Kirjoittaja Mori » 15 Loka 2017, 18:54
Kalma totesi, ettei luottanut Edwardiin. "Mhm", Edward vastasi hymyillen, hän kuitenkin kallisti hieman päätään. "Mutta sinähän halusit tuhota Hayan?" hän kertasi vielä Kalman sanoja. "Etkö siis kaippaakkaan apua, kun ajattelin kerrankin antaa?" ihmissusi kysyi. Hän oli olettanut Kalman haluavan apua ja ehkä suunnitelma oli jo tuolla. Oli totta, että Edward oli ensin kieltäytynyt, mutta nyt jokin tai joku puski hänen mielensä kanssa yhteen. Se jotenkin ei ollut Edwardin. Hänestä tuntui täysin omalta itseltään, vaikka hän hohkasi aivan toisenlaista auraa kuin yleensä. Se pelkurimaisuus, masentuneisuus sekä muu negatiivinen asia tuntui olevan poissa tavallaan. Hän ei tuntenut itseään kovin kykenemättömäksi, itse asiassa hänestä tuntui siltä kuin hän pystyisi mihin vain.
Kalman todetessa, ettei hän ollut ollenkaan vakuuttunut Edwardin luottamuksellisuudesta lisäten Thanatoksen perään, nosti ihmissusi vain toiselle kulmiaan. "Olen Edward", mies vastasi naurahtaen iloisesti, vähän ehkä surullisestikin. Hän tiesi hyvin, että koiralla oli luottamisvaikeuksia häneen, jos hän oli käynyt Thanatoksen kanssa paikanvaihtoa. Lisäksi hänellä oli erilainen olo, joten kai se viittasi siihen, että tämä oli vielä läsnä, mutta miten. Sitä Edward ei tiennyt eikä osannut selittää. "Kalma, minä vakuutan, se olen vain minä... Jotenkin minusta kyllä tuntuu hieman erilaiselta", hän totesi. "Sellaiselta, että toki on väärin käydä yrittämässä tappaa Hayaa, koska hän yrittää autaa minua, mutta toisaalta hän on tehnyt sinulle pahaa ilman syytä", hän puhui. "Lisäksi saatan ehkä tietää milloin hän on heikoimmillaan", ihmissusi kertoi koiralle ja katsoi tätä silmiin.
Hän haki toisen katsetta, mutta siinä ei ollut anelevaa Edwardia, joka pyysi toista uskomaan. Se katse oli terävä, itsevarma ja paloi halusta saada pientä fyysistä tappelua aikaiseksi. Oli kuin Edward olisi taas nuorempi, riskejä ottavampi teinipoika, joka uskoi pystyvänsä mihin vain mihin ryhtyisi. Hän ei juurikaan liikkunut paikoiltaan. Katsoi vain koiraa pieni virne kasvoillaan ja hetken päästä ihmissusi odotti jo vastauksia. Uteluja hänen mietteihin Hayan heikkoudesta, mutta ensin Kalman piti vain laskea hieman muureja, edes sen verran, että tässä päästäisiin etenemään.