Harald, Lily, Henry
Harald ja Lily kuuntelivat tarkkaavaisina kun Kathán puhui. Haraldin katse kieri pitkin peltoja samalla kun hän kuunteli, tosin osa hänen ajatuksistaan eksyi seilaamaan nuoruus vuosiin, kun oli tapana muiden korkea-arvoisten poikien kanssa kirmata hevosilla pitkin peltoja... oi niitä aikoja.
Henry - jälleen kerran - oli jättäytynyt taka-alalle kuuntelemaan. Hän ei sitä ääneen myöntänyt, mutta piti munkkien tavasta toimia ruoka-asioiden suhteen. Hän itse alkoi pikku hiljaa muuttua kokonaan kasvissyöjäksi, josta hänen isänsä taas ei tykännyt yhtään. Mutta prinssi kunnioitti jokaista elävää olentoa niin paljon, ettei enää pian pystynyt syömään lihaa ollenkaan.
Pian Kathán heilautti kättään, kehottaen veli Thaddeusta paikalle. Harald tervehti Thaddeusta kevyellä nyökkäyksellä ja niin teki Lilykin, kun Kathán esitteli heidät. Henry esitti poissa olevaa, mikä ei tietenkään ollut kovinkaan kohteliasta, mutta minkäs teit.
"Mukava tavata teidätkin, veli Thaddeus" Harald sanoi lopulta hymyillen iloisesti, kuten yleensä.