Se lähti tytöstä. Sellaista Darius itse ei ollut kokenut varsinaisesti, joten moiseen tarinanaloitukseen eliitti kävi vain hymähtämänä lasinsa takaa. Tosin se hymähdyksen nostattama puolivirne laski kasvoilta harvinaisen nopeasti, kun Aaron tarkensi kyseessä olevan ihmistytön. Tuskin eliitin roturasismi oli täysin uusi asia kokelaallekaan, ei tällaiseen asemaan päästy ihmisiä halailemalla sotatantereella. Mutta, sen sijaan että olisi mielipidettään ihmisistä lähtenyt purkamaan heti noiden sanojen myötä, vaan kuunteli. Kerrankin. Ja se mitä hän kuuli, pisti joka ikisen ajatuksen sekaisin. Mitä pidemmälle Aaron tarinassaan pääsi, sitä hämmentyneemmäksi Darius muuttui. Heti ensimmäisenä ajatukset tyssäsivät tietoon siitä, että Aran oli ihmisprinsessan perässä. Miksi ihmeessä? Aran kun oli vielä hirveämpi toisia rotuja kohtaan, mitä Darius! Aaronin ei olisi pitänyt kertoa sitä. Mitä ihmettä poika ajatteli, nyt jos Aran saisi tietää, että puusepännulikka oli moisia möläytellyt, olisi Aaronin henki vaarassa. No, sentään se oli Darius, jolle Aaron kertoi, mutta se saattoi olla joko hyvä tai huono asia tässä yhteydessä. Nyt Dariuksella oli hallussaan kolme tulenarkaa salaisuutta Aranista, pikkuhiljaa siniverisen kiristyskeinot salaisuuksien vuotamisesta alkoivat käydä heikoiksi...
Mutta, vaikka sitä paljastusta oli jäänyt ihmettelemään, ei Darius kuitenkaan harhautunut omiin ajatuksiinsa, vaan jatkoi nuoremman kuuntelemista. Ja voi millainen tarina se sitten olikaan. Tietenkin Darius heti ensitöikseen epäili nuoremman tarinaa, mitä jos tuo vain valehteli ja keksi tarinaa mennessään? Mutta toisaalta... Jos tuo olisi valehdellut, niin tuskin Aaron olisi maininnut ihmistyttöä heti alkuunsa. Ja kaikenlisäksi nuoren tarina kuulosti jotenkin... uskottavammalta, kuin se, että pojankoltiainen olisi vain mennyt Oraakkelin ovelle ja tarjonnut palveluksiaan.
Kun Aaron pääsi tarinansa päätökseen, seurasi pitkä, osin jopa painostava hiljaisuus. Darius vain tuijotti kuiskauksen alokasta, vaikka näyttikin enemmän siltä että Haukansilmä oli vaipunut transsiin ja tuijotti vain tyhjyyteen. Siinä oli paljon sulateltavaa ja jos totta puhuttiin, ei Darius jälleen tiennyt, miten tilanteessa edetä ja mihin Aaronin kertomaan ensimmäisenä tarttua. Aikaa kuluikin varmaan lähemmäs toista minuuttia, ennen kuin eliitti havahtui vetäen henkeä syvään ja laskien lasinsa pöydälle.
"Ihmiseen rakastumista ei katsota hyvällä näissä piireissä... Puhumattakaan sitten vihollisenpuolella olevista ihmisistä...", Darius aloitti vaisusti, kyynärillään nojautuen pöydänpintaa vasten,
"Mutta rakkaus ei tunne rajoja", Haukansilmä lisäsi, vaikka ensimmäisten sanojen myötä olisi voinut olettaa saarnaa tai vähintäänkin kuvotuksen sävyttämää moittimista.
Aaron oli avautunut, kertonut salaisuuksia ja avannut haavojaan. Aaron siis luotti häneen, tai sitten pojalle moisten kertominen ei ollut mitään – joskin Aaronin kehonkielestä saattoi päätellä toista. Joten, ehkä se oli alkoholi, ehkä jonkinlainen tarve hakea yhteissäveltä ja samalla testata, oliko puusepänpojasta luottamuksenarvoiseksi, Avasi Darius suunsa jatkaakseen.
"On minullakin salasuhde", Yksisilmäinen aloitti, katseen tarkentuen Aaronin kasvoihin,
"Miehen kanssa. Alaiseni. Mir Valdoren, ehkä olet häneen törmännytkin".
"Ja on... eräs toinenkin... mies", Eliitti jatkoi, ollen osin epävarma kannattiko tästä eteenpäin edes kertoa,
"Puoliverinen.. mutta se on mutkikasta", kuului kuitenkin lisäys ja syvään henkeä vetäen Haukansilmä nojautui takaisin selkänojaan. Aaron oli kuullut totuuden ja sai ajatella siitä mitä halusi – mutta jos tuo todella idolisoi Haukansilmää, osasi tuo myös pysyä hiljaa salaisuudesta. Ja jos tämä paljastus taas tuntui pojasta vastenmieliseltä ja tuo halusi sen myötä kauas Dariuksesta, oli se aikalailla myös voitto eliitille. Pääsisihän hän eroon nulikasta ja jos Aaron sen myötä jotain "juoruja" alkaisi levittelemään, niin kuka tuota muka uskoisi? Sitä paitsi, muutama muu jo tiesi hänen, Mir Valdorenin ja Seyrin suhteista ja olihan eliitti harkinnut niiden suhteiden julkituomista omille alaisilleenkin jo pitkään. Joten sinällään, jos Aaron päättäisikin laverrella, ei se kovin suuri menetys ollut kaiketi. Niin kauan, kunhan Haukansilmän siskot siitä eivät kuulleet – hän halusi itse henkilökohtaisesti kertoa heille asiasta, siskonsa ansaitsivat totuuden suoraan eliittikenraalilta, eikä juorujen kautta...
"Mitä tulee tarinaasi, selittänee se aikalailla kaiken", Darius jatkoi nopeasti,
"Minun on paha sanoa mitä itse olisin tilanteessasi tehnyt näiden tapahtumien myötä, vaikka osa teoistasi kuulostaa harvinaisen tyhmältä... Mutta olethan nuori, kaiketi idiotismiin liittyvät tempauksesi voi pistää sen piikkiin".
"Mutta... Kertomasi liittyen Kuninkaaseen. Pitävätkö ne varmasti paikkansa?". // "Hiljaisuuden jälkeen Darius avasi suunsa,
ja aloitti" //