Lumottu luola || Vahti

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 15 Huhti 2017, 23:09

Antaen siis miehen mennä ensimmäisenä Aleiga ei voinut olla silti tuntematta jännitystä vatsanpohjassa. Sen hetken kun valo katosi Vrowwin koloon ängetessä, koko kivikasa välillä ääntelehtien ja sekunnit kuluen pohjolaisen mielessä kävi monia huolenaiheita tilanteen eri elementeistä. Hengittäen syvään hän kuitenkin yritti pysyä rauhallisena eikä menettää päätään, siitä ei olisi mitään apua jos hän nyt alkaisi panikoimaan ja muuttuisi sen myötä kyvyttömäksi tehdä mitään. Ja kun melkein loppuun kulutetusta velhosta ei olisi mitään apua.
Kun Vrowrik sitten lopulta ilmotti päässeensä läpi Aleiga kurkistis ja tunsi kahta kauheammin jännitystä.
"Selvä, väisty, heitän jousen", hän antoi varoituksen ennen kuin poimi ja heitti jousensa aukosta läpi. Se kolisi vasten kiviä mutta luiskahti kuitenkin toisesta aukosta ulkopuolelle. Noin, nyt hän itse.
Aleiga yritti olla mahdollisimman rauhallinen eikä tehdä mitään äkkinäistä kun hän itse työntyi aukkoon sisään. Pitäen katseensa vain ja ainoastaan aukossa mistä tulvi valoa hän ryömi ottaen syviä henkäyksiä. Se oli tosin virhe koska hän alkoi pian tuntea kutitusta kurkussaan.

Pohjolainen kuitenkin nieleskeli kunnes hermot osittain pettäen tarrasi aukon reunoista ja työnsi itsensä ulos potkien ja vetäen. Tämä johti siihen että metsästäjätär putkahti ulos kuin vastasyntynyt, kierien maahan ja siihen selälleen jääden. Tuijottaen vielä valoisaa taivasta yskivä Aleiga tunsi helpotuksen pyyhkäisevän yltään kuin voimakas aalto. Ja sitten hän alkoi pyyhkiä silmäkulmiaan oikealla kämmenellään leveä hampaaton hymy kasvoillaan.
Ulkona. Viimeinkin ulkoa tuosta karmeasta paikasta! Hän ei kyllä pitkään menisi minkäänlaiseen luolaan, ei menisi.
Niiskaisten, päästäen puolihekotuksen pohjolainen vilkaisi sivusilmällä mieheen.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Huhti 2017, 11:09

Vrowrik siirtyi aukon edestä sivulle, kun Ale viskasi jousensa aukosta pihalle. Se kalahteli ulkopuolella olevan kivikassan juureen. Miehen katse seurasi asetta ja silmään pisti pörröisen surkea näky. Karhu, joka oli naista jahdannut, oli puolittain haudattuna kivikasan alla, vain takaosa karhusta näkyi. Harmillista todella.
Velho päätti asettua istumaan aloilleen odottaessaan toveriaan, toki hän oli valmis auttamaan, jos tarve vaati vaikkei hänestä paljoa apua tuskin olisi tässä kunnossa.

Lopulta nainen sai itsensä ryömityksi ulos ja kieri nyt kivi kasaa pitkin maahan asti. Yskän kohtauksenkin tuo oli kivipölystä saanut. "Voi sentään, oletko kunnossa?" Vrowrik huolehti, yrittäen kavuta alas naisen avuksi, tosin hitaasti se kävi, hän kun ei luottanut vapisevien käsien otteeseen, saatika sitten jalansijaan.
"Ei kai mihinkään satu?" Mies kyseli päästyään kivikasan juureen ja laskeutui polvilleen Alen viereen huokaisten myös uupumuksesta.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 30 Huhti 2017, 21:40

Aleiga naurahti kuuluvasti miehen kysymykselle.
"Mustelma pari ei mitään kiviliskoon verrattuna."
Ja he olivat viimein ulkona pimeydestä joten parin mustelman ja naarmun saaminen ulos tullessa oli pieni hinta moisesta. Eikä oikeastaan sattunut mihinkään, pohjolainen oli vain helpottunut. Mutta ei hän aikonut sitä selittää toiselle.
Nousten istumaan pohjolainen katsoi luolan romahtanut suuta ja hänenkin silmänsä huomasivat sitten sen alle murskaantuneen karhun. Tietysti se suretti, olisi saanut loistavan taljan moisesta. Ja lihaa ja kynsiä sekä hampaita. Sekä komean pääkallon. Aleiga aikoi kyllä nyt joksikin aikaa vältellä kaikkia luolia, olivatpa sitten tavallisia tai taiallisia.

Kohoten jaloilleen seisomaan, pyyhkien pölyä yltään metsästäjätär katsahti Vrowwiin. Aikoiko velho nyt mitä tehdä? Toinen oli kai maininnut kylän aiemmin tai jotain? Ja miten toisen tutkimukset nyt tästä luolasta etenisivät? Aleiga ei ainakaan ikinä astuisi tähän luolaan uudestaan.
"Mitä aiot tehdä nyt?"
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Touko 2017, 13:52

"Luojan kiitos." Vrowrik huokaisi helpottuneena, Ale oli kunnossa. Mies käänsi katseensä myös sortuneeseen luolansuuhun, säälien enemmän itseluolaa mitä ei pääsisi niin helposti enää tutkimaan, mutta ei se mahdotonta ollut.
Velho asettui polviltaan paremmin istumaan, hän tärvitsi tovin tai parin hengähtääkseen, jokainen raaja tuntui kuin lyijyltä.
"En ole aivan varma, ajattelin aluksi suuntaavani lähimpään kylään, mutta en ole varma jaksanko kävellä sinne asti." Mies vastasi naisen kysymykseen. "Kokeilen, jos voimani palaavat pienen levon jälkeen." Vrowril lisäsi. "Entä sinä? Onko sinulla pitkä kotimatka?" Tämä tiedusteli yhtälailla.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 16 Kesä 2017, 18:29

Aleiga nyökkäsi miehen suunnitelmille hyväksyvästi, vilkaisten taivaalle. Eivät he kauaa olleet ollut luolassa, joten vielä ei ollut täysi yö vaikka aurinko ei enää paistanut kunnolla taivaalla. Ja oliko velho kertonut tässä lähellä olevan kylä? Vai tämä etsisi lähempään kylään?
Pohjolainen kohotti hetkeksi kulmiaan miehen kysymykselle, vastaten sitten.
"Palaan leiriini. Tosin, saalis pitää hakea ensin."
Kyllä hän pystyisi seuraamaan jälkiään, tai ainakin riehuneen karhun jälkiä, takaisin paikalle missä oli saaliinsa kaatanut. Toivottavasti vain joku muu ei ollut jo sen luokse löytänyt. Ja jos siellä olisi toinen karhu, Aleiga taitaisi jättää sen rauhaan tällä kertaa. Hän saisi helposti ehkä oravan tai jänön ruuakseen.

Aleiga tosin epäröitsi lähteä vielä, katsellen velhoa joka istui maassa ja näytti vielä perin uupuneelta. Ei toinen ollut hänen ongelmansa. Ehkä se olikin se että he olivat äsken käyneet läpi melko jännittävän seikkailun.
"Pärjäätkö?" pohjolainen kysyi päänsä kallistuen sivulle.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Kesä 2017, 11:04

"Aah vai leiriin." Vrowrik toisti Alen vastatessa minne itse olisi matkalla, tosin tuon täytyisi hakea saaliinsa ensin. Siitä puheen ollen mies tajusi kuinka nälkäinen oikeastaan oli, ei ihme että olo oli sitäkin uupuneempi.
Velho havahtui ajatuksistaan, toisen udellessa pärjäsikö hän. "Enköhän. Tarvitsen vain hetken. Älä minusta huoli, mene ennen kuin tulee liian pimeä." Vrowrik vastasi heilauttaen kättään. "Nousen tästä... ihan kohta." Mies vielä vakuutteli, vaikka näyttikin siltä, että kohta ei tulisi pitkään aikaan.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 08 Heinä 2017, 20:59

Pohjolaisen kulmat laskeutuivat kun tämä katseli yhä istuvaa velhoa, joka ei näyttänyt sen paremmalta kuin silloin kun tämä oli joutunut niiden valkeiden köynnösten vangiksi.
Ei toinen hänen huolenaiheensa kyllä ollut. Toinen oli aikuinen ja shamaani, osasi laulaa loitsuja. Toinen aikoi matkata lähellä olevaan kylään. Vielä olisi pimeää.
...Mutta Aleiga ei nähnyt toisessa mitään hänen huoliaan hälventäviä asioita. Toinen näytti yhtä uhkaavalta ja itsekseen pärjäävältä kuin emostaan eksynyt vasa...
Huokaisten nenänsä kautta metsästäjätär istahti miehen vierelle maahan, katsellen luolansuuta ympäröivää metsää.
"Kanssasi odotan", tämä tokaisi hieman vaivaantuneena.
Ei tästä sinänsä vaivaa olisi, mutta Aleiga ei tuntenut toista paremmin vaikkakin heillä oli tämä äskeinen yhteinen kokemus nyt takanapäin.
Vilkaisten toiseen mustatukka kallisti päätään ja sitten katsoi taas muualle.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Heinä 2017, 11:50

Ei velhon kehoituksista ollut hyötyä, kun Ale päättikin istahtaa alas siihen hänen vierelleen. Vrowrik katsahti naista yllättyneenä ja sitten vilkaisi vielä auringon asemaa taivaan rannassa. "Oletko varma?" Velho tiedusteli, toisen ilmoittaessa jäävänsä odottamaan hänen kanssaan.
"En kai aiheuta päänvaivaa huoella?" Tämä vielä tiedusteli, kyllä hän itse tiedosti sen kuinka heiveröiseltä näytti tällä hetkellä ja mielestään äskeinen seikkailu oli antanut heille molemmille ihan tarpeeksi päänväivaa.
"Noh... kiitos, olet varsinan toveri." Vrowrik päätti kiittää, kääntäen itsekin katseensa ympäristöönsä ja päätti sitten kaivella pohjaattomasta laukustaan esiin pitkän piipun. "Mmh, olisiko sinulla tulta, minä kun käytän magiaani aina tämän sytyttämiseen." Velho tiedusteli, tuntien kuinka ei jaksaisi edes pienen liekin loihtimista.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 10 Heinä 2017, 17:41

Vilkaisten silmäkulmasta velhoon nainen kohautti olkiaan ja käänsi katseensa takaisin. Samalla tämä tokaisi: "Niin kuin pesästä potkittu poikanen."
Yhtä vakuuttavalta mies näytti tällä hetkellä siis. Yksi surkea sattuma jonkun pedon kanssa, tai kohtaaminen vihamielisen henkilön kanssa, eikä Aleiga voinut tällä hetkellä kuvitella Vrowwin laittavan juurikaan hanttiin. Tai ken tietää, ehkä toinen laulajana saattoi taikoa jotakin avukseen.
Laulajat, taikuuden käyttäjät, saattoivat vaikuttaa heikoilta mitä tuli voimaan, mutta sitä voi olla monenlaista eikä yksikään ylivoimaisempi kuin toinen.

Miehen kiitokselle pohjolainen vain kohautti jälleen olkiaan, kaivaen esiin niitä pieniä kirpeitä vihreitä omenoita joita oli aiemmin tarjonnut velholle. Kolme kämmenellään Aleiga alkoi järsiä yhtä, haukaten paloja jotka jauhosi sitten poskihampaittensa välissä.
Vrowrik tosin oli jälleen ottanut esiin jotakin mikä kiinnitti naikkosen huomion.
Toki oli pohjolainen ennen nähnyt piipun, tiesi mihin se oli tarkoitettu. Kai se oli vain että tämä ei ollut pohjoinen ja Vrowrik oli taikuuden tekijä joten piippu ja mihin velho sitä käytti mietityttivät Aleigaa.

Kun toinen sitten kysyi tulen saamisesta, Aleiga pisti syömänsä omenan suuhunsa, tiputti loput syliinsä ja kaivoi esiin laukustaan tulukset. Raudan pala ja teräväpäinen kivi.
Sitten hän ojensi kätensä ottaakseen piipun suoraan miehen hallusta, Aleiga kun ei kovasti tiedostanut kohteliaisuuden tärkeyttä, olihan hän heti ensimmäiseksi napannut ja tutkinut itse ihmiskuninkaan neuvonantajan sarvia kun oli tämän demonin ensimmäisen kerran nähnyt.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Heinä 2017, 12:34

Ei tainut Ale paljoa luottaa velhon kykenevän tässä kunnossa pärjäämään yksin. Vrowrik arvosti toisen huomaavaisuutta ja siksi oli kiittänytkin toista.
Toisen ryhtyessä popsimaan omenoita ajan kulukseen, mies oli vetänyt pyypunsa esille ja pyytänyt tulta. Ale auttoi mielellään, vaikka varsin epäkohteliasti vain nappasi piipun käteensä ja ryntyi sytyttelemään sen päätä. Ei velho kuitenkaan pahastunut, odotti vain hymyillen rauhassa, kun toinen löi kipinää tuluksillaan.
Jos piipun sytytys onnistui, tuprahtaisi sen päästä purpuraisen väristä savua ja makea tuoksu täyttäisi ilman. Velholle sen maku ja haju oli rauhoittavaa.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 11 Heinä 2017, 16:03

Asettaen piipun syliinsä ja iskien kiveä metalli palaa vasten Aleiga pyrki luomaan kipinän joka sytyttäisi piipun sisuksen. Kolmannella iskulla piipun sytyttäminen onnistui. Pohjolainen ei ollut odottanut erikoisen väristä savua tosin, haistaen varovasti ilmaa ihmettelevä ilme kasvoillaan.
Laittaen tulukset pois hän ojensi piipun takaisin shamaanille ja poimi sitten takaisin omenan suulleen. Ennen puraisua, katsellen toisen savuttelua, nainen kuitenkin kysyi uteliaana: "Mitä sisällä on?"
Shamaanit savuttelivat outoja yrttejä ja muita asioita ottaakseen yhteyden henkimaailmoihin, lääkkeeksi tai muuta yhtä erikoista asiaa varten. Heimon miehet tosin saattoivat itse savutella ihan vain huvin vuoksi. Aleiga ei ollut tosin itse koskaan savutellut, mutta Vrowrri oli jälleen kiinnittänyt pohjolaisen huomion.
Hieman varovasti villikko tosin lisäsi, vaistomaisesti hitusen kallistuen poispäin: "Henkiin yhteys?"
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Heinä 2017, 17:07

Vrowrik otti piipun vastaan, ryhtyen tupruttelemaan sitä mielissään. Utelias Ale päätti udella mitä piippu oikein piti sisällään. "Makeita yrttejä, sekoitettuna hillakukkien nektarista tehtyyn hunajaan." Velho hertoi, vetäen piipun suustaan ja puhalteli huvittelukseen renkaita.
"Hmm, henkiin?" Vrowrik toisi. "Tämä on ihan vain rentoutumis tarkoitukseen, mutta toki olen tutkinut shamaanien tapoja ottaa yhteyttä henkiin. Varsin kiehtovaa, mutta se vaatii avoimen ja tyhjän mielen, minulla on liikaa aina menossa pääkoppani sisällä etten pysty keskittymään moiseen." Velho puheli mielissään.
"Tahdotko maistaa?" Vrowrik päätti kysyä ihan vain kohteliaisuudesta ja ojensi piippua naiselle. "Se ei ole yhtä väkevää mitä yleensä. Tosin liiallinen käyttö saattaa aiheuttaa pahoinvointia, kuin olisi syönyt liiakseen makeisia." Vrowrik selitti.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 13 Heinä 2017, 15:48

Hunajaan? Aleigan silmät pyöristyivät. Kyllä hän tiesi, että hunajaa käytetään joissakin lääkeasioissa ja sitä myös syödään, mutta että sitä poltettaisiin piipussa? Se kuulosti melkein haaskaukselta, pohjolainen ainakin mieluumin söisi hunajaa, omenan kera, kuin polttelisi ja hengittelisi sitä. Pohjolainen selkeästi oudoksi moista tapaa käyttää hunajaa, vaikkei mitään ääneen sanonut velholle.
Asian ihmetteleminen jäi kuitenkin toistaiseksi kun Vrowwi selitti ettei käyttänyt piippua shamaanien tavoin. Se hälvensi pohjolaisen orastavan varovaisuuden, tämän rentoutuen takaisin paikalleen toisen vieressä.
Omenaa aiottiin kohottaa uutta puraisua varten mutta se tyssäsi lähes heti alkuunsa kun mies kysyi haluaisiko Aleiga kokeilla savuttelua.
Tummat silmät katsahtivat piippua ja sitten velhoa.
Mikäpä ettei. Hän oli kiinnostunut miltä hunajan savuttaminen maistui.

Pudottaen osittain syödyn omenan muitten joukkoon syliinsä nainen vastaanotti piipun, tutkien sitä hetken ennen kuin empivästi toi piipun raottuville huulilleen. Nuolaisten niitä vielä naikkonen sitten kokeili imeä piipun ytimessä kiemurtelevaa savua. Tottumattomana tosin villikko hengitti savua väärään kurkkuun ja voimakkaasti, alkaen yskiä ensimmäisen vedon jälkeen melkeinpä vedet silmissä. Vieden piipun pois kasvoiltaan tämä yritti rauhoittaa kutiavaa kurkkuaan.
Hän ei tosin aikonut luovuttaa heti kerrasta, hän halusi maistaa savun. Joten heti kun yskä hellitti hän yritti, nyt rauhallisemmin, imeä savua suuhunsa ja sitten ojensi piipun takaisin velholle.
Sen sijaan että hän hengitti sen kurkustaan alas, pohjolainen pyrki pitämään savua vain suussaan, tuntien sen oudolla tavalla olevan ja kiemurtelevan siellä. Hän maistoi kyllä hunajan, ja muuta makeaa siinä.
Tyytyväisenä pohjolainen puhalsi tasaisesti savun ulos, kikattaen hymysuin miten savu purkautui hänen huultensa välistä. Hänhän melkein kuin syöksi tulta!
"Kiitos", hän muisti kohteliaasti kiittää Vrowwia, yskähtäen kun savun rippeet kutittelivat kurkussa. "Osaatko tehdä muita kuin renkaita?" nainen innostui kysymään.
Vahti
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Heinä 2017, 15:42

Vrowrik odotti rauhallisena Alen ottaessa henkoset piipusta. Toin en ei selvästi ollut tottunut savuttelijat, ottaessaan savua väärään kurkkuun. "Rauhassa vain, ei tarvitse vetää henkeen asti, maku on se pää asia." Velho neuvoi, yrittäen taputella toista selkään, jos se helpottaisi.
Naisen yrittäessä uudestaan, näytti se onnistuvan paljon paremmin ja ilmeisesti maku oli mielyttävä, kun tuo kikatteli ojentaessaan piipun takaisin hänelle. "Eipä kestä." Velho vastasi, vieden piipun takaisin takaisin huulilleen, jatkaen omaa tuprutteluaan.
"Voih jos minulla olisi vielä energiaa magiaan, voisin tehdä savusta vaikka mitä." Mies totesi harmitellen, puhaltaen sitten uuden renkaan ja sen perään pienen pallon, joka leijäili renkaan läpi.

Jos Ale tahtoi makustella lisää, antoi Vrowrik mielellään piipun tuolle ja yhdessä he polttelivat piipun sammuksiin. Velho täpäytti tuhkat ulos piipusta, ennen kuin ryhtyi sullomaan sitä takaisin laukkuunsa. "Hmm, alkaa olla sen verran hämärää, että minun on paras kokeilla jalkojani, jos e vaikka jaksaisivat." Vrowrik totisi hymähtäen, ottaen nyt tukea kepistään, näyttäen todella raihnaiselta äijän käppänältä, kammetessaan itsensä jaloilleen. "Tämähän on suorastaan naurettavaa, olen vasta 36." Mies tuhahteli, mutta jalat tuntuivat kannattavan.
Janni
 

Re: Lumottu luola || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 16 Heinä 2017, 19:58

"Niin kuin shamaani", Aleiga totesi nyökkäyksen kera. Varsinkin shamaanit saattoivat muuttaa nuotion tai sauhuttelunsa savuja vaikka miksi ihmeelliseksi, eläviksi asioiksi mitkä saattoivat ottaa minkä muodon tahansa ja esittää kerrottavan tarinan tapahtumia. Niin kuin todella näkisi mitä tapahtui silloin aikoinaan, vähän pienemmässä mittaskaalassa vain.
Mutta villikko itse ei osannut edes sauhutella ilman että yski, joten se että Vrowwi osasi tehdä renkaita ja palloja oli tarpeeksi viihdyttämään hymyilevää pohjolaista. Hän itsekin kokeili sitä pariin kertaa, muttei oikein saanut siinä kiinni ja antaen piipun lopulta kokonaan velholle takaisin. Jos velho välillä teki savutemppuja, oli Aleiga kuin lapsi konsanaan kikatellen ja kädellään häiriten savukuvioita käsillään.
Se oli mukava hetki. Vain istuskella ja pysähtyä rentoutumaan luonnossa. Aleiga tarvitsi näitä sillä linnassa ja kaupungissa oleminen kävi vähän väliä ahdistavaksi. Ei siksi että olisi ongelmia, olihan hän kuninkaan vieras tavallaan, mutta siellä kaikki oli niin epäluonnollista, kivestä ja kuolleesta puusta rakennettua, koko ajan ja paljon ihmisiä ympäriinsä, kaikkialla.
Luonnossa sai hengittää vapaasti ja täällä oli hiljaista...

Villikko havahtui hereille ja vilkaisi ylös Vrowwiin joka oli alkanut puhumaan hämärän tulemisesta. Hieroen unisia kasvojaan Aleiga haukotteli ja kohosi pois makoilemasta ruohikolta, katsoen istualta kun velho alkoi kokeilla jalkojaan. Kankealta se toisen yritys näytti, mutta ainakaan toinen ei ollut heti puhkumassa ja vapisemassa ja kaatuilemassa kun pystyyn pääsi.
Aleiga naurahti toisen vanhan miehen puheille.
"Siitä eiköhän", hän totesi noustessaan itse ongelmitta jaloilleen, venytellen käsivarsiaan sivuille ja ylös.
"Sinä pärjää nyt?" hän kysäisi toiselta.
Vahti
 

EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron