Lapseen ei kosketa

Metsästä löytyy monta aukeaa, suurta ja pientä, vehreää ja kivistä. Yksi suurimmista aukeista sijaitsee metsän läntisellä alueella. Tätä aukeaa kutsutaan nimellä Veluthe ja se on aikanaan haltioiden nimeämä. Veluthe aukea on yksi Cryptin maamerkeistä. Se on iso, soikeahko, vihreä niitty keskellä sekametsää. Sen keskellä on myös pieni lampi, josta virtaa puro syvemmälle metsään. Puro liittyy myöhemmin suurempiin metsäjokiin.

Valvoja: Crimson

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 31 Touko 2017, 21:07

Toinen ei uskonut olevansa kyllin vahva vetääkseen jousta tappaakseen ja Anay nyökkäsi toiselle vastaukseksi. Enkelille moinen kävi kuin itsestään, olihan hänellä kuitenkin jo neljänsadan vuoden kokemus jousesta ja kyllä Andelethar uskoi olevansa jopa kykenevä metsästämään, mikäli hän haluaisi, tuskin se oli niin erilaista ampua kohti eläintä, kuin syntistä, mutta silti mielipide oli yhäkin tappamisvastainen.
"Tietenkin, koskaan ei voi olla liian varovainen, kun on kyse pienemmästä henkilöstä." Anay vastasi Nakamille katsahtaen nopeasti Aliceen. "Voin tietenkin koittaa seurata teitä Alicen kanssa, lentämällä, jos joudutte pidempään takaa-ajoon." Siivekäs ehdotti, hieman epävarmana siitä, miten tilanne olisi paras selvittää. Kyllähän enkeli ymmärsi, jos susityttö ei haluaisi jättää Alicea yksin siivekkään kanssa, mutta samalla hän toivoi, että Nakami ymmärtäisi myös enkelin moraalin. Lopulta päädyttiin kuitenkin siihen, että Nakami aikoi jättää Alicen Anayn huollettavaksi ja ottaa saaliin kiinni ilman aiemmin tarjotun jousen apua. Hän ei kuitenkaan aikonut tehdä tätä susimuodossaan, vaan Andelethar seurasi, kuinka toinen muutti muotoaan ihmismäisemmäksi. Samalla Alice laskettiin alas selästä ja Nakami halasi lasta, kertoen tuolle enkelin pitävän tästä huolta. Anay kuuli myös lisäyksen hänen siipiensä mahdollisesta mausta, mutta esitti kuin ei olisi kuullut mitään, kun Nakami sitten kohotti katseensa häneen. Kyllähän enkeli ymmärsi moisen 'uhkauksen' ja tiedosti olevansa itse osa syyllinen tähän epäluottamukseen. Nyt olisi kuitenkin enkelille hyvä hetki näyttää, että hän ei oikeasti aikonut kaksikolle mitään pahaa. Siivekäs siirtyikin Alicen viereen, laskien yhden kätensä tukea ja turvaa antamaan lapsen olkapäälle ja kyykistyi hänen tasolleen.
Susitytön taakse jättämä kaksikko jäi katsomaan Nakamin perään, tuon hiipiessä lähemmäs eläintä. Susitytön saalistusmenetelmä oli enkelin mielestä hyvin erikoinen ja siivekäs seurasi puolisuden magian taidonnäytettä mielenkiinnolla. Kolikolla oli kuitenkin kaksi puolta ja samalla, kun Nakami susimuodossaan heittäytyi peuran kanssa mättäille, Anay ei pystynyt enää katsomaan tätä. Enkeli käänsi katseensa sivuttain, jotta hän pysyi silti mukana menossa, mikäli jokin menisi väärin, mutta niin ettei hänen tarvinnut nähdä kaikkea. Vaistomaisesti myös lapsen viattomuutta käytiin suojelemaan ja käsi laskeutui lepäämään Alicen tuuheiden silmäripsien eteen. Eikä mennyt aikaakaan, kun Nakami ilmoitti myös itse, että Alice olisi liian nuori näkemään tulevaa. Andelethar nyökkäs vastaukseksi, mutta päätti vielä varmistaa, että Alice olisi varmasti turvassa ja käänsi tytön katsomaan toiseen suuntaan, peittäen tuon korvat käsillään. Anay itse kuuli ja näki kuinka Nakamin tuliloitsu osui eläimeen ja tuo oli kuollut.

"Taivas, pyydän kuule pyyntöni tää, ota viaton sielu luoksesi nyt, ettei se tänne yksin jää, sillä on taas yksi lisää menehtynyt." Anay lausui puoliääneen, silmät kiinni pienen rukouksen kuolleen peuran sielun puolesta. Kunhan kuolleen eläimen kaula olisi viilletty auki ja veret vuodatettu, Anay päästi Alicen liikkumaan takaisin Nakamin luokse, mikäli tyttö näin tahtoi.
"Minä voin sytyttää tulen." Enkeli sanoi ja alkoi kerätä kuivia oksia nuotion tekemistä varten. Samalla enkeli piti silmällä myös pienemmän perään, eikä Anayn onneksi tarvinnut edes mennä kauas, ennenkuin hän löysi jo tarpeeksi oksia. Metsässä elämiseen tottuneena Andelethar kokosi keskikokoisen nuotion ja asetti kahden suuremman oksan väliin palan kuivaa kaarnaa. Siivekäs laski kätensä kaarnanpalan päälle ja sytytti kämmenellään siihen valkean, pienen liekin, joka lähti pikkuhiljaa leviämään ja muuttumaan tavallisen väriseksi.
"Miten ajatteit paistaa lihan?" Anay kysyi katsahtaen Nakamiin päin.
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 02 Kesä 2017, 03:27

Heti kun tilaisuus koitti Alice kipitti Nakamin luokse. Ei tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta kun lapsi verta näki, olihan hän ihmissuden matkassa kulkenut. Ja Nakami oli melko varma että hänen tapansa metsästää oli edes etäisesti elegantimpi, ehkä sitten vain ylpeydestä. Eihän sillä oikeasti mitään väliä ollut, lopputulos oli kuitenkin molempien menetelmillä sama. "Alice. Voisitko auttaa nuotion kasaamisessa? Siitä olisi suuri apu." Susityttö kysyi hellällä äänellä kyykistyen pienen tytön tasolle ja katsahtaen tuota kohti. Hänellä itsellään olisi vielä liha leikattavana sopiviin paloihin paistamista varten ja ottaa talja talteen myymistä varten. Sotkuista touhua siis, oli ihan hyvä jos Alicella olisi vielä vähän aikaa jotain muuta mielenkiintoista johon kiinnittää vilkaan lapsen uteliaisuus. Anay tarjoutui sytyttämään nuotion ja kyllähän tuo tulimaagille sopi. Vaikka olihan se sinänsä outoa, susityttö kun oli aina sytyttänyt tulet kyvyillään, se kun oli sekä helpompaa että nopeampaa kuin piikivien nakuttelu. Toki olihan enkelilläkin omat astetta erikoisemmat liekkinsä. Ei Nakamilla ollut varmuutta mitä toisen valkomustat lieskat olivat mutta tavallista tulta ne eivät ainakaan olleet.

Samalla kun Anay ja Alice olivat nuotionteko puuhissa Nakami oli veistellyt ensimmäiset lihavartaat ja nosti ne näytille kuullessaan enkelin kysymyksen. "Kuivataan suurin osa, en mielelläni olisi tappamassa ruuan eteen useammin kuin on tarpeen. Ja tästä syö helposti viikon." Susityttö vastasi. Vartaat voisi vain pystyttää nuotion ympärille ja antaa lämmön kuivata ja paistaa lihat reilulla ajalla samalla kun tämäniltainen ateria paistuisi tikun nokissa tulen yllä. Hän toi ensimmäiset kolme varrasta nuotion luokse ojentaen kaksi enkelille ja alkaen pystyttämään itse ensimmäistä tulen eteen. Alice puolestaan sai ensimmäisen palan paistettavaksi tulen yllä. "Ole varovainen ettei se pala, tosin lihaa kyllä riittää joten se ei ole mailmanloppu vaikka jotain sattuisikin." Nakami totesi painaen otsansa hellästi vasten lapsen omaa lisäten perään: "Anya kyllä auttaa sinua eikös niin." Ja sitten kävi matka takaisin vartaiden ja paistotikkujen tekoon.

Hyvän aikaa siinä meni mutta lopulta leimuavan leirinuotion ympärillä oli reilut 50 varrasta kauriinlihaa aseteltuna paistumaan ja Nakamikin pääsi vihdoin ja viimein istumaan leiritulen äärelle. Iltakin alkoi vähitellen lähestyä, heidän kannattaisi varmaan leiriytyä näille sijoille. Pieni tutkiva katsahdus luotiin enkelin suuntaan samalla kun Nakami otti itselleenkin vartaan nostaen sen tulen ylle. myös pintapuolin nopeasti siistitty, osin palanut talja oli tuotu susitytön vierelle. Mitäköhän toinen ajatteli tästä, metsästämisestä elinkeinona? Olihan toinen tehnyt selväksi ettei ainakaan itselleen olisi sallinut eläimen surmaamista. "Mailma on tavallaan julma paikka. Yhden kuolema mahdollistaa toisen elämän, voi joko kuihtua pois tai elää murhaajana." Nakami huokasi hiljaa, osittain enkelille osittain itselleen. Hän olisi voinut aivan hyvin elää jollakin toisella elinkeinolla. Tämä oli vain osa joka oli luonnollisesti susitytölle langennut, tämä oli se mihin hän pystyi ja mitä hän osasi. "Toki ongelmia siitäkin syntyisi jos metsästäjiä ei olisi, eläimiltä loppuisi ruoka ja sairaudet yleistyisivät. Ehkä yritän vain oikeuttaa tätä sinun silmissä, ehkä omissani. Mutta sen osaan sanoa toisen kuoleman ei pitäisi olla edellytys selviytymiselle, ei ihmisten ja haltioiden keskuudessa." Nakami jatkoi, oli kai siitäkin keskustelun aluksi kun odotti lihan paistumista. Ihmisten tarinoissa sudet olivat usein kuvattu pahoina ja kirkon opeissa taruolennot mutta joskus punapäästä tuntui että välillä ihmiset ja haltiat olivat itse kaikista pahimpia. Saalistaminen oli lopulta luonnollista mutta harva peto pyrki tappamaan erimielisyyksien takia, vielä harvempi huvikseen.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 09 Kesä 2017, 04:04

Nakami kysyi Alicelta, voisiko tuo auttaa nuotion kasaamisessa ja pian pieni ihmisenalku oli Anyan vierellä uudemman kerran. Nuotion rakentaminen viiväsyi hieman tietenkin, halusihan suojelusenkeli sentään, että pienempi olisi turvassa ja siivekäs pitkin toista visusti silmällä, välillä antaen tuolle oksan laitettavaksi muiden sekaan. Nakami aikoi kuivata osan lihasta, joka oli hyvä ajatus. Eihän kukaan niin isoa lihaa kerralla söisi. Ei, vaikka ruokittavia suita olikin kaksi. Pikkuhiljaa vartaat olivat valmiit ja Nakami toi enkelille pari varrasta, alkaen itse pystyttää omaansa. Kunhan tuo varras oli tukevasti pystyssä, Anay tarjosi Nakamille toisen ja rupesi sitten susinaisen tekemällä tavalla pystyttämään viimeistä. Samalla siivekäs seurasi, kuinka Alice sai lihapalan paistettavakseen ja kunhan vartaat olivat pystyssä, kuivumassa, Andelethar asettui istumaan tytön viereen.
"Jos haluat istua pehmeämmällä alustalla, voit tulla syliini." Andelethar tarjosi lapselle, ymmärtäen kyllä mikäli tuo ei tuntemattoman syliin vielä uskaltautuisi. "Ja autan mielelläni." Siivekäs sanoi hymyillen Nakamille, ennenkuin toinen lähti takaisin tekemään lihavartaita. Enkelin käsi siirtyi lähemmäs lapsen kättä, otti siitä hennosti kiinni, mutta varmistaen, ettei ote tikusta pääsisi lipeämään ja liha putoamaan nokeen.

Liha oli jo hyvää vauhtia kypsymässä, ellei jopa kypsää kun Nakami oli valmis ja nuotion ympärillä oli monia kymmeniä vartaita. Olihan se melko omituinen hetki ja paikka enkelille istua siinä, mutta silti pieni hymy suotiin nuotion ääreen istuutuvalle susinaiselle. Tuo asetti taljan viereensä ja ainakin enkelin mielestä se näytti pintapuoliin melko puhtaalta, ei siinä ainakaan näkyvää verta ollut.
"Maa alkaa pikkuhiljaa viiletä, ehkä olisi paras jos Alice istuisi taljan päällä?" Andelethar ehdotti hymyillen. "Hänen lihansa taitaa ollakin valmis." Enkeli lisäsi ja ohjasi kädellään Alicea nostamaan tikkua pois tulen lähettyviltä.

Enkeli ei käynyt keskeyttämään tai muuten häiritsemään toisen puhetta, tuon ottaessa puheeksi elämäntyylinsä ja eläimen tappamisen. Lopulta, Nakamin todetessa, että ehkä hän yritti oikeuttaa tekoaan näillä sanoilla, enkeli naurahti hiljaa itsekseen.
"Sinun ei tarvitse oikeuttaa tekoasi, ei ainakaan minulle. Elämällä on oma kiertokulkunsa ja siinä olet oikeassa, että maailma on julma paikka. Mutta se, että sinä tapoit tämän kauriin, ei eroa millään tavalla siitä, kuinka susi tappaa jäniksen, tai pieni hiiri madon. Elääkseen. Jokaisella olennolla täällä on kuitenkin tarkoituksensa ja paikkansa." Andelethar sanoi vajoten hieman mietteisiinsä ja alkoi nojata taaksepäin, tukien itseään käsillään.
"Ihmiset ja haltiat ovat tottuneet elämään sillä tavoin, kun heidän esi-isänsä ovat eläneet monia vuosisatoja, tuhansia sitten. Sellaisessa ajassa jotkin asiat muuttuvat itsestäänselviksi, kuten ihmisen tapa ajatella, että hän on kuolematon. Jokainen päivä eletään, kuin edellinen, eikä tajuta, että huominen ei välttämättä tule ollenkaan. Jos minä jonkun neuvon joutuisin sanomaan kaikille ihmisille ja haltioille... no mikseipä, jokaiselle elävälle olennolle - se olisi, että elä jokainen päivä omanaan, elä päivä kerrallaan." Siivekäs kävi pikkuhiljaa riisumaan asevöitään, sillä oli selvää, että ilta oli jo pitkällä, eikä lihoja varmastikaan voisi jättää vahtimatta - tai siirtää kesken kaiken poiskaan. Joten tähän he kai sitten majoittuisivat.
"Minulle saalistaminen selvitytymisen edellytyksenä - ravinnoksi, olipa kyse sitten ihmisestä, haltiasta tai hiirestä, on hyväksyttävää. Mielipäin tappaminen, ilman mitään hyvää syytä ei ole. Itse en kuitenkaan ole koskaan tappanut viatonta olentoa, eikä minun ole tarvinnutkaan." Enkeli lisäsi hetken kuluttua, kuin ajatuksistaan palanneena.

"Jäämme varmaan tähän yöksi." Lause oli puoliksi kysymys ja puoliksi toteamus, eikä enkeli sen suuremmin jäänyt odottamaan vastausta, vaan kävi nousemaan.
"Voimme ottaa vuoroja, vahtien tulta. Yöstä saattaa tulla viileä, parempi pitää tuli yllä koko yön. Se varmasti auttaa myös lihojen kuivaamisessa." Eiväthän lihat niin nopeassa ajassa kuitenkaan kuivuneet. "Voin ottaa ensimmäisen vuoron, kunhan aika on." Enkeli lisäsi.
"Ehkä olisi paras tehdä jonkinlainen suoja, ettei tarvitse nukkua taivasalla." Anay sanoi katseellaan haravoiden jo lähiympäristöä mahdollisten suojantekotarpeiden varalta.

// nyt kyllä oli kesto tällä vastauksella semmonen, että en ees tiiä mitä sanoo. anteeks! //
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 10 Kesä 2017, 04:12

Anayn ehdotuksesta huolimatta Alice vaikutti olevan oikein tyytyväinen mättääseenkin olihan lapsi paljon kerennyt aikaa luonnossa viettää ikäisekseen. Vuoroin lapsi tapitti suurilla silmillään enkeliä joka oli rinnalla auttamassa vuoroin lumoutuneena nuotion tulta. Tuli oli jotenkin aina tuntunut kiehtovan pientä lasta, olikohan sitten äitiinsä tullut vaikkei Nakami tytön alkuperäinen äiti ollutkaan. Enkelin ehdotus sai pienen nyökkäyksen vastaukseksi ja susityttö taitteli eläimentaljan kaksinkerroin viereensä ja taputti sitä hieman kutsuen Alicen istumaan. "Ajattelin myydä taljan kun pääsemme perille, paloi hieman mutta kyllä siitä muutaman kolikon saa." Nakami lopulta totesi mitä taljaan tuli, niin hän yleensä rahansa hankki, söi lihan ja myi turkin. Ensimmäiset lihanpalatkin olivat valmistuneet samalla kun susineito oli saalista ollut paloittelemassa ja vaikka hän ei itse ollut ollut lihaa paistamassa Nakami nappasi itselleen tikunpäästä pari palaa jättäen puolet lapselle. Pieni tuskin söisi kovinkaan suurta määrää yhteen putkeen, liha oli kuitenkin raskas ateria lapselle. "Siltä tuoksuu. Älä pidä kiirettä, se on kuumaa ja lisää saa kyllä." Nakami totesi vielä ennen kuin nakkasi ensimmäisen palan suuhunsa ja nosti itse tikullisen lihaa paistumaan. Loppuosa naisen sanoista oli selvästi suunnattu Alicelle vierellään.

"Sanovat että nähtyään tarpeaksi monta talvea päivät menettävät merkityksensä ja sulautuvat yhteen, että ne päivät vuodesta jotka jäävät edes hetkeksi mieleen voi laskea sormilla. Se on tavallaan... pelottavaa." Nakami vastasi toisen sanoihin elämisestä päivä kerrallaan. Hän ei itse sitä ollut kokenut mutta tunsi sen edessään, hänelle kun ei vuosia näkyvästi kertynyt. Toki siihen oli enemmän etäisyyttä kuin Alicella edessä vuosia, se olisi sen ajan murhe, vielä toistaiseksi susitytöllä oli paikka jossa elää. "Ja olet tavallaan onnekas kerta et joudu hankkimaan ruokaa nälkääsi." Nainen lopulta totesi enkelille. Hän oli itsekkin hetkeksi vajonnut ajatuksiinsa.

Andelethar oli tosiaankin oikeassa leiriytymisen suhteen, olihan tuo jo valmiiksi kerennyt osoittamaan merkkejä siitä että oletti kolmikon leiriytyvän. "Aamulla tulee väsyttämään mutta olet todennäköisesti oikeassa." Nakami totesi toiselle lisäten perään: "Viileähkö mutta todennäköisesti kuiva. Suojan tekeminen liian lähelle tulta on osoittautunut monelle matkalaiselle viimeiseksi virheeksi ja niin rauhallinen tapa kuin se onkin lähteä jätän mielelläni tukehtumisen väliin." Savu ja häkä olivat tehokkaita viemään hengen huomaamatta ja laavu yhdistettynä pieneen tuulenvireeseen oli vaarallinen yhdistelmä. "Jos teet suojan suosittelen tekemään kauemmaksi nuotiosta, minulla on turkkini ja sanotaan vaikka ettei tämä ole ensimmäinen yö taivasalla kummallekkaan meistä" punapää lopulta totesi alkaen asettelemaan havuja makusijaksi itselleen ja lapselle. Hän voisi muuttua sudeksi ja Alice käpertyä kylkeen kiinni saaden tuuhean hännän suojakseen. Sitäpaitsi olihan tähtitaivas kaunis.

Kun ateriointi oli saatu loppuun kävi susi ja lapsi makuulleen käpertyen kylki kylkeen tähtien alle. "Herätä sitten kun on minun vahtivuoroni, sen voi antaa hiipua hiillokselle aamuyöstä joten ei tarvitse koko yötä päivystää." Susineito totesi katsahtaen vielä kerran taivaalle ennen kuin sulki silmänsä. "Melkein täysikuu..." Susi huokaisi vielä hiljaa.

//Eipä tuo mitään, itsehhän käväisin kivasti mökillä majailemassa, siellä ei ois vastauksia luettu tai kirjoitettu muutenkaan^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 20 Kesä 2017, 22:11

Nakami, selvästi nuorempana, ei ollut vielä omalle kohdalleen kokenut sitä, kuinka päivät sulautuisivat yhteen, mutta enkeli oli saanut siitä jo kylläkseen. Neljänsadan vuoden sisään mahtui monia samankaltaisia päiviä ja vaikka enkelillä ei ollutkaan rutiinia, johon vajota ja oravanpyörää jossa kulkea, olivat monet päivät, jopa kuukaudet menneet hänen ohitseen ihan siivekkään tiedostamatta. Sitten toinen kävikin huomauttamaan, kuinka onnekas Andelethar oli, kun hänen ei tarvinnut hankkia itselleen ravintoa hengenpitimiksi.
"Niinkin voisi sanoa, mutta toisaalta minusta olisi mukava joskus kokea miltä tuntuu olla kylläinen, se on kuulemma mukava tunne. En usko, että olen koskaan tuntenut sellaista." Andelethar vastasi mietteliäänä. "En itseasiassa ole tuntenut kovinkaan montaa tunnetta, suojelusenkelinä, minulla ei ole hirveän laaja tunneskaala." Hän lisäsi olkiaan kohauttaen ja kohensi hieman tulta, katesellen kuinka pieni Alice söi liha-palaansa. "Vaikka onhan se hieman typerää kaivata jotain sellaista, kuin kylläisyyden tunnetta kun kolikolla on kuitenkin kaksi puolta ja toisella puolella on nälkä." Anay jatkoi seuraten katseellaan pienemmän ihmisen tekemisiä, kunnes pikkuhiljaa palautti katseensa Nakamiin.

Nakami kehotti enkeliä tekemään suojan kauemmas nuotiosta, jotta savu ja häkä eivät pääsisi sinne. Tämän jälkeen susityttö alkoi kuitenkin tehdä itselleen ja Alicelle havuista makuualustaa, sanoen ettei tämä ollut heidän ensimmäinen yö taivasalla. Andeletharin seuratessa kaksikon nukkumaanrupeamista, hän päätti olla itsekin tekemättä suojaa. Lapsen takia hän sen suurimmaksi osaksi olisi tehnyt, mutta mikäli lapsi pystyi nukkumaan Nakamin vieressä, suden tiivis turkki suojanaan, ei Anay aikoisi pistää vastaan.
"Hyvää yötä." Andelethar vastasi susitytölle ja istuutui sitten itse lähemmäs nuotiota. Taivas oli tosiaan kirkas, tähdet tummaa taustaa vasten valopilkkuina ja suuri kuu, jonka valo ylettyi oksiston läpi aina metsän mättäille asti. Melkein täysikuu, Anay ajatteli suden viimeisiä sanoja. Onneksi ei kuitenkaan vielä täysikuu, enkeli oli pari kertaa törmännyt ihmissusiin täysikuun aikaan ja oli todennut että ne eivät olleet hänen lempitaruolentojaan.

Andelethar antoi yön kulua, kuunnellen metsän hiljaista yöeloa, katsellen kipinöiden kilpaa taivaalle ja hymisi hiljaa vanhaa haltioiden tuutulaulua. Oli parempi antaa susitytön ja pienen lapsen nukkua, ennenkuin enkeli menisi ja herättäisi heistä toisen - luultavasti herättäen myös pienemmän samalla - ja häiritsisi heidän uniaan. Pari kertaa tuleen käytiin lisäämään puuta, jotta nuotio ei ihan heti hiipuisi pois, kunnes Anay katsahti taivaalle ja kuun asennosta päätteli, että nyt olisi hyvä aika herättää Nakami vahtivuoroon.
Mahdollisimman hiljaa Anay siirtyi suden ja pienen lapsen vierelle, asettaen kätensä hellästi suden selkää vasten ja yritti ravistaa tuota hereille.
"Nakami, sinun vuorosi." Enkeli sanoi kuiskaten, toivoen, että Alice ei joutuisi heräämään.
Enkeli oli valmis ottamaan Nakamin paikan lapsen vieressä, vaikka hänellä ei ollutkaan paksua turkkia, jolla tytön voisi peitellä, hänellä oli kuitenkin siipensä, joiden alla olisi varmasti myös lämmintä.
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 27 Kesä 2017, 02:36

Nopeasti oli susineito nukahtanut. Uni ei tosin ollut siitä levollisemmasta päästä, hyödyllinen se kenties saattoi ollakkin. Unessaan hän oli taas päätynyt tappamaan erään itselleen tärkeän henkilön. Uni oli toistunut aina silloin tällöin todennäköisesti johtuen pienestä alitajuisesta tiedosta punapään mielessä siitä ettei tuo unissa uhriksi joutunut palaisi ilman ihmettä. Tuo puolestaan tekisi neidon unen toteutumisesta valitettavan todennäköistä ellei joku toinen hänen työtään olisi kerennyt tehdä ennen ihmissuden paluuta. Kuka ties, ehkä se oli Nakamin tiedostamaton tapa valmistautua väistämättömään. Alice puolestaan nukkui oikein mukavasti halaten äitinsä tuuheaa häntää. Ja sitten tulikin jo aika herätä, yö oli tosiaankin ollut aivan liian lyhyt.

Pieni vaistomainen säpsähdys unien keskeytyksestä seurasi mutta välittömästi Nakamin huomattua ettei vaaraa ollut ja että kyseessä oli vain Anay väsymys alkoi paistaa susineidosta. Juuri tämän takia hän ei tavallisesti öisin vahtinut tulta, kyllä sen huomasi jos olisi lähtenyt leviämään. Ja hänhän olisi siinä tilanteessa voinut edelleenkin vain ottaa sen takaisin hallintaansa. Pienen mutinan ja hiljaisten vastalauseiden jälkeen otti tulimaagi kuitenkin vahtivuoronsa päästäen enkelin nukkumaan. Hiljalleen hän nousi istumaan ja varovasti kiersi lapsen toiselle puolelle istumaan yrittäen häiritä mahdollisimman vähän pikkuisen unta. Tietenkin Alicen uni oli keventynyt eloisammaksi tuon aistiessa ympäristön liikkeet mutta pian pikkuinen oli taas syvällä unten mailla. "Nukun sitten aamulla pitkään tästä hyvästä" kuului vielä tyytymätön mutina punapään suunnalta tuon lopulta nostaen katseensa tähtitaivaaseen ja alkaen kuunnella ympäröivää metsää.

Rauhallinen yö kului kaikessa hiljaisuudessaan. Nakami oli vaivihkaan jossakin välissä onnistunut hivuttamaan häntänsä lapsen otteesta ja oli tappanut aikaa harjoittelemalla magiaansa, varsinkin keskittymiskykyä ja tarkkuutta vaativilta osilta. Nostanut tulesta pieniä lieskoja joita pyöritteli ympärillään ja yritti saada mahdollisimman monta pysymään kasassa ja muuta vastaavaa. Ennen kun aurinko oli noussut oli Nakami päättänyt käydä kaikessa hiljaisuudessa takaisin makuulle ja torkahtanut uudestaan unten maille. Nuotio oli hiipunut hiillokselle ja muutama kekäle vielä kiilui auringon noustessakin, hiilos kun tykkäsi kyteä tuntitolkulla. Nakami tosin ei mitään tuosta ollut tarkkailemassa, hän nukkuisi lähemmäs puoleenpäivään ellei joku väkisin ollut ylös repimässä hiuksista pikkuisilla käsillään. Ja Alicen tuntien pikkuinen tyttö sen varmaan tekisi ellei Andelethar olisi huomaavaisuuttaan lasta estämässä. Aamurutiinit sentään olivat Nakamin puolelta nopeita sitten kun tuo oli itsensä ylös saanut, jos se siis edes oli aamua enää siinä vaiheessa. Pari palaa lihaa aamupalaksi, hiukan juomista päälle ja hän olisi valmis jatkamaan matkaa. Väsyneen näköinen kieltämättä mutta valmis joka tapauksessa. "Muuten Anay, sinähän sanoit olevasi suojelusenkeli? En toki tiedä näistä asioista paljoakaan mutta eikös suojelusenkelit yleensä pysyttele visusti suojattinsa seurassa? Ja jos olisit Alicen niin olisimme varmaan törmänneet sinuun aikoja sitten?" Tuo kysymys oli ensimmäisiä oikeasti merkityksellisiä asioita tavallisten tervehdysten sun muiden kohteliaisuuksien jälkeen mitä aamulla Nakamin puolelta tuli ilmoille. Kenties siivekäs oli siitä jotain aikaisemmin maininnutkin jo, ei susityttö vaan kuollakseenkaan jaksanut muistaa, ei nyt, ei väsyneenä.

//Pahoitteluni kesto. Pitäisikö muuten keksiä jotain pientä kivaa toimintaa tai piakkoin siirtymään kohti sitä kylää josko siellä vaikka jotakin jännää tapahtuisi...
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 18 Heinä 2017, 04:18

Yö kului, aamun hiljalleen noustessa sen tilalle. Siinä vaiheessa, kun Anay heräsi uniltaan oli Nakami jo ruvennut uudestaan nukkumaan ja tulen viimevoimat kekäleissä vain hentona hohkuna. Enkeli oli kyllä tietoinen susitytön öisestä jupinasta, kuinka tuo aikoi nukkua aamulla pitkään, kerta oli joutunut keskellä yötä tulta vahtimaan, joten Anay ei tehnyt elettäkään herättääkseen toista. Eikä sen puoleen herättänyt lastakaan, joka jatkoi tyytyväisenä untaan ottoäitinsä vieressä. Onneksi he olivat metsässä, jossa enkeli pystyi muutenkin viettämään suuren osan ajastaan, vain oleillen, joten kaksikon heräämisen odottelu ei ollut lainkaan tylsää. Anay seurasi metsän elämää, kuinka linnut lauloivat ja kaikenlaiset metsäneliöt alkoivat nousta uniltaan - tai toisaalta öiset eläjät palasivat koloihinsa aamuaurinkoa pakoon. Paljoa ei metsässä, näköetäisyydellä liikkunut linnuista ja parista hiirestä isompaa eläintä, mutta Anaylle riitti pienenpienten ötököidenkin elämän seuraaminen, kunnes hän kuuli Alicen alkavan herätä Nakamin vierellä, eikä ihmekkään, sillä aurinko oli jo kerennyt kiiriä korkealle taivaalle, kielien että aamu oli jo pitkällä.
Hennomatta herättää sikeästi nukkuvaa susityttöä, enkeli siirtyi lapsen viereen ja auttoi tuota aamuaskareissa, sellaisissa mitä nyt kuvittelisi pienellä lapsella olevan, antoi tuolle eilisen kaadetun peuran lihasta suuhun pantavaa ja haki läheisestä joesta hieman vettä juotavaksi. Samaan aikaan Anay pikkuhiljaa puki haarniskansa takaisin päälleen, valmiiksi. Kun Alicen askareet olivat valmiit, kaksikko kävi pienen välimatkan päähän vielä nukkuvasta neidosta leikkimään ja odottamaan viimeisen heräämistä.

"Kyllä, olet ihan oikeassa, mutta minä olen aika pitkään kulkenut nyt ilman suojeltavaa." Anay vastasi aamurutiininsa valmiiksi saaneelle Nakamille. Asia ei ollut sellainen, minkä Anay olisi välittänyt käydä läpi näin aikaisin aamusta, mutta toisaalta... halusiko hän käydä sitä läpi missään vaiheessa päivää? Ei varmaankaan. "Edellinen suojattini... no... hän menehtyi." Andelethar sanoi, vältellen Nakamin katsetta siirtämällä sen Aliceen. Hän ei ollut varma, kuinka susityttö reagoisi moiseen, olihan se aika selvää, että jos hän oli menettänyt edellisen suojattinsa, hän oli epäonnistunut. Epäonnistumiset eivät olleet yleisiä enkelien kesken, ei ainakaan Anayn mielestä.
"Olen melko pitkään etsinyt uutta suojeltavaa, mutta se ei ole sellainen asia, johon minä voin millään tavalla päättää... se vain tapahtuu." Andelethar jatkoi, siirtäen lopulta katseensa takaisin susityttöä kohti. "Mutta minun on kyllä myönnettävä, että kun kohtasin teidät... tai sanoisinko Alicen, en ole pitkään aikaan tuntenut samanlaista vetoa jotakuta kohtaan. Siksi minä hyökkäsin, en pystynyt ajattelemaan asiaa järjellä... tunne otti minusta vallan. Tiedän että hän on täysin hyvässä suojassa kanssasi, mutta... haluan vain että hänellä on kaikki hyvi- ei, täydellisesti, haluan että hänellä on kaikki täydellisesti." Samalla kun enkeli puhui, hän alkoi itsekin ajattelemaan asiaa, kuuntelemaan omia sanojaan, kuuntelemaan omia tunteitaan, mutta se mitä Anay tunsi oli pelottavaa. Eikai Alice voisi olla hänen seuraava suojattinsa? Pystyisikö Anay pitämään lapsen suojassa vai toistaisiko hän vain virheensä, niinkuin Chayan kanssa? Mitä mieltä Nakami olisi? Mustasukkainen, vihainen?
"En tietenkään tarkoita tällä, että aikoisin millään tavalla ottaa sinun paikkaasi Alicen rinnalla." Anay lisäsi miltei hätäisesti, tietäen, että jotkut suojelusenkelit olivat joutuneet ongelmiin - jopa tapettaviksi asti -, koska heidän suojeltavansa olivat lapsia ja lapsie vanhemmat olivat mustasukkaisia heitä kohtaan.

//hmmm... juu, ei sun tarvii kyllä yhtään pahoitella, kun täällä näyttää olevan yks pahemman kerran myöhästelijä liikenteessä. =____=' mutta juu! toimintaa kyllä! (olisin voinut tähän rooliin sitä keksiä, mutta eh... aivot löi tyhjää, nii jos sä keskit mitää, niin ihan vapaasti saa heittää, jos et, niin keksitään sit yhessä!)//
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 19 Heinä 2017, 03:41

"Osanottoni" Nakami sanoi hiljaa kuultua enkelin edellisen suojatin kuolleen. "Ihmisen elämä on lyhyt verrattuna useisiin vuosisatoihin mitä olet ymmärtääkseni kerennyt näkemään"
Nakami ei mitenkään ollut enkeliä syyttämässä, hän oletti että tuon suojatti oli kuollut joko pitkään ikään tai sairauteen, asioihin joilta ei tavallinen ihminen helpolla välttänyt. Toisaalta mistäs hän tiesi oliko Anayn edellinen suojatti ihminen edes ollut? Ja mitä täydellisyyteen jota enkeli lapselle toivoi, noh täydellisyyttä ei tämän taivaan alta löytynyt, ei ainakaan että susityttö olisi siitä tiennyt.
"Se toive tulee tuskin toteutumaan vaikka kuinka haluaisi" Nakami totesi hiljaa kääntäen itsekkin katseen sivummalle. "Elämme epätäydellisessä mailmassa ja moni muu on kieltämättä helpommassa asemassa kuin me." Mitä ilmeisemmin siis Alice tulisi olemaan Anayn uusi suojatti, siltä enkelin sanat ainakin Nakamin korviin kuulostivat.
Pienen nyökkäyksen enkeli sai susitytöltä vastaukseksi sanoihinsa kuinka ei ollut viemässä tämän paikkaa. "No kuten sanoit se ei taida olla sinun tai minun päätettävissä. Ja rehellisesti pieni apu silloin tällöin on tervettullut" Nakami vain huokaisi hiljaa ennen kuin jatkoi. "Mutta
ennen kun muutat elämään kanssamme meidän on hyvä olla yhteisymmärryksessä eräästä pienestä asiasta. Kumppanini oli se joka Alicen pelasti, en minä. Hän jätti tytön hoitooni omien ongelmiensa takia kunnes löytää apua niihin."
Aihealue ei tosiaankaan ollut Nakamille helpoin kertoa, ei varsinkaan sen jälkeen kun oli todennut ihmissusien tappaneen Alicen oikeat vanhemmat. Hänellä ei ollut pienintäkään hajua miten Anay asiaan suhtautuisi kun kuulisi hieman kattavamin tästä aiheesta.
"Hän, tuota noin... Hän on ihmissusi" Nakami lopulta jatkoi. "Toivoisin että sitten kun hän palaa et sekaantuisi turhaan vaikka on erittäin todennäköistä että hänellä oli osansa Alicen alkuperäisen perheen tuhoon." Lopulta nuori neito meni myös paljastamaan magialla peitetyt kynsienjäljet otsallaan todeten hiljaa. "Hänen tilansa ei ollut lähtiessä paras mahdollinen, pahimmassa tapauksessa pidä etäisyyttä ja Alice turvassa"
Tietenkin pahin tapaus tarkoitti sitä että joko toinen, Ed tai Nakami itse, ei tulisi selviämään. Tottakai tulimaagi oli melko varma olevansa vahvempi kuin tavalliset ihmissudet, mutta taistelut olivat rumia, niissä mikään ei koskaan ollut varmaa. Vaikka hän voittaisi yhdeksän ottelua kymmenestä se yksikin hävitty riittäisi osuessaan kohdalle hengenlähtöä. Se mahdollisuus oli aina olemassa, siitä tuo arpi otsalla tulisi aina muistuttamaan, kätki sen magialla tai ei.
Ja vaikkei pahin tapaus kävisikään toteen niin ei Edin mielipiteestä suojelusenkelin seuraan ollut mitään hajua, mikäli Nakami oikein muisti kumppaninsa ei ollut kovinkaan uskonnollinen. Ei sillä että itsekkään oli sitä ollut ainakaan tähän mennessä, korkeintaan hieman utelias aihetta kohtaan kun ei oikeastaan paljoakaan tiennyt. Muuta siis kuin sen että kirkko halusi hänet roviolle.

Oli reilusti yli puolenpäivän kun kolmikko viimein saapui kylän lähettyville. Toisaalta oliko se ihmekkään kun sen verran myöhään oli susityttö nukkunut. Ja kuten aikaisemmin oli sovittu Nakami riisui matkaviittansa ojentaen sen enkeli seuralaiselleen. Hänen itsensä ei tarvinnut sudenpiirteitään piilottaa, ei täällä, muodonmuuttajien kylässä. Käsi käytiin nostamaan tervehdykseen kylän porteilla. "Tulimme ostamaan ruokaa ja myymään tämän" Nakami sanoi nopeasti heidän asiansa vartiovuorossa oleville. "Käyn täällä aina silloin tällöin asioilla, huomattavasti mielyttävämpi ilmapiiri kuin ihmisten kylissä näiden korvien kanssa." Pieni virne kävi portinvartian kasvoilla tuon myhäilessä "Totta puhut siinä, entä seuralaisesi, kuka hän on? En ole nähnyt häntä seurassasi." Kysymys oli selvästi suunnattu enkelille joten Nakami ei turhaan mennyt väliin selittämään, sehän olisi ollut omalla tavallaan omituista sekä hieman epäkohteliasta.

//eipä tuo mitään, jos tästä nyt jotain materiaalia sais johon vastauksen rakenteluun^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 19 Heinä 2017, 23:23

Nakami ei ollut ollenkaan optimistinen Alicen elämän täydellisyydestä koskien ja toisaalta, kuten susityttö sanoi, maailma jossa he elivät oli hyvin epätäydellinen. Tähän tyydyttiin vain nyökkäämään vakavana, mutta onneksi Nakamin sanat avun tarpeellisuudesta saivat enkelin ilmeen pian kirkastumaan. Oli aivan eri asia auttaa vain omasta hyvyydestään ja auttaa silloin kun apu oikeasti oli tarpeen. Anay oli myös syvästi kiitollinen, että susityttö ei nähnyt enkeliä uhkana. Nakamin siirtyi sittemmin selittämään Alicen tilannetta paremmin ja sitä, kuinka lapsen pelastamiseen - jos sitä siksi voisi sanoa - liittyi kolmaskin henkilö, ihmissusi. Sana tuntui kaikuvan suojelusenkelin korvissa ja se sointui jo valmiiksi pahaaenteisenä, olihan enkeli kuitenkin törmännyt ihmissusiin ennenkin ja yleensä ne olivat päättyneet kirotun kuolemiseen. Eihän sellainen ollut elämää, elää nyt osana petoa, hirviötä, joka otti joka kuukausi vallan kehosta ja mielestä. Heidän oli parempi taivaan suojassa, enkeli mietti, mutta ei kommentoinut asiaan. Hänen mielipiteensä Nakamin kumppanin tilanteeseen oli kuitenkin näkyvillä siivekkään kasvoilla, jolla heijasteli pienen hetken aikaa myötätunnon ja kivun sekainen ilme.
"Sanoit, että hän hakee apua ongelmiinsa. Tarkoitatko siis, että hän hakee apua kiroukseensa vai?" Enkeli kysyi hieman epävarmana. Hän ei ollut koskaan ollut kuullut parannuksesta ihmissuteuteen, eikä Anay voinut olla tuntematta suurempaa myötätuntoa, miltei sääliä tätä tuntematonta ihmispoloa kohtaan, elää nyt tuollaisessa turhassa toivossa. Mutta kuka sen tietää, ehkä parannus olikin olemassa, tai ehkä tämä ihmissusi haki apua muuhun ongelmaansa, esimerkiki vihanhallintaan. Tai ainakin niin hänen pitäisi, sillä kun Nakami kertoi, kuinka ihmissusi oli osallinen lapsen vanhempien menehtymiseen, oli enkelin hetkeksi vaikea pitää tunteitaan kasassa. Viha, joka oli näiden vuosien aikana vain kasvanut enemmän ja enemmän enkelin alkuperäisten tunteiden rinnalle pulppusi kuin kiehuva happo siivekkään rinnassa. Kuinka Nakami pystyi pyytämään enkeliä pysymään sekaantumatta asiaan?! Hetken susityttöää kuitenkin vihaissaan tuijottaessaan Anay alkoi prosessoimaan ajatuksiaan, kuuntelemaan myös järjen ääntä, antamatta yhden tunteen viedä häntä kokonaan. Kyse oli kuitenkin Alicen parhaasta ja se paha minkä ihmissusi oli tytölle tehty, oli nyt menneisyyttä. Ehkä olisi kaikkien puolesta parhainta, että Anay ei tarttuisi menneisiin asioihin, varsinkin jos se sekoittaisi pakkaa Nakamin ja tämän kumppanin välillä. Kyllä, Andelethar aikoisi joskus pistää tuon tuntemattoman ihmissuden ruotuun, mutta ei, se ei tapahtusi nyt, ei kun siitä voisi olla mitään haittaa Alicelle. Nakamin paljastaessa otsaansa koristavat raapaisuarvet, Anay ei voinut kuin tuijottaa ihmissuden jättämää jälkeä toisen muuten niin tasaisella ihonpinnalla.
"Kunnioitan pyyntöäsi, enkä aio sekaantua asiaan, enempää kuin minun on tarvis, mutta mikäli minä voin sitä estää, pahinta ei tule edes tapahtumaan. Mitä tulee Alicen turvallisuuteen, siihen tähtään aina. En anna pahan koskettaa häntä, ellei se käy kylmän ruumiini lävitse." Enkeli puhui lopulta, ääni heikosti vihasta värähdellen. Se, miten enkeli onnistuisi pitämään pahan loitolla Alicesta, kun tämän ottoäiti tuntui asuvan itse pahuuden kanssa, se jäisi nähtäväksi.
"Hän on kuitenkin siis tulossa takaisin?" Anay kysyi hetken päästä, äänensä jo tasaisempana.

Anay kävi ottamaan Nakamin tarjoaman viitan kiitollisena vastaan ja heitti sen päälleen, laskien siipensä tiukasti selkäänsä vasten. Vaikka enkeli ei siipiensä näyttämistä kylässä niin pelännytkään, halusi tuo silti pelata varman päälle, Alicen tähden.
"Olen Andelethar, tulin tänne heidän -" Enkeli viittasi kädellään Nakamia ja Alicea kohti. "- mukanaan, samoissa aikeissa kuin hänkin, auttamaan taljan myymisessä ja ehkä jopa käyttämään rahojani kylän antimiin." Anay vastasi portinvartijalle, joka tuntui hetken katsovan enkeliä kuin mittaillen, puhuiko tämä totta, mutta siivekäs tarjosi tälle vain yhden kauneimmista - ja vakuuttavimmista - hymyistään, kunnes kolmikko sai jatkaa matkaansa portin ohi. Kylä ei ollut siivekkäälle täysin tuntematon, mutta silti Anay nojasi enemmän siihen, että Nakami tietäisi paremmin minne mennä. Andelethar itse keskittyi enemmän katselemaan asutuksen monenmoista asuttajaa, joista osa kulki humanoidi muodoissaan ja toinen osa käyskenteli eläinmuodoissaan. Siivekäs vilkaisi Nakamiin, miettien minkälaista olisi omistaa toinen, eläinmuoto, jossa kulkea ja miten erilaiselta maailma näyttäisikään niiden silmien läpi, niiden aistien.
Ennenkuin he pääsivät kuitenkaan vielä minnekään, kuului heidän takaansa huuto: "Hoi! Sinä siellä!"

Anay kääntyi katsomaan huudon suuntaan, nähden itselleen tuntemattoman miehen tulevan heitä kohti. Nopeasti enkeli vilkaisi Nakamiin, koittaen päätellä tunsiko susityttö tämän uuden tulokkaan. Tulija katsoi kuitenkin tasaiseen tahtiin niin enkeliä kuin muodonmuuttajaakin ja Anay ei ollut enää varma, oliko hän ehkä sittenkin joskus tavannut tämän henkilön. Satojen vuosien ajan eläessä oli suhteellisen normaalia, jos unohti yhdet tai kahdetkin kasvot matkansa varrelta. Nyt olisi kuitenkin hyvä tietää, millä aikeilla tuo tulija oli, ihan vain Alicen turvallisuuden vuoksi ja myöskin, koska Anay ei ollut ainoa jonka mielenkiinnon huuto oli herättänyt, vaan heidän ympärillään oli useita uteliaita kasvoja, jotka odottivat mitä tuleman piti.

//hohoo. ole hyvä, heitin sulle tollasen randomhyybbelin diilattavaksi, do what u want. :D //
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 20 Heinä 2017, 03:01

"No tavallaan. Ei se ole niin paha kirous jos ei menetä hallintaa. Hänen tilanteensa on, noh sanotaanko arvaamattomampi kuin tavallisen ihmissuden." Nakami vastasi enkelin varmistukseen siitä mihin tuon ihmissusi kumppani oikein oli apua etsimässä. Niin, ei ihmissuden muotoa kokonaan voinut taakse jättää, ei ainakaan että Nakami siitä tietäisi mutta hallitseminen olisi tarpeaksi.
Oli jokatapauksessa selvää ettei Anay ottanut tietoa Alicen vanhempien kohtalosta kovinkaan hyvällä.
"Hän on hyvä mies, älä syytä häntä tapahtuneesta, tekee sitä aivan tarpeaksi itse." Nakami sanoi hiljaa yrittäen edes hieman saada suojelusenkeliä rauhoittumaan. "Jos haluat kostaa sen jollekkin niin kosta petopuolelleen vahingoittamatta häntä muuten. Ja vain hän itse voi sen tehdä, sitä hän etsii. Tapaa ottaa hallinta pysyvästi itselleen." Eihän sitä voinut tietää oliko Anay asiasta samoilla linjoilla asiasta, siitä että kostoon joutuisi vähintään yksi sivullinen mukaan ja sen takia se olisi mahdottomuus.
"Pahimmassa tapauksessa joku kuolee, joko hän tai minä. Sen tapahtumiseen me tuskin voimme juurikaan vaikuttaa, vain toivoa ja rukoilla." Nakami totesi hiljaa. Hän oli yrittänyt kaikensa toisen auttamiseksi ja lapsen pitäminen turvassa oli lopulta ollut ainut asia johon hän oli pystynyt. "Eikä Alicella ole mitään hätää, ihmissudet eivät lennä." Lopulta todettiin.
Pieni nyökkäys kävi vielä kysymykseen toisen paluusta. "Jos löytää ratkaisun kyllä. Jos hän menettää hallinnan täysin eikä ole kuollut sille tielleen niin en osaa sanoa." Nakami lopulta sanoi. Hän ei tiennyt, ei aikaa, ei hetkeä eikä edes sitä palaisiko toinen elossa. Hän pystyi vain odottamaan, toivomaan ja pelkäämään, niin raskasta kuin se henkisesti olikin, ottamaan vain askeleen ja päivän kerrallaan Alicen kanssa.
"Totta puhuakseni olen suurimmaksi osaksi jo haudannut toivon." Nakami lopulta totesi, ehkä jopa enemmän itselleen kuin enkelille.

Kylän porteilla ei suurta ongelmaa loppujen lopuksi ollut, hieman Anayta silmäiltiin mutta ilman sen suurempaa ohjelmanumeroa he olivat kylän sisällä.
Suunta kävi kohti kallionseinämän sisään kaiverrettuja luolastoja joissa sijaitsi myös Nakamin suosima majatalo. Sinne asti ei seurue kuitenkaan kerennyt kun joku huusi heidän takanaan. Aluksi susityttö tietenkin ohitti koko asian, ei se huuto heitä koskisi ja jos koskisikin niin joku vain mainosti tuotteitaan innokkaasti. Ääni ei kuulostanut yhtään tutulta. Lopulta kun Anay asiasta kysyi vilkaisi myös Nakami taakseen katsomaan kuka heidän peräänsä juoksi ja pieni pään pudistelu viesti ettei maagilla ollut hajuakaan kuka tuo oli.
Siitäkään ei ollut tarkkaa tietoa kummalle heistä tuo uusi tulija oli puhutellut, huomiota tilanne oli kuitenkin vetänyt puoleensa.
"Olen varmaan ollut todella pahassa humalassa jos joskus häneen törmännyt" Nakami hieman heitti vitsillä viereensä.
"Tiedättekös te olette harvinaisen kummallinen seurue." nuorelta ihmis mieheltä näyttävä alkoi puhuttelemaan. "Täällä harvoin käy vierailijoita ja vieläharvemmin aseistautuneita sellaisia. Kuten saatatte tietää sotilaat eivät ole tervettuleita joten suosittelen luovuttamaan aseet vierailunne ajaksi."
Nakamilta tottakai tuli hyvin nopeasti kielteinen vastaus tilanteeseen ilman sen tarkempia perusteluja. Hän ei vain yksinkertaisesti voinut luopua miekastaan. Sitäpaitsi heidän peräänsä huutaneella ei näyttänyt olevan päällään mitään mikä osoittaisi tuon olevan vartija tai muuten viranomainen. Ei sillä että se olisi saanut Nakamia myöntymään, tuo vain saattoi jopa olla huijari joka toivoi saavansa muutaman miekan myytäväksi.
Ja tietenkin tämä kaikki sai liiaksikin silmäpareja heidän puoleensa nuoren miehen alkaen tivaamaan todisteita siitä ettei kaksikko olisi pahat mielessään. Toipa jopa esille sen etteivät he näyttäneet tavalliselta perheeltäkään, mistä lie kaapanneet pienen lapsen mukaansa lunnaiden toivossa tai jotain muuta vastaavaa.
Nakami toi kyllä omaksi puolustuksekseen esille että majatalon pitäjä tunsi hänet ja voisi todistaa susitytön olevan sillä asialla millä oli sanonutkin, turkkia myymässä ja ruokavarastoja täydentämässä. Tyytymättömän oloisesti mutisten meni syytöksiä tunkeva kääntemään huomionsa nyt Anayn puoleen alkaen tutkimaan tuota mahdollisimman tarkasti katseellaan.
Tilanne ei todellakaan ollut Nakamin silmiin paras mahdollinen mitä siipien piilotteluun tuli, varsinkin kun tuo turhan utelias nuorukainen ei ollut ainut joka enkeliä kohti katsoi.

//Hirveetä kökköä mutta mitäpä muutakaan tähän aikaan yöstä^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 22 Heinä 2017, 03:55

Nakamin suhtautuminen kumppaninsa tilanteeseen oli enkelin mielestä turhan hyväksyvä, mutta toisaalta susitytön sanat kaikuivat myös totuuksia. Mies kuulosti katuvansa tekoaan, jota ei pedon ottaessa vallan ollut pystynyt estämään. Ehkä häntä ei pitäisikään saattaa tuomiolle teoistaan? Toisaalta, kaksi viatonta oli menettänyt henkensä ja jos enkeli oikein ymmärsi, niin oli moni muukin, koko kylällinen? Sellaisen teon ei pitäisi jäädä rankaisematta. Nyt Anay kuitenkin tyytyi vain nyökkäämään Nakamille vastaukseksi.
"Jos joko hänen tai sinun on kuoltava, minä pidän huolen että se on hän." Anay sanoi vakavana, kuin todeten faktan. Mutta faktahan oli se, että Nakamin läsnäolo oli varmasti Alicelle hyvin tärkeää ja Anay tekisi mitä vain, mikä auttaisi Alicea.
"Jos hän ei löydä ongelmaansa ratkaisua, minä pidän huolen ettei hän satuta enää ketään." Andelethar sanoi, ymmärtäen kuinka hänen sanansa saattoivat hyvinkin vaikuttaa uhkaavilta, mutta siivekäs ei voisi antaa hallinnan menettäneen ihmissuden juosta vapaanakaan, varsinkaan jos tuolla oli minkäänlaisia suhteita pieneen Aliceen. "Mutta toisaalta, jos tarvitsette apua, teidän täytyy sitä vain pyytää. Satun tietämään muutaman erityisen taidokkaan maagin tai taikajuoman valmistajan ja mikäli vain haluat, saattaisin pystyä auttamaan. Toisaalta, ehkä tällä hetkellä on vain paras toivoa ja rukoilla, että hän löytää sen mitä etsii." Andelethar lisäsi, hieman hymyillen. Oli kuitenkin selvää, että tämä tuntematon ihmissusi, vaikka peto ja murhaaja olikin, oli susitytölle tärkeä.
"Älä hautaa toivoasi vielä, niin kauan, kun aurinko nousee ja laskee uuteen päivään, on toivoa."

Anay seurasi tarkkana tämän tuntemattoman miehen yritystä saada heidät riisumaan itsensä aseista. Siinä missä Nakami vastasi jyrkästi ei, Anay oli jo valmiina tarttumaan miekkaansa. Tietenkään suojeslusenkeli ei halunnut synnyttää mitään suurta kohtausta niin monen kylälaisen katsellessa, mutta Anay oli monesti joutunut pahoihin ongelmiin ja ne olivat alkaneet usein tällaisista tilanteista. Yksi vilkaisu Aliceen sai Anayn kuitenkin hylkäämään ideansa ja pysäyttämään kätensä, nyt hän ei voisi vain lentää pois paikalta, jos jotain sattuisi. Hänellä oli toinen elämä kontollaan... niin pitkään kuin siitä olikin aikaa. Pelko kävi värähtämään suojelusenkelin läpi, oliko hän unohtanut, kuinka edes suojella toista? Nyt asialle ei kuitenkaan suotu sen enempää aikaa, sillä tuntematon mies käänsi Nakamista mielenkiintonsa enkelin puoleen. Nuoren miehen katse oli tunkeileva ja pelko, joka oli jo valmiina iskeytynyt siivekkään luihin kävi uudestaan nousemaan. Ehkä se ei ollut suoraa pelkoa, mutta se oli yksi enkelin kahdesta perustunteesta, joten siksi Anay sen myös tulkitsi. Pelko ei kuitenkaan ollut enkelin itsensä puolesta syntynyttä, vaan lapsen. Anay ei halunnut aiheuttaa suurempaa hässäkkää heidän tulostaan kuin olisi tarvis. Mahdollisimman pienellä huomiolla pysyisi mahdollisimman kaukana mahdollisista vaaroista.
"Entäs sinä?" Mies kysyi ja Anay ei voinut peittää hermostuneisuuttaan, vaikka olisi voinut luulla että hän olisi satojen vuosiensa aikana oppinut peittämään moisen. Ehkä syy oli hänen vasta löydetty, uusi suojelunsa kohde, joka oli niin pieni ja viaton ja silti kokenut jo liikaa vääryyttä. "Mitä oikein piilottelet?" Mies kysyi ja Anay sanoi hieman epävarmalla äänellä: "En mitään." Pelkästään tilanne yksinään oli niin erikoinen, että Anay tunsi olonsa hyvin epävarmaksi noiden monien silmäparien alla.

"Hei! Minä olen nähnyt sut ennenkin!" Joku huusi, jonka mielenkiinto oli siirtynyt Anayhin miehen kyselyn lomassa. "Sä olet sen pappismiehen ystävä!" Seuraavaksi tapahtuvat tapahtumat kävivät niin nopeasti, että Anay ei kerennyt edes reagoimaan. Joku siivekkään takana olevasta ihmisjoukosta oli ottanut kiinni Nakamin tarjoamasta matkaviitasta ja repäisi sen pois siivekkään päältä. Ihmisjoukosta kuului yllättyneitä huokauksia, jotka luultavasti oli enemmän syntyneet tilanteesta, sillä tuskinpa siipipari oli muodonmuuttaja-kylässä niin harvinainen näky. Anay verrytteli varovasti siipiään, tarkastellen ympärillään vallitsevassa hiljaisuudessa kylälaisten kasvoja. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää, siipien piilottelu tuskin oli minkään säännön vastaista. Tilanne luultavasti rauhottuisi pian- "Vainoaja! Murhaaja!" Kuului huuto ja jostain ihmisjoukon seasta lensi peruna kohti Anayta. "Minun ystäväni poltettiin roviolla sinun takiasi!" Ja se oli ainoa asia, mikä tarvittiin sytyttämään tämä jo valmiiksi räjähdysherkkä tilanne roihuun. Useammat muutkin liittyivät huutelemaan Anaylle, kuinka tuon uskonto oli mahdollistanut heidän läheisiensä vainoja tai jopa kuolemia.
"Kuunnelkaa-" Anay yritti, mutta hänen äänensä jäi muiden äänien peittoon ja pian hän joutuikin jo väistämään itseään kohti syöksyvää miestä, joka onneksi osui huti ja kaatui vain maahan. Andeletharilla oli kuitenkin sellainen tunne, että tuo mies ei olisi ainoa, joka aikoisi piakkoin hyökätä hänen päälleen, sillä hänen ympärilleen muodostunut kyläläispiiri tuijotti siivekästä ja sitä mukaa myös Nakamia ja Alicea murhaavasti.

//jaaha. sehän eskaloitu yhtäkkii. jos laatu on kökkö, syytä kellonaikaa. ja minua. hups. :D //
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 24 Heinä 2017, 04:34

"Se on minun taisteluni vaikka arvostankin tarjoustasi." Nakami vastasi enkelin sanoihin kuinka tuo pitäisi huolen siitä että susityttö olisi se kuka selvisi. Toki hän luuli hyvinkin ymmärtävänsä miksi toinen niin sanoi mitä sanoi.
Sittemmin meni Anay mainitsemaan tuntevansa monta pätevää maagia, ehkä noista olisi apua ihmissuden ongelmiin. "Voin sanoa että olen tavannut itsekkin muutaman pätevän maagin eikä heillä ole ratkaisua ollut. Mutta onhan se aina yrittämisen arvoista joten joku päivä otan tuon tarjouksen vastaan." Nakami sanoi.

Kylässä asiat eivät todellakaan olleet menneet hyvin. Nakamin selitys oli kelvannut toistaiseksi huomion kääntyen enkeliin vierellään, tosin todennäköisesti vain ja ainoastaan koska tarjolla oli kaksi uhria ahdisteltavana. Hermostuksen Anayn kasvoilla saattoi helposti nähdä eikä susityttö ollut ainoa kuka sen huomasi miesten alkaen tivata mitä siivekäs piilotteli. "Voisitte vähän antaa tilaa." Nakami sanoi. "Hän vain ahdistuu helposti liian suuresta huomiosta."
Mutta kuuroille korvillehhan sekin meni jonkun huudahtaen enkelin olevan jonkun papin ystävä. Ei siinä, niin taisi olla Nakamikin, ei siinä mitään erikoista ollut jos saattui papin tuntemaan.
Siinä missä siivet itsessään eivät muodonmuuttajille olleet erikoinen näky, siivet selässä saattoivat olla jo harvinaisempia. Monella kun kädet muuttuivat siiviksi muodonmuutoksen myötä tai ainakin sellainen kuva nuorella neidolla oli sen enempää asiaan perehtymättä.
Eikä aikaakaan kun murhaaja syytökset olivat ilmassa, perättömiä mutta silti ongelmallisia. Eikä sanat olleet ainoita asioita jotka lensivät kolmikkoa kohti.
Yksi taklausyrityskin kerkesi tulla ja mennä, toinen päätyi naama edellä Nakamin luomaan suojaan. "Tämä ei kestä minuuttiakaan" Nakami sanoi juuri niin kovaa että Anay sen voisi kuulla. "Meidän kannattaa todennäköisesti lähteä täältä, voitko lentää Alicen kanssa?" Nakami kysyi. "Minä pärjään kyllä mutta en voi luvata ettei kehenkään satu. Yritän välttää mutta en voi luvata."
Lopulta kellertävä suojakenttä kolmikon ympäriltä murtui sirpaleiksi kuin olisi lasia ollut. "Lennä!" Kuului Nakamin käsky samalla kun ilmassa leijailevat suojakentän jäänteet roihahtivat kirkkaisiin liekkeihin. Kuumia nuo liekit eivät olleet mutta soisivat tarpeaksi harhautuksen jonka suojin enkeli todennäköisesti pääsisi taivaalle lapsen kanssa.
Nakami puolestaan, noh, toivoi että saisi tilanteen edes hieman rauhoittumaan sitten kun siivekäs olisi turvassa lapsen kanssa. Neito halusi selvittää tilanteen rauhanomaisesti jos vain pystyisi, oliko siitä sitten oikeasti mitään toivoa oli asia erikseen. Toisaalta taas niin kauan kuin aurinko nousi oli toivoa, niinhän Anay oli itse asian sanonut.

//Mitä luulet joutuuko Anay pelastamaan Nakamia vihaisten kyläläisten käsistä myöhemmin? (Tai sit molemmat on siellä äkäisen joukkion keskellä jumissa.) Mitä menin nopalla heittämään nii en sanoisi että ihan heti on Nakamin pää pölkyllä vaikkei helpolla pääsisikään tuosta tilanteesta^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 05 Elo 2017, 03:52

Yleensä rauhallisuuteen nojaava ja luottava enkeli oli yhtäkkiä joutunut suuren mylläkän keskelle ja siinä missä siivekäs pystyi kaatamaan syntisiä demoneita tieltään, olivat nämä suhteellisen viattomat kyläläiset aivan oma asiansa. Enkeli ei voisi tuosta vain ottaa ja vetää miekkaansa esiin, lukea heidän viimeisiä rukouksiaan ja saattaa heidän sielunsa taivaan porteille, ei. Hänen täytyisi paeta tilanteesta, mutta siinä missä siivekäs pystyisi vain lentämää pois, oli hänellä nyt seuranaan kaksi siihen kykenemätöntä. Siinä samassa Nakami kysyikin, pystyisikö Anay lentämään Alicen kanssa ja ennenkuin Andelethar pystyi edes sanomaan ääneen huoltaan Nakamin puolesta, tuo sanoi pärjäävänsä maassa yksinään. Suojelusenkeli oli jo sanomassa jotain tätä vastaan, tuntien epämiellyttävää tunnetta toisen jättämisestä, mutta siinä samassa heidän ympärillään ollut suojakenttä särkyi sirpaleiksi ja susityttö huusi enkelille vain yhden käskyn: Lennä. Siinä tilanteessa ei Anay jäänyt asiasta sen suuremmin väittelemään vaan tarttui lasta kainaloista, nostaen tuon syliinsä samalla kun hänen siipensä nostivat kaksikon korkeammalle, suojaan vihaiselta muodonmuutta-joukolta.

Hetken aikaa Anay kerkesi jo tuntea onnistumisen iloa, päästessään kauemmas huudoista ja parista hänen ohi lentävästä esineestä, joista toinen näytti erehdyttävästi kengältä. Anay kääntyikin katsomaan, oliko Nakami kunnossa, jättäisivätkö kyläläiset muodonmuuttajan rauhaan, nyt kun Anay oli poissa kuvioista. Tai ainakin siirtynyt kauemmas, ellei kokonaan pois. Tästä ikävä muistutus kävi, kun Anayn etsiessä Nakamia katseellaan, hänen jalkansa ympärille lensi narusta tehty silmukka, joka kiristyi ja nykäisi siivekästä kohti maata. Suojelusenkeli mentti tasapainonsa ja ilman käsiään - jotka pitelivät lasta tiukasti sylissä - sen takaisin saamisen yrittäminen oli suuri työ ja vaiva. Kaiken järjen mukaan enkelin olisi pitänyt pystyä vetämään itsensä irti normaalin muodonmuuttajan otteesta, mutta yhtäkkiä narusta käytiin nykäisemään uudestaan ja Anay menetti korkeuttaan nähdäkseen, että narun toisessa päässä häntä vastassa olikin valtavaksi karhuksi muuttunut muodonmuuttaja, sekä muita innokkaita narunvetäjiä. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta saada silmukkaa pois jalkansa ympäriltä ilman käsiään ja kolmas nykäisy olikin tarpeeksi palauttamaan suojelusenkelin takaisin kyläläis-joukon ylettyviin, josta Anay revittiin nopeasti alas.

Vaikka tämä kaikki olikin käynyt hyvin nopeasti ja hahmot enkelin ympärillä tuntuivat olevan vain vilahduksia, aika muuttuen yhdeksi, sekavaksi kokonaisuudeksi, Anay pystyi tuntemaan ja tiedostamaan kivuliaan selvästi sen sekunnin, sen hetken kun siivekkään ote pienestä Alicesta irtosi. Lapsi oli revitty hänen käsistään ja enkeli pystyi kuulemaan huudon: "Pelastakaa viaton lapsi tuon hirviön kynsistä!" Ja niin Alice oli viety ja samassa myös kadonnut kyläläisten joukkoon, Anay painettua yhä vain alemmas ja alemmas kohti mukulakivistä maata. Pelko, pelko ja viha räjähtivät enkelin mielessä ja Anay yritti etsiä Nakamia hätäisillä silmillään.
"He veivät Alicen!" Anay huusi epätoivoisesti Nakamille, tietämättä oliko tuo jo kenties tajunnut asian ja tekemässä jotain sille vai oliko tieto uusi. Epäonnistuminen ja Anayn viimeisimmän suojatin kuolema vilahtelivat suojelusenkelin silmissä ja Andelethar tyrkki muodonmuuttajat päältään. Hän ei pelännyt enää satuttaa näitä kyläläisiä, viattomia kun eivät hänen silmissään enää olleet. Siinä missä enkeli ei aikonut kenenkään henkeä viedä, ei tuo myöskään säästellyt voimiaan alkaessa kamppailla joukkiota vastaan. Hänellä oli enää yksi päämäärä: päästä takaisin Alicen luokse.

//hups. sekoitinpa pakkaa taas kerran. :D sori kesto >.< //
JTP
 

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja Michyy » 11 Elo 2017, 01:14

Anay oli onnistuneesti päässyt siivilleen ja vetänyt huomion hetkellisesti itseensä. Nakami puolestaan oli laittanut miekkansa pois, se kun ei tulisi auttamaan rauhallisten puhevälien saavuttamisessa. Eikä aikaakaan kun väkijoukko oli sulkeutunut susitytön ympärille astetta rotevamman sepältä vaikuttavan painaen kätensä neidon olkapäälle alkaen tivaamaan selitystä tilanteeseen.
"Tapasin hänet vähän matkan päässä kylän porteilta" Nakami sanoi "Olimme molemmat matkalla samaan suuntaan joten päädyimme kulkemaan yhdessä. Minä tulin vain ostamaan ruokaa ja muuta vastaavaa, hän sanoi minulle olevansa samalla asialla."
"Mutta autoit hänet juuri karkuun viattoman lapsen kannsa!" Mies tivasi.
"Kuten ymmärrät tilanne oli sekä yllättävä että pelottava" Nakami jatkoi "Ja lapsi on tyttäreni, jouduin tekemään nopean ja mahdollisesti huonon valinnan"

Sen pidemmälle keskustelu ei kerennyt kun taivaalla Anay oli onnistunut saamaan köyden jalkansa ympärille ja alkoi vajoamaan takaisin kohti kylän katuja. Nopea vilkaisu seppään myös kertoi ettei apu tilanteen suhteen ollut kovinkaan todennäköistä, toinen epäili vaikkei välttämättä saanutkaan punapäätä puolitotuuksistaan kiinni.
Hiljaa Nakami sulki hetkeksi silmänsä ja yritti rauhoittua, keskittyä. Hän kuuli sepän huokaisun ja toteamuksen kuinka susityttö oli onnistuneesti saanut itsensä korviaan myöten vaikeuksiin. Seuraavassa hetkessä mies horjahtikin eteenpäin Nakamin pyörähdettyä pois tuon käden alta livistäen kohti matkaviittaansa. Kauaa ei Nakami voinut vaatettaan yrittää takaisin saamaan kun kyläläisten kädet olivat jo tavoittelemassa häntä takaisin otteeseensa. Viitta tietenkin siinä touhussa otti ja repesi räsähdyksen saattelemana.
Sen enempää ei ollut aikaa Nakamilla enää pysyä paikoillaan, hän oli valinnut pakenemisen ja hänen olisi ollut hyvä olla jo kaukana. Mutta ei, tottakai hänen oli vieläkin keskellä väkijoukkoa, asia joka korjautui pienellä lieskalla välimatkan luomiseksi ja Nakami oli hyvää vauhtia juoksemassa pitkin kylän pikkukatuja. Hänen oli karistettava väki perästään ja nopeasti.

Takaa-ajajat olivat jääneet kauas taakse siinä muutamassa minuutissa mitä Nakamin pako oli kestänyt. Sitten tuli kuitenkin maksun aika kun kipuaalto pyyhkäisi susitytön yli. Sen pienen hetken ajan hänellä oli vaikeuksia olla huutamatta tai pysyä jaloillaan, no sitä se oli kun pakotti kehonsa magian avulla rajojensa yli. Tuo oli kuitenkin syy siihen miksi hän oli päässyt piiloon kyläläisiltä.
Anayn tilanteesta Nakamilla ei ollut mitään hajua, hän oli juostessaan päätynyt kylän maanalaisiin osiin. Palata hänen pitäisi, Anay oli jäänyt kiinni, juuri senhän takia hän ei ollut vain jäänyt kiltisti juttelemaan. Nyt tarvitsisi enää vain sulautua joukkoon, onneksi aiemmat tapahtumat eivät olleet vielä tänne asti kerenneet.

Lopulta Nakami pääsi takaisin avoimen taivaan alle. Hän oli ostanut käytettyjen vaatteiden putiikista itselleen nopeasti uuden matkaviitan, kuluneen ja moneen kertaan paikatun mutta sai kelvata. Hän oli myös leikannut puukolla reilut puolet hiustensa pituudesta pois. Sittemmin hän oli alkanut yrittämään jatkaa ulkonäkönsä muokkaamista maagisin keinoin. Arvet olivat kadonneet mutta hiusten värin muuttaminen tavallisempaan ei valitettavasti ollut onnistunut.
Aina ei nähtävästi voi voittaa Nakami ajatteli ja pienen hiljaisen huokauksen jälkeen muuttuen sudeksi lähti takaisin kohti paikkaa missä oli Anayn nähnyt.
Siinä missä häneltä oli jäänyt tapahtumien kulku näkemättä kamppailu enkelin ja kyläläisten välillä kuului kyllä useamman korttelin päähän.
Hyvää vauhtia paikalle juostuaan ensimmäinen asia minkä susi näki oli enkeli kamppailemassa kyläläisiä vastaan ja heti sen jälkeen keski-iän ohittanut mies kipittämässä pois Alice sylissään. Lapsi oli selvästi siirtynyt käsistä seuraaviin useammankin kerran 'mahdollisimman kauas turvaan tuon hirviön kynsistä.'
Nopeasti muuttuen takaisin ihmismuotoonsa Nakami ojensi kätensä itkevää Alicea kohti. Lapsen olisi aika siirtyä seuraaviin auttaviin kätösiin matkalla turvaan.
"Minä voin viedä tytön turvaan keskitykää te tuohon siivekkääseen" Nakami vain totesi toiselle eikä vanhemman puoleinen mies sen enempää jäänyt asiaa kaaoksen keskellä miettimään kun Alice oli jo tutussa sylissä kulkemassa vauhdilla poispäin Anayn aiheuttamasta sekaannuksesta. Kyllä enkeli varmaan selviäisi nyt kun ei tarvitsisi Alicesta huolehtia ja niin paljon kuin uuden ystävän taakse jättäminen olikin ikävää lapsen turvallisuus oli ensimmäinen prioriteetti. Siitä varmaan enkeli olisi itsekkin samaa mieltä.
Ei Nakami tietenkään voinut olettaa että temppunsa pitkään menisi huomaamatta...

//Eipä tuo mitään, itsekkin jouduit taas tätä kirjoittamisen kökköä odottaa^^
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Lapseen ei kosketa

ViestiKirjoittaja JTP » 09 Loka 2017, 01:44

Pitkälle ei Anay ollut päässyt, Nakamikin hänen silmistään hävinnyt yhtä lailla kuin pikkuinen Alice. Päättäväisyys kasvoilleen jähmettyneenä Anay iski pieniä liekkejä toisten käsiin, jotta nuo päästäisivät hänestä irti. Samalla pää kävi pyörimään ympäriinsä, katseen pakokauhuisena haravoiden ympäristöä, josko enkeli näkisi edes pienen vilauksen jommasta kummasta, ystävällisestä kaksikosta. Joukko oli pienentynyt, jakautunut erilleen niihin, jotka näyttivät etsivän Nakamia- tai lasta, Anay ei ollut niinkään varma ja niihin jotka huutelivat hävyttömyyksiä enkeliä kohti, sekä niihin, jotka yrittivät kiivaasti pitää Anayn paikallaan. Siinä he eivät kuitenkaan pitkään onnistuneet, demoneita vastaan taistellessaan Andelethar oli kuitenkin kerännyt sen verran lihasmassaa ja voimaa, että kiivastuneet ja hätäiset kädet eivät häntä kauaa pidelleet. Enkelin täytyisi vain päästä siivilleen ja tällä kertaa korkeammalle, nopeammin ja kauemmas joukosta, jolloin enkeli pystyisi näkemään tilanteen paremmin ja ehkä jopa hävittämään vihaaja-joukon perästään. Kaikki energiansa keskittäen Anay loihti kirkkaan tulilieskan ylleen, se ei ollut mitenkään erityisen suuri, mutta paistoi sitäkin kirkkaammin ja sokaisi ainakin läheisimmät kiinnipitelijät. Se antoi siivekkäälle aikaa juuri sen yhden sekunnin verran, mitä tuo tarvitsikin paetakseen uudestaan. Tällä kertaa Anay ei tuhlannut nanosekuntiakaan kiitäessään mahdollisimman nopeasti korkealle, yrittäen samalla paikantaa Nakamin ja toivottavasti myös Alicen.

Aluksi Andelethar ei nähnyt mitään kaksikkoon viittaavaa ja huoli alkoi painaa enkelin mieltä, kunnes hän näki vilaukselta jonkun viittaan pukeutuneen kannattelevan lasta sylissään ja kiiruhtavan väkijoukosta poispäin. Nakami ei kuitenkaan ollut lähettyvilläkään. Anay oli taivaalla kuitenkin niin näkyvä, ettei enkelin kannattanut syöksyä kohti kaksikkoa suoraan. Kyläläiset juoksisivat luultavasti heidät kiinni ja näin ollen Anay riskeeraisi Alicen päätymisen kyläläisten käsiin. Mutta kuka ikinä Alicea veikään mukanaan, voisi olla vaikka minkälainen pahantekijä. Eikä Anay voinut antaa tuon viedä lasta kauemmas. Siivekäs päättikin syöksyä piiloon rakennuksen taakse, joka oli viistoon siitä, missä Anay näki lapsen ja viittapäisen henkilön liikkuvan. Näin ollen ihmiset lähtisivät juoksemaan eri suuntaan kaksikosta ja rakennusten turvin Anay voisi saada kaksikon itse kiinni ilman, että sitä huomattaisiin.

Rakennuksen taakse laskeuduttuaan Anay alkoi heti juoksemaan siihen suuntaan, mihin oli nähnyt lasta kantavankin juoksevan, muttei kuitenkaan heitä kohti, varmuuden vuoksi. Hänen täytyisi vain päästä väkijoukosta eroon, jotta hän voisi kohdata tuon, joka lasta vei. Mitä enemmän suojelusenkeli seurasi kaksikkoa, sitä vahvemmaksi kävi enkelin rinnassa tunne, että tuo lapsi oli kuin olikin Alice ja samalla myös toivo paloi kirkkaana siivekkään silmissä. Suojelusenkeli repi jonkun portailla lepäävän viitan niskaansa, tuntien syylisyyttä moisesta, mutta ollen myös päättäväinen, että hän palauttaisi sen takaisin vielä. Kun viitta asettui enkelin siipien peitoksi ja valkeat sulat painautuvat tiiviisti vasten selkää, Anay alkoi hiljentämään vauhtiaan ripeään kävelyvauhtiin. Samalla hän viiletti käsiään kosteassa, mutaisessa seinässä ja hieroi likaa kasvoihinsa, hupun alta pilkottaviin hiuksiinsa ja viittaan tehden itsestään enemmän tai vähemmän kodittoman näköisen. Kun hän oli tässä onnistunut, enkeli nappasi matkaltaan kepin, ruveten ontumaan toista jalkaansa ja kävelemään pienessä kyyryssä keppiin nojaten, toivoen että näin häneen ei kiinnitettäisi huomiota.

Tämän jälkeen enkeli alkoikin taittamaan matkaansa kaksikkoa kohden, kunnes oli suoraan heidän takanaan ja Anay kurotti kätensä ottaakseen toisen viitasta kiinni.
"Minne olet oikein viemässä tuota lasta?" Anay sanoi syyttävään äänensävyyn, kunnes tajusi että lasta kantoikin viittaan pukeutunut Nakami, joka oli myös vaihtanut hiustyyliään. Yllätys oli varmasti luettavissa Anayn kasvoilta, kunnes hän tajusi jatkaa omaa peitehahmoaan.
"Oletteko kunnossa?" Anay kysyi kuin kuiskaten ja työnsi Nakamia jatkamaan matkaa, vihainen kylälaisjoukko ei ollut kaukana heidän takanaan ja heidän huutonsa kuuluivat heidän olinpaikkaansa asti.

//I did it! Hooray! Toivottavasti tässä on edes jotain mitä työstää!//
JTP
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsäaukeat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron