Kirjoittaja cardea » 21 Huhti 2017, 19:05
Rosalba
Ennen olisi ollut kuulumatonta, että Rosalba Gilde olisi lähtenyt kaupungista. Hän kuitenkin totesi, että pieni katoilu oli tehnyt hyvää. Asiakkaita oli riittänyt ja nämä olivat uteliaita. Lisäksi hän jaksoi näitä paljon paremmin. Niimpä saatuaan viestin rannikon läheltä kreivistä, joka halusi vain parasta ja oli kuullut Rosalban hevosten olevan sitä, hän ei ollut epäröinyt. Rosalba oli nopeasti lähettänyt vastauksen, jossa kertoi saapuvansa kolmen parhaan hevosensa kanssa tapaamaan kreiviä. Hän ei halunnut myydä huolella kasvatettuja ja koulutettuja hevosiaan vain tyhjäpäiselle aateliselle. Hän oli kasvattanut jokaisen ehdokkaan varsasta ja ennen näiden syntymää vanhempien sukupuut oli käyty läpi tarkasti. Jos jotain kurtisaani osasi selällään makaamisen lisäksi, oli se eläinten kasvatus.
Ratsastaessaan ylväästi Fortescuen kartanoista, oli Rosalba huolehtinut näyn olevan vaikuttava. Hevoset oli harjattu, letitetty ja puunattu niin, että ne olivat puhtauden ja eleganssin esikuvia. Hevonen, jolla Rosalba ratsasti, näytti siltä kuin siinä olisi puhdasta kultaa. Eikä kurtisaani jäänyt toiseksi tyylikkäissä ratsastushousuissaan, jotka nuolivat pitkiä jalkoja kunnes saappaat astuivat kuvaan peilaten maailmaa. Ratsastustakki oli eleganssin kuva yönsinisenä, hopeisilla kirjailuilla ja selkeästi hyvällä istuvuudella. Hiuksensa Rosalba oli letittänyt ransakaiselleletille, joka näytti lähes piiskalta loppua kohden. Muutama harkittu hius kehysti kauniita kasvoja. Hän oli ehostanut itseään, muttei liikaa. Hän ei ollut hovissa sillä hetkellä ja hän halusi hevosien olevan itseään tärkeämpiä.
Kun joukko pysähtyi Rosalba katseli ympärilleen arvioivasti. Hän oli pitänyt maisemista ja välttänyt suurimmat ongelmat. Osittain vartioidensa selkeän näkyvyyden vuoksi. Rosalban talous oli isompi, mutta kohteliaisuuden, sekä näyttävyyden, vuoksi hän oli ottanut matkaansa vain kaksi vartijaa sekä tallimestarinsa. Mies oli kuin hiiri, mutta lähes yhtä hevosien kanssa kuin Rosalba. Kaikki muut olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin, kukin tyylillään. Ei siis ollut yllättävää, kuinka nopeasti joukko sai palvelijan saapumaan heidän luokseen. Rosalba katsoi tuota hevosen selästä ja sanoi: "ilmoittakaa talon isännälle, että Rosalba Gilde on saapunut parhaimpien ratsujensa kanssa". Hän laskeutui satulasta kevyesti maahan ja hymyili kuuluisaa hymyään. "Hän odottaa meitä", hän lisäsi ystävällisesti kun palvelija jäi tuijottamaan häntä.
Kun palvelija juoksi, minne juoksikaan, Rosalba kääntyi vielä viimeisen kerran tarkastamaan kolmikon. Hän luopuisi jokaisesta pitkin hampain, mutta hän koki niin olevan parasta. Hän halusi hevosiensa elävän ja nyt hänellä ei ollut aikaa. Yksi hevosista oli Rosalban hevosen kanssa samaa rotua eli Akhal-Teke. Toinen oli tumman ruskea marwari. Kolmas oli valkoinen arabialainen hevonen. Jokainen sai emäntänsä hellän huomion osakseen hetkeksi. Kun Rosalba oli tyytyväinen, hän siirtyi sivumalle odottamaan ja tarkkailemaan. Palvelijat tutkivat heitä, mutta eivät lähestyneet.