Kirjoittaja Mori » 30 Huhti 2017, 14:37
No tietenkään kukaan ei matkustanut kullan kanssa ja Maurusta se vähät yllätti. Vielä enempää häntä kiinnosti oikeastaa koko kulta. Sitä kun oli, mutta henkivartijan työssä piti sopia lähtö hinta. Sinällään Maurus oli halpa henkivartija ylimystölle kerta ei hän tavallaan pyytänyt paljoa eikä hän halunnut enempää. Pieni asia riitti, jos työnantaja kykeni van ehkä antamaan hieman kasveja ruuaksi. Mauruksella ei koskaan ole ollut hirvesti mitään minkä takia hän tähän työhön olisi hakenut kuin se, että hänen veljensä kuoli heidän tietämättömyyttään.
Rosalban ilme oli demonien mielestä katsomisen arvoinen, kun Maya oli astunut kuvioihin. Pitkä nainen hymyili suloisesti itseään paljon nuoremmalleen, vaikkei heidän ulkonäöllinen ikä eronsa ollutkaan hirveän suuri. Olisi voinut luulla, että naiset olivat samaa ikäluokkaa. "Kuin myös neiti Gilde", Maya tokaisi toisen hieman tönkköön kommentiin. Nainen jatkoi siitä sitten hetken tokenemisen jälkeen asiaansa. Kysyi tarvitsivatko he juurikaan mitään tehtävän suorittamiseen paremmin. "Emme", sisarukset sanoivat yhteen ääneen. He olivat vanhoja ja tiesivät monia erilaisi temppua, tietysti moni sellaisia keksi uudestaan, mutta Maurus oli jo niin harjaantunut, ettei hän apu välineitä tarvinnut. "Mutta toisaalta, jos millään pystyt. Olisimme kiitollisia siitä, että jos pystyt tuomaan kaksi kertaa päivässä kukkia tai mitä vain kasveja", Maurus totesi jotenkin todella hassun kuuloisesti. Tietenkään sellaista asiaa kuin sielun syöminen ei koskaan oltu mainittu huhuissa. Sanat demoni, henkivartija ja painajainen liikkuivat kyllä, mutta harva tiesi, että he söivät sieluja.
Rosalba oletti melkeimpä heti, että kaksikko vaatisi kultarahojaan tuplana, kun Mayakin oli tullut mukaan kuvioihin. "Ei, emme halua enempää kuin kuusi. Emme tarvitse enempää emmekä vähempää. Emmekä suostu ottamaan lisää", Maurus sanoi ehtonsa rahoihin. Sopi tai ei toiselle, Mauruksella ei ollut aikomustakaan ottaa enempää rahaa kuin olisi tarvetta. Maya katseli sillä aikaa neidin hämmentynyttä ilmettä tai no enemmäkin hyvin pohtivaa. Kerta tämä hieroi ohimoitaan kuin toisella olisi ollut pään särky. Siitä hän saikin idean, joka sai naisen hymyilemään ilkikurisesti. "Hämmennyitkö? Me toimimme yhdessä ja en minä ole ainoa joka muuttuu", Maya kuiskasi toisen korvaan kumartuneena, jonka jälken nappasi Mauruksen kädestä. Vetäessään isoveljensä itseään kohti, kävi Maurus vain silmien pyöräytyksen myötä muuttumaan. Hänen kätensä näytti siltä kuin se olisi leikattu ensin ja sitten irroitettu spiraalina. Käsi alkoi hetkessä muodostaa kahvaa, jonka jälkeen Maurus muuttui mustaksi, pitkäksi miekaksi. Sen kahvan ja terän liitoskohdassa liikkui silmämuna. Maya heilautti miekkaa lempeästi halki maan ja näytti sitä ylepänä uudelle emännälleen. "Niin, en minä ollut ainoa, joka tässä muuttaa muotoaan, että voit toki miettiä pääsi puhki", hän hihitteli, jonka jälkeen Maurus ilmestyi takaisin ja melkeinpä pakotti sisarensa keihääksi, jotta tämä tukkisi suunsa. "Suokaa anteeksi sisareni sanat, hän tuppaa yleensä hieman kiusoittelemaan itseään pienempiä", hän totesi asiallisesti.