Horses are made for riding

Suuri kartano, jonka lähettyville vuorten takainen kylä koostuu. Paikka on melko vähäpätöinen verrattuna molempiin linnoihin, mitä Cryptistä löytyy, mutta kartano omaa kaikista kauneimman puutarhan ja arkkitehtuurisesti se on ihmisten linnaa kauniimpi, mutta heikompi. Siitä ei ole linnan veroiseksi turvaksi. kartanoon kuuluu myös pienet tallit ja sivurakennus, missä on lähinnä palvelijoiden työtiloja.
Isäntänä toimii Kreivi Garrett Fortescue, jolle tuo kyseinen kartano kuuluu.

Valvojat: Crimson, Sands

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja Sands » 30 Huhti 2017, 17:09

Garrett myhähti tyytyväisenä ja nousi myös itse nojatuolista jaloilleen, johdattaen naisen ulos mukanaan. Kauas ei tällä kertaa tarvinnut lähteä, sillä ruokasali oli todellakin aivan vieressä odottamassa. Ja mikä näky siellä odottikaan. Ruokasalissa itsessään ei ollut suuria ikkunoita, mutta oleskeluhuoneesta ja viereisestä salista valoa tulvi yllin kyllin. Pitkästä pöydästä ei paljon itse pintaa näkynyt, erilaisten ruokien ja tarjoilualustojen peittäessä pöydän. Lammaspaisti oli hyvin esillä keskellä, mutta muutakin kuin sitä itse pääruokaa löytyi kyllä. Kaikenlaisia pieniä kastikekannuja ja muita lisukkeita, täytettyjä nyyttejä ja keriä, silkkisen pehmeitä ja sileitä keittoja, leipää… Lihaa ei kyllä paljoa paistin ja kalan lisäksi löytynyt, ehkäpä juuri siksi, että pääruoka olisi se raskain annos.

Kreivi istahti alas pöydän päähän ja veti sisäänsä yrttien ja lihojen tuoksua. Kyllähän siinä vesi herahti kielelle. Palvelijat pörräsivät niin Garrettin kuin tuon vieraankin ympärillä tarjoilemassa ja pitämässä huolen, että haluttu ruoka päätyisi lautaselle ilman, että kumpikaan joutui tekemään mitään sen kummempia sen eteen. Hansikkaat vedettiin käsistä sormi kerrallaan ja laitettiin siististi pöydälle viereen, mutta nekin katosivat siitä pian näppäräliikkeisten palvelijoiden ansiosta. Kreiviä kiinnosti pieni lautasellinen kovin sileältä näyttävää, oranssinpunaista keittoa – tomaattia suurimmaksi osaksi, kenties. Ja totta kai kevyen keiton kanssa piti aina ottaa pari palaa vastaleivottua leipää…

"Ah, eihän tämä vielä ole mitään," Garrett myhisi Rosalban kehuille kasvojen ollessa yhtä tyytyväistä hymyä. Parastaanhan tuo aina halusi laittaa – ja hyvähän se oli, jos omat tarjoiltavat menivät vielä jonkun muun edelle! Palvelija kaatoi jo kreivin lasiin viiniä, jonka Garrett katsomattakin tiedosti ja nosti pöydältä.
"Mutta kiitän, että olette liittyneet seuraani syömään tänä päivänä. Se jos mikä saa tästä pöydästä täydellisen."
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja cardea » 09 Touko 2017, 13:51

Rosalban eteen tuli hyvin kauniin näköinen annos keittoa ja pieni pala leipää. Hänenkin riisumansa hanskat olivat kadonneet jonnekin sekä hän oli saanut pyyhkiä kätensä ihanan pehmeään lämpimään pyyhkeeseen. Ainakin palvelijat olivat ajatelleet tomuista tietä! Tämän lisäksi Rosalballe kaadettiin uuteen lasiin viiniä ja hän kohotti sen isäntänsä kanssa: ”Olen kiitollinen kutsusta tulla ja te imartelette minua”. 



Ruoka oli hyvää, erityisesti kun tien päällä toisinaan joutui syömään mitä sattui. ”Saanko tiedustella jo hieman hevosista? Oletteko ratsastaneet koko ikänne?” Rosalba tiedusteli pienen paussin kohdalla. Ratsastus ei ollut taito, joka oli pakollinen kun oli tarpeeksi rahaa. Harvempi aatelisnainen tuntui omaavan kykyä ja vaunuja suosittiin reippaasti. Tosin maalla asia saattoi olla hieman eritavalla kuin kaupungissa. Rosalba oli itse päässyt hevosen selkään vasta teini-iässä ja se oli ollut hänelle luonnollisempaa kuin kävely. Tosin hän tunsi yhä syvää vihaa sivusatulaa kohtaan.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja Sands » 09 Touko 2017, 17:48

"Pyytäkää palvelijoiltani mitä vain haluatte, he ovat teidän käytössänne," Garrett myhäili kehuihin tyytyväisenä, totta kai nauttien siitä, että muut nauttivat saamastaan kohtelusta. Maine oli tärkeä, ja hyvän isännän maineenhan kuka tahansa ottaisi mieluusti vastaan. Viinilasien kohotusten jälkeen sitä tietenkin piti päästä maistamaan, kreivin siemaistessa pienen suullisen. Viini kyllä aina teki terää – mutta ruoka kyllä houkutteli tällä kertaa enemmän…

Keittoa maisteltiin tyytyväisenä. Eihän se mitään kovin täyttävää alkuruokana saanut olla, mutta kevyt ja maittava oli yhdistelmä, mikä sai kehon suorastaan vaatimaan enemmän herkkuja itseensä. Ja herkkujahan pöydällä notkui vaikka ja millä mitalla odottamassa.
"Ah, tietenkin," Garrett nyökkäsi naisen kysymyksiin. Itse hän ei ottanut kauppa-asioita puheeksi ruokapöydässä, mutta jos vieras niin halusi tehdä, niin mikä ettei. Eihän se häneltä ollut pois – tärkeintä oli, että vieras nautti.
"Koko ikäni, kyllä. Suvullani on aina ollut hevosia," tuo jatkoi hymyillen. Aatelismiehen olennaisuuksiin kun kuului kyky ratsastaa. Siellähän hän sai hevosen selässä keikkua jo polvenkorkuisesta asti.
"Valioyksilöitä."
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja cardea » 27 Kesä 2017, 23:01

”Kiitos kovasti, mutta olette osanneet ennakoida lähes jokaisen toiveeni”, Rosalba sanoi sujuvasti ja hymyili miehelle. Tottakai palvelijoiden työ oli suoraan kehuttavissa tälle, niin hyvässä kuin pahassa. Monihan luotti palvelijoiden pitävän melkoisia salaisuuksia - Rosalba ei ollut siinä poikkeus. Hän ei haluaisi piikansa juoruavan liiaksi ja tämän vuoksi hän maksoi kohtuullista palkkaa pitääkseen nykyisensä.

Rosalba käänsi puheen hevosiin, sillä ne olivat heille molemmille selkeästi tärkeitä. Rosalba ei aikonut kuitenkaan käydä kauppaa vielä, vain tutustua asiakkaaseensa ja tämän mieltymyksiin. ”Ah… Tietenkin. En käsitä kaupungissa olevia perheitä, jotka eivät omista hevosta. Minusta jokaisen tulisi osata käsitellä hevosta oikein. Olen todistanut liian useasti, kuinka nuorukainen luulee sen olevan todella helppoa ja päätyvän lopulta tomuun sekä hevosen menevän menojaan”, Rosalba sanoi ja naurahti pienesti laittaen suupalan suuhunsa. Hän myhähti tyytyväisesti ja otti toisenkin, kuin ei olisi voinut vastustaa kiusausta. ”Kadehdin teitä hieman. Olen itse päässyt ratsaille varsin myöhään. Tosin sen jälkeen minua on ollut hankalaa houkutella alas”, Rosalba kallisti päätään hymyillen itse ironisesti. ”Jotenka olen tehnyt parhaani kiriäkseni. En tiedä juuri maailmassa olevan parempia asioita kuin kaunis aamu ja virkeä hevonen”, hän huokaisi lisäten: ”niitä olen saanut onneksi tämän matkan aikana useamman”.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja Sands » 28 Kesä 2017, 17:56

Garrett vain säteili tyytyväisyyttään niiden pienten, miltei huomaamattomien kehujen ansiosta – mutta mikäänhän sellainen ei häneltä jäänyt huomaamatta. Maine oli tärkeää, ja kaikkihan halusivat olla hyviä isäntiä vierailleen! Jos yksikin vieras olisi tyytymätön, siitä syntyisi kauhea sotku, johon voisi hyvinkin mennä koko ikä korjaukseen! Niin kohtalokasta virhettä aatelismies ei saanut tehdä.

Kreivi kuunteli naisen puheita ruokailunsa lomasta, myhäillen silloin tällöin näyttääkseen olevan vielä kärryillä. Oli ymmärrettävää, ettei Rosalba ollut lapsesta asti ratsastanut. Toinen ei ollut aatelinen – mutta sen kummempia hän ei toisen menneisyydestä tiennytkään, eikä nyt ollut sopiva aika kysyä. Kuitenkin ihmettely sille, miksei kaikilla ollut hevosta… No, sehän oli melkein kuin aatelisen suusta!
"Hevoset vaativat paljon ruokaa ja tilaa… Täällä tilaa on kyllä, kaupungissa sitten vähemmän. Jos ei ole tarvetta tehdä pitkiä matkoja tai muuhun työntekoon raskaita kärryjä vetämään… Kai se hevonen sitten nähdään turhana."

Garrettin ääni oli tuumaileva, lusikallisen keittoa kadotessa taas suuhun miehen miettiessä. Se oli kyllä oikeastaan aika surkea ajatus. Jokaisella aatelismiehellähän piti olla montakin hevosta! Mutta monilla ei hevosta löytynyt, eikä haluakaan löytynyt.
"Ehkäpä hekin tulisivat toisiin aatoksiin, jos edes kokeilisivat ratsastaa kunnolla!"
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja cardea » 05 Heinä 2017, 20:50

Herra esitti loistavan pointin siitä, kuinka hevosten pito vaati ruokaa ja tilaa. ”Kaupunki on kieltämättä erityisen haasteellinen tilan suhteen. Erityisesti näinä aikoina, kun ihmiset hakevat turvaa kuninkaan läheisyydestä”, Rosalba totesi ja jatkoi: ”eivätkä he todellakaan taida tarvita juurikaan hevosia matkoihinsa. On helpompaa palkata kärryt hetkeksi”. Hän oli tottakai pohtinut asiaa syvällisesti toisinaan, mutta oli vain sopivaa, että hän oli antavinaan miehen ajatuksille syvällistä pohdintaa ja tukea.

Ajatellessaan tiettyjä tuntemiaan aatelismiehiä, Rosalba virnisti hieman ilkikurisesti. ”Älkää pitäkö minua kamalan ilkeänä, mutta osa miehistä ei edes tietäisi mikä pää puree ja mikä pää potkii! He eivät haluaisi altistaa vaatteitaan tomulle tai hiuksiaan tuulelle! He eivät osaisi arvostaa sitä, kuinka hyvä hevonen liikkuu heidän allaan”, Rosalba pyöräytti silmiään paljon puhuvasti. ”Muistan ikuisesti, kuinka hienolta tuntui istua niin valtavan eläimen selässä ja silti se totteli kauniisti jokaista käskyäni sekä kuinka ylväs liike lopulta oli kun ymmärsin miten minun piti istua. Aluksi näytin taatusti perunasäkiltä väärässä paikassa”, kurtisaani naurahti muistolleen ja siemaisi hieman viiniä. Hän oli oppinut ratsastamaan helpommin kuin kävelemään, jos vanhan vartijan puheisiin oli uskomista. ”Muistatteko yhä teidän ensimmäisen hevosenne?” Rosalba tiedusteli hymyillen. Aateliset kun yleensä saivat ne lahjoina vanhemiltaan tai muulta sukulaiselta. Rosalban ensimmäinen oli ollut yhdeltä hänen mesenaateistaan ja se olikin ansainnut miehelle melkoisen yön. Sitä kurtisaani ei aikonut tosin kertoa tälle herralle.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja Sands » 06 Heinä 2017, 16:07

Garrett myhäili vain nyökkäillen toiselle. Rosalba näki hänen pointtinsa – mutta sehän oli aivan oletettavaa! Nainenhan oli todistanut jo omaavansa aivan terävän pään harteillaan, joten totta kai tuo olisi samaa mieltä kreivin kanssa! Mies ei kuitenkaan voinut kuin mutristaa huuliaan naisen jatkaessa. Miehet, jotka eivät haluaisi altistaa vaatteitaan tomulle tai hiuksiaan tuulelle… No, rahvaathan eivät pahemmin vaatteistaan välittäneet, joten kyseessä täytyi olla aatelismiehiä. Eihän Garrettkaan halunnut itseään sotkea, mutta jokaisen aatelismiehen velvollisuus oli olla hyvä ratsastaja!

"Mihin tämäkin maailma on menossa," tuo huokaisi kovin kauhistuneena. Niin, olihan maassa toki sota menossa, mutta että tämäkin vielä! Ratsastaminen oli tärkeä taito ja hyvät hevoset olivat painonsa arvoisia kullassa. Olivatko nämä sitten joitain kaupungin aatelistoa, joilla ei edes ollut kunnolla omaa maata? Olikohan noilla edes kunnon verta? Koko suku kyllä kuulosti niin… Rahvaalta, jos tuollainen käytös oli sopivaa.

Siksihän ne hiukset laitettiin kiinni tiukasti ja ratsastusvaatteet olivat erikseen. Palvelijat kyllä saivat ne puhdistaa…

Ainakin Rosalba osasi arvostaa sellaista, vaikkei tuo aatelinen ollutkaan. Tai mies. Erilainenhan heidän menneisyytensä oli ollut, hevostenkin suhteen. Kreivin ensimmäinen hevonen… Olihan siitäkin jo aikaa.
"Ensimmäiseni?" Garrett naurahti,
"Omistin hevosen jo ennen kuin osasin edes ratsastaa. Tai kävellä. Oikein rauhallinen tamma…"
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja cardea » 15 Heinä 2017, 21:29

”Ah! Anteeksi, minun olisi pitänyt muotoilla kysymykseni paremmin. Muistatteko te ensimmäisen hevosenne, jonka kanssa ratsastitte? Käsittääkseni suurin osa lapsista opetetaan ensin poneilla ja pienemmillä hevosilla”, Rosalba nauroi hieman kömpelyyttään - hän harvoin unohti kultalusikkaa aatelisten suussa. ”Omani oli ruskea entinen sotaratsu ja käsittääkseni siitä lyötiin vetoa, kuinka kauan pysyisin äkäisen otuksen selässä. Minä olin riemuissani tilaisuudesta ja minut kauan tuntenut herra voitti mojovasti todettuaan, että minä ja hevonen varmaan olisimme parhaat ystävät viidessä sekunnissa”, nainen kohautti harteitaan ja totesi: ”lopulta minut jouduttiin houkuttelemaan alas, sillä en olisi halunnut poistua hevosen selästä”. Hän muisti sen päivän kirkkaasti ja hätkähdyttävin yksityiskohdin. Hän oli aina salaa haaveillut hevosesta, mutta mihin prostituoitu hevosta tarvitsi, kun asiakkaat yleensä tulivat hänen luokseen. Oli vienyt hyvän aikaa ja oikeiden herrojen lähellä huokailua, kunnes Rosalba oli saanut ensimmäisen oman hevosensa. Ori oli nykyään hänen kartanollaan ja hyvässä hoidossa, vaikka sitä ei jalostukseen käytettykkään.

”Mhh… Tämä on todella herkullista”, Roaslba hymähti maistettuaan palan hänelle tarjotusta kalasta. ”Kehtaan jopa ehkä sanoa, että en ole parempaa syönyt”, Rosalba lisäsi ja otti mielellään lisää kun palvelija nopeasti sitä tarjosi. Hän hymyili Garrettille kuin mies olisi itse antanut hänelle jotain kultaa kalliimpaa.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja Sands » 16 Heinä 2017, 14:53

Garrett vain naurahti toisen korjaukselle ja kuvitteluille, äänensä heleä eikä suinkaan ilkikurinen. Huvittunut, ehkä, mutta hyvällä tuulellahan mies oli. Rosalban omia kokemuksia kuunnellen, hän kyllä ymmärsi, miksi ratsu oli entinen sotaratsu, jos se kerran äkäinen oli. Huono ominaisuus sotatantereella.
"Neiti hyvä! Fortescuen suvun miehet eivät voisi ratsastaa millään pienillä poneilla! Vain ylväät yksilöt sopivat," tuo selosti suorastaan tyytyväisyyttä ja ylpeyttä uhkuen – kenties jopa säihkyen. Sitä näkyä saikin sitten kuvitella jälkikäteen, pientä polvenkorkuista pojannassikkaa kiikkumassa niin ison hevosen selässä, ettei siinä varmasti lyhyillä raajoilla paljoa voitu tehdä. Mutta siksihän tärkeää taisikin olla se, että hevonen alla oli rauhallinen, eikä käynyt heittämään lasta selästä. Sehän siitä vielä puuttuisi, hengissä siitä ei välttämättä selviäisi.
"Totta kai ratsastin omalla hevosellani alusta saakka. Valioyksilö, niin sukujuuriltaan kuin käytökseltään."

Aivan niin kuin kreivi itsekin..

Keitto katosi kyllä lautaselta nopeasti puheiden lomasta ja palvelijat hääräsivät kaksikon ympärillä, kuin vanhat tekijät: ylimääräisinä käsinä, joita ei saanut kuitenkaan kuulua tai näkyä liikaa. Mutta töitähän oli tehtävä kokoajan! Näiden käsien tehtävä kun oli tarjota ruokaa, ennen kuin vatsa vielä ehti sitä kaivata.
"Teidän kannattaisi kokeilla juustoisia pinaattinyyttejä – ah, ja tuota kermaista kastiketta myös, kalan kanssa. Älkää toki unohtako jättää tilaa lammaspaistille."

Garrett suorastaa säteili saadessaan olla isäntä ja imeä kehuja vierailtaan. Ruokaan oltiin kyllä satsattu paljon!
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja cardea » 28 Tammi 2018, 17:23

Kreivi onneksi vain nauroi Rosalban kyselyille ja tuntui saavan niistä oivaa tulta kehua itseään, hevosiaan ja sukujuuria. Hän oli siis onnistunut tässä aiheessa. Rosalba kuuliaisesti söi kaikkea, mitä kreivi ehdotti ja ihaili sekä huokaili sopivin väliajoin. Kaikki oli kyllä hyvää, mutta ihmisten kaupungissa sai helposti erittäin taidokasta ruokaa ja hänen kokkinsa oli myös yksi kaupungin taitavimmista. Hän maksoikin tälle niin hyvin, että hänen odotuksensa olivat korkeat. 



Kun ruoka oli syöty ja hetken sulanutkin, Rosalba vihdoin ehdotti: ”Haluaisitteko nähdä hevoset? Valitsin heidät kaikki itse erityisesti teitä ajatellen”. Hän valitsi aina hevoset itse ja huolehti niistä erityisen paljon. Yleensä rikkaat kauppiaat antoivat vain kasvot ja varansa taitavalle tallimestarille. Rosalballa oli hyvä tallimestarikin, mutta hän ei todellakaan jäänyt vain kasvoiksi tai kukkaroksi. Hänen kasvonsa saattoivat toisinaan jopa olla este joillekin kaupoille. Silloin hän käytti tallimestaria, mutta näin kaukana pääkaupungista hän epäili Kreivin edes aavistavan kenen kanssa oli tekemisissä.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja Sands » 02 Helmi 2018, 11:45

Ruokailu edistyi aivan niin, kuin sen pitikin. Ei yllätyksiä – etenkään huonoja sellaisia. Kreivi oli vain yhtä hymyä ja myhäilyä, ottaen tyytyväisenä vastaan kehunsa isännöintinsä lomasta. Ruokaa keittiöstä näytti tulevan aivan älytön määrä vain kahdelle syöjälle, niin eri annosten kuin ruokalajienkin suhteen. Aatelismies oli totta kai turhan rupattelun mestari, keskustellen ruokailun lomassa vieraansa kanssa. Totta kai ruoka oli yksi suurimmista puheenaiheista, pitihän neidille ehdotella uusia suupaloja – ja totta kai nauttia toisen kehuista! Se aina muistutti kreiviä siitä, miksi tuo niin piti kaikenlaisten juhlien järjestelemisestä! Niitä pitäisikin saada lisää…

Kaikenlaisia herkkuja oli niin paljon tarjolla, että vähemmästäkin sitä vatsa täyttyi vähän turhankin paljon. Viinilasista siemailtiin pöydän ääressä vielä hitaita kulauksia, tyhjien lautasten kadotessa niin Garrettin kuin vieraansakin edestä. Kakun maku pyyhkiytyi sillä – ja suupielet pyyhkiytyivät valkoisella liinalla kaiken lopuksi. Housujen lievää nipistystä oli hankala jättää huomioimatta, mutta mihinkään miehen hymy ei ollut kadonnut huulilta.

"Ah," tuo myhähti, kun keskustelu kävi ajautumaan takaisin hevosiin. Kaupanteolla oli tapana jäädä taka-alalle ruokailun aikana, mutta nyt se taas pääsi ryömimään esiin.
"Kuinka huomaavaista teiltä. Olen suorastaan otettu. Jos vain olette jo valmis nousemaan pöydästä, neiti, tapaisin kasvattinne mieluusti," Garrett nyökkäsi ja heilautti kättään kutsuakseen palvelijan luokseen. Tuolle annettiin käsky tuoda syötetyt hevoset ulos tallistaan pihalle valmiiksi.

Yksi henkäys piti vielä päästää huulten läpi, ennen kuin kreivi kävi nousemaan tuolilta. Palvelijat hääräsivät jo molempien ympärillä vetämässä tuoleja ja avustamassa, miten vain pystyivät. Rosalballe Garrett taas tarjosi käsivarttaan.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Re: Horses are made for riding

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Heinä 2018, 23:59

Rosalba oli yhtä hymyä ja kehuja täynnä. Hän oli koko elämänsä kaupannut itseään ja sen vuoksi hienovarainen kehuminen oli enemmän kuin luontaista. Hän hymyili vain nöyrästi kreiville. ”Tottakai, vaikka teenkin sen haikein mielin”, Rosalba vakuutti. Hän oli syönyt paljon, mutta matka oli ollut pitkä. Hän tarvitsi ruokaa kieltämättä, mutta enemmän hän tarvitsi Garrettin ihastusta hevosiinsa. 

Neiti nousi pöydästä palvelijan avustamana ja sujautti kätensä miehen käsivarteen. He kulkivat pihalle, jossa hevoset olivat jo talutettuina eteen. Rosalba nyökkäsi pienesti miehilleen. Hän oli tyytyväinen siihen, kuinka hevoset oli hoidettu. Hän tunsi ylpetyttä sisällään, sillä näky oli kaunis. Kaikki oli niin kuin hän oli suunnitellut. Tuntien keskustelut hoitajan kanssa eivät olleet menneet hukkaan. Tämä hetki oli tärkein kaupanteossa, sillä ensivaikutelmaa olisi mahdotonta muuttaa. ”Olen tuonut teille vain parhaitani. Ne ovat valmiita ratsuja, joiden uskoisi toimivan ajatuksen voimalla”, Rosalba sanoi katsoessaan kasvattejaan. ”Olen jo otettu siitä, että halusitte nähdä ne ja toivon että he vakuuttavat teidät kauneudellaan sekä luotettavuudellaan”, Rosalba sanoi ja hymyili kreiville kuin pieni aurinko. "Minä en voi puhumalla myydä niitä teille yhtä hyvin, kuin näyttämällä ja antamalla teidän kokea itse", hän sanoi astellessaan lähemmäs hevosia.

Rosalba antoi Kreivin päättää tahdin, jolla tämä tarkastaisi hevoset. Hän oli valmis vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Rosalba tiesi, että hänen kasvattinsa olivat parhaimmistoa. Hän tunsi eläimet hyvin ja suostui luopumaan niistä vain sen vuoksi, että Kreivin maine oli puhunut myös hyvästä omistajasta sekä tallimestari oli vaikuttanut varsin ammattimaiselta. Nämä hevoset eivät olleet neitien huviratsujakaan. Ne toimisivat sellaisina, mutta nauttivat myös vauhdista ja pitäisivät hermot vaativammankin ratsastajan otteiden alla. Rosalba todella uskoi, että viimeistään noustessaan satulaan, Kreivi olisi myyty. Hevosissa oli tottakai eroa, mutta olisi ihme, jos yksikään niistä ei sopisi tälle miehelle.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Edellinen

Paluu Fortescuen kartano

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron