It is I, the adventure ll Suskari

Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Elo 2017, 19:48

Kalma ei ollut kuuleviaan Edin varoitusta, totta helvetissä hän tiesi tekevänsä itsemurhaa, mutta hän alkoi jo olemaan niin turhautunut tähän kaikkeen. Kalma veti nyrkin eteensä ja virnisti lähes tulkoon sille, että vihdoinkin pääsi upottamaan nyrkkinsä päin tämän paholaisen naamaan, mutta yllätys oli melkoinen kun nyrkki hujahti läpi samalla tavalla kuin muistakin tämän paikan aave ihmisistä. Kalma jäi seisomaan siihen Hayan eteen ja katsoi kättään, joka oli mennyt läpi. Haya suoristautui aavekoiran edessä hiiltynyt pää kädessään ja Kalma tuijotti tätä demonimaista olentoa edessään olematta edes varma näkikö tuo häntä, tiedostiko tuo heitä laisinkaan. Kalma ei voinut vastustaa sitä, että laittoi kätensä tämän demoni naisen vartalon läpi ja katsoi sitten taaempana olevaa Ediä. Mitä tämä oli?
Kalma kuuli tämän Hayan puheet, kuinka tämä päänsä menettänyt oli toimittanut sielut vastineeksi toivomuksestaan. Mistä toivomuksesta? Pää laskettiin alas ja jälleen tila välähti kirkkaasti. Kalma veti kätensä kasvojensa eteen ja siristeli jälleen silmiään kun tila jälleen palasi normaaliksi. Ilmassa haisi voimakas palannut liha ja ylipäätänsä palannut, sekä voimakas verenhaju. He seisoivat Edin kanssa kummatkin keskellä jo hiiltynyttä roviota, jossa makasi Galaten palannut ja kirjaimellisesti grillattu eloton ruumis. Loppu kylä oli kohdannut yhtä ruman lopun, joka paikassa maaten ruumiita niin revittyjä kuin poltettuja ja kylä oli poltettu lähes maan tasalle. Sen kaiken keskellä seisoi vain yksi elollinen, jos Kalmaa ja Ediä ei laskettu mukaan, joka nyt käveli kaksikkoa kohden ja kyyristyi maassa olevan palanneen Galaten ruumiin ylle. Mies oli sama, jonka pää oli katkaistu aikaisemmin, ja tuon silmät olivat muuttuneet täysin kirkkaan punaisiksi kekäleiksi. Kalma kurtisti kulmiaan ja kyykistyi alemmas nähdäkseen miehen punaiset silmät.
"Teitkö sinä sopimuksen demonin kanssa?" Kalma kysyi itsekseen ääneen, eikä voinut kieltää etteikö tilanne ollut hieman tuttu. Olihan hänkin tehnyt sopimuksen demonin kanssa. Mies puhui kuin transsissa ruumiille, jonka hiiltynyt olemus alkoi ottamaan muotoa aina vain lihallisempaan muotoon ja pian naisen keho oli elossa. Mies suuteli sitä.
"En usko, kerta kukaan ei tunnu näkevän meitä muutenkaan.. eikä hän meihin reagoi muutenkaan." Kalma vilkasi Edin suuntaan. Luulisi miehen ihmettelevän kahta elossa olevaa matkalaista jos hävitys oli tätä luokkaa. Miehen käsissä oleva nainen sai siis uuden elämän, mutta nopeasti tuon olemus alkoi muuttumaan ja mustat hiukset alkoivat muuttua kirkkaan oranssiksi. Kalman silmät laajenivat yllätyksestä, mutta myös puhtaasta kasvavasta ärtymyksestä.
Välittömästi tämän jälkeen tila alkoi sykähdellä ja muuttua, kunnes se jokin alkoi vetämään kaikkea sisäänsä ja lopulta se kaikki vain katosi jättäen heidät puiselle käytävälle tutun rautaoven eteen. Kalma tuijotti ovea ja sitten Ediä, tai tuon jalkoja, ja nosti katseensa ihmissuden kasvoihin. Mies oli muuttunut takaisin koiraksi. Kalma näytti hämmentyneeltä, eikä oikein lopulta edes tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa ystävällensä.
Takana kuuluva ääni kuitenkin tuntui pysäyttävän ajan ja nostavan niskakrvat pystyyn. Kalma kääntyi taakse ilmestyneen Hayan suuntaan. Ja katsoi tätä oranssipäistä noitaa vakavana.
"Galate.. se on nimesi vai?" Kalma kysyi ja jolkotti lähemmäs noitaa kohden, joka ei vaikuttanut olevan aivan parhaimmillaan. Mikä oli oikeastaan parempi. "Missä se mies on, joka teki sinusta tuollaisen?" Kalma kysyi ja lähti yllättäen kiertämään niskakarvat pystyssä Hayaa ympäri. Kuono oli kurtussa ja aavekoira oli selvästi hyvin ärtynyt, sekä turhautunyt tähän kaikkeen. Se tiesi jo ettei voinut satuttaa Hayaa, tai se ei oikeastaan halunnut kerta tiesi naisesta enemmän, mutta se ei ollut anteeksi annettavissa mitä noita oli tehnyt. Ja tulisi vielä tekemään heille.
"Nyt tiedämme pikku salaisuutesi.. MISSÄ SE MIES ON!?" Kalma ärisi korvat luimussa. Kyllä mies olisi avain pois pääsyyn täältä.. se oli löydettävä. Nyt. Heti. Koira läähätti hyvin tiiviisti ja oli hyvin hyvin kiihtynyt kun se pyöri ympyrää kuin kissa kuumaa puuroa.
Koira pysähtyi äkisti, sen olemus muuttui toisenlaiseksi. Se katsoi Hayaa, sitten Ediä kuin ei olisi tunistanut kumpaakaan. Koira kohotti päätään katsellen kaksikkoa, mutta ei tehnyt mitään.. tuijotti vain. Lopulta se mustaturkkinen karvapallo jolkotti kauemmaksi pieneen varjon peittämään kohtaan kuin kuvitellen olevansa piilossa. Sieltä se napitti kaksikkoa eriparisilla silmillään kallistellen päätään.
suskari
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Elo 2017, 20:26

Tietenkään ei ollut yllätys kuinka Kalma suhtautui noitaan, ainaha tuo oli ollut niskakarvat pystyssä minkä oli pystynyt. Nytkin tuo katsoi noitaa kuin erittäin pahasti pilaantunutta ruokaa. Haya hymyili leveästi. "Oi kyllä, se oli synnyin nimeni muutama tuhat vuotta sitten", hän totesi koiralle, joka oli alkanut pyörimään hänen ympärillään. Toki Haya näytti huonovointiselta, mutta Edward tiesi, että nainen näytti siltä aina. Ei tuo poikennut naisen olotilasta tippaakaan. Kalma ryhtyi kysymään missä oli se mies, joka hänestä oli tehnyt tuollaisen. Noita hymyili koiralle ja kyyristyi tuon tasolle, kun tämä niin kiihkeästi huusi hänelle. "Se mies on aina minun luonani" Haya sanoi. Hän ei sanonut sen enempää. "Ai pienen salaisuuteni, mitään salaisuutta ei koskaan ollutkaan. Näitte vain yö toisensa jälkeen toistuvan menneisyyden tapahtuman", noita selosti kättään heilauttaen, samalla kun koira vain jäi seisomaan paikoilleen.
"Kalma?" Edward kutsui koiraa, kun tämä vain kökötti siinä ja tuijotti heitä kuin ei olisi koskaan nähnytkään tai tuntenut heitä. Myös Kalman omaperäinen viha noitaa kohtaan oli kadonnut tuon tuijotuksen myötä. Edward lähti kohti koiraa, mutta pian tuo lähti köpöttämään varjoon ja jäi sieltä sitten tuijottamaan heitä. "Sairauskohtaus", Edward huokaisi. Hän muisti hämärästi yhden kerran, kun Kalma oli muuttunut. Alkanut puhumaan jotain outoa ja kaikkea muuta. Syönyt, no siitä lihasta ei puhuta. Edward ei halunnut muistaa mitä lihaa oli oikein syönyt sinä yönä. Noita alkoi nauramaan ja nousi ylös seisomaan. Hän käveli koiran luokse ja vain tarrasi sen niskavilloista kiinni. "Olkoon tämä se asia, jonka vien sinulta ja jonka myötä sinun opeteltava pari asiaa ennen kuin lähdet täältä", nainen sanoi ja näpäytti koiran otsaa sormillaan. Näpäyteksen tuloksena Kalman takaraivosta tuli ulos jotain. Se kimmelsi valossa. Edward katsoi kimaltavaa pientä asiaa ja muisti kuinka Haya oli tehnyt niin silloin, kun oli ottanut Jackin vihan pois. Se oli jotain mikä oli Kalman päässä. Haya laski koiran alas ja noukki pienen jalokiven käsiinsä. Hän katsoi sitä hymyillen, lähes rakastavasti. "Se on täydellinen", hän sanoi huokaisten ja kääntyi sitten miehiin.

"Aamiaiselle siitä", hän komensi ja katsoi Edwardia kehottavasti. Edward taas laski katseensa Kalmaan. "Oletko kunnossa? Tunnistatko sinä minut?" hän kysyi hieman sillä silmällä, ettei ollut varma tunnistiko Kalma häntä. Eihän hän tiennyt mitä Haya oli vienyt. Ilon, surun, vihan? Mikä ikinä se olikaan, hän toivoi, ettei se muuttaisi ystävää radikaalisti.
Mori
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Elo 2017, 13:41

Haya alkoi nauramaan kun Ed mainitsi koiran saaman sairaskohtauksen, joka oli kyllä osunut oikeaan. Tällä kertaa Kalma vain ei ollut agresiivinen vaan lähinnä vaikutti outoja henkilöitä vierastavalta koiralta, tavalliselta koiralta. Koira kallisteli päätään kun katseli kaksikkoa omasta mahtavasta piilostaan, jonne koiran musta hahmo hukkuikin mustan turkin ansiota, mutta punaisena hohtava silmä paljasti koiran varjon keskeltä. Oranssipäinen noita nousi paikoiltaan ylös ja käveli kylmän rauhallisesti piilossa olevan koiran luokse, jolloin Kalma reagoi kuten moni muukin lajitoverinsa olisi tehnyt. Koira kyyristyi häntä koipien välissä naisen edessä ja asettui kyljelleen paljastaen hieman vatsaansa alistuneena. Haya kuitenkin tarrasi koiraa niskavilloista kiinni, joka sai koiran ärähtämään naiselle hampaat esillä samalla kun roikkui noidan otteessa ilmassa. Kykenemättä kuitenkaan puremaan noitaa.
Kalma ei ymmärtänyt tällä hetkellä Hayan puhetta, mutta Haya hoiti tehtävänsä nopeasti, napauttaen mustaa koiraa otsaan jolloin sieltä ilmestyi jotakin kimmeltävää ulos. Kalman sairaskohtaus oli sillä sekunnilla ohi kun tämä kiiltävä esine oli vedetty irti aavekoiran päästä. Kalma räpäytti silmiään ja hieman yllättyi kun roikkui Hayan otteessa, joka kuitenkin laski karvapallon takaisin lattian tasolle samalla kun ihaili kädessään olevaa pientä kimmeltävää timanttia. Kalma katsoi ympärillensä ja näytti pöllähtäneeltä lyhyestä muisti katkoksesta. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt vahingoittuneen ja Hayakin näytti hyvin tyytyväiseltä.. timanttinsa kanssa?

Haya käskikin pian heitä aamiaiselle, vai oliko se tarkoitettu vain Edille? Haya tuntui vain huomioivan Edin käskynsä kanssa. Ed katsoi Kalmaan ja kysyi oliko hän kunnossa, tunnistiko koira ihmissutta.
"Miksi en tunnistaisi?" Kalma kysyi kallistaen päätään. "Ja olen.. en tunne kipua missään. Teinkö jotakin?" Kalma kyseli Ediltä samalla kun lähti miehen mukana kävelemään Hayan perässä ulos tästä loukusta.
suskari
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Elo 2017, 13:58

Edward hymähti Kalmalle, joka kysyi mitä oli tapahtunut. "Kysyin, koska ensinnäkin sait sairauskohtauksen..." Edward totesi ja alkoi kuvailemaan kuinka Kalma oli vain mennyt kyyristelemään varjoon luullen, että se olisi ollut hyväkin piilo. Sitten Haya oli tehnyt hänelle jotain ja tämän päästä oli tippunut pieni jalokivi. "Et kuitenkaan tehnyt mitään ja et myöskään vanhingoittanut ketään, eikä Hayakaan sinua", Edward sanoi. "Sattuuko otsaasi Hän näpäytti sitä ja en tiedä millä voimalla", mies selvensi. Kaksikko kulki oranssihiuksisen naisen perässä, mutta käytävän pää loppui ja mitään ovea ei tullut. "Oh, kuinka huolimatonta minulta", Haya naurahti ja pyyhkäisi seinää kevyesti. Käytävän seinät jyrähtelivät ja tuntui kuin koko käytävä sortuisi, mutta pian kolmikko seisoikin keittiössä. Edward huokaisi pienesti, hän ei ymmärtänyt koskaan, miksi tämä noita tykkäsi leikkiä säikyttelevällä tavalla.
"Niin... Haya teki myös Jackille samalla tavalla. Hän vei Jakcin vihan, joten en tiedä veikö hän sinulta jonkin tunteen?" ihmissusi kysyi ohi mennen, kun noita alkoi selostamaan, että kaapeista saisi kaivaa mitä vain. Nainen itse vetäytyi oleskelu huoneeseen nauttimaan aamiaisensa. Edward avasi kaappeja ja kaivoi sitten lautasen ja kulhon. Hän laski lautaselle lihanpaloja ja kaatoi vettä kulhoon. Ne hän laski Kalmalle ja sitten hän päätti mitä itse söi. Tavallinen leipä ja kupillinen vettä kävisi hänelle. Mies kävi istumaan koiran ääreen, koska koki, ettei ollut kohteliasta syödä pöydän ääressä, jossa Kalma ei voinut syödä hänen kanssaan.

"Se oli melkoinen yö..." Edward totesi ja muisteli, kuinka Kalma oli tiivannut noidalta missä tämä mies oli, joka oli tehnyt sopimuksen demonin kanssa. Niin, missä? Toki hänelle tuli mieleen tuo pieni poika, mutta tämä oli näyttänyt demonisen muotonsa ja ei muistuttanut sinällään sitä miestä, jonka he olivat nähneet. Edward kävi muistiaan läpi ja muisti sen lohikäärmeen sisällä olevan miehen. "Kukakohan se aarrelohikäärmeen sisällä oleva mies oli? Oliko hänkin vain harhaa?" hän kysyi Kalmalta ja katsoi koiraa. Ensimmäinen puraisu otettiin leivästä ja nielaistiin tyhjään vatsaan. Edward ymmärsi vasta nyt, että hänellä oli todentotta nälkä.
Mori
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Syys 2017, 18:27

Kalma höristi korviaan kun Ed kertoi ystävänsä saaneen sairaskohtauksen ja noh kertoi lyhyesti mitä oli tapahtunut. Ei mitään vakavaa, Kalma oli vain piiloutunut Hayalta ja Ediltä varjoihin, kuin se olisi ollut nerokaskin piilo. Noita-akka oli kuitenkin puuttunut tilanteen kulkuun ja tullut tekemään jotakin hänelle kopauttaen otsaa luunapilla, jolloin päästä oli tippunut jokin pieni timantin kaltainen. Kalma kallisti päätään, eikä sanonut mitään vaan näytti ihmettelevältä. Taikuus ei kuitenkaan ollut koiran erikois alaa. Hyvä jos Ednan opiskeluista oli perillä sitä vähääkään, puhumattakaan Blackin opettajan osasta vaimollensa. Mitä lie opetti Ednalle.
"Kyllä yksi kankku tuosta eukosta olisi kelvannut.." Kalma mutisi korviaan luimistaen ja väläytti teräviä hampaitaan huulien välistä kun puhe kääntyi Hayaan, joka nyt edellä käveli ja johdatti kaksikkoa eteenpäin sokkeloisessa talossaan. Voi kun Kalma olisi antanut vaikka pienen palan sieluaan, että olisi saanut upottaa hampaansa tuon eukon lihaan ja repiä pala palalta kappaleiksi.
"Hm.. olen elossa, enkä vuoda verta.. joten olen kunnossa." Kalma tokaisi Edille, joka tuntui olevan turhankin huolehtiva häntä kohtaan. Oikeastaan koko tänä aikana mitä hän oli ollut täällä. Ei se tietenkään haitannut, mutta se tuntui hassulta pitkän ajan erossa olon jälkeen. Oli outoa kun joku katsoi hänen peräänsä, eikä toisinpäin.

Käytävä päättyi ja koiran kasvoille levisi leveä vahingoniloinen virne kun koira katsoi Hayaa, joka näytti hetken siltä kuin olisi unohtanut jotakin. Se oli kuitenkin vain se hetki kun noidalla oli keinonsa korjata tilanteensa ja säästyä ehkä Kalman pilkalta, sekä vahingon iloiselta naurulta. Lattia ja seinät alkoivat tärisemään ja pian he seisoivat tutussa keittiössä. Kalma räpäytti silmiään ja pudisti päätään edes aikomatta ymmärtää mitä juuri äsken tapahtui. Koiran katse kohosi Ediin, joka alkoi jatkamaan heidän aikaisemmasta puheenaiheesta. Ihmissusi kertoi kuinka Haya oli tehnyt Jackille saman kuin Kalmalle, viemällä jonkin timantin miehen päästä, ja tässä tapauksessa se oli ollut Jackin viha. Kalman katse synkkeni ja muuttui surulliseksi, vihaiseksi.. ja moneksi muuksi. Hän oli yhä täällä ja Jack jossakin tuolla ulkona vapaana tiedä sitten mitä tekemässä.
"En.. tiedä." Kalma vastasi Edille ja asettui istumaan lattialle kun mies oli kääntynyt työpöydän ääreen ja valmisti hänelle aamupalaa. Vettä kulhossa ja lihapaloja, jotka Ed laski koiran tasolle lattialle että saisi syödä. Ed itse istahti koiran kanssa lattialle oman aamupalansa kanssa. Kalma vilkasi aamupalaansa, mutta ei tuntenut itseään nälkäiseksi juuri nyt. Tietenkin se kostautuisi myöhemmin suuremmalla nälällä ja huonolla ololla, mutta koira ei koskenut ateriaansa.

"Näytänkö siltä että tietäisin?" Kalma tiuskasi kun Ed kysyi miehestä, joka oli ollut vangittuna lohikäärmeen kehoon aikaisemmin. Se oliko sekin ollut Hayan leikkejä taas aivan totta oli yksi suuri mysteeri. Miehen hätä oli ainakin näyttänyt todelliselta.
"..Olen vain yksi tuon noidan uhreista." Kalma lisäsi hiljasena ja huokasi hiljentyen itsekseen, katsellen keittiön oven suuntaan, josta näkyi hieman käytävälle. Koira istui siinä hetken hiljaa, kunnes nousi ja kääntyi Edin suuntaan ja tunki päänsä miehen käden alta, kuten koko loppu ruumiinsa samalla kun asettui miehen syliin makaamaan. Hellyyden haku ei kuitenkaan ollut Kalman tarkoitus. Näin hän pääsi Edin lähelle luonnollisesti ilman epäilyksiä.
"Oletko miettinyt sitä?" Kalma kuiskasi Edille samalla kun sulki silmänsä ja esitti asettuvansa miehen syliin nukkumaan. "Sitä mitä pyysin sinulta?" Kalma kysyi tarkoittaen aikaisempaa ehdotusta tappaa Haya yhdessä. He olivat nähneet Hayan menneisyyden, mutta se ei poistanut sitä totuutta että se nainen oli tehnyt itsestään hirviön joka oli kuin loinen muiden kustannuksella.
"Tiedät että teen sen yksin, jos et auta."
suskari
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Syys 2017, 16:44

Kalman tokaisu vastauksena oli ollut kylmän kuuloinen. Edward ei kuitenkaan mennyt kommentoimaan koiran sanoja. Ei hänellä ollut varaa sellaiseen, miksi hän muutenkaan menisi? Koira oli kuitenkin kokenut kovemman kohtalon kuin hän ja ikävöi vapauttaan sekä perhettään, jonne tämä ei voinut mennä. Kalma kuitenkin totesi, että tämä oli vain yksi noidan uhreista, johon Edward ei mennyt vastaamaan tai kommentoimaan mitenkään. Hän oli ollut kauemmin täällä kuin Kalma ja hän oli nähnyt kuinka Jack, Kalma sekä hän olivat olleet ainoat tällä ajalla noidan talossa vierailleet. Ei hän ollut nähnyt ristin sielua eksyneen Hayan taloon. Eihän tätä taloa voinut edes etsiä, kerta noita itsekin totesi ettei taloon vain noin vain tulla. Sinne eksytiin sattumalta tai tarkoituksella. Tästäkin syystä hän alkoi miettimään sitä miestä, miten tämä oli ylipäätään päätynyt taloon ja jäänyt sen vangiksi? Vai oliko mies sittenkin kenties vain harhaa, illuusio? Niin kuin Hayan menneisyys rautaoven takana. Oliko se sittenkään ollut Hayan menneisyys, jonka he olivat nähneet. Olivathan he nähneet Hayan herättäneen miehen, mutta missä tämä mies sitten oli? Edward alkoi mennä sekaisin omissa ajatuksissaan ja tunsi vain päänsä puhkeavan suurista sekä pienistä kysymyksistä, joille ei ollut vastausta.
Kalma kuitenkin keskeytti hänen hyvin tehokkaan mietintäprosessin työntämällä itsensä miehen kainaloon ja siitä astelemalla hänen syliinsä. Siihen koira asettui "nukkumaan". Edward katsoi ystäväänsä ja pisti ruokaa suuhunsa, kerta nälkä hänellä oli. Lopulta Kalma alkoi kuiskimaan hänen sylistään. Ei ihmissusi oikein ehtinyt reagoimaan koiran sanoihin kunnolla kuin kulmiaan kohottamalla ja vastaamalla rehellisesti. "En oikeastaan..." hän vastasi. Edward tunsi itsensä siltä kuin hänet olisi aivopesty Hayan hoidossa. Hän ei nähnyt noidan teoissa tai asioissa sinällään mitään pahaa tai julmaa, vaikka elävä esimerkki makasi hänen sylissään. Hän ei myöskään ymmärtänyt miksi Haya oli tehnyt mitä oli tehnyt. Oliko tällä oikeasti jokin tarkoitus tällä Kalman kiroamisella? Lisäksi miksi Kalma halusi niin kovasti tappaa Hayan. Kyllä hän ymmärsi, että koiran muotoon kiroaminen ja estäminen kotiin olivat hyviä syitä, mutta hän itse ei menisi tappamaan jota kuta vain sen takia. Kyllähän sovun pitäisi tulla keskustelemalla?

Kalma totesi lopulta, että hän kyllä tiesi koiran tekevän sen yksin, vaikka hän ei auttaisikaan siinä. Edward huokaisi ja sulki silmänsä. Hän hieroi silmiään, kuunteli talon hiljaisuutta, joka oli hyvin outoa eilisen yön jälkeen. Äänet eivät oikeastaan koventuneet, vaan alkoivat vaimenemaan. Samalla ihmissudelle tuli hyvin huono oli. Hän laski ruokansa ja juomansa alas. Jopa pienen koiran hengitys ja paino katosivat Edwardin aisteista, tuntui siltä kuin hän olisi katoamassa ilmaan. Lopulta ihmissusi vain avasi silmänsä. Silmät liikkuivat hetken edes takaisin, kunnes laskeutuivat alas katsomaan koiraa. Niiden katse oli syvä ja tumma. "Piski..." Thanatos avasi suunsa, mutta ääni tuntui hyvin väsyneeltä, lähes voimattomalta. Oikeastaan koko ihmissuden keho oli täysin liikkumaton ikään kuin se olisi lamaantunut paikoilleen. "Vai yrität sinä muka tappaa sen noidan... Mitä oikein suunnittelet.." mies puhui naurahtaen kuivasti katsoen Kalman eriparisiin silmiin.
Mori
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Loka 2017, 12:37

Koiran kasvoille levisi pettynyt ilme kun Ed kertoi vastauksensa, ettei ollut miettinyt laisinkaan hänen kysymystään Hayan tappamisesta. Kalma huokasi ja päätti olla vain sanomatta tähän mitään. Ei hän voinut Ediä tehtävään pakottaakaan mukaan ja ehkä oli parempi, että heistä vain se toinen olisi se syntipukki kun kaikki menisi pieleen. Edillä oli kuitenkin jotakin menossa Hayan kanssa.
Kalma oli aikeissa nousta pois Edin sylistä siirtyäkseen jonnekin muualle sitten maate ja ehkä miettimään paremmin miten hoitaisi pikku tehtävänsä yksinään. Kalma ehti vain liikauttaa hieman lihaksiaan kun yläpuolelta takaa kuului ääni, joka oli kyllä tuttu, ja se omalla tavallaan kuului Edille, mutta se tietynlainen sävy sai koiran niskakarvat nousemaan pystyyn. Kalma käänsi päätään ja oli hypännyt jo pois miehen sylistä kun Thanatos avasi suunsa. Kysyi mitä koira aikoisi sen noidan pään menoksi. Kalma naurahti pudistaen päätään.
"Sinua ei ole kutsuttu." Kalma sanoi ja katsoi liikunta kyvytöntä Thanatosta edessään, joka tuskin kykeni edes puhumaan. Sen tajuttuaan Kalma käveli kiusallaan pelätyn ihmissuden lähelle ja työnsi kuononsa lähelle tuon kasvoja.
"Tiedätkö miksi? Olet tässä jo pariin otteeseen yrittänyt syödä minut, joten mikä estäisi sinua tekemään sen kun kaikki olisi ohi?" Kalma kysyi ja kyllä luottamus Thanatosta kohtaan tässä asiassa oli täysi nolla.
"Olet yhä se peto, joka on yrittänyt tappaa minut.. ja muutti minut kaltaisekseen. Odotan vain innolla kun sinua ei tarvitse katsoa, joten katoa sinne mistä tulitkin." Kalma veti päänsä pois Thanatoksen läheltä ja katsoi ihmissutta edessään kapea ehkä nautinnollinen hymy kasvoillaan. Kyllä, se oli nautinnollista nähdä tuo hukka noin heikkona sen kaiken jälkeen mitä tuo hänelle oli tehnyt ja aiheuttanut.
suskari
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Loka 2017, 15:37

Sinua ei ole kutsuttu koira sanoi ja huomasi tietenkin Thanatoksen tilan, jossa hän ei kyennyt hallitsemaan kehoa. Ihmissusi vain hymyili silmät kuitenkin alkaen kiilua sitä janovaa paloa tappaa tämä pieni sekä typerä koira. Kalma kuitenkin otti kaiken ilon irti siitä, että peto oli täysin liikuntokyvytön ja työnsi kostean kuononsa miehen naaman eteen. Alkoi puhumaan kaikkea turhaa, mutta Thanatoksen silmät pysyivät noissa eri parisissa silmissä. "Tiedätkö mitä", mies henkäisi kuivasti ja tuijotti koiraa halpamaisesti. "Voin minä kadotakin sinne mistä tulinkin, jos haluat. En kylläkään tiedä mitä sinulle silloin tapahtuu", Thanatos totesi. "Tietysti haluan sinusta eroon, haluan kaikista eroon. Olen tappaja ja en voi luonnolleni mitään", mies sanoi hymyillen. "En hae luottoa, haen pääsyä vapauteen", tämä totesi Kalmalle ja virnisti valkeat hampaat paistaen huulien alta. Äkisti miehen piirteet alkoivat hetkessä väristä, kun Thanatoksen älylinen taso alkoi laskemaan silmissä, samalla kun ihmissuden peto otti muotoa. Heti kun suden pää muotoutui, avasi se suuren kitansa ja ärjyi pienelle koiralle.
Ihmiskeho otti suden muodon ja se rasahteli, naksahteli sekä vääntyili. Lopulta susi nuoli huuliaan ja katsoi mustaa koiraa edessään. Vihreät silmät täynnä vihaa ja sitä verenhimoa, mutta ennen kuin peto otti ensimmäistä askeltakaan kohti koiraa riepotellakseen tämän kappaleiksi, jokin esti. Pedon susimuoto hävisi samassa ja ihmismuoto tuli taas esiin. Mies lysähti nelinkontin ottamaan lukua sekä henkeä keuhkoihinsa. Kylmä hiki tippui Edwardin otsalta lattialle. Hänen nosti katseensa kohti Kalmaa, mutta miehen katseessa oli jotain eriskummallista. Siinä oli Edward, mutta samaan aikaan siinä oli Thanatos. Samat silmät, mutta toinen niistä vain hohkasi verenhimoa, vihaa ja kaikkea sitä mitä Thanatoksen silmissä paloi.

"Tapetaan se noita"

Edward puhui, se oli ilmiselvästi miehen oma ääni, siinä ei kuulunut Thanatosta, mutta jotenkin tämä oli aina läsnä. Lisäksi Edward ei vaikuttanut aivan omalta, lempeältä sekä pelkurimaiselta itseltään. Mies omasi auran, jossa Edwardin sekä Thanatoksen olomuodot tuntuivat sekoittuneen yhteen. Mies katsoi Kalmaa nousten ylös seisomaan. Hänen kasvoillaan paistoi itsevarma hymy, jossa oli ripaus sitä julmuutta. "Onko sinulla suunnitelmaa?" Edward kysyi Kalmalta suoraan. Hän katsoi ystäväänsä ja katsoi ympärilleen. Hän oli ollut pitempään Hayan luona ja tiesi varsin hyvin, ettei noitaa näkynyt yöisin talossa. Aivan kuin tämä olisi kadonnut tuhka tuuleen. Tämä ilmestyi aina aamuisin ja eli päivän heidän keskuudessaan, kunnes illan saapuessa nainen vetäytyi omiin oloihinsa. Kielikö se siis jotain Hayasta? Heikkouksista?
Mori
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Loka 2017, 16:45

Kalma luimisti korviaan kun Thanatos avasi suunsa ja myöntyi palaavansa sinne mistä olikin tullut, mutta ei luvannut mitään sen suhteen mitä tapahtuisi pienelle avuttomalle koiralle. Eihän peto mitään luonnolleen voinnut. Oli vain pakkomielle tappaa kaikki ja jokaisen eteen astuvan oli kärsittävä.
"Jep, en ota sinua." Kalma sanoi ja oli aikeissa vain jättää Thanatos tänne keittiön lattialle istumaan, kun tuon ihmismäiset piirteet alkoivat väistymään kovalla vauhdilla. Luut rasahtelivat ja lihakset kasvoivat silmissä kun keho otti uutta karvaisempaa olemusta.
"Helvetti.." Kalma nousi kuin vieterijousi ylös, eikä aikonut jäädä katsomaan näytelmää yhtää sen pidemmäksi aikaa vaan lähti kuromaan itselleen välimatkaa ihmissuteen. Koira juoksi salamana läpi keittiön aina seuraavaan huoneeseen, joka oli Hayan tavara puoti, siitä koira jolkotti rappusia jonkin matkaa ylös yläkertaa kohden, kunnes pysähtyi. Kalma kääntyi katsomaan taakseen, jossa ei kuulunut sitä perinteistä ärsjymistä ja metelöintiä kun Thanatoksen se vähemmän älykkäämpi puoli pisti paikat sekaisin. Sen sijaan tilanne vaikutti pelottavan rauhalliselta. Kalma kuunteli ja kallisteli päätään, pitäen rappusille johtavaa kulmausta tiukasti silmällä, mutta mitään ei tapahtunut. Oliko se hukka kupsahtanut? Oliko tämä ansa? Ei se typerys osannut sellaisia järjestää siinä yksinkertaisena olentona.

Kalma empi jonkin aikaa rappusissa, ennenkuin mustat tassut ottivat askelia alaspäin portaista korvat tiukasti kuunnellen keittiön ääniä. Pian musta pää kurkkasi keittiön ovesta ja se mitä Kalma löysi.. oli vain lattialla makaavan miehen. Oliko se Ed? Tiedä sitä, mutta Kalma fiksuna tai tyhmänä jolkotti lähemmäksi lattialla makaavaa miestä, joka näytti tuskaiselta. Kalma vain ei ehtinyt edes koskea kirsun päällä maassa makaavan mieheen kun tuo nosti katseensa koiraan. Kalma otti askelia taaemmas kun sai vastaansa verenhimoisen katseen, jossa oli kuitenkin tuttua Ediä. Thanatos? Kalma luimisteli korviaan ja urisi valmiina juoksemaan karkuun.
"Sanoin jo etten luota sinuun." Kalma vastasi kun EdThanatos yhdistelmä avasi suunsa ja ehdotti jo noidan tappamista. Kalma oli epvarma ja luimisteli olemustaan ollen epävarma tästä miehestä, aistien kyllä ettei kaikki ollut hyvin hänen ystävässään tällä hetkellä.
Ed, jos tuota noin olisi voinut kutsua nousi ylös lattialta, jolloin Kalma otti etäisyyttä mieheen oman turvallisuutensa tähden.

"Ei mitään mikä sinulle kuulusi." Kalma vastasi epäillen ystäväänsä, joka oli yllättäen muuttunut. "Et ole yhäkään vakuuttanut minua luottavuudestasi Thanatos." Kalma huomautti ja ravasi paikallaan edestakaisin kuin hermo raunio. Tietysti Hayan kutsuminen paikalle olisi korjannut tilannetta, mutta se taas sotkisi kaiken. Oli tämä mies Ed tai Thanatos, tuosta olisi hyötyä enemmän kuin tarpeeksi. Hän oli kuitenkin nyt vain koira, hän ei pystynyt mihinkään mainittavaan tällä hetkellä kuin puremaan sen naisen kurkun auki. Ihmissusi voisi tehdä taas mitä halusi, jos osaisi pelata korttinsa oikein.
"Tai mikä ikinä enään oletkaan."
suskari
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Loka 2017, 18:54

Kalma totesi, ettei luottanut Edwardiin. "Mhm", Edward vastasi hymyillen, hän kuitenkin kallisti hieman päätään. "Mutta sinähän halusit tuhota Hayan?" hän kertasi vielä Kalman sanoja. "Etkö siis kaippaakkaan apua, kun ajattelin kerrankin antaa?" ihmissusi kysyi. Hän oli olettanut Kalman haluavan apua ja ehkä suunnitelma oli jo tuolla. Oli totta, että Edward oli ensin kieltäytynyt, mutta nyt jokin tai joku puski hänen mielensä kanssa yhteen. Se jotenkin ei ollut Edwardin. Hänestä tuntui täysin omalta itseltään, vaikka hän hohkasi aivan toisenlaista auraa kuin yleensä. Se pelkurimaisuus, masentuneisuus sekä muu negatiivinen asia tuntui olevan poissa tavallaan. Hän ei tuntenut itseään kovin kykenemättömäksi, itse asiassa hänestä tuntui siltä kuin hän pystyisi mihin vain.
Kalman todetessa, ettei hän ollut ollenkaan vakuuttunut Edwardin luottamuksellisuudesta lisäten Thanatoksen perään, nosti ihmissusi vain toiselle kulmiaan. "Olen Edward", mies vastasi naurahtaen iloisesti, vähän ehkä surullisestikin. Hän tiesi hyvin, että koiralla oli luottamisvaikeuksia häneen, jos hän oli käynyt Thanatoksen kanssa paikanvaihtoa. Lisäksi hänellä oli erilainen olo, joten kai se viittasi siihen, että tämä oli vielä läsnä, mutta miten. Sitä Edward ei tiennyt eikä osannut selittää. "Kalma, minä vakuutan, se olen vain minä... Jotenkin minusta kyllä tuntuu hieman erilaiselta", hän totesi. "Sellaiselta, että toki on väärin käydä yrittämässä tappaa Hayaa, koska hän yrittää autaa minua, mutta toisaalta hän on tehnyt sinulle pahaa ilman syytä", hän puhui. "Lisäksi saatan ehkä tietää milloin hän on heikoimmillaan", ihmissusi kertoi koiralle ja katsoi tätä silmiin.

Hän haki toisen katsetta, mutta siinä ei ollut anelevaa Edwardia, joka pyysi toista uskomaan. Se katse oli terävä, itsevarma ja paloi halusta saada pientä fyysistä tappelua aikaiseksi. Oli kuin Edward olisi taas nuorempi, riskejä ottavampi teinipoika, joka uskoi pystyvänsä mihin vain mihin ryhtyisi. Hän ei juurikaan liikkunut paikoiltaan. Katsoi vain koiraa pieni virne kasvoillaan ja hetken päästä ihmissusi odotti jo vastauksia. Uteluja hänen mietteihin Hayan heikkoudesta, mutta ensin Kalman piti vain laskea hieman muureja, edes sen verran, että tässä päästäisiin etenemään.
Mori
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Loka 2017, 21:12

Koira käveli hermostuneesti ympyrää ja piti Ediä silmällä tiukasti, jokaista miehen liikettä ja elettä. Mitään hyökkäystä ei kuitenkaan koskaan tullut, vain kysymys viitaten koiran tuomaan aiheeseen. Kalma pysähtyi ja kohotti päätään korvat pystyssä.
"Haluan, mutta.. en tiedä oletko se sinä." Tai joku Thanatoksen jekku jälleen ja kääntää sitten kelkka ympäri u-käännöksellä ja tehdä hänestä samalla sekunnilla loppu kun Haya olisi tapettu. Hänestä oli hyvin outoa että Ed suostui näin yllättäen hänen kanssaan tappamaan jonkun, joka oli valmis auttamaan tuota Thanatos ongelmansa kanssa, ja vielä kaikki tämä myönteisyys heti sen jälkeen kun se peto oli käynnyt pinnalla ehdottelemassa auttavaa tassuaan koiralle.
"Minun Ed ei suostu tappamaan ketään." Kalma vastasi tiukasti takaisin kun Ed kovasti väänsi rautalangasta olevansa se vanha tuttu Edward. Ei mies tuntunut siltä, vaikka osittain mies tuntui tutulta.. ja äh. Ottakaa tässä enään selvää kuka Ed loppujen lopuksi oli.
"Thanatos hallitsee sinua." Kalma sanoi, kun Ed myönsi että olo tuntui erilaiselta. Jos Thanatos antoi Edin olla nyt päälinmäisenä niin ehkä Ed saisi myöhemmin tilanteen hallintaansa? Niin, ehkä se menisi niin.. tai sitten ei ja hän olisi liha suikaleina hyvin pian.
Koira höristi korviaan katsoen Ediä, joka vielä lähti kiristämään sillä tiedolla että ehkä tiesi ajankohdan jolloin Haya olisi heikoimmillaan. Kalma puri hammasta yhteen ja katsoi ystäväänsä, joka näytti täysin valmiilta auttamaan pientä karvaista ystäväänsä. Hän itse seisoi nyt vapautensa ja kuolemansa välissä.

Kului sekuntteja, joita olisi voinut laskea, mutta lopulta koiran kireällä olevat lihakset rentoutuivat ja takana oleva häntä laskeutui alas.
"Itsehän minä tästä ehdotin.." Kalma sanoi ja katsoi Ediä kulmiensa alta odottaen tuolta selitystä siitä Hayan heikkoudesta. "Tosin jos Haya on tiennyt tähän astiset liikkeemme ja puheemme, hän tietää murha yrityksemme." Kalma huomautti. Ei voinut olla sattumaa että Haya oli viime yönä vain päästänyt heidät tutkimaan taloaan ja päästänyt näkemään menneisyytensä, tai vale menneisyytensä. Leikkinyt heillä kuin nukketalon nukeilla.
"Hän varautuu ja tietää tämän, eikä ole estänyt vielä. Meidän pitää tehdä jotakin arvaamatonta, jota emme suunnittele ääneen." Jos Haya kuuli ja näki kaiken tässä talossa, niin ehkä tuo ottaisi tästä vain hupia jälleen irti.
"..Voitko laskea päätäsi?" Kalma pyysi ja kun Ed oli sen tehnyt koira kuiskasi sanat miehen korvaan.

"Tapamme hänen demoninsa ja sitten vasta hänet."
suskari
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Loka 2017, 18:00

Edward hymähti pienesti, kun Kalma ilmoitti, ettei hänen Edward suostunut tappamaan ketään. Ensinnäkin milloin Edwardista oli tullut Kalman omaisuutta? Asia kuitenkin sivuutettiin hyvin nopesti. Oli toki outoa Edwardistakin, että hän koki, ettei tappamisessa sittenkään olisi mitään pahaa. Hän melkeinpä pystyi kuvaamaan oloaan sellaiseksi, että tappaminen ei olisi väärin. Oli myöd outoa, että ihmissusi heittänyt kelkkansa niinkin nopeasti. Jopa Edwardista, mutta hän otti asian kuitenkin omiin käsiinsä. Olihan hän edelleen sama vanha Edward. Ainakin hän niin luuli ja vanha kunnon ystävä halusi auttaa ystäväänsä. Ehkä myöskin sen merkiksi, että hän oli tehnyt pahaa Kalmalle "hylätessään" tämän.
"Ei... En tiedä", mies vastasi toisen sanoihin siitä, että hänen toinen puolensa hallitsi tätä. Ihmissuden pää tuntui jotenkin sillä hetkellä sekaiselta. Hänen moraalinsa tuntui menneen sekaisin. Liika ajattelu sai miehen hieman näyttämään kipeää ilmettä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kovin kauaa ajatella tai edes yrittää saada Thanatosta takaisin aloilleen, kun Kalma aloitti mutinansa. "Luulen... Että Haya on heikoimmillaan öisin. En juurikaan nää häntä öisin liikkumassa ja muutenkin talo tuntuu oudon epävarmalta ja epävakaalta öisin", Edward selitti ja viittasi myös Kalman kanssa kokemaan yöhön tutkimusretkellä. Se oli olut paljon erikoisempi mitä silloin päivällä.

Kalma mainitsi siihen Hayan tavan saada tieto korviinsa tavalla tai toisella, johon ihmissusi nyökkäsi. Edward laski päätään Kalman pyytäessä ja tuo kuiski hänen korvaansa suunnitelmansa. Ensin demoni, sitten noita itse. Ihmissusi nyökkäsi. Hän kuitenkin mietti asiaa hieman tarkemmin. "Miten tapamme demonin?" Edward kysyi ja kääntyi katsomaan koiraa. Toki ihmissutena ja Thanatoksen persoonan vaikutuksen alaisena, hän koki, että kykenisi jonkin verran tappelemaan vastaan. Asia kuitenkin oli niin, että he olivat nähneet Hayan "pienen" palvelupojan oikean muodon ja silloin Kalmakin oli laskenut alleen. Olisiko koirasta siihen ja mies myös tiesi sen, että hän hoitaisi enemmänkin sen fyysisemmän puolen, kerta hänestä siihen olisi. Kalma ei kyennyt kuin käyttämään hampaitaan sekä kynsiään. Ihmissudella sentään oli hänen miekkansa. Edward ei kuitenkaan oikein tiennyt, miten miekka reagoisi häneen nyt. Sehän oli noiduttu niin, ettei hän kyennyt käyttämäään miekkaa silloin kun peto oli vallassa, mutta jos tämä oli älykkäämmällä tasolla, tarkoittaisiko se samaa?
Mori
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Loka 2017, 19:16

Koira oli korva tarkkana kun Ed kertoi mikä olisi noidan mahdollinen heikkous, joka osottautui yöksi kun noidan voimat selvästi heittelehtivät. Kyllä, sitä oli tapahtunut useammin kuin kerran kun hänkin oli täällä öitään viettänyt väkipakolla ja viime öinen vahvisti kaikkea.
"Vaikka hän olisi heikko, uskon että monet muutkin hänen vieraansa ovat kokeilleet hänen tappamistaan." Kalma sanoi vakavana uskoen etteivät he olleet Hayan ensinmäiset vieraat, jotka tätä olisivat yrittäneet epätoivoisena päästä eroon noidan pikkurillin otteesta.
"Tarkoitan.. meidän on oltava varovaisia ja varautuneita." Haya oli kuitenkin noita ja noidat osasivat tietenkin taikoa, joka olisi paha heidän kaltaisille ei-taikuuden käyttäjille. He eivät tienneet mitä olisi vastassa, sillä Haya ei ollut kertaakaan näyttänyt sitä kaikkea mihin tuo olisi kykeneväinen, eikä liioin tuon demonikaan.

"Näytänkö demonin tappajalta?" Kalma kysyi kun Ed uteli sitä kuinka he tappaisivat sen pienen demoni pojan. Hän ei tiennyt.
"Luotan vain sinuun tässä tapauksessa." Kalma huokasi ja katsoi pahoittelevasti ystäväänsä. Hänestä tuskin olisi pienemmässä muodossaan paljoa apua ja vielä vähemmän ilman voimiaan, joista olisi saattanut olla apua Edille taistelun aikana. Edes hieman.
"Mutta suurin kysymys.. mistä löydämme Hayan yöllä? Hän ei koskaan ole näkyvillä kun yö laskeutuu." Kalma mietti ja katsoi Ediä kuin odottaen tuon tietävän.
"Tietenkin jos Haya on tästä tietoinen, uskon hänen järjestävän sen.. kuten kaikki muutkin tapahtumat." Kalma lisäsi.
suskari
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Loka 2017, 16:36

Oli hyvin mahdollista, että monet Haya vieraat olivat yrittäneet saada noidan hengiltä. Siihen koira myös ilmoitti, että heidän olisi oltava varovaisia ja vaurutuneita kaikkeen. Edward nyökkäsi, hän tunsi kyllä sen jo ihollaan. Hän olisi ainoa, joka käyttäisi voimiaan tähän murhaamisyritykseen. Se tunne kihelmöi ihmissuden ihon alla ja sai hänet hymyilemään julmasti ilman, että hän itse tajusi sitä. Ehkä se oli Thanatos, joka hymyili tai sitten Edward ei voinut olla varma. Thanatos oli kuitenkin se vahvempi vaihtoehto meihen hymyyn.
Pieni iloinen hymähdys kuului toisen suusta Kalman toteamukseen. "Anteeksi", hän sanoi. Luottamus oli kova tai niin kova kuin Kalma kykeni sitä antamaan Edwardille tässä asiassa. "No oletin, että olisi sinulla ollut jotain ohjeita, vinkkejä tai neuvoja antaa, joita minä voisin kokeilla. Lisäksi olet elänyt paljon kauemmin kuin minä", ihmissusi mainitsi kiusoittelevasti. Hän ei kuitenkaan jatkanut koiran kiusaamista sen enempää. Ihmissuden katse oli pohtiva, suunnitteleva. Hän ei juurikaan ollut kohdannut demoneihin. Mikä oli ehkä lähimpänä demonia oli Jack, jonka kehossa Kalma nyt oli. Pyhät asiat satuttivat ja heikensivät demoneita, mutta olisiko lähimaillakaan kirkon pyhittämää ristiä, kerta demoni asusti noidan kanssa. Olisi varmaa, ettei talosta löytyisi yhtäkään ristiä tai pyhää vettä yms. Miehen siis olisi parempi turvautua raakaan voimaan sekä siihen, että hän pääsisi riekaloimaan kaikin voimin.

"Niin", Edward vastasi karvaiselle ystävälleen, joka pohti, miten he löytäisivät noidan öisin. "Hänen palvelijansa olen löytänyt muutamaan kertaan öisin, jolloin tämä on vain hätistelyt minut matkoihini", ihmissusi kertoi kokemuksiaan. "Niin ja sitten olemme kusessa, sillä tanssimme hänen pillinsä mukaan", hän vastasi Kalman sanoihin. Olisi hyvin mahdollista, että Haya tiesi kaiken mitä ikinä he yrittäisivät. Noita loisi heille ihanteellisen tilanteen, jonka kääntäisi loppujen lopuksi omaksi huvikseen. "Mutta miten hän pystyy muka luomaan tilanteen yöllä, kun hän on heikoimmillaan?" mies esitti aatteen ja hieraisi sänkeään. "Lisäksi viime yöllinen oli myös hyvin kummmallinen, järjestetyksi tilanteeksi. Kuka haluaisi päästää meidät tahallaan katsomaan menneisyyttään?" Edward kysyi retorisesti ja huokaisi.
Mori
 

Re: It is I, the adventure ll Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Joulu 2017, 13:45

Kalma tuijotti Ediä, sieltä omalta matalasta kuvakulmastaan, kun miehen kasvoille levisi se pirullinen leveä virne. Se ei kuulunut Edin omaan persoonaan laisinkaan, mutta toisaalta koiralla ei ollut valittamistakaan Edin yllättävästä luonteen muutoksesta, jos se vain auttaisi heidät pois täältä vankilasta. Eikä hänen henkensä ollut uhattuna Edin toimesta ainakaan tällä hetkellä. Sen sijaan piikittely kuulosti turhankin tutulta koiran korvaan.
"Valitan, olet omillasi. Ja en tiedä oletko koskaan huomannut, mutta en ole se penaalin terävin kynä iästäni huolimatta." Kalma huomautti Edille hänen iästään ja sen tuomasta viisaudesta, jotka eivät todellakaan kulkeneet ainakaan aavekoiran kanssa käsikädessä. Kalma maksoi hyvin usein omasta tyhmyydestään ja joskus koira tiedosti sen. Silloin joskus kun sattui.
"Tietysti sinä voit pitää demonille seuraa ja minä yritän noidan kaataa kun hän heikkona ja voit liittyä seuraan kun demoni on poissa pelistä." Kalma sanoi hieman pohtivana ja tietenkin vain pelko siitä että Haya vain leikki heidän kanssaan jälleen ja järjesti itselleen hupia.
"En kuitenkaan usko, että minusta olisi iloa demonin kanssa." Yksi tarkka osuma ja se olisi siinä. Hän olisi kuollut.

"Muutaman kerran? Mistä tiedämme missä se nyt on? Missä se on yöllä?" Kalma katsoi Ediä kysyvänä. "Miten kuvittelit hyökkääväsi, tai edes yllättäväsi, sen demonin jos se löytää sinut ensin?" Kalma kysyi katsoen Ediä tiukasti vakavana. Mitä tapahtuisi jos Ed olisi menettänyt yllätys asemansa ja demoni olisi se joka ihmissuden repisi ensin, eikä toisinpäin? "Etkä saatana kuole." Kalma sanoi urahtaen.
"Ei tarvitse se sitten ainakaan yksinään matkata helvettiin." Kalma hymähti, vaikka painava huoli painoi rinnassa perheestä.. ja Jackista, jonka noita oli vain päästänyt vapaaksi. "En tiedä.. emme tiedä siitä noidasta mitään, joten en lähde olettamaan mitään hänen taidoistaan huijata meitä ansaan." Haya vaikutti kuitenkin hyvältä puhujalta ja huijarilta, joka pisti fiksuimmankin pään sekaisin puheillaan.
"Eikä se kysy aina kykyjä tai voimia.. järkikin riittää siihen. Emme kuitenkaan tiedä mitä meillä on oikeasti vastassa." Kalma lisäsi ja huokasi raskaasti vastaten viimeiseen Edin kysymykseen. "En tiedä."

"Mutta olen valmis lähtemään kun sinä vain olet."
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron