Kirjoittaja Aksutar » 31 Joulu 2016, 05:10
Lounatuuli
Oli pimeää. Ja kylmä. Niin uskomattoman kylmä. Mutta oliko se sitten yllätys näin keskitalvella, yöpakkasissa. Kun taivaalla tuikkivat vain tähdet, edes kuu ei kulkua valaissut. Ehkä se kylmyys tuntui niin hirveältä, kun Sigurd oli haavoittunut. Pahastikin. Hän oli ollut varomaton ja törmännyt vihollisiin. Ja sen jälkeen hän oli ollut liian ylpeä, jotta olisi vain luikkinut pakoon. Ei, hänen oli pakko ottaa yhteen hyökkääjän kanssa. Tietenkin, kun tyhmä, liian ylpeä uroslohikäärme kun oli. Ja lopulta se järki oli iskenyt tajuntaan ja siniharja oli paennut paikalta, häntä koipien välissä, kuin mikäkin raukkis. Mutta ennemmin hän pysyi elossa, kuin menetti henkensä tyhmyytensä takia. Sen verran järkeä päässä vielä oli.
Joten hän oli lentänyt. Pohjoisesta etelään, uskomatonta vauhtia. Ja uskomattoman pitkän matkan. Hänen piti päästä pakoon, eikä vain laskeutua lähettyville lepäämään. Onneksi vihollinen kulki jalan, joten hangessa nuo eivät todellakaan hänen vauhdissaan pysynyt, kun serpentti oli korkealle taivaalle kohonnut ja liitänyt niin kauas, mitä kykeni. Niin kauas, että lopulta se korkeus alkoi hiipua hiipumistaan. Metsään hän ei voinut laskeutua, hän olisi saattanut satuttaa itsensä pahemminkin, jos puiden sekaan olisi rymähtänyt. Joten Sigurd suuntasi ensimmäiselle aukealle, jonka sai silmiinsä - jos siis aroja ei laskettu, sinne hän ei laskeutuisi enää mistään hinnasta! Sen sijaan siniharja otti suunnakseen Quinn metsän keskellä sijaitsevan valtavan järven, Aodhán.
Enemmän tai vähemmän rytinällä massiivinen serpentti rysähti alas järven rannalle, lumen pöllyten kaikkialle ympärille. Nätisti hän oli koittanut laskeutua, mutta ei siitä tullut mitään tässä kunnossa. Näkö sumeni, päässä heitti, joka paikkaan sattui. Ja sattui vielä enemmän, sen rysähtämisen jälkeen. Voi miksi hän olikaan mennyt törmäämään haltioihin, jotka hänet tunnistivat viholliseksi.
Hetken valtava, valkeasuomuinen käärme urahteli ja mylvi jäätyneen järven rannalla, henkeään tasaillen ja itseään kooten. Se ei todellakaan ollut helppo tehtävä, mutta pikkuhiljaa se selviytymisvietti potki pintaan ja pakotti liskon liikkeelle. Jos ei muuta, niin hän tarvitsi vettä. Vettä, jota sai vain jään alta.
Hitaasti peto könysi itsensä ylös jaloilleen ja raskain askelin tallusti rannan liepeiltä paremmin järven jäälle. Koko jää itsessään rätisi serpentin painon alla, vaikkei hän edes ollut niitä painavimpia lohikäärmeitä, mitä Cryptistä saattoi löytää. Sigurd ei kuitenkaan jään valituksesta välittänyt, vaan jatkoi vielä muutaman askeleen verran keskemmälle jäätä, jota peitti kaiken lisäksi lähes metrin lumikerros. Siihen hän lopulta romahti maaten, jaksaen vain päätään kohottaa. Sen verran, että siniharjainen kävi syöksemään niitä turkoosinsinisiä liekkejään vasten jäätä, joka suli sen lämmön alla alta aikayksikön. Ja kun jää oli vain muutaman sentin paksuinen enää siltä valtavalta alueelta, johon liekkejään oli syössyt, Kohotti Sigurd päätään sen verran, että saattoi kuononsa voimalla iskeä jään läpi.
Kylmä jää ja vesi kuononpäässä tuntuivat osin hyvältä, osin kammottavalta. Se virkisti, totta kai, mutta lohikäärmeiden tapaan Sigurd myös vierasti osin kylmää ja kosteaa ympäristöä. Mutta eihän hän tänne ollut tullut uiman, vaan juomaan, joten sen pidemmin harkitsematta Lounatuuli kävi ahnaasti sitä vettä nielemään, päänsä ollen lähes täysin pinnan alla. Se helpotti, rauhoitti osin, mutta ei kyllä yhtään auttanut kipuihin, saatikka haavoihin. Jotain oli tehtävä, mutta siinä juodessaan Sigurd ymmärsi, että oli itse liian uupunut haavojaan hoitamaan, saatikka sitten lentämään avun luokse.
Joten, jahka vettä oli ahnehtinut hetken, kohosi se pää jään yläpuolelle, lohikäärmeen jääden pitkin pituuttaan siihen makoilemaan. Tässä oli hyvä levätä... Kenties tähän oli myös hyvä nukahtaa. Hän ei jaksanut nyt sen pidemmälle miettiä, siniharjan vain raskaasti hengittäen lämmintä ilmaa vasten avantoa, jonka oli kuonollaan auki puskenut. Olo oli niin uupunut, ettei hän jaksanut mitään. Teki mieli vain sulkea silmät ja nukahtaa... Mutta eihän se ollut vaihtoehto nyt...
//Crim. Crim hei. Saisko sushi nigirii //