Kirjoittaja Mori » 26 Helmi 2017, 12:03
Edward & Rafael
Kauniita sanoja ja kieltä Kalma osasi käyttää, mutta tuo ei vieläkään ymmärtänyt, että toinen oli hänen alueellaan. Hänen luomassaan illuusiossa Edwardin sisällä, jossa hän myös piti koiran niin kauan kunnes tuon alkuperäinen keho kuolisi. "Tik, tak", hän kuiskasi ja katsoi kuinka Kalma uhmakkaasti sanoi, ettei olisi vielä hävinnyt mitään. Tuo syksyi kohti, mutta meni hänen ohitseen. Rahallisesti, peto vain kääntyi ja katsoi kuinka musta koira pyrki päästämään ystävänsä kahleista. Kahleet pitivät, Kalma ei voinut niitä rikkoa. Koira alkoi sitten puhaltamaan toisen naamaan, jolloin Thanatos vain nosti toisen kätensä ja napsautti sormiaan yhteen. Hetkessä Edward tuolineen oli kadonnut. Hajonnut valkeaan kirkkauteen, eikä tuota näkynyt missään. "Suotta jaat omaa elämääsi. Kyllä hänessä elämää piisaa", Thanatos sanoi ja käveli hiljaa Kalman luokse, muutaen muotoaan tummaksi hahmoksi, joka kasvoi hieman ja kiertyi sitten koiran ympärille. Kuiskien tuon korviin. Hänen kehoaan ei voinut purra, hän oli voittamaton.
"Hän on vain hieman väsynyt, sinun kaltaisiisi vätyksiin", peto totesi hymyillen ja kierteli pientä saalistaan ympäri. "Katsos kun, sinä ja hän olette nyt minun armoillani, tämä on minun alueelleni ja minä määrään, mikä täällä on totta ja mitä sinä voit vahingoittaa", sillä samaisella sekunnilla Thanatoksen eteen tuli Edward veltosta ja peto kiersi rauhallisetsi suuren kätensä tämän ympärille. "Esimerkiksi voit satuttaa häntä niin paljon kuin haluat, minunkin puolestani", hän naurahti.
Pakkanen puri ulkosalla, jossa kaksi hahmoa makasivat lumihangessa. Toinen hieman eloisamman näköinen, mutta silti näytti siltä kuin kaikki ei olisi ihan kohdillaan. Toienn tuon päällä näytti vielä kuolleemmalta kuin toinen. Miehiin tarttuivat pelastavat kädet. Molemmat kehot nostettiin olkien päälle ja vietiin pois. Rafael oli ilmestynyt paikalle, hän toki piti silmällä Kalmaa, kun tuo vähän tuppasi olemaan typerä ja muutenkin Rafaelin piti saada vain tuon ihmissusi peto liittymään susilaumoihin itsenäisesti, jotta tuo ei menisi hakemaan ihmisiä tapettavaksi.
Edward ja Kalma asetettiin lämpimälle lattialle, Kalma tosin siirrettiin lähemmäksi takkaa. Rafael riisui toisen takin tuon yltä ja korvasi sen hyvin lämpimällä sekä pehmeällä peitolla, johon puoliverinen rullasi miehen. Hän asetti Kalman elottoman kehon lattialle makaamaan suoraan takan eteen. Kyllä se keho varmasti pysyisi näin lämpimänä. Sitten pappi katsoi Edwardia, joka näytti kirjaimellisesti riivatulta. Olihan tuo, ei siinä mennyt silmän räpäyskään, että Rafael tiesi mistä oli kyse. Hän oli nähnyt kuvia kaksikon menneestä ja nähnyt mitä oli tapahtunut. "Koskaan ei saisi astua toisen kehoon vasten tämän tahtoa Kalma", Rafael sanoi hiljaa ja siirsi Edwardin myös lähelle takkaa. Hän sulki miehen silmät ja laski kätensä toisen päälaelle odottaen kykynsä toimintaa. Hetken päästä se toimikin ja se oli tulevaisuutta. Siitä pappi ei pitänyt, mutta hän pyrki katsomaan, yrittäen löytää vihjeitä siitä, että mitä oli tulossa. Kaiken kuitenkin keskeytti selkeä hahmoa, joka oli musta ja suden muotoinen. Se hyökkäsi ja hetkessä koko visio tulevaisuudesta oli poissa. Rafael oli päästänyt irti Edwardista ja räpytteli silmiään. Hän katsoi mieheen. "Kerrassaan kauhistuttavaa", hän supisi.
Thanatos nauroi Kalmalle. "Mitä kauemmin olet täällä sitä selvemmällä syyllä, sinulla ei myöskään ole paluuta takaisin. Joten varmistan, ettei sinun edes tarvitse harkita paluuta", ihmissusi huusi ja hyökkäsi Kalmaa kohden, aikeina syödä tuo kokonaan.