Kirjoittaja Mori » 30 Heinä 2017, 14:18
Kalma käänsi hänelle sanat takaisin. Edwrad ei enää muistanut, mitä oli sanonut tai keskustellut Kalman kanssa. Hänen ajan tajunsa sekä muistinsa olivat hämärtyneet, kiitos Thanatoksen. Kaikilla oli heikkouksia, jopa noidalla. Toki Kalma totesi, että tappaminen olisi yksi vaihtoehto siinä, että hän sekä Kalma pääsisivät noidan otteesta. Edward oli edelleen sitä vanhaa samaa miestä, eikä hän oikein innostunut tappamisen ajatuksesta. Toki Thanatoksen tunne ryöppäys hänessä oli hätkähdyttävää. Ihmissusi tunsi kuinka hänen toinen puolensa melkein halusi tukea tätä ideaa.
Sitten alkoikin Kalman pauhaaminen siitä, että luuliko hän tosiaan kaiken mitä hän oli juuri sanonut hyvittävän sen, mitä Kalma oli kokenut. Ei tietenkään ja tietysti asiat eivät voineet mennä tai unohtua niin kuin jotkut halusivat. Kalma vetosi tunteisiinsa ja siihen, kuinka oli ollut huolissaan. Edward kuunteli, hiljaa, katse kiteytyneenä tiettyyn pisteeseen. Kalma kertoi siitä kuinka toinen oli ollut valmis auttamaan jopa henkensä uhalla ja sitten hän oli lyönyt tämän pois, ehkä myös kirjaimellisesti. Tiesikö hän kuinka paljon koiraan sattui. Sitten Kalma alkoi itkemään sitä, kuinka hänet oli muutettu ihmissudeksi ja jätetty yksin, koska hän ei ollut suostunut auttamaan tätä. Kalma vetosi myös siihen, että oli tarvinnut hänen tukeaan niin kuin Edward oli muinoin tarvinnut Kalman tukea. Lausetta koristeli Kalman kauhean kuuloinen imitointi Edwardista ja tuon teosta. Sitten tuli hetken hiljaisuus ja Kalma päästi vielä viimeisen saarnansa ennen kuin meni uikuttamaan ovelle. Ovi kuitenkin pysyi tiukasti kiinni.
"Luuletko, että olisin voinut tukea sinua mitenkään?" Edward avasi suunsa hyvin rauhallisesti. Hän puhui hitaasti, jokainen hengen veto tuntui olevan taakka, mutta se myös näkyi toisen kasvoilla. Susimaiset piirteet olivat piirtyneet hänen kasvoilleen vahvoina. "Toki olisin voinut jäädä. Toki olisin voinut tukea sinua ja siinä samalla tappaa sinut siihen paikkaan, koska pääni sisällä myllertää sekopää, joka olisit tappanut sinut siihen paikkan", Edward aloitti. "Jos sitä siis halusit, toki sinä varmasti puolustaisit itseäsi ja ehkä yrittäisit tappaa minut sopimuksen mukaan, mutta mitä hyötyä minun jäämisestäni sinun luoksesi olisi millään lailla, kun en olisi enää ollenkaan minä?" hän kysyi vakavana. "Luuletko tosiaan, että Thanatos kuuntelisi ihmissuden huoliasi avoimesti ja istuisi vierellesi kertoen, että: Kaikki on hyvi, kyllä minä tuen sinua ja opetan sinulle ihmissuden salat? Häh?" Edward kysyi ja käänsi katseensa Kalmaan, joka ovea vasten oli.
"Jos murhaa halusit niin siitä vaan, en minä olisi sinua ollut edes tukemassa mitenkään millään lailla kuitenkaan, koska en olisi enää läsnä. Entinen minäni olisi varmasti kadonnut tähän päivään saakka", hän naurahti väkinäisesti. "Tiedän kyllä, että tein entiselle kehollesi väärin ja muutin sinut ihmissudeksi. Jätin sinut sen kanssa yksin, koska jos olisin jäänyt olisit kuollut. Minun kädestäni ennen pitkään ja en halunnut sitä. Ihan sama miltä sinusta tuntui. Tuntui sitten siltä, että hylkäsin sinut ja jätin antamani ongelman kanssa yksin. Minä en kuitenkaan halunnut herätä seuraavan kerran siihen, että syön sisuskalujasi ja käsittelen kehoasi kuin lelua", hän totesi paljastaen hampaansa äreänä. "Oi kyllä, olen hyvin tietoinen siitä miltä sinusta on tuntunut, mutta katsoin sen sillä, että olen sen ansainnut sillä hinnalla, etten olisi jo syönyt sinua suihini", hän totesi ja käänsi sitten päänsä, ennen kuin räjähtäisi Thanatokseksi.