Sydän hakkasi rinnassa yhä äskeisen äkkiherätyksen myötä, mutta mitä paremmin Henry jälleen rauhoittui, sitä uupuneemmaksi olo palautui. Unet olivat tainneet jäädä lyhyiksi, eikä olokaan tuntunut turhan hyvältä vielä, mutta ihan heti Henry ei takaisin nukkumaan halunnut mennä. Sen sijaan siniverinen keskittyi kuuntelemaan Mauruksen puheita, jotka tosin olivat kovin niukanpuoleisia. Johan se kyllä oli käynyt selväksi, että Maya taisi kaksikosta se puheliaampi olla. Mutta ei vähäpuheisuus Henryä haitannut, päinvastoin. Yleensä hiljaiset ja mystiset henkilöt kiehtoivat Henryä, joskin ei hän koskaan väkisin keneltäkään lähtenyt urkkimaan tietoja saatikka sitten pakottanut keskusteluun. Mutta vielä Maurus ei ollut antanut mitään merkkiä siitä, että kokisi keskustelemisen ahdistavaksi.
"Siinä lienet oikeassa", Henry hymähti Mauruksen ehdotellessa, että hän vielä lepäisi. Siinä samalla myös Maya näytti heränneen ja huomautteli samasta asiasta, siniverisen vilkaisen naisen puoleen joka ei liiemmin sijoiltaan viitsinyt nousta, ennen kuin itse palasi takaisin levolle.
Jalkapuoli vilkaisi vielä Mauruksen puoleen kaikessa hiljaisuudessa, hetken vain tutkien tuota katseellaan. Kyllä hän oli pistänyt merkille äskeisen käsivarren puristamisen hänen kysymyksensä myötä, mutta juuri nyt Henry ei asiaan tarttunut. Ei hän katsonut olevansa oikeutettu siitä kyselemään, eikä hänellä tainnut olla enää pahemmin voimiakaan jatkaa keskustelua mahdollisiin vakavampiin aiheisiin. Se lepääminen houkutteli, joten hetken pienesti hymyillen Henry katsoi Maurusta, kunnes käänsi kylkeään ja laskeutui vielä makuulleen toviksi.
Kun siniverinen seuraavan kerran silmiään raotti, oli jo huomattavasti valoisampaa. Ei hän edes tiedostanut missä vaiheessa oli uudestaan nukahtanut, mutta muutama tunti tässä varmasti oli jo vierähtänyt. Myös Maya oli viereltä noussut, joten sen pahemmin aikailematta myös Henry heräili ja ylös kömpi. Kuivuneet vaatteensa hän veti takaisin ylleen, ennen kuin kävelykeppinsä kanssa konkkasi ulos suojasta ja raajojaan ja selkäänsä oikoi aamuauringossa. Nyt viimein kun oli valoisaa, näki hän kunnolla millaisten henkilöiden kanssa oli tekemisissä, siniverisen jäädenkin hetkeksi vain katselemaan tummapintaista kaksikkoa. Ei ihme, ettei noita ollut kunnolla erottanut yön pimeydessä.. Ja siitä tulikin mieleen
"Pystyttehän te liikkumaan päiväsaikaan?", Henry kysäisi osin huolestuneena, selvästi kaksikko oli erikoistunut yöllä liikkumiseen, mutta eipä kaksikko vielä ollut valittanut ideasta liikkua päiväsaikaan..
// Hirveitä pyöritystä vaan. Ja Henry on vaan
että .