Kirjoittaja Ikane » 16 Loka 2016, 15:12
Lapis, kaikessa uhkarohkeudessaan, ei nähnyt tosiaan syytä sille että hän olisi lähtenyt vikkelästi toiseen suuntaan Synthin luota. Vaikka eihän hänellä ollut syytä jäädäkään... jokatapauksessa, kaksikko pääsi matkaan. Nainen havaitsi jo metsästäjän ratsun levottomuuden, ja päätti pitäytyä etäämmällä tästä, jottei hevonen aivan hermostuisi, joutuen taistelemaan saaliseläimen luonteensa ja isäntänsä käskyjen välissä. Pruina sentään päätti pysyä pirteänä itsenään.
Lapis sai pian vastauksen kysymykseensä, miehen kertoessa asumuksestaan. Korvista toinen kuunteli puhetta ja toinen ympäristöä - hänen oli oltava jatkuvasti valppaana, suden veri käski siihen. "Niinkin voi sanoa," kävi hämärsusi vastaamaan, nostaen kulmakarvojaan hieman. "Yövyin viimeksi rakennetussa talossa... melkein kolme vuosikymmentä sitten," laski nainen käsiinsä vilkaisten pysyäkseen laskuissa talvista, jotka hän oli kohdannut tuona aikana. Hän ei itsekään ollut tajunnut siitä kuluneen niin kauan aikaa. Toisaalta, susi ei valittanut. Metsä oli hänen kotinsa.
Kaksikko lähestyi leiriä tasaisen hyvää vauhtia, mutta jokin kalvoi naisen sisällä. Hän ei ollut varma, mistä tunne tuli, mutta se sai hänet hermostuneeksi. Eipä sillä että metsästäjän seurassa kukaan villieläin rentoutua osaisi... Häntä nytkähti pari kertaa, Lapiksen vilkaistessa kerran toisensa jälkeen ympäristöään. Ehkä illan rauhallisuus sai naisen hämilleen. Pieni pään ravistus sai hänet takaisin tähän hetkeen. "Synth," Lapis sanoi hiljempaa, äkisti, silmien pyyhkiessä maisemaa, "saatan olla väärässä, mutta tuntuu ettei ilta ole aivan niin rauhallinen kuin se antaa ymmärtää." Hän katsahti mieheen. Susi saattoi olla vainoharhainen, eikä se olisi ihan ensimmäinen kerta - tai sitten heidän kannatti pitää varansa, jos joku yön olennoista olisikin lähellä.
//päänsärky, päiväunet ja rope. Ah mikä yhdistelmä :'D