Behg antoi miehen ottaa jälleen syliinsä ja kantaa puron luokse. Tummanruskeat silmät vilkaisivat sitten sinihiuksista kun tämä puhui, mutta ymmärttämättä mitä toinen vedestä puhui, siirsi lapsi katseensa takaisin puroon.
Siellä pentu sitten hieman vielä siirtyi itsekseen vielä lähemmäksi, että ei tarvinnut kuin keikahtaa ja vedessä oltaisiin. Toistaiseksi hän tosin tyytyi vain pesemään itseään, kauhoen kämmenillään vettä päälleen, hieroen likaa pois välillä kahmaisten vettä suuhunsa juotavaksi. Ilman rättiä ja kunnollista kauhaa, eikä voiden upota matalaan puroon, peseminen ei ollut nopeasti hoidettava homma. Lisäksi piti varoa että haavoittuneen jalan haavassa olevat yrtit eivät tulleet veden pois huuhtelemaksi.
Puron vesi oli kyllä vähän viileää, saaden sormenpäät punertamaan, mutta kuten Sigurd oli todennut ei se näyttänyt tyttöä haittaavan.
Behg oli kyllä oppinut että valittaminen ei auttanut, piti vain purra hammasta ja hoitaa ikävä homma niin se ei enää kiusannut.
Lopulta peseydettyään jotenkuten, ainakin mudan saaneena pois, pikkuinen otti vielä viimeiset juotavat ennen kuin vilkaisi takaisin muodonmuuttajaan.
Behg ei tykännyt siitä että joutui turvautumaan toiseen, se oli vierasta ja outoa ja hieman pelottavaakin eikä hän loppujen lopuksi ollut varma mitä toinen hänestä loppujenlopuksi halusi... Mutta tässä ei nyt muita vaihtoehtoja ollut.
"Apu..?" lapsi sanoi hieman epäröiden, kysyvästi tuon sanan vieraalla kielellä millä setä oli tässä maassa asioinut paikallisten kanssa. Samalla Behg nosti käsiään, tunsien kasvojensa punottavan kun tämä katsoi pois miehestä.