//Tänne suunta, JTP ja Andelethar! :3 toi sarvekas päätti alottaa aarialla//
Elëniel
Hiljaisen metsän läpi kulki hopeisten kavioiden kumea ääni, niiden takoessa sen pohjaa ja kuljettaessa pitkäjouhista eteenpäin. Hän tunsi jokaisen puun ja kasvin tässä metsässä. Paikoin erittäin sankan metsän läpi siivilöityi vain pienesti auringon kajoa sen synkkyteen - juuri tarpeeksi että mikä eläin paikalla olikin, huomasi yksisarvisen kiiltävän karvan ja silkkiset jouhet vilahtavan ohitse ennenkuin se hävisi taas matkalleen. Kuin uni, yhtä nopeasti alkanut ja lähtenyt.
Elëniel rakasti luontoa. Se oli hänelle kaikki kaikessa, ja esimerkiksi aamu-usvaisen pellon poikki kiitäminen on jopa hänen mittapuullaan kutsuttavissa hauskanpidoksi. Tai ainakin sen sorttiseksi. Joka tapauksessa, nyt hänellä ei ollut kiire mihinkään. Hän vain nautti tästä päivästä - tosin ei hän sitä päivää erityisenä pitänyt, niin monen monta päivää oli hänellä jo takanapäin ja tulossa.
Elëniel hidasti vauhtiaan, ravaten hetken juomaan pienen lammen äärelle. Pitkät jouhet väkisinkin kastuivat. Siinä juodessaan lensi muutama lintu hänen selälleen, kuiskuttelemaan ja kertomaan kuulemistaan ja näkemistään asioista ja hahmoista. Tamma kiitti niitä hiljaa haltiakielellä ja suuntasi lintujen johdattamaan suuntaan. Joku mielenkiintoinen oli kuulemma lähellä, ja sen hevonen aisti. Yksisarvinen katsoi huvikseen että hieman kujeilisi, pysyisi piilossa ja laulelisi hiljaa vanhaa haltioiden tuutulaulua. Ehkäpä kulkija kuuntelee?