Kirjoittaja JTP » 19 Heinä 2017, 23:23
Nakami ei ollut ollenkaan optimistinen Alicen elämän täydellisyydestä koskien ja toisaalta, kuten susityttö sanoi, maailma jossa he elivät oli hyvin epätäydellinen. Tähän tyydyttiin vain nyökkäämään vakavana, mutta onneksi Nakamin sanat avun tarpeellisuudesta saivat enkelin ilmeen pian kirkastumaan. Oli aivan eri asia auttaa vain omasta hyvyydestään ja auttaa silloin kun apu oikeasti oli tarpeen. Anay oli myös syvästi kiitollinen, että susityttö ei nähnyt enkeliä uhkana. Nakamin siirtyi sittemmin selittämään Alicen tilannetta paremmin ja sitä, kuinka lapsen pelastamiseen - jos sitä siksi voisi sanoa - liittyi kolmaskin henkilö, ihmissusi. Sana tuntui kaikuvan suojelusenkelin korvissa ja se sointui jo valmiiksi pahaaenteisenä, olihan enkeli kuitenkin törmännyt ihmissusiin ennenkin ja yleensä ne olivat päättyneet kirotun kuolemiseen. Eihän sellainen ollut elämää, elää nyt osana petoa, hirviötä, joka otti joka kuukausi vallan kehosta ja mielestä. Heidän oli parempi taivaan suojassa, enkeli mietti, mutta ei kommentoinut asiaan. Hänen mielipiteensä Nakamin kumppanin tilanteeseen oli kuitenkin näkyvillä siivekkään kasvoilla, jolla heijasteli pienen hetken aikaa myötätunnon ja kivun sekainen ilme.
"Sanoit, että hän hakee apua ongelmiinsa. Tarkoitatko siis, että hän hakee apua kiroukseensa vai?" Enkeli kysyi hieman epävarmana. Hän ei ollut koskaan ollut kuullut parannuksesta ihmissuteuteen, eikä Anay voinut olla tuntematta suurempaa myötätuntoa, miltei sääliä tätä tuntematonta ihmispoloa kohtaan, elää nyt tuollaisessa turhassa toivossa. Mutta kuka sen tietää, ehkä parannus olikin olemassa, tai ehkä tämä ihmissusi haki apua muuhun ongelmaansa, esimerkiki vihanhallintaan. Tai ainakin niin hänen pitäisi, sillä kun Nakami kertoi, kuinka ihmissusi oli osallinen lapsen vanhempien menehtymiseen, oli enkelin hetkeksi vaikea pitää tunteitaan kasassa. Viha, joka oli näiden vuosien aikana vain kasvanut enemmän ja enemmän enkelin alkuperäisten tunteiden rinnalle pulppusi kuin kiehuva happo siivekkään rinnassa. Kuinka Nakami pystyi pyytämään enkeliä pysymään sekaantumatta asiaan?! Hetken susityttöää kuitenkin vihaissaan tuijottaessaan Anay alkoi prosessoimaan ajatuksiaan, kuuntelemaan myös järjen ääntä, antamatta yhden tunteen viedä häntä kokonaan. Kyse oli kuitenkin Alicen parhaasta ja se paha minkä ihmissusi oli tytölle tehty, oli nyt menneisyyttä. Ehkä olisi kaikkien puolesta parhainta, että Anay ei tarttuisi menneisiin asioihin, varsinkin jos se sekoittaisi pakkaa Nakamin ja tämän kumppanin välillä. Kyllä, Andelethar aikoisi joskus pistää tuon tuntemattoman ihmissuden ruotuun, mutta ei, se ei tapahtusi nyt, ei kun siitä voisi olla mitään haittaa Alicelle. Nakamin paljastaessa otsaansa koristavat raapaisuarvet, Anay ei voinut kuin tuijottaa ihmissuden jättämää jälkeä toisen muuten niin tasaisella ihonpinnalla.
"Kunnioitan pyyntöäsi, enkä aio sekaantua asiaan, enempää kuin minun on tarvis, mutta mikäli minä voin sitä estää, pahinta ei tule edes tapahtumaan. Mitä tulee Alicen turvallisuuteen, siihen tähtään aina. En anna pahan koskettaa häntä, ellei se käy kylmän ruumiini lävitse." Enkeli puhui lopulta, ääni heikosti vihasta värähdellen. Se, miten enkeli onnistuisi pitämään pahan loitolla Alicesta, kun tämän ottoäiti tuntui asuvan itse pahuuden kanssa, se jäisi nähtäväksi.
"Hän on kuitenkin siis tulossa takaisin?" Anay kysyi hetken päästä, äänensä jo tasaisempana.
Anay kävi ottamaan Nakamin tarjoaman viitan kiitollisena vastaan ja heitti sen päälleen, laskien siipensä tiukasti selkäänsä vasten. Vaikka enkeli ei siipiensä näyttämistä kylässä niin pelännytkään, halusi tuo silti pelata varman päälle, Alicen tähden.
"Olen Andelethar, tulin tänne heidän -" Enkeli viittasi kädellään Nakamia ja Alicea kohti. "- mukanaan, samoissa aikeissa kuin hänkin, auttamaan taljan myymisessä ja ehkä jopa käyttämään rahojani kylän antimiin." Anay vastasi portinvartijalle, joka tuntui hetken katsovan enkeliä kuin mittaillen, puhuiko tämä totta, mutta siivekäs tarjosi tälle vain yhden kauneimmista - ja vakuuttavimmista - hymyistään, kunnes kolmikko sai jatkaa matkaansa portin ohi. Kylä ei ollut siivekkäälle täysin tuntematon, mutta silti Anay nojasi enemmän siihen, että Nakami tietäisi paremmin minne mennä. Andelethar itse keskittyi enemmän katselemaan asutuksen monenmoista asuttajaa, joista osa kulki humanoidi muodoissaan ja toinen osa käyskenteli eläinmuodoissaan. Siivekäs vilkaisi Nakamiin, miettien minkälaista olisi omistaa toinen, eläinmuoto, jossa kulkea ja miten erilaiselta maailma näyttäisikään niiden silmien läpi, niiden aistien.
Ennenkuin he pääsivät kuitenkaan vielä minnekään, kuului heidän takaansa huuto: "Hoi! Sinä siellä!"
Anay kääntyi katsomaan huudon suuntaan, nähden itselleen tuntemattoman miehen tulevan heitä kohti. Nopeasti enkeli vilkaisi Nakamiin, koittaen päätellä tunsiko susityttö tämän uuden tulokkaan. Tulija katsoi kuitenkin tasaiseen tahtiin niin enkeliä kuin muodonmuuttajaakin ja Anay ei ollut enää varma, oliko hän ehkä sittenkin joskus tavannut tämän henkilön. Satojen vuosien ajan eläessä oli suhteellisen normaalia, jos unohti yhdet tai kahdetkin kasvot matkansa varrelta. Nyt olisi kuitenkin hyvä tietää, millä aikeilla tuo tulija oli, ihan vain Alicen turvallisuuden vuoksi ja myöskin, koska Anay ei ollut ainoa jonka mielenkiinnon huuto oli herättänyt, vaan heidän ympärillään oli useita uteliaita kasvoja, jotka odottivat mitä tuleman piti.
//hohoo. ole hyvä, heitin sulle tollasen randomhyybbelin diilattavaksi, do what u want. :D //