käskyille. Tuijottaen kulmiensa alta vihaisena Jackia, aivan kuin tietäisi tuon teoista ja tilanteesta enemmänkin. Leton saavuttua myös metsä oli yllättäen muuttunut... kylmemmäksi. Aivan kuin hujoppi olisi tullessaan tuonut auran, joka nyt verhosi koko paikan synkän, vihaisen tunteen alle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Maalis 2017, 21:21

Jack pudisti pienesti päätään hieman turhautuneen näköisenä kun mustalainen kysyi, eikö hän voisi käyttää lasta panttivankina ihan vain silkkaa ilkeyttään. "Millaisena henkilönä sinä minua pidät?" Jack kysyi hieman turhautuneena, mutta hymähti. "Tosin asenteesi kertoo jo kaiken, joten säästä minut suusi soitolta." Kyllä Jack tiesi jo mitä Edna hänestä ajatteli, olihan se tässä jo käynnyt hyvin selväksi. Turhaan miehen yrittää putsata mainettaan mustalaisen silmissä.
"Huomioiden etten itse ole enään puhdasverinen... joten sillä ei ole mitään väliä. Olen jo kurja koira heidän silmissään, halusin sitä tai en." Jack tiesi paikkansa tässä yhteiskunnassa, eikä käynnyt nostamaan itseään turhan korkealle, ellei saisi oikeasti siihen syytä. Hän hankkisi asemansa ja hyväksyntänsä teoilla toisin kuin tämä mustalainen, joka tuntui huutavan jokaisen korvaan heti jos ei jostakin pitänyt. Tällä hetkellä Jack oli saannut paljon kiitosta aktiivisesta toiminnastaan hoitaa kylään eksyneitä frikkejä, sekä sen ulkopuolella. Valitettavasti se ei riittänyt vielä aseman nostamiseen.

Jack tuijotti mustalaista odottaen naisen vastausta vaihtaa vanha sopimus uuteen ja hetken näytti jopa että Edna näytti käyttävän päätään, mutta sitten mustalainen naurahti miehelle ivallisesti aloittaen sen tutun suun soittamisen. Jack hymähti tälle kevyesti hieman ärtyneenä.
"Olet yhtä tyhmä mitä miehesi.. kai tajuat että tarkoitukseni on säästää äitisi? Vai haluatko tosiaan vaihtaa surkean rakin elämän omaan äitiisi!?" Jack kysyi ja katsoi mustalaista hyvin pettyneellä katseella. "Eikä kyse ole vain tappamisesta Edna.. kyse on muustakin sen koiran suhteen." Jack lisäsi, mutta ei lähtenyt yksityiskohtiin. Etenkään kun Edna lähti pommittamaan vielä lisää. Jack veti kätensä kevyesti puuskaan ja kuunteli mitä mustalaisella oli vielä haukuttavaa, kunnes Jack vain naurahtaen pyrskähti.
"Et välitä itsestäsi, etkä selvästi läheisistäsikään... olet surullinen tapaus. Yliarvoin sinut." Jack totesi ja olisi varmasti jatkanut sanojaan, mutta kun pimeydestä astui esille uusi täysin tuntematon hahmo miehelle, Jack kurtisti kulmiaan katsoen tätä tummaihoista uutta miestä, joka oli tuonnut mukanaan ahdistavan tunteen. Tumman mustan auran, joka tuntui painostavan ilman ahdistavaksi ja kylmäksi.
Jack laski kätensä puuskasta sillä samalla sekunnilla ja antoi toisen kätensä jäädä vyöllä roikkuvan yhdenkäden miekankahvan yläpuolelle. Edna kutsui tätä miestä nimellä Leto.. ja kysyi mitä mies täällä teki, tuon olisi pitänyt jäädä kotiin. Oliko Edna alkanut pettämään sitä karvakasaa tuon selän takana?
"Sanoin ettei sivullisia Edna.." Jack huomautti kun otti askelia taaemmas ja oli kadonnut sillä samalla sekunnilla vanhojen tyrmien synkille käytäville. Jack seisoi käytävällä ja katsoi oven suuntaan, kaksikolla menisi hetki päästä tänne hänen peräänsä, joten Jackin oli toimittava nopeasti. Jack otti reippaita askelia käytävällä ja avasi tyrmän oven astuen sisään Helgan eteen seisomaan. Jack katsoi vanhempaa mustalais naista pahoittelevasti vakavana.
"Anteeksi.. en halunnut tämän menevän tähän, tyttäresi on hölmö." Jack pahoitteli samalla kun otti esille toisen vyöllään olevista miekoista, pyöräytti sitä tottuneesti kädessään ja tarrasi vanhaa mustalaisesta kiinni kurkusta painaen seinää vasten.. sitten Jack sulki silmänsä antaen sen vain tapahtua. Isku iskulta Jack puukotti ennustajaa rintakehään ja vatsan alueelle varmistaen näin että eukko kuolisi hänen käsiinsä, eikä myöhemmin kärsisi. Lopulta Jack päästi irti elottomasta ruumiista ja antoi sen pudota kylmälle kiviselle lattialle. Jack katsoi veristä asettaan ja kuinka se oli tahrannut käden verenpunaiseksi, kuinka punaista verta valui yhä lattialle miehen tärisevästä kädestä. Jack katsoi sitä kaikkea verta ja edessään makaavaa naista järkyttyneenä, kun havahtui ilman halki kuuluvaan huutoon ja heti perässä kuuluvaan rätisevään ääneen. Jack kääntyi ja sai samassa osuman liekehtivästä pallosta rintaansa. Mies parahti säikähtäneen ja kivusta pidellen palannutta rintaansa katsoen Ednaa, joka kirjaimellisesti kiehui raivosta.
"..Minä annoin sinulle mahdollisuuden, kultaseni." Jack totesi ennenkuin mies oli poissa vanhan tyrmän käytäviltä ja ilmestynyt niiden yläpuolelle maanpäälle. Jack pyyhki vielä kipinöiviä vaatteitaan tulipallosta.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Maalis 2017, 10:01

Millaisena henkilönä Edna piti Jackia? No sadistisena raiskaajana, näin alkuunsa ja senkin jälkeen noita olisi voinut luennoida koko loppuyön siitä, kuinka Jack oli itse saatana eikä ansainnut hengittää samaa ilmaa mitä muu luomakunta. Mutta, moiselle ei ollut nyt aikaa ja tuskin Jackia edes olisi kiinnostanut mustalaisen pauhaaminen.
"Toisin kuin sinä, minä en käy kauppaa toisten hengillä", Edna sähähti. Kyllä hän tiedosti, että olisi voinut vaihtaa Kalman hengen äitinsä henkeen juuri äsken, mutta ei hän sitä aikonut tehdä. Hän välitti äidistään ja Kalmasta, eikä täten voinut edes harkita kumman henki painoi enemmän vaakakupissa. Ei hänellä ollut oikeus leikkiä jumalaa sillä tavoin.
Kaikki sanaharkka oli kuitenkin keskeytynyt, nyt kun Leto oli paikalle tullut. Edna ei edes tiennyt, miten mykkä paikalle oli löytänyt ja miksi tuosta hehkui outo voima nyt. Sitä ei ehditty kuitenkaan hujopilta kysellä, kun Jack huomautti, ettei sivullisia olisi saanut tulla. Ei noita ehtinyt siihen kuin sähähtää pikaisesti, ennen kuin mies otti ja katosi paikalta. Ei kuitenkaan liian kauas, kyllä tuon aisti vielä lähettyvillä. Tuskin tarvitsi edes arvailla, minne Jack oli kadonnut...

"Pysyt siinä!", Kävi käsky Letolle, ennen kuin noita ampaisi mielipuolen perään sisätiloihin. Mutta vaikka kuinka olisi kiirehtinyt, oli Edna myöhässä. Vasta siinä vaiheessa, kun näki äitinsä elottoman ruumiin lattialla, kaikkosi se kiukku mielestä. Sen tilalle nousi puhdas, pidättelemätön raivo, joka ensitöikseen purkautui silkkana huutona. Huutona, joka jäi kaikumaan tiloihin, noidan antaen raivonsa jatkua ja silmittömästi vain hyökkäsi Jackin kimppuun. Osui jopa, miehen kehdaten hänelle vielä jotain puhuakin, ennen kuin katosi taas paikalta. Hyvä vain, sillä seuraavaksi koko tyrmä oli tulessa, valtavan liekkimeren pyyhkäisten sellin ja käytävien halki, tulen polttaen tieltään kaiken, paitsi itse noitaa ja tuon äitiä...

Leto oli jäänyt sijoilleen ylös. Ei tosin Ednan käskystä, vaan aistiessaan kuinka elämä pakeni jonkun kehosta. Pitkävartinen mies seisoi yhä samoilla sijoilla, räpäyttämättä katsoen vain eteensä. Harvinaisen vihaisenjärkyttyneenä. Ednan huuto tyrmistä riitti varmistamaan, mitä oli tapahtunut jo ennen, kuin se sama mies kera verestä tahriintuneiden käsiensä takaisin näkyville ilmestyi. Ja se taisi sitten olla viimeinen erhe, mitä tässä tilanteessa kannatti tehdä...
Enkeli avasi suunsa ja päästi huudon. Moniäänisen, yksi ylitti muut, valittavansurkean huudon kuuluen selvästi ja kirkkaasti. Mutta sillä äänellä ei ollut kaikua, siinä missä muut äänet suusta kaikuivat kauaskin, osan jopa järisyttäen maata lähettyvillä. Niiden humaanisten huutojen sekaan lähti nousemaan myös eläimellisiä karjuntoja, siinä missä miehen silmät leimahtivat täysin turkoosinsinisiksi. Alta aika yksikön koko hujoppi roihahti tuleen, liekkien paljastaen alta sen todellisen muodon. Valtavan roihahduksen tuloksena Leton sijalla seisoi nyt Ardashir. Lähemmäs nelimetrinen, nelisiipinen enkeli, kaikessa tummanpuhuvassa kokonaisuudessaan. Sen kolme leijonamaista päätä kiinnittivät huomionsa Jackiin, nelikätisen oikeudenpuolustajan päästäen vertahyytävän karjahduksen, yhtälailla moniäänisen ja korviavihlovan, mitä aiemmin. Ja ennen kuin toiselle annettiin sen enempää aikaa reagoida, veti nelikätinen esiin aseensa. Naomh, Angra ja Zigor, siinä missä Asim, valtava kilpi, lepäsi vielä enkelin selkäpuolella siipien suojana. Miekat löivät yhteen ivan ja yllytyksen merkkinä, siinä missä samalla hetkellä pitkä, valtava ruoska – Zigor – heilahti salamannopeana kohden syntistä, murhaajaa, elämän riistäjää...
Eikä se jäänyt siihen yhteen lyöntiin, enkelin puskien päälle koko arsenaalillaan, taitavasti ja yllättävänkin nopeasti kokoisekseen heilutellen ruoskaa, siinä missä myös kaksi miekkaa pyrkivät lähelle kohdetta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Maalis 2017, 11:57

Se oli tosiaan virhe. Jack ei nähnyt sokealta puoleltaan melkein vieressään seisovaa isompaa miestä muuta kuin vasta sitten kun ilman täytti valittava, kauas kuuluva huuto, joka tuntui järisyttävän maata. Jack kääntyi pelästyneenä välittömästi kohden miestä, jonka ääneen sekoittui petomista karjahdusta, miehen silmät alkoivat hohtamaan turkoosin sinisenä ja hetkessä pimeän metsän täytti kirkas valo joka oli ympäröinnyt miehen hetkeksi, paljastaen Letomin todellisen olomuodon. Jack tuijotti sitä silmät levällään, koko sen pedon olemusta. Kolmipäistä leijonaa ja humaanista vartaloa, jolla oli useampi kuin kaksi kappaletta kättä, joissa jokaisessa tuntui olevan oma aseensa ja pedon koko oli kirjaimellisesti valtava.
Jack nielasi ja tiesi olevansa kusessa lievästi sanottuna, hänellä ei jäännyt mieleenkään jäädä haastamaan tätä petomaista miestä kaksintaisteluun. Etenkään kun tuo pedon silkka läsnäolo sai Jackin tuntemaan olonsa tukalaksi tuskan hien valuessa miehen otsalla, kun hänen mustalla magialla tehty keho valitti kaikilla mahdollisilla tavoilla tämän olennon olemasta olosta. Jack olisi halunnut oksentaa, ihoa poltteli ja päätä särki.
"Hei.. kuule.." Jack yritti aloittaa hieman tuskissaan, mutta hänen sanansa haudattiin petomaisen karjahduksen alle, jota mies säpsähti. Tälle otukselle ei selvästi puheet toimineet, joten Jack käänsi selkänsä pedolle, joka yritti yllyttää häntä taisteluun lyömällä miekkojaan yhteen. Johon Jack ei ollut todellakaan lähdössä mukaan!

Jack ehti vain ottamaan puolikkaan askeleen, jos sitäkään, kun valtava ruoska iskeytyi vasten selkää saaden miehen huutamaan kivusta ja kaatumaan iskun voimasta turvallensa maahan. Liha miehen selässä rätisi, kuin joku olisi paistanut sitä ja kipu siinä oli kamala, kuin tuore haava jota poltettaisiin umpeen liian alhaisella lämmöllä. Jack pakotti itsensä ylös maasta kivuista huolimatta samalla kun pakokauhu valtasi miehen. Jack halusi enään vain pois, kauas tuosta hirviöstä. Montaa askelta Jack ei ehtinyt ottamaan kun ruoska läsähti uudestaan voimalla vasten selkään polttaen ja satuttaen. Kaataen jo loukkaantuneen miehen maahan. Jack näki sivusilmällä lähestyvän kolmipään ja kääntyi ympäri kuoleman pelko ja kauhu kasvoillaan. Jack ponkaisi ylös ja antoi oman petonsa vallata kehonsa samalla kun vaatteet repeilivät päältä. Isku miekasta rintaan sai pedon vinkaisemaan kuin koiran, joka kääntyi häntä koipien välissä juoksuun jossa se oli paljon tehokkaampi kuin Jack ihmis jaloillaan olisi koskaan ollut. Leton jäi nopeasti taakse raskaalla varustuksella.

// Kiitän pelistä :) //
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Huhti 2017, 12:01

//njoo emmä nää syytä enää tosiaan vastata ku menis vaan yksinpelaamiseks sitten :--D Kiitän myös! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron