Sil katsoi Kalmaa, kun tuo tutki asetta. Hän ei tiennyt oliko oikein päästää miestä menemään keskelle peikkoja, joiden nuolet olivat silkkaa myrkkyä. "Et kuole", hän totesi kun Kalma oli valmis menemään ulos. Sitten mies syöksyikin jo ja ovi pamahti nopeasti kiinni. Sil liimautui toiseen ikkunaan kiinni katsomaan pienesti järkyttyneenä kuinka taistelu eteni. Tiergan piti ovea ja Rafael jatkoi nuolten ampumista samaan, aikaan kun Kalma taisteli. Hän yritti tiivisti pitää Kalman selän puhtaana, mutta nuolten alkaessa ehtymään nopeaa vauhtia ei sen selän pitäminen tuntunut enää onnistuvan. "Nuolet eivät riitä!" Rafael huudahti ja sai pellavapään havahtumaan. Tuo katsahti nopeasti toiseen ja pamautti proteesiaan reiden kohdalta avaten tikarien säilöntä paikan. Hän heitti Rafaelille niitä. "Käytä näitä!" hän pyysi ja mies otti neuvosta vaarin. Oli puoliverinen ennenkin ampunut jotain muuta kuin nuolia. Hän asetti tikarin jouselle ja alkoi ampumaan niitä. Eivät nekään pitäneet hirveästi peikkoja aisoissa ja pian kolmikko sai katsella ikkunasta, kun Kalma kirjaimellisesti hautautui peikkojen alle. "Kalma!" Sil huudahti pelästyneenä. Tiergan vetäisi Silin alas ikkunan luolta. "On parempi, ettet katsele", mies totesi. "Päästäkää minut ulos!" Rafael huusi äkisti. Hän oli jo menettänyt nuolensa ja tikarit. Tiergan ja Sil tuijottivat häntä yhtä aikaa. "Mutta, sinäkin kuolet", Sil sanoi hätääntyneenä. "En suinkaan", pappi totesi ja nousi paikaltaan hieman heikkona. Ulkoa kuului huutoa, tuskaa ja haisi vereltä.
Kolmikko oli väitellyt vain hetken ja Silin ovi avautui samaan aikaan kun Rafael astui oven suulle vain nähdäkseen Kalman muuttuneen raivohulluksi. Sitä vain katseli sanomatta mitään. Rafael tosin katseli koko näytöstä tuttu pirteä hymy huulillaan, vaikka sisällä hän ajatteli kuinka estäisi petoa sitten tuhoamasta liikaa asioita. Kun peikot alkoivat kadota ja kuolla sekä vetääntyä alkoi Rafael viimein ottaa askelia kohti Kalmaa. Hän tiesi, että Kalma oli petona no, melko arvaamaton, mutta silti hän lähti määrätietoisesti kohti.
Kalma viimein oli vain keskittynyt yhteen leluun, jota se alkoi säälimättömästi vinkuttamaan kiduttamalla. "Kalma!" Rafael sanoi kuuluvalla äänellä, jotta saisi toisen huomion itseensä. "Kalma, kuulethan sinä? Muista kuka olet ja miksi et halua muuttua", hän jatkoi rauhalliselle äänellään ja katsoi pedon erivärisiin silmiin. "Tämä on vain suojeluvaistosi omaa kehoasi kohtaan Kalma. Et ole se peto, joka tahtoo tappaa ja kiduttaa kaikkea", hän selitti rauhallisesti. Samaan aikaan pappi läheni kokoajan. Talon ovella Sil ja Tiergan olivat ilmestyneet näkyviin. Sil oli pyytänyt tiikerimiestä menemään oitis auttamaan pappia, jos tuo tarvisi apua. Hän oli myös huomioinut sen, että Kalma ei ollut enää vain tavallinen ihminen. "Ihmissusi", Tiergan sanoi ja Sil nyökkäsi siihen.
"Kalma", Rafael sanoi uudestaan.