Lempeä hymy kohosi kasvoille, mutta pyyhkiytyi pian pois yllättyneen ilmeen tieltä, kun seppä pajasi paikalle tavaroineen. Katse käväisi nopeasti siinä sangossa ja pyyhkeissä, Qiran ehättämättä sanoa mitään siihen väliin kun Theo lähti rastapäätä jututtamaan. Kaiketi nuo toisensa tunsivat. Tai tiesivät edes jollain tasolla. Pikkuhaukalla kun oli tuttuja vähän siellä ja täällä, kaiken lisäksi poikakullan tullen toimeen helposti muiden kanssa – toisin kuin hän itse. Noita antoi ihan mielellään nuorikon hoitaa puhumisen, mustahaltian vain seistessä vierellä mittaillen tilannetta ja silmäillen vihreätukkaista tapausta, joka tuntui omalla tavallaan olevan huolissaan kapteenista. Kyllä tuo mokoma selviäisi, valkeahapsen vain tarviten nyt runsaasti lepoa ja aikaa toipua haavoistaan.
Kun huomio toipilaasta kääntyi pian mustahaltian puoleen, nosti Qira sen tutun hymyn kasvoilleen josta ei juuri saattanut tuon ajatuksenjuoksusta päätellä juuta eikä jaata. Teetä ja ruokaa talon emäntä heille tarjosi, sekä puhtaita vaatteita, suorastaan vaatien vuodenaikaan nähden todella huonosti pukeutuneelle mustanahkaista takan ääreen lämmittelemään. Qira nyökkäsi, hymähtäen naurahtaen niiden sanojen perään - ei kylmä häneen sillä tavoin ottanut sattuneista syistä, mutta oliko se sitten ihme että toiset ajattelivat toisin ensikädessä, kun Syöjätär kulki paljain jaloin ja reisin pakkasessa. Varsinkin ihmisten keskuudessa moinen taisi olla erikoisempi näky...
Kali kuitenkin poistui – siksi Theo tätä ystävällisen oloista naista oli nimittänyt aikaisemmin, todennäköisesti teetään laittamaan. Siinä välissä Theo ehätti viimein huomauttaa mustahaltialle, ettei varsinaisesti rastapäätä tuntenut, joka sai Qiran hymyilemään lämpimämmin nuorukaiselle.
"
Minä kun luulin että olette hyviäkin ystäviä", lintuemo naurahti, hitaasti lähtien niitä siipiään kokoamaan takaisin selkäänsä piiloon. Niitä ei täällä tarvittu, ja ne olisivat olleet vain tiellä.
"
Enköhän hänen kanssaan tule toimeen. Vaihda sinä toki vaatteesi lämpimiin ennen kuin mitään muuta alat tekemään, jottet vilustu - etköhän löydä minut tuolta, en ole lähdössä minnekään ennen kuin kerrot mitä teille siellä ulkona oikein tapahtui", hetken Qira kuulosti tavallista vakavammalta puhuessaan, uskoen kyllä Theon kuitenkin ymmärtävän sen vakavuuden takana olevan huolen, jota noita poti nuorukaisen puolesta. Johan tuo oli kaikenlaista kokenut, ja vastoinkäymiset eivät koskaan olleet turhan mukavia. Ehkä huomenna hän saisi kuulla tapahtuneista, jos Theodluin niihin jaksaisi palata, mutta se oli sen ajan murhe.
"
Tule kertomaan, jos jotain tarvitset vielä", kevyesti kotkaemo silitti kerran haukanpoikasen hiuksia, lähtien sitten poistumaan kammarilta antaakseen nuorukaiselle rauhan toveriaan auttaa ja siistiä.
Siinä astellessaan paremmin asunnon puolelle, ehti kyläpäällikkö viimein kiinnittää huomiotaan paremmin ympäristöönsä. Kyllä sen huomasi, millaisen ammatin harjoittaja täällä majaansa piti, Qiran ollessa oudolla tapaa jopa yllättyneen onnellinen siitä että Kalin tapainen ei niin massiivinen nainen oli sepäntyön itselleen valinnut. Se oli ihailtavaa, Lumoojattaren mielestä, vaikkei hän itse olisi vastaavista töistä osannut nauttiakaan.
Sarvipäinen pian ilmestyikin tovin sisustusta ihmeteltyään kyökin oviaukolle, jääden siitä kurkistamaan sisään keittiössään hääräävää seppää.
"Qira A'Daruil", Syöjätär viimein nimensä toi esille, päätään aavistuksen kallistaen siinä hymyillessään ja rastapäistä tarkkaillen, "Olen Elwoodin kyläpäällikkö - meitä vanhametsän väkeä kovin moni tuskin tuntee millään tavalla näin kaukana".
"Et ilmeisesti puhu haltiakieltä?", noita uteli.
//Kyl se on synttäriateriansa jälkeen niin rotten et huh. Seuraavaa hiekkalaatikkoreissua odotellessa.
MUT VASTAHAN MÄ ALOTIN//