Kirjoittaja JTP » 30 Huhti 2017, 01:28
Nainen näytti kiinnostuneen Andeletharin tarjouksesta käyttää hänen sulkiaan maksuvälineenä. Anay tyytyi vain nyökkäämään vastaukseksi. Enkelin toiseen kysymykseen Niketaksi esittäytynyt tuntui suhtautuvan vakavemmin ja tuon selittäessä, kuinka majatalo oli kulkenut naisen suvussa, Anay näki että asia oli pitäjälle tärkeä, joten enkeli päätti olla aiheen suhteen hieman varovaisempi. Myöskin sen takia, että kun nainen oli puheensa puhunut, loi tuo kuin tyhjästä majatalon ylle jonkinlaisen suojaavan kentän ja Andelethar tiesi sen verran magiasta, että osasi yhdistää noin suuret loitsut vahvaan magiaan. Eikä Niketa kuitenkaan näyttänyt edes väsyneen moisesta, puhumattakaan siitä, ettei tuon ollut tarvinnut edes lausua loitsua, kuten Anay oli usein nähnyt maagikoiden tekevän.
"Ymmärrän. Mukava tietää, että tulen olemaan täällä suojassa." Enkeli vastasi, epävarmana siitä, mitä hän voisi naiselle sanoa. Hänen onnekseen Niketa kutsui Anayn kuitenkin sisälle ja he lähtivät kohti majatalon sisäänkäyntiä.
"Kiitos." Enkeli vastasi pitäjän kutsuun astua sisään ja hänen kertoessaan, että hän oli valmistanut heille jo sairastuvan. Missä ajassa, hän olisi halunnut kysyä, sillä tuohan oli ollut kokojan enkelin läsnä, mutta päätti kuitenkin olla hiljaa. Olihan se jo selvää, että taikuudesta tässä majatalossa oli kyse.
"Ei kiitos, minulla ei ole nälkä tai jano." Enkeli vastasi naisen kysymykseen, sillä hän ei oikeastaan tarvinnut ihmisten ravintoa pysyäkseen hengissä.
"Olette siis jonkinlainen maagi?" Anay kysyi samalla kun he siirtyivät sairastupaan. "Minullakin on jonkinlainen maaginen taito, mutta se on harmikseni melko heikko. Toisaalta, minulla on siipeni." Enkeli jatkoi ja ihan vain demonstroidakseen, sytytti pienen musta-valkean liekin kämmenelleen. Hän ei kuitenkaan halunnut vaikuttaa uhkalta, joten melko nopeasti enkeli myös puristi kätensä nyrkkiin ja tukahdutti liekin.
"Voin antaa teille nyt maksunne." Anay sanoi myöhemmin, laskien toisen siipensä alemmas. Se oli taistelussa jo ottanut osumaa, joten pari sulkaa oli muutenkin puolitiessään lähteä irti. Anayn ei tarvinnut kuin nykäistä ja sulat olivat hänen kädessään, eikä se edes tuntunut nipistystä suuremmalta. Sitä paitsi, se oli pieni hinta naisen tarjoamista palveluista. Kyllähän hän kasvattaisi uudet sulat, mutta näin turvalliseen majataloon harvemmin törmäisi. Enkeli ojensi sulat naista kohti, epävarmana halusiko tuo niitä vielä enemmän. Hän ei kuitenkaan itse aikonut sanoa mitään, sillä jos hän esittäisi että voisi niitä vielä antaa, ehkä nainen haluaisi viedä häneltä ne kaikki. Vaikka tuskin, olihan tuo mukavan ja ystävällisen oloinen emäntä.