Kirjoittaja Ikane » 11 Heinä 2017, 18:49
Täytynee mainita, että vaikka Lapis ei liskoon luottanutkaan, toisen sanat pysäyttivät hänen mielensä hetkeksi. Jonkinlainen rauha mikä niissä kumpusi, sai hukan vakuuttuneeksi että tosiaan, elämä jatkuu kyllä. Cryptissäolon aikana nainen oli tosin nähnyt ja kokenut niin paljon kaikenlaista, että oli hivenen vaikea todella uskoa auringon olevan hänenkin elämässään läsnä. Ainakaan kokoaikaa. Siitä hetkestä, kun hänet lumihangesta pelastettiin siihen hetkeen kun hän vannoi kaikkien henkien nimeen tappavansa Tyruksen, ja taas hetkeen sen jälkeen ja niin edelleen... Ehkä se aurinko todella oli siellä, pitäen häntä hengissä.
Oraakkelin viekas vastaus hänen kysymykseensä sai naisen taas pohtimaan, tunsiko toinen ollenkaan yleisiä käytöstapoja. Naureskelun olisi voinut sanoa kuulostavan pahaenteiseltä, ja sitä se todentotta oli hämärsudelle. Lapis katsoi huolestuneena, nostaen katseensa kasaamastaan ruokakeosta, liskon suuntaan. Eihän hänestä nyt ainakaan hattua oltu tekemässä, eihän? Tosin rehellisyyden nimissä, tuskin Ajankiitäjä olisi näin pitkään hänen kanssaan jaksanut leikkiä, mikäli todella hänen henkeään halusi. Jos se joskus myöhemmin osoittautuisi liskolle hyödylliseksi, ei nainen ollut varma, kuinka asiaan hän silloin suhtautuisi. Vai suhtautuisiko ollenkaan ja pistelisi vain ranttaliksi.
Jokatapauksessa, nainen sai ruokaa ja hän arveli lohikäärmeen olevan varsin tyytyväinen, sillä hän sai ruokailla pääosin rauhassa. Pöytätapojen noudattaminen meni vähän niin ja näin, yleensä hän kun syö ruokansa höyryävän tuoreena heti saalistettuaan. Hän raivasi jälkensä, haukotteli isosti ja lepäili illan. Välillä hän saattoi jopa hieman huoltaa kehoansa venyttelemällä kunnes vain käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Susinainen nukkui mielellään paljon, mutta usein vain lyhyissä pätkissä. Nyt, suhteellisen turvallisessa ympäristössä, hän uinui sikeästi useamman tunnin kerrallaan, aamuun asti, kunnes hänen opettajansa oli valmis jatkamaan. Toki Lapis myönsi, nukahtaessaan tietämättä sen enempää oliko ilta vai yö, ettei yllättyisi vaikka Oraakkeli ei olisikaan paikalla unien jälkeen. Hänen koulutuksensa olisi pian jo loppusuoralla, ja se jos mikä sai sudenhännän liikahtelemaan. Hevoset olivat oikein hyvillään saadessaan levätä useamman päivän, ja ne näyttivät tottuneen jo luolaston hajuihin ja ääniin.
//Noniin tein vähän aikataikaa, kun ei tuo muuta taida tehdä kuin syödä ja nukkua tuon illan, ellei nyt yöllä jotain jännää tapahdu :'D Jatkakaamme! //