Hylätty ja löydetty | Aksu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 01 Helmi 2017, 19:30

Behg antoi miehen ottaa jälleen syliinsä ja kantaa puron luokse. Tummanruskeat silmät vilkaisivat sitten sinihiuksista kun tämä puhui, mutta ymmärttämättä mitä toinen vedestä puhui, siirsi lapsi katseensa takaisin puroon.
Siellä pentu sitten hieman vielä siirtyi itsekseen vielä lähemmäksi, että ei tarvinnut kuin keikahtaa ja vedessä oltaisiin. Toistaiseksi hän tosin tyytyi vain pesemään itseään, kauhoen kämmenillään vettä päälleen, hieroen likaa pois välillä kahmaisten vettä suuhunsa juotavaksi. Ilman rättiä ja kunnollista kauhaa, eikä voiden upota matalaan puroon, peseminen ei ollut nopeasti hoidettava homma. Lisäksi piti varoa että haavoittuneen jalan haavassa olevat yrtit eivät tulleet veden pois huuhtelemaksi.
Puron vesi oli kyllä vähän viileää, saaden sormenpäät punertamaan, mutta kuten Sigurd oli todennut ei se näyttänyt tyttöä haittaavan.
Behg oli kyllä oppinut että valittaminen ei auttanut, piti vain purra hammasta ja hoitaa ikävä homma niin se ei enää kiusannut.

Lopulta peseydettyään jotenkuten, ainakin mudan saaneena pois, pikkuinen otti vielä viimeiset juotavat ennen kuin vilkaisi takaisin muodonmuuttajaan.
Behg ei tykännyt siitä että joutui turvautumaan toiseen, se oli vierasta ja outoa ja hieman pelottavaakin eikä hän loppujen lopuksi ollut varma mitä toinen hänestä loppujenlopuksi halusi... Mutta tässä ei nyt muita vaihtoehtoja ollut.
"Apu..?" lapsi sanoi hieman epäröiden, kysyvästi tuon sanan vieraalla kielellä millä setä oli tässä maassa asioinut paikallisten kanssa. Samalla Behg nosti käsiään, tunsien kasvojensa punottavan kun tämä katsoi pois miehestä.
Viimeksi muokannut Vahti päivämäärä 12 Helmi 2017, 15:11, muokattu yhteensä 1 kerran
Vahti
 

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Helmi 2017, 14:05

Kohteliaisuus syistä Sigurd ei katsonut tytön puoleen, kun tuo lähti itseään purossa pesemään. Sen verran hän ymmärsi siveyden päälle, ettei pikkuhukkaa käynyt tuijottamaan. Tosin, peseytyminen vedessä oli yhtälailla outo konsepti lohikäärmeelle, joka ei varsinaisesti ymmärtänyt sen päälle. Pitihän ihmisten pitää itsensä puhtaina, totta, mutta kylpeminen oli silti hassua hänestä. Puhumattakaan sitten haltioiden kylpemisestä, se vasta hassulta tuntui, mokomilla kun oli isoja altaita sisätiloissa, missä saattoivat lillua tuntitolkulla. Kaikkea sitä hovissa oli saanut todistaakin.

Aikansa kuluksi Sigurd katseli metsään ja tarkkaili ympäristöä. Lähettyvillä ei liikkunut ketään tai mitään, ei hän ainakaan aistinut minkäänlaisia eliömuotoja lähituntumalla. Se oli hyvä, he saisivat olla rauhassa, joskin jos joku uskaltaisi heitä uhata, pitäisi Sigurd kyllä huolen että pikkuhukka pysyisi turvassa. Metsässä kun harvoin tuli vastaan mitään niin isoa, mille lohikäärme ei olisi pärjännyt ylivoimaisesti.

Sinileimuava katse kääntyi takaisin tyttöön tuon epäröivän pyynnön myötä. Jälleen toinen apua pyysi ja käsiään ojenteli kohden, Lohikäärmeen vain nyökäten ymmärtäväisesti. Varovaisesti mies jälleen pujotti kätensä pikkuhukan ympärille, nostaen tuon käsivarsilleen ja kantoi takaisin leirin telttojen luokse. Sentään toinen oli nyt puhdas, joskin kuivattelu varmasti oli tarpeen.
"Taisit kylmettyä vähän?", Siniharja pohti, vilkaisten nuotiopaikkaa, käyden sitten muutaman kuivan oksan heittämään sijoilleen ja sormia napsauttamalla sytytti sinisen liekin roihuamaan oksille, tulen voimistuen ja alkaen hohkaamaan lämmintä ympärilleen.


// Aaah apua, en oo ihan varma mitä kieltä Behg aina koittaa puhua ni viittitkö mulle tulkata et miten sä merkkaat sen oman kielen ja miten yleiskielen? :'DD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 12 Helmi 2017, 16:10

#A, anteeksi! Normaali kirjoitus on yleiskieltä, alleviivattu ja vino on likan kieltä?#

Jälleen kerran Behg tuli nostetuksi käärmemiehen käsivarsille. Lapsen keho tosin jo tiesi miten reagoida tähän asentoon ja nojautui toisen kehoa vasten, käsivarret vetäytyen oman rintakehän päälle ja tytön pää nojaten vieraan käsivartta vasten. Henkisesti sudenpentu ei tosin ollut varma miten olla, tämä oli vieläkin niin outoa vaikka kantaminen ei kestänyt kauaa. Mutta lapsi huomasi kaipaavansa toisen lämpöä takaisin heti kun toinen hänet oli laskenut takaisin maahan leirissä.
Kesä ei ollut vielä ihan täällä vaikka kevät oli reippaasti edennyt siihen suuntaan.
Ilma oli vielä viileä ollakseen ilkosillaan märkänä viileästä vedestä.
Halaten itseään Behg yritti olla sitten välttämättä kehonsa tärinästä, katsoen sinitukkaista joka jälleen puhui.
Ja sitten pikkuisen silmät laajenivat kun toinen loi sinisen liekin ja sytytti nuotion sillä tuleen.

Behg ei ollut koskaan nähnyt sinisiä liekkejä, tai minkään muun värisiä kuin mitä tuli yleensä oli. Lapsenomainen uteliaisuus löysi tiensä pinnalle ja likka katseli sinertäviä liekkejä uteliaan haltioituneena. Siniset liekit mutta väristään huolimatta ne antoivat lämpöä.
Tyttö oli kuullut taikuudella synnytetystä tulesta, mutta ei ollut tiennyt että sen väri olisi erilainen.
Toistaiseksi unohtaneena jalkansa ja kylmyyden pikkuinen hypähti yhdellen jalalleen lähes ongelmitta, horjuen, mutta keskittyneenä tehtäväänsä tämä puolikömpelösti hyppi lähemmäksi nuotiota, keikahti paljaalle takapuolelleen ja tuijotti liekkejä.
Sitten tämä katsahti mieheen, osoittaen liekkejä.
"Miksi sini?"
Vahti
 

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2017, 17:32

Nopeasti liekit lähtivät hohkaamaan yllättävänkin laajalti lämpöä nuotion ympärille, Sigurdin jääden ihan mielellään siihen lähettyville, kyykistyen jälleen alas sijoilleen. Totta kai lohikäärmettä lämpö houkutteli puoleensa, vaikkei itse varsinaisesti edes kylmää tuntenut ja kykeni yhtälailla lämpöä hohkaamaan, kuten liekit.
Huomio kuitenkin kiinnittyi takaisin pikkuhukkaan, tuon selvästi kiinnostuen liekeistä. Lienikö se väri, mikä toista ihmetytti vai tapa jolla ne liekit oli saatu roihuamaan, mutta selvästi jokin lämpimässä tulessa tyttöä kiehtoi. Ja Sigurdia puolestaan kiehtoi toisen lapsenomainen uteliaisuus ja rohkeus, joka tuntui sivuuttavan nyt täysin aikaisemman arkuuden ja varovaisuuden.

Siniharja ei mennyt väliin tai apuun, toisen loikkiessa lähemmäs liekkejä ihastelemaan. Hän seurasi vain vierestä, katsellen toisen toimia jälleen. Mutta yllättäen sudenpennun huomio kiinnittyi liekeistä takaisin Sigurdiin, tuon avatessa jälleen suunsa. Tällä kertaa puhuen sanoin, joita Sigurd jopa ymmärsi. Hetken Lounatuuli tuijottikin kulmat koholla ihmeissään nuorempaansa, kunnes ylös nousi ja tuon vierelle käveli ja kyykistyi.
"Lohikäärmeen liekki", Sigurd aloitti, kämmenellään muutaman kerran rintakehäänsä taputtaen, ennen kuin käden ojensi eteensä ja sytytti pienemmän liekin roihuamaan kämmenelleen hetkeksi, demonstraation merkeissä, "Minun on sininen", eipä hän tiennyt, miten olisi paremmin voinut asian selittää kun heillä kuitenkin oli kielimuuri. Liskopedot kun omasivat erivärisiä liekkejä ja hänen nyt sattui olemaan sininen.
"Mutta lämmin, eikö?", Siniharja virnisti, liekin kämmeneltään sammuttaen ja käsiään ojentaen leiritulen suuntaan, käsien lämmittelyä elehtien.


// Aaah aivan! Eiköhän se tästä :'D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 25 Helmi 2017, 17:29

Behg unohti varovaisuutensa muotoaan muuttava liskomiehen kanssa kun toinen vierelle tuli hänen kysymyksensä jälkeen. Uteliaana tyttö odotti vastausta, vaikkakin epäili että toinen käyttäisi sanoja joita hän ei ihan ymmärtäisi. Mutta se ei haitannut tällä kertaa, molempien ymmärtäen mistä tarkalleen ottaen tässä puhuttiin. Tyttö ainakin päätteli toisen kehonkielestä ja äänensävystä loput, uskoen ymmärtävänsä että tuli oli sininen johtuen jotenkin miehestä. Varmaankin koska toinen oli suuri lisko? Ajatus sateenkaarenvärisestä tulesta pulpahti mieleen ja Behg tunsi halua nähdä sellaista tulta joskus.
Mutta sininen väri oli yhtä kaunis ja mielenkiintoinen, tytön kallistaen päätään miehen elehdinnälle ja matkien toista ojensi itsekin kätensä lämpöä kohti.
Pentu tosin vilkuili toisen käsiä.

Oli hän aiemmin nähnyt taikuuden käyttöä, mutta miten vaivattomasti toinen oli tuonut sinisen eloon kämmenelleen Behg oli lumoutunut ja utelias. Hän halusi tietää lisää, mutta kielimuuri oli tiellä ja hän muutenkin oli itsenäinen pentu huolimatta siitä että nyt hän oli tarvinnut paljon tuntemattoman apua.
Joten eläimeksi muuttuen hän meni vielä lähemmäksi nuotiota, muuttui takaisin ihmismuotoonsa ja istahtaen vei ojennetut kätensä lähemmäksi liekkejä. Haluten katsoa polttaisiko taikaliekki vai ei. Tosin jos kuumuus alkaisi olla liikaa niin hän vetäisisi pois.

#Ai ai, poppaa!#
Vahti
 

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2017, 16:03

Lisäkysymyksiä toiselle ei ilmeentynyt, joten kaiketi hänen selityksensä oli mennyt perille? Niin Sigurd ainakin halusi uskoa, tai sitten tyttö ei vain yksinkertaisesti mitään ymmärtänyt ja tästä johtuen ei edes viitsinyt kysellä enempää. Eipä Sigurd sen enempää lähtenytkään selittelemään, hymyillen vain toiselle ja kääntyen seurailemaan omien liekkiensä tanssia. Hänelle siniset liekit eivät tietenkään olleet mitenkään erikoiset saatikka kiehtovat, mutta oli tietenkin mukava huomata, että joidenkin mielestä ne olivat erikoisemmat. Jokainen tultasyöksevä lohikäärme oli tietenkin ylpeä omasta liekistään ja siitä, kuinka kuumaksi tai erikoiseksi sen sai kehitettyä. Sigurd oli syntynyt sinisen liekin kanssa, joten väri ei ollut mitenkään erityinen saavutus, mutta sen normaalia kuumempi lämpö oli jotain, mistä saattoi olla ylpeä.

Ja siitä lämmöstä puheen ollen, sininen katse muuttui terävämmäksi, varautuneemmaksi kun pikkuhukka päätti entistä lähemmäs tulta kävellä. Sigurd olisi voinut ihan hyvin vaikka mennä makaamaan tuleen, eikä mitään olisi tapahtunut, mutta kuinka hyvin pikkuhukka sitten tulta kesti, puhumattakaan maagisesta tulesta?
"Varovasti", Siniharja hymähti, "Sattuu", jälleen lyhyitä sanoja käyttäen, Sigurd samalla elehti käsillään jos lähemmäksi menisi, niin saattaisi sattua. Mutta toisaalta, tuskin tyttö niin tyhmä oli, että itseään tahallaan polttaisi. Luulisi tuollaisella metsänlapsella olevan sen verran itsesuojeluvaistoa ja järkeä, ettei turhan kuumaan jäisi liian kauaksi aikaa kykkimään!


// BEHG VAROVASTI DDD: Mitä luulet, haluutko kohta jo lopetella tätä sillä asetelmalla että nää jää tähän nytte chillaamaan ja kattomaan Behgin jalan kuntoon ja sitten otetaan se pieni aikahyppy ja uuteen töpöön alotetaan sedänmetsästys peli? >:3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 12 Maalis 2017, 23:11

#Kyllä minulle käy hyvin ^^ Oooo unceeeeel! We're coming for you~#

Lapsi katsahti liskomieheen, suipot ihmiskorvansa nytkähtäen kun kuunteli toista ja silmät katsoivat toisen liikehdintää puheen lomassa.
...Polttaa? Toinen varoitti että taikaliekki polttaa?
Behg tuhahti puolihuvittuneena ja puoliloukkaantuneena. Hän oli ehkä vielä pentu iältään, mutta kyllä hän tiesi että liekki poltaa. Hän ei vain tiennyt sitä että polttaako taikatuli...
Tyttö kuitenkin loppujenlopuksi hymyili sinitukkaiselle ja nyökkäsi, yrittäen toistaa kuulemansa sanan.
"Po-l-tee", tyttö yritti ääntää, katsahti liekkeihin ja teki saman elehdinnän kuin mieskin. Sitten tyttö naurahti, nojaten vähän kauemmas kuumista liekeistä. Sitten kallistaen päätään tämä vilkaisi sivusilmällä takaisin muodonmuuttajaan.
Tyttö ei ollut varma aikoiko liskomies mitä tehdä, miksi toinen oikeastaan oli vielä hänen kanssaan mutta... Ehkä toinen ei aikonut lihottaa ja syödä häntä. Ehkä. Behg ei ollut siitä niin varma vielä.
Mutta tyttö ei pitänyt ajatuksesta vain olla paikallaan mitään tekemättä jonkun autettavana kun setä oli karkumatkalla kohti kotia.
Muuttuen petomuotoonsa Behg siirtyi pois nuotion kuumuudesta ja asettui pienen välimatkan päähän miehestä. Istuutuen takaisin alas, varoen jalkaansa, tyttö oli toiseen päin.
Osoittaen yhdellä kädellä ja sormella nuotioon tyttö tokaisi, toista katsoen.
"Tu-li."
Ja osoittavan käden sormilla teki nuotion liikkeitä matkivan eleen.
"Tu-li."
Vahti
 

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Maalis 2017, 16:13

Alkoi vaikuttamaan siltä, että tyttö yritti ainakin ymmärtää ja yhdistää sanoja asianyhteyteen nyt, kun he rauhassa vain istuivat ja jotain "keskusteltavaa" keksivät. Kyllähän se kommunikoinnin harjoittaminen näinkin alkoi, niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin leirinuotio. Eikä Sigurdilla ollut mitään sitä vastaan, vaikka seuraava ikuisuus tässä olisikin yritetty toisia ymmärtää ja kieliä opettaa suuntaan jos toiseen – häntä oikeastaan kiehtoi tämä vieras kieli, jota ei ollut vielä pitkän ikänsä aikana kuullut kertaakaan tällä mantereella. Mahtoiko edes olla täkäläinen kieli vai oliko tyttö tullut meren yli Cryptiin? Sitä sai tietenkin pohtia rauhassa itsekseen, vastausta siihen kysymykseen Lounatuuli tuskin tulisi saamaan nyt, hyvä jos koskaan.

Hymyillen siniharja seuraili nuorempaansa, kunnes petomuodossaan tuo tuli lähemmäs ja asettui eteen istumaan. Katse terävöityi, kun pikkuhukka kädellään osoitti kohden tulta ja tavasi hänelle sanan kerran jos toisenkin. Hitaasti tulisilmä nyökkäsi muutamaan otteeseen, ennen kuin suunsa avasi.
"Tu-...li", tuleen katsahtaen Sigurd toisti kuulemansa, olettaen että tyttö nyt todellakin tarkoitti tulta tai nuotiota, eikä mahdollisesti liekkien väriä tai muuta sen hankalampaa.
"Tu-li", tavattiin heti perään yleiskielellä, siniharjan osoittaen yhtälailla liekkeihin.


// jätkä siel kauheella vauhdil kipittämäs eteenpäin ja sitten Behg rynniikin perään hiton isol lohikäärmeel silleen WHERE YA GOIN' UNCLE >:DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 25 Maalis 2017, 00:06

#>xDDD Setä paskoo housuihinsa kun Sigurdin näkee. Ja vielä enemmän kun Behg on selässä xD#

Hieman toisen ääntäminen oli väärin ja epävarmaa sanaa toistaessa mutta silti tarpeeksi lähellä. Pentu nyökkäsi pienesti toiselle hymyillen. Ja sitten kun toinen vuorostaan tavasi, osoittaen nuotion liekkejä, sanan ilmeisesti omalla kielellään Behg hiljeni hetkeksi. Mietiskellen ja maistellen uutta sanaa kielensä päällä.
"Te-... Tuu-li", tyttö yritti ääntää, kurtistaen kulmiaan kun sana ei kuulostanut samalta kuin mitä lohikäärmemies oli sanonut. "Tuvi" tyttö tokaisi uudelleen etsien sanan lausumistapaa, katsellen sinitukkaista kulmat kurtussa.
Hän oli hidas pentu. Setä oli niin todennut kun oli yrittänyt paikallista kieltä opettaa Behgille. Kieli piti oppia nopeasti että selvisi.
"Tu-", pentu yritti uudestaan. "Li. Tu-u-li."
Ei vieläkään ihan oikein. Mutta hieman lähempänä!
Tyttö asetti toisen kätensä avoimena vasten paljasta rintakehäänsä.
"Behg. Beh-g", hän lausui hitaasti ja selkeästi, taputtaen kevyesti rintaansa. Ja sitten samalla kämmenellä viittasi mieheen päin.

#A-B-C, kissa kävelee ja kieli tunti alkanee. x3#
Vahti
 

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Huhti 2017, 12:17

Oli mielenkiintoista seurata, kuinka nuorikko koitti vieraankielensanaa taivutella suussaan. Eipä Sigurd koskaan ollut tähän asemaan joutunut, korkeintaan hän oli opettanut jollekulle lohikäärmekielen sanoja, mutta kerrankos sitä sitten Cryptin yleiskieltäkin opettamaan vieraalle. Siinä samalla tuli miettineeksi, ettei tyttö liennyt paikallisia sittenkään. Kyllähän kaikki Cryptissä osasivat vähintään yleiskieltä, eikö?
Hymy levisi siniharjan kasvoille, kun pikkuhukka koitti Tuli-sanaa kielellään mallata. Eipä se heti onnistunut, mutta eihän sitä toiselta edes voinut vaatia. Oppiminen veisi aikansa, mutta onneksi lapset olivat nopeita oppimaan, verrattuna aikuisiin. Tai niin ainakin Lounatuulelle oli kerrottu.
"Tu-li", Lohikäärme tavasi sanaa uudestaan malliksi toiselle, antaen sudenpennulle kaiken ajan mitä tarvitsi sen oppimiseen.

Tulen tavailu kuitenkin jäi hetkeksi, tytön asettaessa kätensä rintakehälleen ja lausui... Nimen? Behg. Se ilmeisesti oli pikkuhukan nimi. Kieltämättä erikoinen ja kuulosti äkkiseltään ulkomaalaiselta, näin Sigurdin mielestä. Siniharja kuitenkin nyökkäsi ja nosti sitten oman kätensä rintakehälleen, aivan kuten Behg oli tehnyt.
"Sigurd", Mies toisti nimensä - tai ainakin yhden, helpoimman niistä - ja osoitti sitten kohden tyttöä, "Behg".
Näin he olivat nimiä vaihtaneet. Olisi huomattavasti helpompi kutsua nyt toista, kun tiesi millä nimellä huutaa. Sillä Sigurd ei ollut aikeissa vain jättää tyttöä omilleen, hän oli jo päättänyt, että katsoisi Behgin kuntoon ja auttaisi turvalliseen paikkaan, minne ikinä tyttö sitten halusikaan...


// Voi setä parkaa :'DD Kielitunti alkaa! Oisko se siinä, jätetään ne tavailemaan ja nuolemaan haavoja ja sitten seuraavaa peliä harkitseen 8> //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Hylätty ja löydetty | Aksu

ViestiKirjoittaja Vahti » 30 Huhti 2017, 22:03

#Käy minulle! ^o^ Kiitos tästä pelistä#

Sudenlikka nytkäytti päätään kallelleen kun siniharjallinen muodonmuuttaja antoi vuorostaan hänelle nimensä. Se kuulosti jännältä, monivivahteikkaalta. Ensin lyhyt ja nopea sivallus ja sitten lopuksi raskas kurahdus.
"Sigrargh", pentu yritti, painottaen liikaa väärissä kohdissa ja kieli kitalakea vasten pärähtäen kuuluvasti. Oitis pentu sen huomasi ja tämän kulmakarvat rypistyivät pieneen ärstyyntyneisyyden merkkiin. Ei noin. Alku on liukevampi ja ainoastaan välissä painostus, murh. "Sigard", pentu uudelleen yritti katsoen ja tarkkaillen jättikäärmeemiehen hyväksyvää elettä. "Si-Rg-..."
Jos häntä olisi nyt ollut esillä, olisi se hitaasti taputtanut maata keskittyneen tytön takana.
"Sig-... Urd."
Nyt kuulosti lähemmältä. Vielä yhtenäisesti.
"Sigurrd." Se kuulosti nyt enemmän siltä, pennun ääntäen nimen tosin hieman aksentillaan painottaen. Tyytyväisenä osaamiseensa Behg nyökäytti, toista katsellen. Tyttö ei ollut edelleen varma mitä toinen häneltä halusi, oliko toinen vain kuin utelias lapsi ötökän kanssa vai halusiko toinen hänestä ruokaa. Ainakaan Behg ei ollut niin varma viimeisemmästä, sillä toinen vaikutti lohikäärmemuodossaan enemmän pennulta kuin aikuiselta. Setä oli kyllä pakosalla, mutta tyttö voisi katsoa tämän olennon perään samalla kun yrittäisi parantua jäljittääkseen sedän. Sigurdin voimista voisi olla hyötyä oikeastaan, jos toinen niitä hänen avukseen antaisi sitten. Ehkä toinen suostuisi jos Behg tekisi tarpeeksi toisen hyväksi. Tämä kuulosti hyvältä suunnitelmalta.
Vahti
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron