Allies of the night

Vanhametsä on alue Quinn metsässä, joka on täysin kuollutta. Tällä alueella ei kasva mitään. Maa on pelkkää tomuista, tamppautunutta multaa. Suuri, karu alue on täynnä pystyyn kuolleita, kivanlahoavia puita. Vain harva olento viihtyy tällä alueella. Väitetään, että metsä on kuollut magian vaikutuksesta. Musta magia olisi kuihduttanut tämän osan metsää, johtuen velhojen salaseurojen tapaamisista aikanaan.

Valvoja: Crimson

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Huhti 2017, 16:50

Vielä hetken Henry onnistui olemaan hereillä, mutta tuon luomien liike kuului hitaasti vaimenevan, kun silmät painuivat raskaasti kiinni. Maurus kuunteli tarkkaavaisena toisen elintoimintoja, jotka hidastuivat ja paikalle tuli syvä sekä raskas hengitys. Uneen kuningas pääsi hetken päästä eikä siitä toviin herännytkään. Kun toinen nukkui olisi ollut todella helppoa vain surmata ihmisten kuningas siihen paikkaan. Näin kuningas olisi menehtynyt ja mahdollisesti sota olisi ohitse, mutta demoneilla ei ollut mitään mielenkiintoa sellaiseen. He kunnioittivat kuninkaan haurasta elämää, sillä olihan ihmiset paljon hauraampia heihin nähden.
Maya oli peitellyt Henryn tiukkaan ja lämpimään pakettii. Hän ei vain ensin anastanut Mauruksen takin takaisin veljelleen, sillä tuo ei voinnut kulkea ilman takkiaa mitenkään vapaasti, vaikka sisar kyllä nautti kaikin siemauksin veljensä kehon tarjoamasta silmän ruuasta. Maurus puki tarjotun takin päälleen ja sitten sisaret vaihtoivat paikkaa, vaikka oli vaarallista laittaa hänet vahtimaan kuningasta niinkin lähteltä. Maurus asettui Henryn jalkojen juureen näin katsellen toisen tilaa ja varmiastaen toisen turvallisuuden. Lämpöä kuningas ei nyt saanut hetkeen, sillä Maya halusi syödä ja nauttia tulen lämmöstä. Tuli oli ehkä niitä asioita, jotka tarjosivat demoneille aitoa lämpöä tai sitten toistensa sylit, kerta muut olennot olivat paljon alhaisempia lämmöltään kuin he.
Pienet minuutit muuttuivat tunneiksi ja aika kului. Nuotio oli aamuyöstä sammunut ja sen hiillokset enää lämmittivät ilmaa. Oli hiljaista, vain aikaisimmat linnut rääkyivät jossain syvällä metsässä aikaista herätystään. Maya oli siirtynyt makaamaan Henryn viereen, näin jakaen tuolle omaa lämpöään. Nainen nukkui siinä ihan rauhassa. Maurus taas piti kätensä ristissä, sylissään ja antoi päänsä nuokkua vasten rintaansa. Hän ei juuri paikaltaan ollut liikkunut ja havahtui vasta hyvin selkeään liikeeseen. Se oli kuin jousi, joka oli venytetty ja sitten päästetty irti. Henry oli pompannut pakestistaan ylös ja saman tien parahti jo kipujaan. Maurus oli nyt suoristanut selkänsä ja korjannut asentonsa. Maya nukkui vielä kuninkaan vierellä, vaikka toinen oli äänekäs ja demoneilla oli taipumus hyvin tarkkaan kuuloon. Toisaalta Maya saattoi omata vain hyvän unen lahjat.

Henry vetäytyi takaisin kyljelleen purren hammasta tai no siltä se näytti, että toinen oli hirveissä kivuissa. Maurus oli juuri avaamassa suunsa miehelle, kun tämä jo parahti hänen nimeään. Kun kuningas oli sen huudahtanut ilmoille Maurus oli melkein taian omaisesti toisen vierellä. Laskien vasemman kätensä toisen olkaa vasten. "Olen tässä", hän ilmoitti. "Pysykää aloillanne, haavanne saattavat avautua, jos liikutte liikaa", hän pyysi kuningasta, vaikka tämä kärsikin sietämättömiä kipuja. Sitten Maurus katsoi hetken toisen tilaa, kun tämä sai rauhoiteltua itsensä kipuaalolta. Maurus peitteli Henryn paremmin viltin alle ja laski vasemman kätensä toisen otsalle tunteakseen toisen kehonlämmön, mutta hän ei ollut erikoistunut sellaiseen kuin kuumeen mittaaminen kädellä, joten hän luovutti nopeasti. "Tarvitsetko jotain? Kenties vettä, lisää peitettä?" Maurus kysyi rauhallisella äänen sävyllään. Hän varoi olemasta liian lähellä toista, tämä voisi helposti näkökyvyn vähyyttään huitaista häntä kasvoihin ja menettää vielä hetkeksi muistinsa.
Henryn rauhoituttua Maurus veti kätensä pois toisen luolta ja asettui takaisin istumaan samaan asentoonsa miehen jalkopäähän, riippuen siitä halusiko Henry mitään. Hän istui siinä liikkumattomana kuin patsas ja odotti aamua hämärästä ympäristöstä. "Näitkö kenties pahaa unta?" demoni avasi suunsa hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän katsoi toista, kerta oli nyt melkeimpä täysin hereillä. Hän oli ehtinyt nukkua vain kolme tai neljätuntia, mutta siihen mies oli tottunut. Henkivartijan työssä ei nukuttu hirveästi tai ehditty sellaiseen. Toisen henki saattoi olla vaarasssa minä hetkenä hyvänsä.

//xDD NO JOSKUS se on kyl typerää kun tekstit ei tallennu ja foorumin sivu kaatuu. NIIN OLEMME! Nää elämää meillä kaikkilla on ;) Mitä suotta pyytelemään anteeks. //
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2017, 10:12

Maurus oli ollut ilmeisesti lähempänä, mitä Henry oli arvannutkaan, sillä tummahipiä oli alta aikayksikön vierellä. Se omalla tavallaan jopa rauhoitti ja lämmitti mieltä, kaksikko ei ollut vain lähtenyt yön aikana saatikka sitten tappaneet häntä! Olihan Henry myös ehtinyt miettiä, oliko tummanpuhuva kaksikko sittenkin vain harhanäky hänen houriessa puolikuolleena pitkin metsää.. Mutta ei, kyllä nuo olivat aitoja, siinä ja läsnä.
Kivuistaan täristen Henry kävi kiroamaan hampaidensa välistä niin ihmis- kuin haltiakielelläkin, kunnes pikkuhiljaa se kipuaalto rauhoittui, siniverisen nyökäten tietoisesti Maurukselle, joka käski häntä pysymään aloillaan. Yhtälailla päätä kuitenkin pudistettiin, Mauruksen kysellessä tarvitsiko kuningas kenties jotain. Ei hän tarvinnut, tai ei ainakaan tiedostanut tarvitsevansa tähän väliin.
Kun kipu väistyi, alkoi Henry hahmottaa tilannetta jälleen paremmin. Mayan hän huomasi heti seuraavaksi vierellään, ollen samantien kiitollinen siitä lämmöstä mitä naispuolinen demoni siinä hohkasi. Totta kai vieraan naisen vierellä nukkuminen oli kenties joidenkin mielestä epäsopivaa, mutta nyt oltiin keskellä kylmää metsää, ei täällä pahemmin siveydestä saatikka etiketistä pidetty kiinni.

Syvään huokaisten Henry rauhoittui sijoilleen, hetken vain tuijottaen eteensä, kunnes vilkaisi Mauruksen puoleen tuon kysymyksen myötä.
"Ilmeisesti", Henry naurahti surkuhupaisasti, hetken vielä sijoillaan maaten, kunnes varovaisesti kävi nousemaan istumaan, kääntyen paremmin Mauruksen puoleen, "Tosin, näen painajaisia niin usein, etten edes muista milloin olisin viimeksi saanut nukuttua rauhassa niiltä", siniverinen lisäsi hymähtäen. Sentään Aran ei enää hänen uniaan vaivannut ja painajaisia syöttänyt sattuneista syistä, mutta näemmä Henry kykeni ihan itse yhtä hirveitä painajaisia alitajunnastaan tuottamaan uniinsa.
"Mutta se lienee vain yksi sivuhaitta asemassani", Henry jatkoi, samalla kun varovaisesti lähti kokeilemaan sidottuja haavojaan. Totta kai kosketus sattui, mutta tyhmänä pitihän ne haavat kokeilla itse kertaalleen läpi.
"Te ilmeisesti myös nukutte?", Kuningas kysyi, vilkaisten Mayan puoleen, "Näettekö tekin unia?", nukkuva demoni oli sinällään kiehtova konsepti, Roswell kun ei nukkunut koskaan.



// Sitten tulee kirjottajan rage kun tekstit katoo. JA NIIN ON ELÄMÄÄ MUTTAKUN Maurus =w= Ja Maya >w> //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Huhti 2017, 22:08

Kuninkaan rauhoituttua tämä totesi, että oli ilmeisimmin nähnyt painajaista. Demoni nyökkäsi tähän pienesti. Sitten Henry totesikin jo, että näki painajaisia hyvinkin paljon, niin ettei muistanut milloin viimeksi olisi saanut nukuttua rauhassa. "Sepä harmillista", Maurus vastaisi, vaikka pieni mielenhyvän vivahde kävi vain miehen mielessä. Toisaalta hän halusi itse se pelon aiheuttaja sekä painajaisten aiheutta, jotenka Henryn painajaiset eivät sinällään ruokkineet demonista nautintoa toisten pelosta. Henryn kuitenkin herätteli hänet takaisin aiheeseen todeten, että se oli vain sivuhaitta aseman omatessaan. Mauruas nyökkäsi ymmärtävästi. Toki kuninkailla kuin ylimystöllä oli tälläistä. He elivät jatkuvassa pelossa ja se myös vaikutti näiden unen saantiin. Siinä samalla toinen kokeili siteitään ja selkeästi osui arkaan paikkaan mitä ilmeisemmin. Kivusta kukkaruukkuun niin kuin oli melkein sanonta.
"Toisinaan", Maurus vastasi miehen kysymykseen unesta. Toisinaan sisarukset nukkuivat toisinaan he eivät sulkeneet silmiään laisinkaan tai edes sillä tavalla, että näkisivät unia. Henryn seuraava kysymys oli varmasti pyörinyt suussa tai mielessä pitkään, kenties. Sillä kiinnostunut mies näytti olevan asiasta. Maurus katseli Henryä hetken ja sitten sisartaan ja sitten taas uudestaan kuningasta. "Joskus", hän vastasi rauhallisesti. "Mutta emme kovin usein nää unia", hän totesi. Toisinaan he näkivät ja unet olivat joko ihan mukavia tai sitten ne muistuttivat jostain menetetystä. Ajatus sai miehen pienesti puristamaan vasenta käsivarttaan, juuri käsivarren liitoskohdasta. Demoni sulki hetkeksi silmänsä, mutta avasi ne ja hymyili pienesti kuninkaalle. "Olisi parempi, jos lepäisitte vielä vähän, aurinko ei ole vielä noussut ja te olette varmaankin vielä hieman lämpöinen", hän kehotti ja otti huomioon Henryn kunnon.

Samaan aikaan Mayan silmät olivat avautuneet ja nainen oli asettanut päänsä nojaamaan kämmentään vasten, kun kyynärpää oli hänen tukipisteensä. "Mmm, pää alas avon ylhäisyytenne", hän sanoi rauhallisen kiusoittelevasti heti ensimmäisenä herättyään. "On parempi sinulle, että liikumme päivällä, niin näet jotain eteesikin", Maya totesi ja kokeili sitten toisen otsaa, jonka jälkeen kohensi vilttiä miehen päällä. Hetken sisarukset katselivat kuningasta ja sen jälkeen Maya vain asettui takaisin makaamaan ja sulki silmänsä. Maurus korjasi asentoaan ja vartioi vain. Tietysti hän kykenisi keskustelemaan Henryn kanssa, jos tämä sitä tahtoi, mutta tietysti mies toki tahtoi, että kuningas nyt nukkuisi, jotta olisi liikkumiskykyinen.
Auringon noustessa hiljaa ja valaistessa sivusta pienesti suojaisaa koloa, Maurus kohotti päänsä ylös ja katseli ylös taivaalle. Taivas oli hieman pilvinen, mutta sadetta ei tuntunut olevan tuloillaan. Mauruksella ei ollut mitään kiirettä herätellä ketään, hän nautti luonnon äänistänja pienten kosteuspisaroiden ropinasta, kun ne ropisivat tuulen mukana maahan. Hetki meni ja Maya oli herännyt, tämä oli noussut istumaan ja katsoi myös ulos. Maurus tällöin nousi ylös kolosta ja venytteli pitkälti auringon valossa. Hän ei juurikaan ollut liikkunut vartijointi paikaltaan kuin Henryn heräämisen verran. Hetken venyttelyn jälkeen mies nappasi kätöseensä muutaman kasvin ja söi vähän aamiasta. Maya oli tullut siinä samalla ulos haukotellen.

// XDD IKR. Ofc. Nää sisarukset vaan sit pyörittää Henry parkaa XD
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Touko 2017, 13:39

Sydän hakkasi rinnassa yhä äskeisen äkkiherätyksen myötä, mutta mitä paremmin Henry jälleen rauhoittui, sitä uupuneemmaksi olo palautui. Unet olivat tainneet jäädä lyhyiksi, eikä olokaan tuntunut turhan hyvältä vielä, mutta ihan heti Henry ei takaisin nukkumaan halunnut mennä. Sen sijaan siniverinen keskittyi kuuntelemaan Mauruksen puheita, jotka tosin olivat kovin niukanpuoleisia. Johan se kyllä oli käynyt selväksi, että Maya taisi kaksikosta se puheliaampi olla. Mutta ei vähäpuheisuus Henryä haitannut, päinvastoin. Yleensä hiljaiset ja mystiset henkilöt kiehtoivat Henryä, joskin ei hän koskaan väkisin keneltäkään lähtenyt urkkimaan tietoja saatikka sitten pakottanut keskusteluun. Mutta vielä Maurus ei ollut antanut mitään merkkiä siitä, että kokisi keskustelemisen ahdistavaksi.
"Siinä lienet oikeassa", Henry hymähti Mauruksen ehdotellessa, että hän vielä lepäisi. Siinä samalla myös Maya näytti heränneen ja huomautteli samasta asiasta, siniverisen vilkaisen naisen puoleen joka ei liiemmin sijoiltaan viitsinyt nousta, ennen kuin itse palasi takaisin levolle.
Jalkapuoli vilkaisi vielä Mauruksen puoleen kaikessa hiljaisuudessa, hetken vain tutkien tuota katseellaan. Kyllä hän oli pistänyt merkille äskeisen käsivarren puristamisen hänen kysymyksensä myötä, mutta juuri nyt Henry ei asiaan tarttunut. Ei hän katsonut olevansa oikeutettu siitä kyselemään, eikä hänellä tainnut olla enää pahemmin voimiakaan jatkaa keskustelua mahdollisiin vakavampiin aiheisiin. Se lepääminen houkutteli, joten hetken pienesti hymyillen Henry katsoi Maurusta, kunnes käänsi kylkeään ja laskeutui vielä makuulleen toviksi.

Kun siniverinen seuraavan kerran silmiään raotti, oli jo huomattavasti valoisampaa. Ei hän edes tiedostanut missä vaiheessa oli uudestaan nukahtanut, mutta muutama tunti tässä varmasti oli jo vierähtänyt. Myös Maya oli viereltä noussut, joten sen pahemmin aikailematta myös Henry heräili ja ylös kömpi. Kuivuneet vaatteensa hän veti takaisin ylleen, ennen kuin kävelykeppinsä kanssa konkkasi ulos suojasta ja raajojaan ja selkäänsä oikoi aamuauringossa. Nyt viimein kun oli valoisaa, näki hän kunnolla millaisten henkilöiden kanssa oli tekemisissä, siniverisen jäädenkin hetkeksi vain katselemaan tummapintaista kaksikkoa. Ei ihme, ettei noita ollut kunnolla erottanut yön pimeydessä.. Ja siitä tulikin mieleen
"Pystyttehän te liikkumaan päiväsaikaan?", Henry kysäisi osin huolestuneena, selvästi kaksikko oli erikoistunut yöllä liikkumiseen, mutta eipä kaksikko vielä ollut valittanut ideasta liikkua päiväsaikaan..


// Hirveitä pyöritystä vaan. Ja Henry on vaan että .
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Touko 2017, 14:04

Aamun valjetessa myös Henry oli herännyt ja kolosta kuului liikettä kun mies nousi ja teki tarvittavansa tullen ulos. Tämä näytti pysähtyvän katselmaan sisaruksia, joiden tumman hipiäiset piirteet olivat nyt selkeimmillään kuin koskaan. Aina päivisin heidän yksityiskohtansa saatoi nähdä, mutta silti demonien onnistui aina sulautua varjoihin ja metsän sekaan, jonne silmät eivät aina nähneet. Maya nautti katseesta ja vain esitteli hieman itseään kuin olisi ottamassa selfieitä itsestään. Toki kiusoitellen nainen vain, hän lähestyi miestä ensimmäisenä. "Hyvää huomenta arvon unikeko", hän naurahti Henrylle. Maya tarkisti vielä kuninkaan kunnon ennen kuin muuttui keihääksi. Hän ei viitsinyt kävellä ja tulisi kyllä paikalle, jos kuninkaan haavoja piti paikailla. Maurus nappasi sisarensa lennosta ja katsoi Henryä pienesti ja nyökkäsi tälle huomenet. Kuningas katselemisensa jälkeen ymmärsi kysyä pystyivätkö he liikkumaan päiväsaikaan laisinkaan, johon Maurus hymähti huvittuneen kuuloisesti. "Totta kai, päiväsaikaan liikkuminen ei ole mikään ongelma. Toki meidät erottaa aukealta helposti, mutta sulaudemme edelleen metsiin ynnä muihin sellaisiin", hän totesi. "Toki suosimme öitä liikkumisellemme, mutta eivät päivätkään ole vaikeita aikoja, aurinkoakin on ilahduttavaa nähdä joskus", hän sanoi muka vitsailevasti. Demoni ryhdistäytyi hetken päästä ja nosti toisen kätensä kohti tulevaa matkaa. "Aloitetaan matkamme täysin teidän tahtiinne. Jos sinulla ei ole hoppu mihinkään voimme, kävellä rauhassa ja pitää taukoja niin monta kuin tarvitset", hän totesi ja lähti sen jälkeen kuninkaan rinnalla kävelemään.
Tietysti ensimmäiselle kylälle olisi jonkin verran matkaa, sillä metsä oli suuri. Maurus oli miettinyt, että olisi parasta, jos hän vuokraisi yhden hevosen seuraavasta kylästä, mutta niin, ettei Henryn läsnäoloa huomattaisi. Hän ajatteli, ettei kuningas välittänyt turhasta huomiosta ja sellaisesta, lisäksi olisi varmaankin parempi, jos he poikkeaisivat puolueettomassa kylässä, kerta demoneita tässä oltiin. Ihmisten kylässä he saisivat seipäästä tai jostain muusta vastaavasta.

"Olitteko siis palaamassa linnaan, kun kimppuunne hyökättiin", Maurus kysyi ja häneltä melkein väkisin tuli kohteliasta teitittelyä. Olihan hänet opetettu käyttäytymään etiketin mukaan. Tietysti jos Henry ei halunnut puhua hänelle oli se okei. Hänelle harvemmin haluttiin jutustella ja koska hän oli myös hyvin harvasanainen, moni meni hiljaiseksi hänen seurassaan. Mieluiten Maurus kuunteli muita ja nauroi heidän kanssaan, mutta jos hänelle alettiin keskutelemaan ne yleensä lakkasivat. Toisaalts kyllä Maurus joskus innostui puhumaan niitä ja näitä ja nytkin hän yritti vain pitää Henrylle hieman seuraa.

//OMG. xD En kestä ehk paras gif jonka oon nähnyt//
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Touko 2017, 16:28

"Huomenta vain", Henry ehätti virnistäen vastata Mayalle, joka kaksikosta ensimmäisenä ääneen pääsi. Kauaa nainen ei kuitenkaan heidän seurassaan pysynyt, vaihtaen muotoaan jälleen keihääksi ja hakeutui Mauruksen kannettavaksi. Sääli sinällään, Henry olisi mielellään jutellut myös Mayan kanssa matkatessa, mutta ehkä näin oli parempi, sentään Maurus olisi nyt aseistettu jos tarve tuli taistelulle.
"No hyvä", Oli huojentavaa kuulla, ettei aurinko tai ylipäätään päiväsaikaan matkaaminen ollut demoneille ongelma. Ei Henry olisi halunnut heitä pakottaa matkaan, jos aurinko olisi esimerkiksi ollut heidän silmilleen liian sokaiseva tai aiheuttanut muita ongelmia, kuten palamista.
Matkaan kuitenkin käytiin, Henryn vain nyökäten vanhemmalleen tuon ehdottaessa heidän etenevän siniverisen tahtiin. Se tulisi olemaan varmasti hitaampaa, mihin demonit olivat tottuneet, mutta Henry kyllä yrittäisi parhaansa. Hän joka tapauksessa halusi mahdollisimman pian kotiin, ettei linnalla ehtisi täysikaaos nousemaan kun hänen huomattaisiin kadonneen. Ties vaikka joku julistaisi hänet jo kuolleeksi, jos muutaman päivän sisään ei ihmisten ilmoille tulisi takaisin...

"Linnalle, kyllä", Kuului vastaus Maurukselle, Henryn vilkaisten pidempänsä puoleen, "Olimme vierailulla pienemmässä kylässä, tapaamassa sen johtajia ja neuvottelemassa. Olen liikkunut yleensä pienemmän joukon kanssa, suuret saattueet toki toisivat turvaa, mutta herättävät myös huomiota. Ja kun tietää millainen arsenaali vihollisellamme on käytössä, en välttämättä haluaisi houkutella lohikäärmeellä ratsastavia sotilaita niskaamme".
"Tosin, tässä taas nähtiin kuinka fiksua on liikkua pienellä porukalla", jälleen Henry tuhahti itseään parjaten, "Taidan tästä lähtien liikkua vain lentäen". Olihan tämä vasta toinen vakavampi yhteenotto pienen porukan kanssa liikuttaessa ja onnistuneita reissuja oli huomattavasti enemmän, mitä epäonnistuneita... Mutta nyt hän oli jäänyt yksin ja ensimmäisellä kerralla menettänyt jalkansa, joten varaa tällaisiin vahinkoihin ei kovin paljoa ollut.

Jo heti alkuvaiheessa huomasi, ettei kuningas kovin helposti liikkunut. Jokaisella askeleella sattui, mutta Henry koitti parhaansa mukaan piilottaa sen kivun ja hammasta purren vain jatkaa matkaa.
"Tiedät varmaan, missä päin Quinnia olemme?", Henry kysyi, pitääkseen keskustelua yllä, "Itse olen... Jotenkuten kartalla. Mutta jos sinulla on parempi suuntavaisto ja käsitys siitä, mikä on lyhyin reitti, niin annan enemmän kuin mielelläni ohjat sinulle".



// Paras indeed! Apua kun mul on jo pikkasen kutkutellu hirvee piirtohimo ja nyt tahon piirtää Mauruksen mutkun MUL ON VIELÄ SE TOINEN SHAEL KUVAKIN KESKEN JA ASD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Touko 2017, 18:33

Linnalle oltiin siis oltu menossa, selkesätikin. Kuulema oltiin tehty vierailu pienessä kylässä, tapaamassa johtajia ja neuvoteltu. Maurus nyökkäsi rauhallisesti ja hieraisi hieman leukaansa. Henryn selittäessä pienten ja suurten joukkojen plussista ja miinuksista, Maurus tarkkaili ympäristöä, mitään outoa ei tuntunut olevan liikeellä ja näin aamuvarhain kukaan partiokaan tai sellainen ei tuntunut liikkuvan lähistöllä. "Mmm, lohikäärmeillä liikkuvia ratsastajia. Voin todeta, että ovathan ne ylväitä näkyjä, joskin hieman kuolettavia", hän totesi ja muisteli, että eräs emäntä oli omannut lohikäärmeen ratsunaan ja lennellyt sen kanssa ties minne aina kun ennätti ja Mauruksen oli vain pysyttävä mukana, vaikka lohikäärmeet olivatkin ilmassa paljon nopeampia kuin he.
"Sinäkin siis lentäisit lohikäärmeellä?" Maurus kysyi mieheltä ja laski katseensa toiseen. Aihe kuitenkin muuttui ja Henry tiedusteli, kuinkahan hyvin demoni tunsi metsän ja jos tiesi olisi ehkä parasta, jos demoni ottaisi ohjat käsiin. Maurus hymyili pienesti huvittuneena. "Elinvuoisieni varrella metsä on muuttunut hyvin paljon. Se oli nuorta joskus ja nyt osa on kuollut ja osa jatkaa elämäänsä, mutta kyllä niiden pienimmäkit sopukat ovat aika tuttuja minulle", hän totesi. "Joten ohjaan mieluusti meidät lähimpään puolueettomaan kylään, josta saat ratsaan allesi, käveleminen varmasti on tuskallista, mitä nyt olen katsellut", Maurus totesi rauhallisesti. hän kyllä huomasi pienimmätkin värähtelyt kuninkaan kehossa ja tuon kasvoilla varsinkin, vaikka tämä yrittäisi kaikin keinoin sellaista piilotella. "Tästä koiliseen ja olemme iltapäivällä perillä, jos menemme tätä tahtia ja otamme muutamia lepo- sekä ruokahetkiä", hän selitti ja ohjasi heidän suuntaansa.

Muutaman tunnin käveltyään Maurus pysähtyi pienen puron juureen, jonka luona oli kivikkoa. Mies vilkaisi peräänsä, jossa Henry tuli. "Voimme pitää nyt tauot tässä ja ehkä harkita aamiaista, olet varmasti nälkäinen, sillä emme tarjonneet aamiasta, unohdamme välillä, että jotkut olennot tarvitsevat ravinnokseen kiinteää ruokaa", hän totesi ja taputteli sitten kiveä sivullaan. Seln jälkeen mies päästi keihäästään irti ja Maya tuli esille uudestaan ja näytti pyöräyttävän silmiään ja katsovan kuninkaan kuntoa. Nainen melkeinpä hetkessä kävi käsiksi, kun toinen oli istunut alas ja katsoi toisen haavat läpi ja hoiti ne kuntoon jotka sitä tarvitsivat. Hän myös hieroi kipeää jalkaa, jossa se puujalkakin roikkui, kerta proteesilla liikkuminen oli aina hankalaa ja rasitti jäljellä olevaa raajaa.
Sillä aikaa Maurus ilmoitti, että hän kävisi hakemassa kuninkaalle hieman ruokaa tai jotain sellaista, joistain päin metsikköä. Hän myös kysyi oliko Henryllä minkäälaisia toiveita ruuan suhteen tai minkälaista lihaa tämä haluaisi syödä. Sitten mies jo lähtikin matkoihinsa.

//xDDD Noni piirto himo kutkuttaa, eikä se haittaa jos Shaelin kuva nyt myöhästyy ei sillä mikään kiire ole rakas :D//
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2017, 13:11

”Luulenpa, että se on vain haaveilua minun kohdalla”, Henry naurahti Mauruksen tiedustellessa, lensikö hänkin lohikäärmeellä, ”Omistan aarnikotkan. Tai no, omistan ja omistan, se halusi jäädä luokseni kun pelastin sen pienenä pinteestä. Jos lentäen liikkuisin, niin ratsastaisin sillä. Lohikäärme ratsastajia olen tavannut tasan kerran... Mutta ehkä vielä uudemmankin kerran”, Siniverinen selitteli, jääden sitten hetkeksi muistelemaan tapaamistaan Briarin kyläpäällikön kanssa. Hirveä sotku siitäkin oli tullut, kun lohikäärmeitä vihaava eliitti oli sattunut paikalle. Seuraava tapaaminen järjestettäisiin kyllä Briarissa, Henry ei halunnut viimekertaisen katastrofin toistuvan... Sitä paitsi, siinä oli hyvä syy lähteä käymään lohikäärmeratsastajien kylässä, siellä Henry ei vielä ollut vieraillutkaan.

Maurus kuitenkin kertoi olevansa kartalla, mainiten elämänsä aikana nähneen metsän muuttuvan, mutta vaikka metsä ja maisemat muuttuivat, oli tummahipiä silti kartalla. Hyvä, joskin siinä tuli myös miettineeksi kuinkakohan vanhoja demonit sitten olivat... Vaikka se jäi vaivaamaan mieltä, ei Henry kuitenkaan toisen ikää udellut. Se ei tuntunut sopivalta juuri nyt, ehkä myöhemmin kun paremmin olisi ehditty tutustua.
”Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta”, Kuningas hymähti demonin kertomaan suunnitelmaan, jonka jälkeen matka jatkuikin sen mukaisesti.

Kävi harvinaisen selväksi, ettei käveleminen ollut Henryn vahvuuksia. Parhaansa hän yritti, mutta eihän lyhyempi mies kera puujalkansa pysynyt mitenkään Mauruksen pituisen tahdissa. Tosin, tahtihan pidettiin siniveriselle sopivana, sentään. Sen lisäksi, että puujalan kanssa kävely oli vaikeaa, hankaloitti oloa myös kuume, joka puski päälle nopeasti. Myös haavat ja ruhjeet alkoivat itsestään muistutella matkan myötä ja kun viimein pysähdyttiin lepäämään, näytti Henry siltä kuin olisi pidemmänkin vaellusretken suorittanut. Olo oli mitä kurjin, mutta silti Henry ei valittanut. Ei se ollut hänen tapaistaan ja mitäpä se valittaminen tässä tilanteessa olisi edes auttanut?
Kun viimein pysähdyttiin, istahti Henry heti ensitöikseen alas, saaden saman tien Mayan kimppuunsa. Siniverinen ei pistänyt lainkaan vastaan, antaen naisen tehdä tehtävänsä, nuoren miehen siinä samalla kiitellen demonia hoivasta.
Mitä tuli ruokaan, ei Henryllä ollut erityistoiveita, kuninkaan ilmoittaen Maurukselle että mikä tahansa kelpaisi, ei hän nirso ollut. Herätessä nälkä ei ollut itsestään ilmoitellut, mutta tämän parin tunnin patikoinnin jälkeen maha oli alkanut jo kurnimaan ja kenties huippaus ja pahoinvointi johtui osin syömättömyydestä...


// MUTTA KUN KAIKKI PITÄIS SAADA TEHTYÄ NYT HETI TÄLLÄ HETKELLÄ (DDD Ja mitä oon tehny? En mitään. On se piirtäminen vaikeaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Touko 2017, 18:09

Kuningas omasi siis aarnikotkan ratsunaan. Maurus oli tavannut harvoja elämänsä aikana. Moni niistä oli lemmikki, mutta harvinaisuuksiin kuului myös villit. Aaenikotkat olivat älykkäitä, mutta samaan aikaan hyvin suojeluviettisiä olentoja. Kolmikon pysähdyttyä lepäämään ja Mauruksen kadotessa hakemaan ruokaa Maya oli setvinyt miehen haavat kuntoon. Hän kuitenkin painoi lämpimän kätensä vasten toisen otsaa ja näytti tunnustelevan toisen lämpöä. "Ihme, kun et ole vielä pyörtynyt. Unohdamme aina välillä, että eräät täällä syövät kiinteää ruokaa. Vanhuuden höperöiksi olemme varmaa jo muuttumassa", nainen naureskeli ja etsi katseellaan vettä jostakin. Soljuva puro tarjosi naiselle hyvin aikaa hoitaa miestä. "Haluatko vettä?" Maya kysyi ja otti jo sitä innoissaan käsiinsä, valmiina tarjoamaan toiselle juotavaksi. Tietenkään naisella ei ollut minkäänlaisia kuppeja tai kippoja, joiden avulla olisi voinut ojentaa vettä toiselle. Hän ajatteli, että ehkä olisi helpompaa, jos hän juottaisi toista. Toki, suusta suuhun ei olisi myöskään mikään ongelma. Maya oli suorittanut sellaista monet kerrat.
Ei Mauruksella mennyt kauaa ruuan etsimisessä. Hän mietti paljonko ihmiset taas söivät lihaa tai no ruokaa? Maurus mietti paljno edelliset isännät ja emännät söivät lihaa, jotan hän vain saalisti käsiinsä ensimmäisen elukan jonka löysi. Mies otti keskikokoisen näköisestä jäniksestä kiinni ja suuteli tätä päälaelle. Jänis lopahti hetkessä rennoksi ja roikkui nyt miehen kätösissä. Hän mietti miten jäniksiä nyt yleensä valmistettiin, joskus mies oli joutunut elämänsä aikana keittiön puolelle. Maurus kuitenkin lähti jäniksen kanssa takaisin sisarensa ja Henryn luo.

Mauruksen tullessa takaisin levähdys paikalle Maya istui maassa ja kääntyi kuin koira iloitsemaan isäntänsä paluuta. "Riittääkö tämä sinulle?" Maurus kysyi ja nosti jänistä takajaloista. Eläimessä ei näkynyt haavoja eikä muutenkaan mitään vahinkoa, kun demoni asetteli jäniksen maahan. Hän mietti miten saisi jäniksen siistittyä ilman asetta. Maya oli liian pitkä sellaiseen ja no, jos hän rupeaisi jänistä repimään kahtia. Se ei välttämättä mielyttäisi Henryä. Lopulta demoni vain hymähti ja lähti tuumasta toimeen. Hän käytti käsiään, kun muuta ei ollut. "En valitettavasti omaa pieniä aseita", hän pahoitteli Henrylle, jos tämä nyt saisi jotakin pahanolon iskuja hänen tavastaan avata jänistä. Jänis menetti ensimmäisenä päänsä, jonka mies katkaisi helposti. Kuului vain napahdus kun niska oli nurin ja mies repi kään irti kehosta. Hän laski jäniksen pään viereensä. Käpälät lähtivät seuraavaksi. Tämän jälkeen Maurus vain repi nopeasti, melkein taian omaisesti turkin ja ihon irti lihasta. Sekin asetettiin käpälien ja pään viereen. Sitten mies vain tyrkkäsi vasemman, paljaan kätensä läpi jäniksen niskan ja repsi sisuskalut ulos tyylillä. Mitään ei jäänyt sisään. Hän oli kuitenkin onnistunut repimään käteensä itselleen pienen haavan, joka oli tullut selkärangasta. Mies nosti kättään katsoakseen missä haava oli kaiken sen jäniksen veren lomasta. Hän pyyhki kättään kuin ei mitään ja pienesti maahan tipahteli mustaa nestettä.
"Maurus! Satutitko itsesi?" Maya pomppasi ylös ja tarttui veljensä käteen ja tutki sen läpi kotaisin. "Pieni nirhauma, parantunut jo", mies tokaisi lempeän hymyn kera ja sitten hän asetti jäniksen lihan roikkumaan oksalle. Hän siivosi kaiken, mikä oli ottanut irti lihasta samalla, kun Maya valmisteli nuotion. Maurusoli haudannut roippeet maan sisään ja nyt hän asetti jäniksen vartaaseen. Hän istui nuotion ääreen ja piteli jänistä sen yllä.

"Kysy vain, jos jokin ihmetyttää. Toki voit ottaa nokoset, kun ruokasi valmistuu", Maya kehotti Henryä. Hän taputti kutsuvasti reisiään. "Voit laskea vaikka pääsi jalkojeni päälle", hän tarjosi pieni kiusoitteleva hymy huulillaan.

// Q__Q Voimia Aksu, pystyt siihen!//
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Heinä 2017, 00:31

"Ihme se todellakin on", Henry naurahti Mayan toteamukselle, "Mutta ihmisetkin kykenevät uskomattomiin suorituksiin pakon edessä – ja noh, enhän minä ihan perus "heikko ja hauras" aatelinen ole...", Olihan Henryllä vaeltajan taustansa. Jo nuorena hän oli käynyt yksin seikkailemassa ties missä, ollut pitkiäkin aikoja liikkeellä ja oppinut selviytymään ja leiriytymään luontoon. Hänellä oli taitoja, joita ei ehkä jokaiselta yläluokan ihmiseltä odottanut ja tällaisina hetkinä niistä taidoista osasi olla myös kiitollinen. Joskin, niitä taitoja hänen ei tarvinnut nyt itse harjoittaa, kerta Maurus ja Maya häntä olivat ryhtyneet auttamaan.
"Vesi kelpaisi kyllä, kiitos", Sen pahemmin vastaan mukisematta Henry joi toisen kämmenistä tarjotun veden, hymyillen naisdemonille kiitokseksi nyökkäyksen kera. Piti vain toivoa, ettei vedestä mitään epämääräistä mukaan tullut, siniverinen kun oli muutenkin niin heikossa hapessa.

Maurus palasi saalistusretkeltään, roikottaen kysymyksen myötä jänistä näkyvillä.
"Enemmän kuin tarpeeksi", Kuului vastaus siihen kysymykseen, Henryn seuraillen kuinka demoneista pidempi lähemmäksi tuli ja alkoi pumpulihännän teurastusta miettimään. Harmikseen Henrylläkään ei ollut mitään pieniä teräaseita mukanaan, joka asiassa olisi voinut auttaa.
"Ymmärrettäväähän tuo on. Ei minullakaan ole, tähän hätään, valitettavasti", Siniverinen hymähti Maurukselle, seuraillen kuinka tuo kovin brutaalisti lähti jänistä karsimaan syömäkuntoon. Ei se tehnyt pahaa, olihan Henry itsekin pienriistaa teurastanut, mutta Mauruksen toimintatapa pisti kuninkaan hymähtämään pienesti. Nättiähän tuon katseleminen ei ollut, mutta sentään saattoi lohduttautua sillä, että jänis oli jo kuollut ennen kuin moiseen rääkkiin joutui – tosin millä tavalla pupu henkensä oli heittänyt, se oli sitten toinen kysymys, Henry kun ei ollut nähnyt mitään ulkoisia haavoja pitkäkorvassa... Ehkä Maurus oli vain taittanut tuon niskat, kun kiinni oli saanut.

Se musta veri ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta kuninkaalta, vaikka uupunut ja harhaileva katseensa oli. Katse kävikin tarkentumaan Mayan huomautuksen myötä, siniverisen selvästi kiinnostuen toisen verestä enemmän kuin ihmisen ehkä olisi kannattanut. Mutta ennen kuin Henry ehätti ajatuksiaan kasata ja kysymyksiä esittää, oli Maya tarjoamassa päänsijaa sylistään. Tähän tarjoukseen Henry naurahti pienesti, samalla hymyillen vinosti.
"Mikäli tarjouksesi on voimassa myöhemmin, en siitä aio kieltäytyä. Mutta nyt, en usko lepäämisen olevan vielä tarpeen tämän enempää", Kuningas kiitteli naista, vilkaisten sitten Maurukseen.
"Verenne on mustaa?", Ehkä se oli jälleen kysymys, mitä ei niin suorasukaisesti olisi saanut esittää, mutta Henry ei voinut mitään uteliaisuudelleen nyt, "Onko se yleinenkin ominaisuus demoneilla?".
"Kun... Minulla on ystävä, demoni... neuvonantajani, hovissa. Hänen verensä on yhtälailla mustaa", Henry jatkoi, seuraillen demonikaksikon puuhia, "Vai onko tämä vain satunnainen yhtäläisyys?", eihän hän voinut olettaa Mauruksen ja Mayan tietävän kaikkea kaikista demoneista, mutta varmasti kaksikko tiesi asioista enemmän mitä hän.


// MUO NIIN HÄVETTÄÄ ANNA ANTEEKS MORI RAKAS T_T LUPAAN YRITTÄÄ VASTAILLA NOPEEMPAA NYT KUN ON TAUTI VÄISTYMÄS JA INSPISTÄ JA AIKAA JAJAJAJA. ja maurus <3 ja maya <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 14 Heinä 2017, 14:13

Henry ei näemmä vielä halunnut lepuuttaa itseään naisen polvien yllä, mutta tarjous oli auki kyllä kuninkaalle. "Hyvä on, kunhan varotte ylirasittamasta kehoanne vielä, oletta mahdollisesti hieman kuumeinen ja haavanne ovat vielä tuoreita", Maya torui kuin hoitaja konsonaan. Maurus sillä välin oli pistänyt merkille sen, että kuningas oli katsellut hänen jäniksen teurastus tyyliään varsin no kiinnostuneesti. Tavallaan kiinnostus oli ollut aluksi täysin samanlaista kuin muulloinkin, mutta nyt kun hän oli saanut pienen haavan, joka jo aikoja sitten katosi oli toisen silmät kirkastuneet huomattavasti. Ei siis ollut vaikeaa olettaa, että kuninkaalta tuli jo kysymys siitä, oliko heidän verensä mustaa. Maurus käänsi hitaasti päänsä Henryyn. "Kyllä, piki mustaa", hän sanoi rauhallisesti ja käänsi jänistä nuotiolla.
Oliko se yleinenkin ominaisuus demoneilla oli seuravaa, mutta joka myös paljasti sen, että Henryn selitti ystävänsä omaavan myös mustaa verta. Neuvonantaja ihan hovin sisällä. He eivät siis olisi olleet ensimmäisiä demoneja, jotka tavallaan ilman väkivaltaisia ajatuksia auttaneet kuningasta. "Saattaa olla, että meillä on vain satunnainen yhtäläisyys", hän totesi. "Ei kaikkien demonien veri ole mustaa, harvalla minun tietääkseni on", Maya puuttui keskusteluun, sillä hänhän oli toiselta ammatiltaan lääkäri. Joten hänellä oli ehkä enemmän tietoa muiden verityypeistä ja minkälaisia ne olivat. "Meidän veremme ei edes ole mitään mihin teidän vertanne voisi verrata", nainen jatkoi. "Se ei varmaa edes kelpaisi vampyyreille... En ole kyllä koskaan tullut purruksi", Maya harmitteli.

"Sinulla on siis neuvonantaja, joka on demoni? Palkaatko sinä useastikin heikäläisiä rinnallesi?" Maurus kysyi yhtä suoraan kuin kuningas oli kysynyt heiltä. Toki asiahan ei tavallaan ollut heidän, mutta oli aina kiinnostavataa tavata toisenlaisia demoneja kuin heitä tai sitten hieman alempiarvoisia. Toisaalta ne jotka olivat heitä voimakkaampia, eivät juuri välittäneet liittyä heidän seuraansa eivätkä he sinällään välittäneet noista.
Maurus oli kärsitellyt jänistä jonkin aikaa ja hän veti sen hitaasti pois nuotion ääreltä. Mies kokeili hetken jänistä sormillaan ja repi sen lihaa hieman erilleen, nähdäkseen sen lihan sisään. Liha näytti kypsyneeltä ja sitten demoni ojensi sitä Henrylle. "En oikein osaa arvioida ruuan kypsyyttä, olen siis pahoillani, jos se on raakaa", hän pahoitteli etukäteen ja päästi irti tiukusta kun toisen oli sen ottanut. Onneksi käsi oli vasen, niin ei ollut pelkoa, että toinen olisi saanut mystisen muistin menetyksen.

//EI SE MITÄÄN RAKAS :3 HYVÄ ETTÄ SAAT ITTES PAREMPAAN PÄIN!!!
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Elo 2017, 15:49

Henry naurahti hymyillen, päätään pienesti pudistellen, kuunnellessaan Mayan torumisia. Mutta oikeassahan nainen oli, siniverisen ei kannattanut itseään liikaa rasittaa, tai muuten olotila voisi pahentua entisestään. Ja sitä Henry ei halunnut, olo kun oli muutenkin niin tuskainen heikotuksen ja kuumeen kanssa. Mutta ei hän tietenkään ääneen valittanut.
Sisaruskaksikon veri oli pikimustaa, mutta heidän mukaansa kaikkien demonien veri ei sellaista ollut. Maya vaikutti tietävän asiasta enemmänkin. Heidän vertaan ei myöskään voinut verrata ihmisten vereen, mikä sai Henryn hymähtämään pienesti. Ei hän Roswellin vertakaan heidän vereen vertaisi, mutta kuningas päätti olla hiljaa asiasta.
"Hassu yhteensattuma siis vain", Henry hymähti. Kuinkakohan yleistä musta veri sitten oli demonien ja epäpyhien joukossa? Ja oliko kenties joillakin muilla olennoilla näiden tavoin tummaa verta? Kysymyksiä, mitä saisi varmasti pitkään pyöritellä itsekseen päässä, kunnes sattuisi törmäämään johonkuhun joka kysymykseen saattaisi vastata – tosin, ehkä hovin velho tiesi siitä jotain, tuo kun tuntui tietävän turhankin paljon näistä asioista...

"En sen useammin, mitä muitakaan humanoideja", Siniverinen naurahti Mauruksen kysymykseen, "En häntä turhaan neuvonantajaksi nimittänyt. Hänestä on ollut uskomattoman paljon apua, vaikka samalla olen joutunut kyseenalaistetuksi valintani tähden – kaikki ihmiset kun eivät suhtaudu demoneihin niin... avoimin mielin", kyllähän Henry myönsi, että nimittäminen oli tapahtunut ehkä turhankin nopeasti. Mutta tähän asti Roswell oli ollut hänelle se suurin apu kaiken kaaoksen keskellä. Toisinaan hän tietenkin mietti, oliko tämä järjestely hyväksi kaikille osapuolille, mutta Henry uskoi Roswellin kyllä kertovan, jos ei enää jaksaisi kyseenalaistettua asemaansa toimittaa hovissa.
"Kaippa se on ihan tervettä suhtautua pienellä varauksella demoneihin", Henry jatkoi, ottaen vastaan Mauruksen ojentaman lihanpalan, nyökäten samalla tuon pahoitteluihin lihan mahdollisesta alikypsyydestä, "Mutta mielestäni ketään ei saisi tuomita rotunsa perusteella. Jokainen meistä on yksilö".
Hetken siniverinen tarkasteli demonin ojentamaa lihaa, käyden sitten syömään. Ei se raakaa ollut, joten sen suuremmin valittamatta mistään pienistä sivuseikoista, Henry pisteli ruuan poskeensa, ollen kiitollinen edes jonkinlaisesta ravinnosta.
"Kuinka pitkä matka meillä on vielä taitettavana?"



// *HÄPEISSÄÄN LUIKERTELEE TAAS PAIKALLE JA HEITTÄÄ VASTAUKSEN FORKALLE* T_T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Elo 2017, 20:03

Yhteensattuma todellakin, Maurus kuunteli tarkkana, kuinka kuningas heille kertoi demonisesta neuvonantajastaan. Hän oli vain kiinnostunut toisista demoneista. Olihan montaa eri alalajia rodussa ja moni ei muistuttanut toisiaan. Maurus oli elämänsä aikana toki kohdannut monia, mutta kohtaamiset eivät olleet koskaan kovin pitkä kestoisia. Eivätkä varmaan tulisi tällä kertaa olemaankaan. Pieni naurahdus kuului demonin suusta. "Eivät tietenkään. Meitähän sanotaan teidän kirkkokunnassa paholaisiksi ja onhan se osittain totta. Teemme mitä haluamme ja tapamme miten tapamme", hän totesi katsoen tulta. "Mutta moni meistä on älykäs ja kykenee harkitsemaan teidän kaltaistenne moraalia ja sen erilaisia arvoja", hän hymähti. "Tietysti on", Maya puhui kuninkaan aatoksiin, kuinka suhtautua demoneihin. "Ei kehenkään voi täysin luottaa aina. Demonit ovat pitkä ikäisiä ja meillä on kaikki aika leikkiä", nainen sanoi hymyillen. "Olemme katalia ja käännämme takkimme kun siltä tuntuu!" nainen innostui pelotelemaan, mutta sai vain veljensä käden eteensä. Maurus antoi sisarelleen katseen, joka sai naisen vain huokaisemaan sekä rauhoittumaan.
"Olet hyvin viisas", Maurus sanoi, kun Henry totesi, ettei ketään saisi tuomita rodun perusteella. "Mutta joskus uskomukset, ennakkoluulot ja halu uskoa johonkin voi olla tottakin, vaikka yrittäisitkin arvioida rodun edustajaa uudella tavalla ja avoimesti", hän sanoi katsoen kuningasta silmiin. "Siksi ei kannata antaa jokaiselle mahdollisuutta lähestyä liian lähelle", hän sanoi. Hiljaisuus laskeutui pienen hetken, kun Henry alkoi syömään ja keskustelu oli lakannut. Maurus vain tuijotti kaukaisuuteen. Hän laski matkaa kylään, jonka jo näki edessään. Muutama kilometri ja he olisivat kylässä. Siellä kuningas saisi alleen hetkeksi pedin ja hevosen seuraavaksi aamuksi. Henry kysyikin juuri sopivasti kuinka pitkä matka heillä olisi vielä taitettavana. "Pääsemme lähimpään kylään kahden tunnin päästä. Yövymme siellä ja seruaavana aamuna saat hevosen allesi", Maurus kertoi laskelmoiden kuinka pitkään heillä menisi ihmisten kaupunkiin.

"Sanoisin, että kaksi päivää ja olemme perillä", hän totesi, tietysti ottaen huomioon hengähdys-hetket ja yöpymisen. Hän ei uskonut, että Henry haluaisi matka kuumeisena kovinkaan nopeasti tai varsinkaan tuolla jalalla, toisaalta hevosen päällä se ei olsii ongelma. "Toki voimme nopeuttaa matkaa, jos suostut kantamiseen", Maurus sanoi täysin vakavissaan. Hän harvemmin heitti vitsiä, mutta nautti sen kuulemisesta ja nauroi myös niille. Omia vitsejä hän ei osannut luoda eikä tyytynyt tekemään sellaisia.

// PAHA POIKA *menee tökkimään tikulla takamukseen* >: I//
Mori
 

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Elo 2017, 04:37

Paholainen oli sana, mistä jokainen saattoi tehdä oman tulkintansa. Johan jo villipetokin teki mitä halusi ja tappoi miten halusi – joskin pedot eivät tappaneet huvikseen, yleensä, vain ja ainoastaan ravinnokseen. Koko aihe oli niin laaja ja syvällinen, että sen käsittelemiseen pitäisi varata ilta jos toinenkin, mukavan seuran ja takkatulen ääressä, joten juuri nyt Henry hei mitään vastannutkaan kaksikon puheisiin, vain hymähteli ymmärtäväisesti syömisensä ohelta.
Mutta kun Maya mainitsi, ettei kehenkään voinut täysin luottaa, demonien olevan pitkäikäisiä ja heille tämä kaikki oli leikkiä – puhumattakaan siitä maininnasta, että he kääntäisivät takkinsa heti kun siltä tuntui, jähmettyi Henry paikoilleen hetkeksi. Nuo sanat, kuvaillut toimet, toivat liiankin ikäviä muistoja mieleen. Olihan hän aikanaan luottanut sokeasti, tyhmästi, haltioidenkuninkaaseen. Ja mitä siitäkin oli seurannut? ei mitään hyvää, kun Cúthalion oli paljastanut todelliset aikeensa ystävyyden suhteen. Se kaikki oli ollut vain leikkiä haltialle. Se kaikki oli ollut vain valhetta ja jos Henryltä kysyttiin, oli Aran se kaikkein pahin demoni tämän mantereen päällä.

Hetki siinä meni, ennen kuin siniverinen takaisin tilanteeseen havahtui, juuri parahiksi kuuntelemaan, kuinka Maurus kertoi lähimmän kylän olevan parin tunnin päässä. Siihen Henry nyökkäsi hymähtäen, Demonin vielä jatkaen, arvioiden matkaan kuluvan kokonaisuudessaan kaksi päivää.
"No... Ei minulla sitä vastaan mitään ole, varsinaisesti", Henry lopulta aloitti, vastaten Mauruksen viimeisiin sanoihin, "Tietenkään en siitä hirveästi pidä, mutta ylpeyteni ei mene käytännöllisyyden edelle. Jos uskotte, että minua kantaen matka taittuisi helpommin ja nopeammin, olen kyllä valmis siihen, enkä kyllä valitakaan siitä päätöksestä".


// AAAGKJKFAFJKAW SENKIN TÖKKIJÄ! Ota lisää tekstiä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Allies of the night

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Elo 2017, 10:41

Henry tuntui uppoutuneen hetkeksi omiin maailmoihinsa. Ehkä kuningasta kalvasivat muistot mahdollisesta esimerkistä tai sitten tämä vain oli liian kuumehuuruissa keskittymään asiaan. Kuitenkin mies näytti heräävän keskusteluun, kun Maurus selitti reittiä ja mahdollista matkan pituutta. Henry avasi suunsa pienen hetken päästä, todeten, ettei hänellä olisi kantamista vastaan mitään varsinaisesti. Maurus katsoi hetken toista ja nyökkäsi tälle, kun kuninkas tietysti ilmaisi omaa mielipidettään kantamisen suhteen. Kyllä kuninkaalla varmasti arvokkuutta oli ja tämä halusi kulkea omilla jaloillaan. Ymmärrettävää se oli. Henry kuitenkin puolusteli mielipidettään ja myöntyi Mauruksen ehdotukseen, ehkä hieman pitkin hampain. Tiedä sitten kuinka paljon se iski miehen ylpeyteen. "Olet siis valmis kannettavaksi?" Maurus kysyi ikään kuin varmistaakseen toisen päätöksen. Hän ei halunnut tehdä asioita vasten tahtoa, mutta jos toinen tosiaan oli valmis hänen kannettavakseen, olisi se siinä. Demonin oli kuitenkin mietittävä millä tapaa hän kantaisi toista. "Maya", Maurus sano sisarensa nimen ja tämä ojensi kuuleva korvansa veljelleen.
Nainen käveli täten kuninkaan vierelle hetken kuluttua. "Maurus kantaa sinut selässään, mutta se velvoittaa sinua pitämään kätesi hänen olillaan. Älä missään nimessä koske häntä paljain käsin tai ihollakaan hänen paljaaseen ihoonsa", Maya pyysi, samalla kun tarkkaili kuninkaan syömistä. Ehto kuulosti ehkä kateellisen sisaren ehdolta tai siltä kuin nainen ei olisi halunnut kenenkään koskevan veljeänsä, syy oli kuitenkin aivan toinen. "Se on turvallisuus syistä ja siitä, että kykenet pitämään muistisi", Maya ilmoitti.

Maurus nousi, sammutti nuotion ja kääntyi kuninkaaseen. Hän katsoi Henryä silmiin. "Pahoittelen jo etukäteen, jos matkasta tulee epämukava, mutta koen, että tarvitsette nopeasti lepoa kuumeiselle tilallesi", hän kertoi ja sitten hitaasti kumartui, lasketui polvilleen, kääntyi selin Henryyn ja odotti tätä reppuselkään. Maya kyllä avusti Henryä veljeänsä selkään nousemisessa. Kun Henry oli hyvin Mauruksen selässä, Maya avasi veljensä vyön ja sitoi sen kuninkaan sekä demonin ympärille, tukien Henryn asennon, että tämä pysyisi kyydissä. "Pyydän, pitäkää tiukasti kiinni, mutta muista, ettet koske kasvoihini missään nimessä", Maurus pyysi katsoen viistoon taakseen. Maya huolehti Henryn tavaroista muuttumatta keihääksi, nainen päätti juosta niin kuin veljensäkin.
Demonit varmistivat vielä kuninkaan pysyvyyden ja sitten lähtivät liikeelle. Vauhti oli kova, mutta tasainen. Maurus osasi juosta viehkeästi, tasaisesti ja varmasti niin, ettei Henryä sattuisi kovinkaan moneen paikkaan, kun tämä "ratsastaminen" olisi ohi. He taittoivat kilometrejä minuuteissa ja se mitä olisi kulunut kuninkaan kanssa kulunut, muuttui vain kahdeksikymmeksiminuutiksi. Maurus pysäytti juoksunsa kevyesti, hän ei ollut hengästynyt kovin paljoa. Henry ei oikeastan painanut paljoakaan. Maya oli ollut kaksikon rinnalla tai perässä ja nyt sisaruksen pysähtyivät metsän reunaan, josta he näkivät kylän. Mayay auttoi kuninkaan alas selästä. "Kai muistat keitä me olemme?" Maya kysyi siltä varalta, jos Henry olisikin koskenut Maurukseen. Toisaalta, jos se olisi ollut vain lyhyt kosketus, mies olisi saattanut jo palauttaa muistinsa.

//HYVÄ TYTTÖ! >: I Lisää tekstiä vaan!//
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vanhametsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron