Sharing is caring, cousin dear

Suuria ja pieniä, koreita ja hieman vaatimattomampia. Saleja löytyy jokaiseen käyttötarkoitukseen, kaiken kokoisia ja näköisiä.

Valvoja: Crimson

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2017, 20:10

Kreivin asia koski kuulemma ennemmin Iriadoria, kuin kenraalia. Darius kohotti laiskasti kulmaansa atsellen lähemmäs astelevaa siniveristä, odottaen, että tuo menisi nyt suoraa siihen asiaan eikä enempää kiertelisi. Siinä kreivi kuitenkin oli oikeassa, ettei Darius olisi päästänyt Iriadoria tänne yksin – ja tuskin Iriadorikaan olisi suostunut yksin paikalle tulemaan...
Ja sittenhän siihen asiaan päästiin. Täysin tyhjästä Arethdriel otti puheeksi Iriadorin taustat, saaden eliittikenraalin jännittymään sijoillaan. Mistä kreivi oli kuullut korkeahaltian taustoista – ja mitä tuo varsinaisesti niistä tiesi?! Siniverisen kysymys tuli myös yllätyksenä Iriadorille, joka selvästi vaivaantui tilanteesta, mutta oli silti ensimmäisenä esittämässä vastakysymyksen, tiedustellen oliko lehtolapsi kreiville kertonut kaiken. Sillä hetkellä Darius oli valmis poistumaan paikalta ja etsimään äpärän käsiinsä, jotta olisi voinut hakata mokoman hengiltä. Johan se typerys oli omaa salaisuuttaan taustoistaan vuotanut ylimääräisille tahoille, pitikö sitä nyt vielä Iriadorista kertoa ulkopuolisille?! Tosin, ennen kuin Darius ehätti suunnitelmaansa toteuttaa, kävi Areth kertomaan urkkineensa tiedon pojan pääkopasta, joskin puoliverinen oli silti kuulemma osasyyllinen asian paljastumiseen. Se riitti Dariukselle syyksi tempaista kakaraa päin näköä kun seuraavan kerran siihen perhanaan törmäisi.

Keskustelu ei kuitenkaan jatkunut Iriadorin taustoissa, Arethdrielin päättäen tehdä nyt sen, mitä Darius oli häneltä vaatinut: pyytää anteeksi Iriadorilta. Se ele ja vilpitön anteeksipyyntö sai kenraalin ilmeen pehmenemään pienesti. Sentään kreivistä oli pitämään sopimuksesta oma osuutensa ja täten eliitti saattaisi taas koittaa hieman mukavampi olla uudelle isännälle näin ensikättelyssä. Iriadorin ei tarvinnut antaa anteeksi, sitä Darius ei voinut eikä aikonut vaatia kumppaniltaan. Tärkeintä kuitenkin oli, että kreivi pyysi anteeksi, vilpittömästi ja Darius sai sen vieläpä todistaa.
Iriador puolestaan ei näyttänyt tietävän mitä olisi tehnyt tai sanonut. Eliittikenraali pysyi hiljaa, antaen Iriadorin päättää mitä itse halusi tilanteessa tehdä. Lopulta korkeahaltia sai suunsa auki, kertoen vain ettei hänellä ollut syytä kaunaa kantaa. Kai sen saattoi tulkita anteeksiannoksi, ainakin jollain tapaa?

”Mitä ajattelit sillä tiedolla tehdä?”, viimein Darius avasi suunsa, kreiviä tarkkaillen pistävästi, ”Jos edes harkitsetkaan käyttäväsi hänen taustoja meitä vastaan, voit olla varma, että ensimmäisenä yönämme piilopaikassa se olet sinä, joka ei aamulla enää herää”.


// Todellakin! Semmonen tehotiimi et pistävät koko Cryptin alas alta aikayksikön //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Joulu 2017, 21:43

Iriador laski kätensä alas, jonkinlaisen helpotuksen kai vallatessa mielen. Tuntui silti yhä niin kovin oudolta, siniverisen huomioidessa heitä näin kaiken sen saastan jälkeen, jonka Cúthalionit olivat aluksi heidän niskaansa kaataneet. Kyllähän henkilöt saattoivat tehdä täyskäännöksen aatteissaan ja näkemyksissään - aivan kuten Iriadorin isäkin oli tehnyt. Tuntui, että myös Lorythas oli käymässä läpi vastaavaa. Ja nyt vielä Arethdriel, jonka Iriador viimeisenä olisi koskaan olettanut tekevän parannuksen. Mutta siinä tummatukka heille vilpittömän anteeksipyyntönsä osoitti, ryhtinsä suoristaen takaisin ylös Dariuksen sanojen myötä.
Myös Iriador käänsi katseensa Winderiin, joka kreiviltä tiedusteli kuinka tuo aikoi kuulemaansa tietoa korkeahaltiasta käyttää. Se sai hetkeksi pahoittelusta neutraaliksi vaihtuneelle ilmeelle kohoamaan edes pienen vinon hymyn, Arethdrielin laskien mietteliääksi käyneen katseensa viinilasinsa puoleen, joka jälleen alkoi tyhjyyttään huutamaan.
"En kaipaisi sen tiedon leviämistä suuremmalle yleisölle ikävyyksien tähden...[/]", punapää tuhahtaen Dariuksen sanoihin lisäsi, kulmiensa alta kreiviä päin katsoen, joka hiljaisuudessaan nyökkäsi ymmärtäväisenä nuoremmalleen, "[i]Voin antaa anteeksi, jos et vahingollisesti enää yritä toimillasi meitä rikkoa. Jos se tarkoittaa sitä, että edes toiselle teistä saattaa luottamuksensa uskoa".

Suuria sanoja. Niin nuorelta. Mutta Iriador oli tosissaan sanojensa kanssa - hän oli muutenkin viittävaille valmis ryöstämään Dariuksen ja Lorythaksen matkaansa lähteäkseen vain takaisin kotiinsa elämään onnellisena rakkaittensa kanssa – olisikin se ollut niin helppoa. Punapää kaipasi edes yhden korkean tahon, jota voisi palvella luottamuksella, edes jonkin tason uskollisuutta osoittaen. Jos Arethdriel heille luottamuksensa ja turvan soisi, voisi Iriador luvata sysäävänsä mielestään kreiviin kohdistuvan negatiivisuutensa, ja yhtälailla aloittaa alusta. Ei hän koskaan tulisi unohtamaan mitä heidän välillään oli jo tapahtunut, mutta ei sen myöskään tarvinnut heidän välejään enää mustata jatkossa.
Kreivi naurahtikin lopulta aavistuksen vaivautuneena, kannoillaan käännähtäen poistuakseen seurueesta täyttämään viinilasiaan uudelleen, "Ja minä kun ehätin ajatella anteeksipyynnön olevan jo tarpeeksi".
"Lupaat", kulmiaan kurtistaen sokea tivahti toisen perään.

"Vannon", Arethdriel totesi aukinaisen viinipullonsa ääreen ehättäen harvinaisen rauhalliseen sävyyn, sanojensa saaden jälleen punatukkaisen ilmeen pehmenemään tyystin. Tätähän Darius oli halunnut, olkoot kenraali siitä tyytyväinen nyt tahollaan, kun oli päässyt sitä nyt myös sivusta todistamaan, ettei Areth aikonut olla enää kuin pahainen kobra noiden nilkkoja näykkimässä.
"En tunne kotimaasi arvojärjestelmää, en kulttuuria - tiedän tismalleen sen verran, mitä olet kertonut Theodluinille", Areth jatkoi täytettyään viinilasinsa, sipaisten sormellaan äkkiseltään lasinsa reunaa alaspäin valuvaa viinipisaraa, jonka kreivi painoi pöydällä olevaan nenäliinaan jottei se enempää sotkisi, "Uskon kenraalinarvosi ja asemasi olevan arvostettu kuningaskunnassanne. Ymmärrän myös ylimääräisen huomion olevan toisinaan pahasta, etenkin, jos joku ulkopuolinen haluaa siitä hyötyä ikävin tavoin, kuten isäsi on ehättänyt teidän kohdallanne jo osoittaa. Valta tuo vastuuta, ja sitä on osattava kehittää ja ylläpitää oikein tavoin alati, tai se kuihtuu olemattomiin".
"Ja siksi tahtoisin kenraali Winderin suostumuksella ehdottaa Mir Valdorenin ylentämistä Sinisen kuiskauksen riveissä, kun uusi asetelmanne astuu voimaan tämän päivän aikana solmittujen artiklojen puitteissa kylässäni", arpikasvoinen jatkoi nyt vakavamman ilmeen ottaen kasvoilleen, tuoden sen pääsyynsä esille siihen, miksi hän oli kaksikon tänne alun perin halunnut kutsua.
Iriador seisoi sijoillaan jännittyneenä, silmänsä suurina kreivin sanoista, toivoen että nyt heräisi jos tämä todellakin oli pelkkää unta. Että mitä hän oli juuri kuullut?! Ja ihan omin korvin! Ehkä olisi pitänyt pyytää Dariusta nipistämään häntä käsivarresta... Siinä samalla alkoi tuntua siltä, että punapäältä lähtisivät pian jalat alta, sisällä mielessä hehkuen samaan aikaan jännittyneisyyden lisäksi myös hippu innokkuutta ja mielenkiintoa kreivin ehdotusta kohtaan. Mutta tämä ei ollut enää vain hänestä kiinni – tämä oli seikka, josta heidän piti päättää yhdessä Dariuksen kanssa.

"Olisiko se tarpeeksi hyvä syy teille istua alas seuraani hetkeksi? Toivoisin voivani keskustella asian lävitse kanssanne pikimmiten. Mielellään heti, nyt kun täällä yhä olette, jottei teidän tarvitse yöunianne menettää", uudemman kerran kreivi tarjosi parivaljakolle tilaisuutta istua, mietteliään katseensa kohottaen kenraalin puoleen pyytävänä.



//TNF:n power rangerit!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Joulu 2017, 22:37

Anteeksi tuli pyydettyä ja varmistettua, ettei kreivi aikonut tietojaan mihinkään väärään käyttää, ei ainakaan heitä vastaan. Iriador tivasi siniveriseltä vielä lupauksenkin sanojen päälle, mikä Dariuksesta oli vain hyväksi. Nyt jos kreivi lupauksensa menisi pettämään, katsoisi Darius että tuo saisi siitä myös maksaa. Ja siinä samalla koko kuningassuku menettäisi eliitin luottamuksen tyystin. Hän oli valmis antamaan Arethdrienille mahdollisuuden, mutta vain yhden. Yksikin Aranin kaltainen teko ja kreivi pilaisi mahdollisuutensa täysin.
Jälleen siniverinen jatkoi puheitaan, lopulta kertoen ehdotuksensa, joka sai Haukansilmän mulkaisemaan kreivin puoleen. Hulluksiko toinen ryhtyi?! Eliitti ei voinut sanoa pitävänsä siitä, että Areth näin omatoimisesti oli jotain suunnitellut ja nyt ehdotteli Kuiskauksen rivien muuttamista ylentämällä Iriadorin. Tietenkin Darius olisi enemmän kuin mielellään ylentänyt Iriadorin, jos sopiva tilaisuus ja paikka olisi ollut, mutta juuri nyt sellaista rakoa ei ollut tarjolla – eikä häntä huvittanut ketään ylentää jonkun muun ehdotuksien tähden.

Darius pudisti päätään jälleen, kun sijaa istumiselle tarjottiin, mutta eliitti kehotti Iriadoria istumaan alas mikäli tuo halusi. Tässä nimittäin tulisi menemään hetki, jos siniverinen kerta puhua halusi.
”Tyhmäkö olet?”, Eliitit tuiskaisikin kasvopuolelle, lähtien askeltamaan lähemmän tuoliryhmää, askelten kuitenkin jatkuen ympäri huonetta, siinä siniverisen lähettyvillä.
”Lupasit olla puuttumatta Kuiskauksen toimintaan”, Darius jatkoi, ”Miksi ihmeessä ylentäisin Iriadorin hänen taustojensa vuoksi? Hänhän joutuisi maalitauluksi! Me olemme koittaneet piilotella häntä, jos hänet ylennettäisiin sotilaasta joksikin muuksi, keräisi hän myös puoleensa uusia katseita, tieto hänestä leviäisi uusille korville ja siten saisimme peräämme uusia vaaroja”.
”Ja miksi minä hänet edes ylentäisin? Kaikki kapteenin paikat on täytetty ja yhtäkään uutta ryhmää emme voi perustaa saatikka edes harkita, kun uusia, koulutettuja tulokkaita ei sellaiseen riittäisi”
, Eliitin saarna jatkui, ”Ja mitä muutkin sanoisivat?! Juuri tänään kerroin suhteestamme heille ja heti seuraavaksi olenkin ylentämässä Iriadoria heidän yläpuolelleen? Alaiseni eivät kyseenalaista toimiani, mutta moinen yllättävä ”suosiminen” totuuden paljastuttua herättäisi varmasti närää ja keskustelua”.

”Sitä paitsi et tiedä – me emme tiedä – haluaako hän edes ylennystä”, Käsi heilahti kävellessä viittaamaan Iriadorin puoleen, ”Eikä hänen taitonsa edes riitä ylennykseen, vielä. Hän on nuori ja omaa kokemusta taistelusta, sen hän osaa, mutta osaako hän johtaa ja ottaa kontrollin? Löytyykö häneltä auktoriteettia ja saisiko hän muiden kunnioituksen äkkinäisellä ylennyksellä? Ei, hänen pitäisi kouluttautua, siinä missä muidenkin – ja nyt emme puhu N'drayerin äkillisestä ylennyksestä sillä se perkele on täysin oma tarinansa”.
Yhä, ei Dariuksella ollut mitään Iriadorin ylennystä vastaan... Mutta sille ei ollut nyt aika, sille ei ollut nyt sijaa. Oli liikaa kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia ja suunnittelua, ennen kuin korkeahaltia mihinkään suurempaan rooliin pääsisi Kuiskauksessa niin, että saisi myös muiden kunnioituksen ja ansaitsisi paikkansa.


// KYLLÄ! Heti ensimmäisenä käyvät vetään Arania turpaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Joulu 2017, 00:34

Korkeahaltia tuhahti sijoillaan, yhä niin kovin ymmällään vain pysytellen hiljaa. Ehkä se omanlaisensa reaktio myös suojella itseä ja toisaalta taas antaa toisten puhua suunsa puhtaaksi aluksi, ennen kuin hän mielipidettään mihinkään sanoisi. Se mitä Arethdriel kuitenkin ehdotti, kuulosti äärettömän hienolta, mutta myös haastavalta. Kyllähän hänellä koulutus oli taustalla - hänet oli valmennettu liikuttelemaan isoja joukkoja, muttei hän ollut koskaan päässyt sitä taitoaan käyttämään, kun jo Cryptistä itsensä löysi. Halusiko hän muka uskoa siihen, että aina ystävinään ja perheenä pitämät tahot muka kuuntelisivat häntä millään tavalla täällä...
Iriador kuitenkin päätti istahtaa alas Dariuksen kehotuksesta, varovaisesti askeltaen siihen tuolirykelmään, jolle kreivikin oli hetki sitten palannut. Kyllä punapää tiesi mitä tästä oli luvassa, huokaistenkin lähinnä itsekseen kun pehmeän tuolin selkänojaa vasten itsensä nojasi ja jäi hymähti heti terävästi kenraalin avatessa suunsa.
Arethdriel sen sijaan kohautti vain hartioitaan Winderin tokaisuun, jääden sijoilleen kuuntelemaan kenraalin pauhaamista. Ei hän seurannut kenraalia katseellaan lainkaan käydessään kaatamaan myös toiseen siroon lasiin juotavaa, jonka käteensä poimi ja Iriadorin puoleen askelsi. Kevyesti sormellaan napauttaen lasin soimaan, sai Areth sokean huomion puoleensa, punapään ojentaen kätensä poimimaan sen lasillisen itselleen, jonka kreivi hänelle tarjosi. Ei tässä muutakaan tekemistä ollut hiljaa olemisen lisäksi, ja sinällään hänestä ei tuntunut myöskään oikealta kieltäytyä eleestä, kun siniverinen oli tarjonnut sijaa istua alas neuvottelemaan kanssaan tällä tavoin. Lasillinen sinne tai tänne, ei se muuttaisi iltaa mitenkään.

"Mutta mitä kaikkea muuta sen piilottelun taakse jää, jos jo silkka nimi on liikaa paljastettavaksi ja houkuttelee hyeenat paikalle?", kreivi mietti Dariuksen päästyä pauhaamisensa loppuun ja antaessa hänelle jälleen sijan olla äänessä, "Kaiketi olet erikoistunut johonkin osa-alueeseen, vai olenko täysin väärässä?".
"Kutakuinkin Kuiskauksen tyylisiin tapoihin... yllättävään hyökkäämistapaan ja väijytyksiin. Mutta myös puolustamiseen, meitä koulutettiin kymmenkunta, jotka pärjäävät yksinkin maagisten taitojen kera, jos on ihan pakko...", punapää tuhahti lasiaan tuijottaen, "… Minun piti olla nimi muiden takana isossa sotatilanteessa".
"Sitä sanotaan strategiseksi johtamiseksi – vastaisit täällä arvoinesi kutakuinkin jotain Hänen majesteettinsa nimittämien eliittien tasoa omine joukkoinesi, joskin... asetut myös samalla heistä ohitse strategien puolelle, josta käsin konfliktien ratkonta vaikuttaa pitkälti siihen, miten joukkoja liikutellaan kartalla. Ah, oletkin erikoisempi tapaus mitä kuvittelin – mielenkiintoista!", kreivi päivitteli silmänsä säihkyen kun hän jo mielessään laski mitä kaikkea tuollaisessa virassa pääsikään tekemään! Samaan aikaan hän tunsi kateutta, mutta myös jonkinlaista kunnioitusta sitä kohtaan, millaiseen asemaan Mir Valdoren olisi toisaalla valmis.

Hetken hyppysiään pyöritellen ja katseensa harhaillen huoneen soittimia silmäilemään, vilkaisi tummatukka Haukansilmäisen puoleen lopulta, "Luotatko riveissäsi kehenkään toiseen yhtä paljon, mitä Iriadoriin?".
"Ketä uskot muiden kuuntelevan tämän päiväisen paljastuksesi jälkeen, jos sinulle jotain sattuisikin? Kuka tietää perimmäisetkin toiveesi, ja voisi vastata kysymyksiin puolestasi, kuten haluaisit vastattavan - yksikään kapteeneista ei täytä täysin sitä paikkaa sinulle, he ovat oman ryhmänsä ydintuli, mutta pystyisivätkö hallitsemaan muitakin tarvittaessa? Ellei oteta huomioon N'drayeria, en usko yksittäisen kapteenisi pystyvän vaikuttamaan kokonaisuuteenne samalla tavalla, kuin he vaikuttavan omaan osastoonsa. Kuiskaus toimii yhdessä - kyllähän minä sen tiedän - mutta missä on sinun ryhmäsi, ennen kaikkea vakituinen parisi, Winder, kun veljesi ei enää taistele rinnallasi kuten aikanaan?".
"Sinä tarvitset itsellesi ja joukoillesi oikean käden".
"Luotetun heti jälkeesi, joka tuntee sinut ja tapasi", Arethdriel aloitti jälleen vakavammalla naamalla, "Joka tuntee ryhmäsi, ja heidänkin tapansa. Jonkun, joka soveltuisi mihin tahansa rooliin tarvittaessa. Jonkun, joka puoltaa ennen kaikkea sinua hankalissa paikoissa, mutta osaa myös asettua vastaasi".
"Oletko ikinä edes miettinyt, miten lähellä se taho sinua on kaikki nämä vuodet ollut Darius?", kreivi kääntyi katsomaan Dariuta olkansa ylitse, "Ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, on yhä vierelläsi? Hän osoitti sen auktoriteetin jo aikanaan meidän väliimme asettuessa, hän on varmasti näyttänyt sen monessa muussakin paikkaa sinä aikana, kun otit hänet joukkoihisi mukaan ja olet hänet tuntenut. Et ole vain antanut syytä, tai tilaisuutta käyttää sitä valtaa, johon Mir Valdoren olisi valmis".
"Ja siinä on syysi, miksi hän on pelkkä sotilas riveissäsi ja hyväksyy asemansa sillä paikalla, johon hänet on asetettu. Se potentiaali on piilotettu kaiken muun tavoin, koska ette ole sitä tarvinneet. Ettekä halunneet näyttää muille. Mutta se potentiaali ja osaaminen kytee yhä jossain taustalla – tarvitsette vain tilaisuuden käyttää sitä".

"En voi kieltää noita sanoja Darius", punapää uskaltautui mainitsemaan siniverisen puheiden lomasta, ehkä jopa aavistuksen surkuhupaisana kreivin sanoista hymyillen. Tottahan se oli, ei Iriadoria oltu tarvittu kuin sotilaan roolissa, ja sen roolin hän oli myös itselleen omaksunut näiden vuosien aikana. Usein hän kuitenkin otteli Dariuksen käsipuolessa kentällä... olisiko heitä sitten voinut jo nykyiseltään nimittää omanlaisekseen pariksi, jos he yhteisellä komennolla olivat samaan aikaan tosipaikan tullen?
"Ylikapteeni – mitä se kuulostaisi? Olisit muiden yläpuolella, mutta ennen kaikkea kenraalisi oikea käsi ja pari, jonka voi asettaa vahvistamaan mitä tahansa ryhmistänne tarvittaessa myös kapteenien rinnalle", kreivi hymisi kaksikolle läheisestä ikkunasta selkeälle, pimeälle tähtitaivaalle vilkaisten.


//Ai kauhee :DDDDDD Cryptin paikallissanomalehessä aletaan kertoa salaperäisestä maskijengistä, jotka kulkee vetämässä jengiä turpaan tiukoissa trikoissa, ja pakenee sitten paikalta kissalla, lentävällä puuhkalla ja lihaksikkaalla ämmällä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Joulu 2017, 12:41

Terävä katse siirtyi Iriadoriin, kun nuorempi lähti keskusteluun mukaan ja vastailemaan Arethdrielin kysymyksiin. Olisi pysynyt vain hiljaa, ei Iriadorilla ollut sanavaltaa tilanteessa muutenkaan – ei näin Dariuksen mielestä. Mutta siinä tuo kertoi paremmin omasta koulutuksestaan, siitäkös kreivi vasta innostui. Eliitti puolestaan ei.
”Rohkeaa sinulta olettaa, että luottaisin kehenkään ylitse muiden, kun kyse on Kuiskauksesta”, Haukansilmäinen tuhahti terävästi kreiville, joka kävi kyselemään, luottiko kenraali alaisistaan kehenkään yhtä paljon, mitä Iriadoriin.
”He kuuntelevat järkeä ja tietävät mitä tehdä, jos minä putoan pelistä pois!”, Hän jatkoi, selvästi pitämättä siitä kuinka Arethdriel lähti omiaan olettamaan joukkojen suhteen, vaikka ehkä siniverisen sanoissa jotain perää oli. Mutta Darius oli itsepäinen, eikä halunnut muiden puuttuvan hänen järjestelmiin, ”He äänestävät uuden johtajan kapteeneista ja jos yksimielisyyteen ei päästä, hajoaa joukko. Se on ollut sopimus, suunnitelma, jo alusta asti. Luuletko että he olisivat mielissään siitä, että yllättäen perintäjonoon tulisikin uusi taho, joka vain ”sattumalta” sattuu olemaan myös minun kumppanini? - ja sinä et puhu minulle veljestäni!”, se pauhaus jatkui, eliitin jopa kohottaen ääntään kun Ferendirin puheeksi tuli. Mutta tottahan se oli. Darius ei koskaan ollut ottanut ketään kaatuneen veljensä tilalle. Hän toimi yhteen monenkin eri tahon kanssa, mutta yhtäkään ei voinut kutsua vakiopariksi. Ehkä se oli vain arka aihe, ei eliitti halunnut ”korvata” veljeään.

Terävä, kuiva naurahdus karkasi ilmoille siniverisen muistutellessa, kuinka Iriador heidänkin väliin oli aikanaan astunut. Eliitti oli aikeissa siihenkin vastata heti, mutta Iriador ehti ensimmäisenä väliin huomauttamaan kreivin kenties olevan oikeassa. Ja sekös sai Haukansilmäisen vain kiukkuisemmaksi. Kaksikko ei selvästikään nähnyt tilannetta hänen kannaltaan.
”Ja minäkö kaipaisin oikeaksi kädekseni tahon, joka ei osaa edes käskyjä noudattaa? Joka käy ylempiarvoisten kimppuun, kun antaa tunteidensa viedä? Vaarantaa niin minun kuin itsensäkin aseman ja jopa hengen?”, Nyt ne terävät, arvostelevat mutta totuudenmukaiset sanat kävivät arvostelemaan Iriadoria, tuon tekoja sen yhteenoton suhteen, minkä Arethdriel oli maininnut, ”Hän on liian nuori. Sitä paitsi sinulla on ollut mahdollisuus todistaa itsestäsi enemmän, pyytää enemmän vastuuta, mutta olet tyytynyt sijaasi. Tiedät ihan hyvin, että Kuiskauksessa arvostetaan myös oma-aloitteisuutta, niin kauan kuin se ei muita vaaranna tai mene sooloiluksi”, Ehkä eliitti oli myös osin loukkaantunut siitä, ettei Iriador ollut itse tällaista keskustelua tuonut esille, jos kerta noin paljon oli siniverisen kanssa samaa mieltä nyt.

Tai ehkä se oli vain väsymyksestä johtuvaa kiukkua. Oli syy mikä tahansa, ei Haukansilmä näyttänyt yhtään olevan innoissaan tästä suunnitelmasta ja toi sen selvästi ilmi äänellään ja ilmeellään. Nyreää naamaa näyttää eliitti pysähtyi lopulta sijoilleen, kauemmas kaksikosta ja nosti kätsensä puuskaan, vaikuttaen tasan tarkkaan siltä kuin olisi kiukutteleva kakara, jolta oli jäänyt päiväunet nukkumatta.
”Mutta tehdään niin kuin Isäntä käskee”, Darius sähähti, hiljentyen sitten.
Se oli typerää. Dariuksen kiukuttelu siis. Mutta hänen makuunsa tämä tuli liian nopeasti, liian pakotetusti – vaikkei kukaan edes ollut sanonut, että nimityksen piti astua voimaan tässä ja heti. Darius tässä oli lapsellinen ja väärässä, mutta olisihan Arethdriel voinut asian hieman hienotunteisemmin esittää ja aluksi puhua vain Dariuksen kanssa mahdollisuudesta, ennen kuin ehdotuksen Iriadorin tietoon olisi tuonut. Ehdotuksessa oli kuitenkin järkeä. Kuiskaukselta puuttui suurempiasemainen strategiko, joka uskalsi suunnitella edeltä ja myös kertoa suunnitelmistaan kenraalille. Mutta, loppupeleissä eliitin kiukuttelun taustalla oli vain ja ainoastaan nyreys siitä, että joku yritti puuttua Kuiskauksen toimintaan ilman Dariuksen suostumusta – edes Aran ei ollut koskenut Kuiskaukseen, tietäen tasan tarkkaan, että eliittijoukko toimi parhaiten kun noiden antoi hoitaa itse omat järjestelynsä. Kuninkaalle oli riittänyt, että Kuiskaus teki niin kuin käskettiin ja muuten nuo saisivat tehdä ihan mitä itse halusivat. Jos hän olisi saanut aikaa ja tämä ehdotus olisi tullut hieman mukavamman päivän ja tapaamisen yhteydessä, ei Haukansilmä ehkä näin kärkkäästi olisi ollut ehdotusta vastaan. Tosin, ei hän varsinaisesti sitä vastaan ollut, vaikka juuri nyt kuulosti siltä kuin ei olisi omannut minkäänlaista arvostusta Iriadorin taitoja ja taustoja kohtaan.


// :D:D:D:D LENTÄÄ PUUHKA <33 Voi Lokene apua, tarviin lisää Lokenee. LADIES AND GENTLEMONS, DARIUS WINDER, MÖKÖTTÄMISEN MAAILMANMESTARI KYMMENENNELLÄ AIKAKAUDELLA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Joulu 2017, 15:40

Iriadorista alkoi tuntua ahdistavalta istua sijoillaan, nuoremman harvinaisen tiiviisti tuhoten viinilasinsa sisältöä kuin mehua konsanaan kurkustaan alas. Darius haastoi tapansa mukaan riitaa ja kaivoi verta nenästään asiasta, joka oli heille asetettu ehdotukseksi! Eihän Areth ollut lyönyt lukkoon mitään, vaan puhunut vain suunsa puhtaaksi kuten kenraali oli halunnut! Kaikki oli tullut yllätyksenä - mutta pitikö varteenotettavasta ehdotuksestakin sitten alkaa rutista vastaan kuin mikäkin pahantuulinen kakara konsanaan. Jos kyseessä olisi ollut Aran, Darius ei olisi ikimaailmassa avannut suutaan tuolla tavoin puhuakseen sille pässinpäälle vastaan ilman, että olisi halunnut selkäänsä vartavasten.
Punapään katse kohosikin kulmien alta Winderin äänen suuntaan nyreänä, varoittavasti, kun Haukansilmä alkoi nyt kyseenalaistaa myös hänen tapojaan ja hiljaisuutta, kun Iriador ei ollut mitään enempää Dariukselta vaatinut Kuiskauksessa olemisensa aikana. Nuorimman ilmeen nähdessään kreivistä alkoi tuntua paremmalta istahtaa alas Winderin pauhauksen yhä soidessa taustalla, Arethin käännähtäenkin kannoillaan ja hakien itselleen viimein sijan istua mukavasti, sen sijaan että yritti yhä nousevassa humalassaan horjua paikoillaan.

"Ja sinä tiedät ihan hyvin miksen ole vaatinut mitään enempää sinulta, kuin olet jo antanut", Iriador hymähti terävästi sijoiltaan Dariukselle. Kyllä kenraali tiesi hänen olevan tyytyväinen siihen sijaan, missä punapää tällä hetkellä oli. Eikä hän kaivannut sen enempää, kun asiat toimivat omalla painollaan juuri kuten niiden kuuluikin kulkea. Darius tiesi ettei Iriador kaivannut ylennyksiä. Eikä valtaa minkään suhteen. Kun se piti tuoda tuolla tavoin räyhäten ilmi ja alakanttiin häntä katsoen, ei Iriador voinut antaa vain asian olla enää.
"Koska en sitä tarvitse. Eikä Kuiskauskaan, koska sinulla on jo kaikki, kuten aina väität", punapää laski tyhjän viinilasin kädestään pöydälle, ja nousi sijoiltaan ylös sokean katseensa Winderissä pitäen, "Ei minulla ole syytä näyttää enempää", Iriador naurahti surkuhupaisasti.
"Hyvä jos edes hyväksyt sitä, että yritän usein puoltaa sinua. Ei kukaan syytä sinua, jos minä uhraan henkeni muiden puolesta, paitsi sinä itse - me olemme täällä sinua varten, ja sinä meitä varten, kuka tahansa meistä astuisi tulilinjalle sinun puolestasi, mutta sattuneista syistä, sinä eväät sen tilaisuuden usein nimenomaan minulta. Isäni lähestulkoon murhasi sinut, koska tulit perääni! Hän olisi voinut murhata myös minut! Luuletko että rikkinäinen joukko saisi sovituksi mitään ensikädessä, kun se käsipuolinen mielipuoli olisi ensimmäisenä marssimassa pöydänäärestä omille teilleen ja jättäisi ryhmänsä jälkeensä menneet maton alle lakaisten?!", punapään jäätävä katse pysyi Winderissä, hänen nostaessa kätensäkin puuskaan rinnalleen pauhatessaan vuorostaan huoneessa. Ainoa joka tuntui seurasta nauttivan juuri nyt, oli kreivi, joka hiljaisuudessaan vain siemaili viiniään hymisten ja toista jalkaana polvellaan heilutellen kuin jonkin melodian tahdissa.
"Tiedätkö, muistutat vähän isääni juuri nyt", Iriador jatkoi sanat lähes sylkäisten suustaan Dariukselle, "Minulla ei ollut tilaisuutta kasvaa sellaiseksi, eikä minulla ole siihen tilaisuutta sinunkaan alaisuudessasi. Mutta lienisin takuulla samanlainen kusipää, jos olisin alunalkaenkin vain jäänyt sinne, koska minulla ei olisi ollut muita vaihtoehtoja". Se ei ollut enää puhetta kumppanilta kumppanille, eikä liioin alaiselta esimiehelle. Siinä oli vastakkain kaksi suurta nimeä, joista se punapäinen oli valmis poistumaan paikalta. Ei hän halunnut tapella Winderin kanssa, ei nyt, ei tähän aikaan, ei senkään tähden että päivä oli ollut mukava. Mutta ei hän myöskään aikonut katsoa sormiensa lävitse Haukansilmän tapaa puhua hänestä, jos kyseessä oli heidän parisuhteensa ulkopuolella käyty keskustelu arvonimistä ja titteleistä. Sitä oli alentavaa kuulla, eikä Iriador varmasti antaisi yksiselitteisesti anteeksi mokomaa jälkikäteen.

"En ole nuori enää Darius, isäni oli saman ikäinen astuessaan virkaansa, ja sinun ikäisesi, kun hän päätti hajottaa kaiken mitä oli ehättänyt rakentaa, kaiken sen missä hän oli menestynyt. Ja mitä kuvittelit vastapuolen linjastoissa tapahtuvan – ei heillä ole aikaa odottaa satoja vuosia nimittääkseen menestyneitä sotilaita riveihinsä!", punapää ärähti, puolittaisen askeleen ottaen eteenpäin ja näyttäen siltä, että ponkaisisi sijoiltaan vielä kuristamaan Dariuksen niille sijoilleen, kreivin nyökytellessä hitaasti tuoliltaan korkeahaltian sanoihin samalla. Mutta ei, sitä Iriador ei kuitenkaan tehnyt, nuoremman kyllästyneen, turhautuneen jäisen katseen vain tuijottaen yhä Haukansilmää, "Aina välillä, minä kyllästyn tapaasi olla ja käsitellä asioita. Enkä aio jäädä pidemmäksi toviksi märehtimään väliinne, jos joudun kuuntelemaan ristitulessa sitä, kuinka epäpätevänä ja yksinkertaisena minua pidät".
"Kiitän Hänen korkeutensa suomasta tilaisuudesta", punapää tuhahti, käännähtäen viimein sijoillaan kävelläkseen pois paikalta, "Luulen sen kuitenkin olevan liikaa eräille". Niine hyvineen punapää poistuikin huoneesta kuuntelematta minkäänlaisia vastaväitteitä tai napinoita enää jälkeensä, kulmat kurtussa sulkien oven perässään ja marssien hieman etäämmälle ovesta. Ei hän minnekään voinut lähteä. Eihän hän tiennyt minne olisi ollut menossa... joten mieluummin hän odottaisi tässä seinään nojaillen ärtymystään tasaillen ja sitä, että pääsisi Dariuksen kera takaisin painumaan pehkuihin. Otti päästä, niin suunnattomasti, sen koleuden varmaan välittyessä myös huonetta vartioiville kreivin henkivartijoille vieressä.

Arethdriel oli oikeastaan yllättynyt siitä, että korkeahaltia oli omatoimisesti puhunut itsensä pois paikalta, pois tilanteesta. Se oli... odottamatonta, ehkä jopa erikoista todistaa Dariuksen ja Iriadorin välillä, mutta kyllä hän ymmärsi mistä moinen nyrtyminen mahdollisesti oli johtunut. Kreivi ehättikin tahollaan lähinnä päällään vain kumartaa punapään kiittäessä tästä tilaisuudesta, ohimennen sitten seuraillen viinilasinsa takaa kuinka sokea sitten päättäväisenä poistui huoneesta.
"Sinä halusit minun menevän suoraan asiaan, suotta siinä mökötät", siniverinen huomautti viimein Dariukselle, kun ovi punapään perässä sulkeutui.
"Harkitse ehdotustani. Voin suoda sinulle neuvojani ja ideoita joukkojesi kehittämiseksi, kuten olen tähän saakka tehnyt yleisesti sotilaspiireissä - lupasin sinulle kuitenkin pysyväni erossa Kuiskauksen sisäisistä päätöksistä, joten en myöskään aio sinua pakottaa mihinkään loppujen lopuksi. Muutos hyödyttäisi hänenkin uraansa merkittävästi, päätös on kuitenkin sinusta kiinni, ja kumppanisi on siitä yhtälailla tietoinen".
"Tiedä se, ennen kuin suusi avaat pauhataksesi", kreivi tuumi kenraalia silmätessään.


//PALJON LISÄÄ LOKENEE JOO <3 Darius nyt sitten taas, LOOK WHAT YA DID. Pitääkö sille laittaa pakkopaita ja suu täyteen vaahtokarkkeja ja roikottaa hetki ikkunasta pihalla, että se rauhottuu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Joulu 2017, 18:54

Sen sijaan että tätä keskustelua olisi joutunut Arethdrielin kanssa jatkamaan, päätti Iriador nyt kunnolla ottaa puheenvuoron. Alas istahtaneesta kreivistä katse valuikin korkeahaltiaan, joka mielipiteensä kommenttiin jos toiseenkin toi. Darius ei voinut sanoa olevansa mielissään siitä, mutta sen sijaan että olisi päälle puhunut tai Iriadoria käynyt keskeyttämään, pysyi Haukansilmä hiljaa sijoillaan, nyreänä vain katsoen kumppaniaan, jolla oli täysi oikeus olla vihainen ja mielipiteensä kertoa. Ilme muuttui entistä happamemmaksi nuorimman käydessä vertaamaan eliittiä isäänsä. Eihän Darius tuntenut sitä edesmennyttä hirviötä paremmin, muuta kuin sen mitä oli itse saanut todistaa. Ja siihen verratuksi tuleminen ei ollut mitenkään mieluisa kokemus.
Mutta, vaikka kuinka äreältä näyttikin, ei Darius avannut suutaan Iriadoria vastaan. Ehkä viimein Haukansilmäiselle alkoi uppoamaan päähän, ettei tässä oltu tekemässä heti suuria muutoksia hänen joukkoihinsa ja ehdotus loppupeleissä kävi järkeensä, vaikkei eliitistä nyt ollutkaan sitä ääneen myöntämään. Ihan vain silkkaa kovapäisyyttään.

Ja ennen kuin Darius edes keksi mitään, mitä olisi voinut sanoa – sen anteeksipyynnön ja Iriadorin kehumisen lisäksi – oli punapäinen jo ilmoittamassa aikeistaan poistua, kiitti siniveristä ja sen sileän tien lähti pois paikalta. Eikä eliitti käynyt estelemään alaistaan. Ehkä oli vain hyvä, sillä juuri nyt Dariuskin halusi vain kävellä pois paikalta ja mennä omaan nurkkaansa mököttämään ja potkimaan käpyjä.
Seurasi hetken hiljaisuus, jonka Areth kävi rikkomaan. Terävästi eliitin katse kääntyi siniverisen puoleen ja jos katse voisi tappaa, olisi mokoma nyt vainaa.
"Seuraavan kerran kun päätät Kuiskausta koskevia ehdotuksia esittää, esitä ne vain minulle", Darius sähähti, kätensä puuskasta avatessaan, "Ja lopetat sen äpärän ajatusten lukemisen. Hänen tietonsa eivät kuulu sinulle", kenraali lisäsi, selvästi aikeissa lähteä, mutta jäi vielä pieneksi hetkeksi sijoilleen jos Areth jotain takaisin halusi sanoa. Jos ei, poistui eliitti yhtälailla paikalta, hän ei tähän halunnut jäädä pidemmäksi aikaa keskustelemaan ja ihmettelemään mitä oli tapahtunut. Hän oli aivan liian kiihtyneessä mielentilassa, voidakseen rationaalisesti keskustella asioista – varsinkaan Arethdrielin kanssa. Hän halusi vain nopeasti takaisin huoneistolleen, lepäämään, omiin oloihinsa.


// YAAAS! Perus Darius, pakko olla vaikee. Annetaan sille nallekarkkei ni kyllä se siitä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Joulu 2017, 22:45

Eipä kenraalista enää muuta irronnut, ehkä se oli silkka onni onnettomuudessa, sillä Areth ei tiennyt kauan olisi jaksanut maltillisesti kuunnella enää kenraalia ja tuon marisemista. Asiansa hän oli kuitenkin saanut esitettyä, eikä sitä tarvitsisi kreivin enää miettiä, ennen kuin kenties kuulisi myöhemmin lisää asiasta Dariukselta. Siihen saakka tummatukka voisi pysytellä hiljaa ja keskittyä ennemmin järjestämään eliiteille nyt sijan Piilopaikasta, siinä missä kokoamaan myös ehjän esityslistan mahdollisista tehtävistä noille.
"Kuten ei kuuluisi moni muukaan asia", siniverinen hymähti vielä kenraalin sanoihin, "Ja silti tiedän enemmän kuin moni muu". Eriparinen katse seurasi Winderin perään hetken, kunnes keskittyi silmäilemään niitä pöydälle jätettyjä papereita. Kyllä hän vielä hetken jaksaisi, kenties ryypätä avatun pullonsa loppuun, ennen kuin yöpuulle painelisi valmistautuakseen aikaiseen lähtöönsä huomenissa.

Iriador ei ehättänyt hirveän kauaa odotella oven toisella puolen, vilkaisten oven suuntaan viimein kun kuuli sen aukenevan. Eikä askelista tarvinnut kahta kertaa päätellä, kuka oli kyseessä.

Punapää laski kätensä puuskasta alas ja kevyesti työnsi itsensä irti seinästä. Ei hän viitsinyt näyttää nyrpeää naamaa Dariukselle, vaikka epäilemättä mielessään, kuin varmasti myös kenraalin, kiehui. Siniverisen ehdotuksessa kuitenkin oli ollut pointtinsa, Iriadorin ollen varma että kenraali sen ottaisi vielä puheeksi hänen kanssaan ennemmin tai myöhemmin. Jahka heillä oli aikaa puhua. Jahka Haukansilmä olisi rauhoittunut. Tuo tulistui aivan liian äkkiä toisille nykyiseltään, eikä Iriador tiennyt miten olisi saattanut Dariusta auttaa sen suhteen.
"Olisin mennyt jo, jos olisin tiennyt minne lähteä...", korkeahaltia tuhahti jo rauhallisempaan ääneen. Ei hän jaksanut vihoitella, eikä hän edes ollut Dariukselle vihainen mistään. Korkeintaan loukkaantunut, ja siitä hän kyllä toipuisi. Jos hän nyt jotain halusi, oli se viimein pistää maaten paremmin – joskin, punapää tuskin saisi unta samantien, ja todennäköisesti jäisi vain tuolinkulmalle nyhjäämään ja miettimään päätään puhki, kunnes siihen nukahtaisi.
Sikäli mikäli Winder yhä halusi hänet luokseen yöpymään, ei Iriador siitä moksiskaan olisi ollut, mutta muuten hän todennäköisesti olisi vain painellut tuville notkumaan yövuorossa olevien seuraksi.


//Senkin nilkki. Nallekarkkeja kokonainen säkillinen, niin johan taas hymyilyttää sitten. Aina siihen saakka kunnes Jacka varastaa ne karkit//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Joulu 2017, 23:01

Vielä yksi, harvinaisen varoittava mulkaisu suotiin kreiville, ennen kuin kenraali lähti pois paikalta. Hän ei ollenkaan pitänyt siitä, että siniveriset kykenivät ajatuksia lukemaan, joskin oli yhä kiitollinen Taivaanturmelijan lahjasta hänelle ja Iriadorille. Sentään Aran saatikka Arethdriel ei kyennyt heidän mieleensä tunkeutumaan, niin kauan, kuin he pitivät koruja kaulassa. Ja jos se Dariuskesta oli kiinni, hän katsoi että niin itse, kuin Iriadorkin, kantaisi sitä korua kaulassaan vuorokaudet läpeensä.
Mitään Darius ei kuitenkaan sanonut kreiville, poistui vain paikalta, harvinaisen törkeästi jos siitä lähdettiin. Mutta jos kasvopuoli halusi osoittaa olevansa parempi "isäntä" kuin Aran, tuo soisi tulistuneelle eliitille tilaisuuden lähteä ilman mitään mukinoita. Ja niinhän siinä kävikin, Dariuksen poistuen musiikkihuoneesta takaisin käytäville, jossa henkivartijoiden lisäksi odotti myös Iriador.

Aluksi Darius ei kiinnittänyt mitään huomiota punapäiseen, lähtien vain askeltamaan takaisin kohden sotilastupia. Mutta Iriador lähti matkaan, siinä lopulta tuhahtaen, ettei tiennyt minne olisi mennyt – muussa tapauksessa olisi jo kuulemma lähtenyt. Eliitti hymähti terävästi, mutta ei vihaisesti. Ei hän halunnut enää riidellä tai tilannetta vaikeuttaa, eiköhän kaikki tahot tienneet mitä olisi ehkä kannattanut tehdä ja sanoa toisin. Mutta juuri nyt oli liian aikaista sitä asiaa käsitellä ja märehtiä.
"Olisit vain mennyt vuoteeseen odottamaan", Darius vastasi lopulta, vaitonaisena, kaksikon kulun jatkuen linnalta pihamaan poikki tuville ja sieltä Kuiskauksen tupien yläkertaan. Totta kai Iriador oli yhä tervetullut eliitin huoneistolle – hän halusi uskoa, että punapää piti sitä jonkinlaisena kotina, omana sijana. Vaikka erimielisyyksiä sitten olikin, kyllä Iriador sinne sopi. Jos ei muuten, niin toinen heistä sitten nukkuisi sohvalla, jos riita niin pahaksi yltyisi.

Huoneistolle päästyään Darius avasi oven ja antoi Iriadorin mennä edeltä sisään – tai sitten lähteä muualle jos halusi. Oli miten oli, Haukansilmä itse paineli sisään ja sulki oven perässään, alkaen heti ensitöikseen vähentämään jälleen vaatteitaan. Hän halusi takaisin vuoteen lämpöön mahdollisimman nopeasti.


// NO NYT JACKA SITTEN SAATANA :DDD EI saa viedä Darin nallekarkkeja tai muuten on Deli perässä ja sitten ei enää naurata! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Joulu 2017, 01:33

Iriador pyöräytti silmiään, hetken lattianrajaa kohden tuijottaen, ennen kuin lähti kumppaninsa perään askeltamaan. Molemmat olivat niin kovin hiljaa, punapään saattaen vaikka vannoa, että olisi kuullut omat ajatuksensa sillä hetkellä. Siinä se hetkeksi pintaan noussut kiukkukin ehätti laantua jälleen paremmin, viileän talvisen ilman viedessä viimeisetkin kuumista höyryistä mennessään, kun parivaljakko palasi takaisin sotilastuville. Harva sielläkin oli vielä hereillä, käytävillä ja oleskelutiloissa korkeintaan tahon jos toisenkin viettäessä aikaansa, valmistautuen mahdolliseen yöpartiointiinsa, tai muuten vain vapaan aamun tähden tärväten aikaansa vielä hetkisen muiden kanssa seurustellen ja korttia pelaten.
Korkeahaltia seurasi kuitenkin kenraalin vierellä aina tuon huoneistolle asti, eikä epäröinyt astua sisälle lämpimään tilaan, kun Winder heille oven avasi.

Ensitöikseen Iriador napitti siistimmän sisätakkinsa auki, samalla saappaat jaloistaan potkien pois seinänvierustalle.
"Anteeksi", korkeahaltia huokaisikin pian, harmistuneella, uupuneella äänellä, "En tarkoittanut loukata sinua sillä tavoin". Se tuntui tärkeältä sanoa ennen kuin silmäpuoli minnekään muualle ehättäisi - eihän Iriador ollut halunnut millään tavoin loukata Dariusta siinä tilanteessa, saati yleisesti ottaen. Ne sanat olivat vain tulleet suusta siinä tilanteessa, eikä sokea olisi ikimaailmassa halunnut verrata Dariusta isäänsä... Se tuntui pahalta, vaikka nuorempi heistä tiesikin, että varmasti myös Haukansilmä ymmärsi ettei Iriador ollut sitä sillä tavoin tarkoittanut vahingollisesti loukatakseen omaa kumppaniaan. Darius oli kaukana siitä pirusta... paitsi korkeintaan silloin, kun alkoi tulistuneena rähistä muille.
"Enkä ole sinulle vihainen, jos sitä epäilit", sohvalle istumaan rojahtava korkeahaltia tuhahti, jalkansa nostaen kaksin kerroin eteensä, ja nojasi kasvonsa polviinsa. Olisi tehnyt mieli nukahtaa, mutta päässä virtasi sillä hetkellä aivan hirvittävä ajatusten virta, että peiton alle valuminen olisi tarkoittanut vain ahdistavaa pyörimistä aamuun saakka. Ja sitä Iriador ei todellakaan enää tähän hätään kaivannut.

"Tulen kohta perästä nukkumaan...", punapää mumisikin jalkojensa suojista vielä, siihen sijoilleen sitten vain jääden hämärän keskelle istumaan. Pohtimaan omissa oloissaan puhuttuja asioita lävitse. Muistellen kotia ja perhettään... jossain välissä väsymyksen kuitenkin kaataen punapään vasten sohvatyynyjä, ja vaivuttaen hänet rauhalliseen uneen mukavalle sijalle.

---

Sohva oli vaihtunut vuoteeksi ja lämpimäksi peitoksi, sekä pehmeäksi tyynyksi. Siinä missä tähtitaivaan tilalle oli valunut raskas erilaisten harmaitten sävyttämä pilvipeite, joka piilotti visusti nousseen auringonvalon jonnekin taakseen.
Kesken kaiken uniaan punapää oli kuin olikin havahtunut vielä hereille, riisunut loputkin turhat kamppeet niskastaan ja livahtanut makuukammariin Dariuksen vierelle jatkamaan uniaan. Kaikki ne aikaisemmat murheet olivat siinä puoliunessa jääneet taka-alalle mieleen, sokean ennemmin nauttiessa rakkaansa kyljessä kiinni olemisesta ja tuhisemisesta, ja näin vasta aamun tullen antaen palautua mieleen viimeiltaisen tapaamisen kreivin kanssa. Ei sekään kuitenkaan riittänyt saamaan mieltä huonoksi, vaisun hymyn vain palatessa kasvoille makean haukotuksen jälkeen, kun punapää kierähti paremmin Dariusta päin ja laski hellästi toisen kätensä tuon rinnalle. Pitäisikö heidän kaikkien lähteä tänään piilopaikkaan kreivin seurassa? Vai jäisivätkö he vielä kaupunkiin valmistelemaan asioita, ja tulisivat sitten vasta muiden perässä, kun heille olisi kunnollinen sija kylässä? Tuntui hassulta jättää kaupunki taakse – joskin jos Iriadorilta kysyttiin, tulisi hän todennäköisesti viihtymään paremmin metsäisessä kylässä, kuin koskaan olisi tehnyt täällä.


//JACKAA EI VOI PYSÄYTTÄÄ! Paitsi Deli. Sitten on kyllä pipiuiui ja itku puserossa. Aina siihen saakka kunnes Jacka livahtaa Erun helmoihin, ja sit se onkin Deli jota itkettää//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Joulu 2017, 17:09

Iriador kävi rikkomaan hiljaisuuden viimein, pyytäen anteeksi sanomiaan. Darius ei vastannut mitään, lähinnä siksi että tiesi, että hänen tässä piti anteeksi pyytää kiukkupuuskaansa, mutta juuri nyt sen sanominen ei vain onnistunut. Hän tarvitsi aikaa rauhoittua ja kerätä ajatuksensa, jotta voisi kunnolla anteeksi pyytää. Näin ollen Haukansilmä ei kyennyt kuin hymähtämään pienesti Iriadorille mahdollisimman neutraalisti. Ei hän halunnut asiasta nyt puhua, saatikka kinastella yhtään enempää, joten ehkä oli parempi pitää vain suunsa kiinni.
Eliitti riisui vaatteensa ja vaihtoi yövaatteet ylle siinä samalla kun Iriadoria kuunteli, viimein vilkaisten punapäisen puoleen kun tuo sohvalle istahti. Hetkeksi Haukansilmä jäi vain tuijottamaan kumppaniaan, miettien kehtaisiko sittenkin sanoa jotain. Mutta, kun Iriador ilmoitti tulevansa perästä nukkumaan, tuntui se suun avaaminen taas typerältä ajatukselta. Joten jälleen hymähtäen Darius lähti liikkeelle, painellen itse edeltä vuoteeseen. Vaikka väsynyt oli, ei eliitti meinannut saada unta, kun pää oli täynnä kysymyksiä ja ajatuksia, mutta pikkuhiljaa uni otti tullakseen, kun omassa rauhassa sai asioita miettiä.


Darius oli yön aikana kyllä huomannut Iriadorin tulleen viereensä, mutta uneltaan ei jaksanut siihen mitenkään reagoida. Nyt aamun tullen eliitti alkoi pikkuhiljaa heräillä kylmään aamuun, eikä siitä Iriadorin viereltä olisi todellakaan tehnyt mieli nousta ylös. Jos tiedossa ei olisi ollut tärkeitä tehtäviä, olisi Haukansilmä enemmän kuin mielellään jäänyt vielä pidemmäksi aikaa pyörimään lämpimään vuoteeseen. Mutta kohta oli pakko noustava valmistautumaan lähtöön.
Iriadorin pyörähtäessä lähemmäs nousi eliitin kasvoille pieni hymy. Sen pahemmin arastelematta Darius kääntyi kohden korkeahaltiaa ja veti tuon halaukseen, huokausten samalla heräilynsä ohesta syvään. Kasvot painautuivat vasten punaisia kutreja, Haukansilmän hetken vain nauttien siitä yhteisestä hetkestä.

”Pieni joukko meitä lähtee kreivin matkaan tänään”, Lopulta Darius aloitti, puhuen väsyneen rauhallisesti hymisten, samalla kun Iriadorin niskaa silitteli laiskasti, ”Aiotko mukaan?”, Darius ei ollut vielä päättänyt, ketkä kaikki lähtivät matkaan, mutta itse hän lähtisi käymään piilopaikassa samantien. Täytyisi katsoa, keitä hän tarvitsi ja ketkä olivat vapaana lähtemään tällaiselle yllättävälle reissulle. Ehkä olisi reilua ottaa matkaan sotilaita, joiden perheet asuivat piilopaikassa, pääsisivätpähän tervehtimään heitä samalla...


// Delillä tulee suru puseroon jos Erun lähtee haastaan. EI KOSKE SETÄ KREIVITTÄREN PIENEEN POJOON! ”pieneen” vittu Jacka on pidempi mitä Eru. Pari senttiä ainakin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Joulu 2017, 20:38

Punatukkainen hymisi rauhallisesti Winderin pieressä, hymyillen vain entistä lempeämmin kun Haukansilmä häne lähemmäs kaappasi. Iriador ei pistänyt millään tavoin vastaan, tyytyväisenä pysytellen siinä sijoillaan lämpimässä, Dariuksen vieressä - pian hän ei haluaisi nousta tästä lainkaan enää, ellei ihan pakko olisi.
Pian Darius ilmoitti kuitenkin ääneen että osa heistä lähtisi tänään kreivin matkaan, sokean saaden vastauksen ainakin yhteen kysymykseensä tähän hätään. Tietenkin se harmitti omalla tapaansa samalla sillä se tarkoitti vain sitä, että Winder ainakin olisi lähtemässä kaupungista järjestämään asioita toisaalle.
"Mielelläni, jos kelpuutat minut matkaan enkä syrjäytä sitä mahdollisuutta joltakulta toiselta, joka ennemmin haluaisi mukaan", punapää tuhisikin vanhempansa kysymykseen, aikoisi hän mukaan lähteä. Tietenkin hän tulisi, jos siihen mahdollisuus olisi! Mutta ei hän siitä harmistuisi, vaikka joutuisi tänne vielä jäämään. Ennemmin tai myöhemmin loput seuraisivat perässä kylään, paitsi ne, jotka jäisivät N'drayerin kanssa täyttämään osan eliittijoukoista tänne. Onneksi Iriador ei kuulunut niihin tahoihin. Darius tuskin olisi edes sallinut sen sattuman tapahtuvan...
"Saisinpa olla seurassasi ainakin", Iriador hymyili, kiehnäten Haukansilmää vasten kevyesti, "Mutta ymmärrän kyllä, jos joudun jäämään toistaiseksi vielä tänne".

"En edes muista, milloin olisin ollut piilopaikassa viimeksi pidempään...", Iriador jatkoi haukotellen toista vasten, raottaen jo silmiäänkin paremmin, vaikkei siitä mitään iloa hänelle varsinaisesti ollutkaan. Ne vaaleat silmät kuitenkin liikahtelivat laiskasti, punapään tuijotellen tovin kenraalin rintakehää kaikessa rauhassa.
"Luuletko että siellä on helpompi olla? Että kaikki sopeutuvat sinne takaisin?", sokea mietti ääneen, kohottaen niitä vaaleina hämärässä hohtavia silmiään paremmin Dariuksen kasvojen suuntaan.


//Sen jälkeen on kivekset rusetilla kirjaimellisesti, jos alkaa Erulle kettuilla. Oikeesti Jacka aina kävelee tahallaan polvet pikkusen koukussa et se vaikuttais Erua pienemmältä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Joulu 2017, 21:48

Iriador ilmaisi halunsa lähteä mukaan, mikäli hänelle vain mahdollisuus suotaisiin. Darius hymähti pienesti, samalla nyökäten. Eiköhän sokea mukaan mahtuisi, kovin moni tuskin oli muutenkaan innoissaan lähtemään näin lyhyellä varoitusajalla matkaan – puhumattakaan sitten itse Cúthalionin matkaan. Sentään kyseessä oli kreivi, eikä itse kuningas. Ja aivan varmana nyreitä katseita vaihdettaisiin Kuiskauksen ja kreivin sotilaiden välillä, eliittijoukko kun ei tunnetusti tullut hirveän hyvin toimeen muiden joukkojen kanssa.
”Kyllä sinä matkaan mahdut”, Darius tokaisikin lopulta ääneen, ”Mitä enemmän sen parempi, kerta saatamme keriviä samalla”.

”Uskon että sopeudumme. Moni oli alun alkaenkin nyreissään siitä, että vaihdoimme sijaamme kaupunkiin tannersodan jälkeen, sillä heidän perheensä jäivät piilopaikkaan”
, Darius vastasi Iriadorin pohdintoihin, samalla kun levollisen laiskasti tuijotti kumppaniaan, ”Joten moni on varmasti enemmän kuin tyytyväinen siitä, että palaamme, ainakin väliaikaisesti”.
”Mutta en mene vakuuseen siitä, että siellä sujuisi yhtään helpommin...”
, Kenraali jatkoi, ”En... uskalla luottaa häneen. En vielä, tiedä sitten luotanko koskaan. Mutta lupasin yrittää. Sitä paitsi, tällä hetkellä kuka tahansa muu kuulostaa paremmalta isännältä, kuin itse Aran”.

”Mutta, ala nousta jos mukaan luulet tulevasi”
, Eliitti virnisti, samalla kun viimein itse nousi ylös vuoteelta, ”Olemme varmaan muutaman päivän siellä, katsomassa järjestelyjä valmiiksi. Palaamme sitten valmistautumaan siirtymiseen”.
Niiden sanojen myötä Darius alkoi itse valmistautua lähtöön, käyden aamutoimien myötä syömässä ja sen jälkeen järjestelemässä joukon matkaan. Mukaan lähtisi kymmenen kuiskauksen sotilasta, Dariuksen ja Iriadorin lisäksi, mutta yksikään kapteeni ei lähtisi matkaan tällä kertaa, noilla kun oli omia menoja. Tai no, N'drayer olisi ehkä liiennyt matkaan, mutta sitä idioottia eliitti ei aikonut matkaan ottaa.
Aamupäivän käynnistyessä oli Kuiskauksen joukot valmiina lähtöön. Haarniskoihinsa sonnustautuneet eliittisotilaat odottivat pihamaalla kreiviä ja tuon sotilaita, samalla omia ratsujaan valmistellen matkaan ja tarkistellen, että kaikki tarpeellinen oli mukana. Suurin osa mukaan lähtevistä Kuiskauksen sotilaista oli nuorempia, uudempia jäseniä, jotka halusivat matkaan lähteä päästäkseen perheitään näkemään. Monella oli varmasti tarina jos toinenkin kerrottavana vanhemmilleen ja sisaruksilleen, eikä Darius aikonut sitä riemua sotilailta kieltää. Kenraali kuitenkin muistutteli sotilaita keskittymään nyt ensinnä matkaan varautumiseen, ties mitä vastaan pahimmillaan tuli. Toivoa tietenkin saattoi, etteivät he törmäisi kehenkään tai mihinkään matkaa taittaessa, kukaan ei varsinaisesti halunnut yhteenottoja nyt, kun näytti siltä että myrsky oli tulossa, pilvipeitteisen taivaan alkaen pikkuhiljaa tiputella lunta alas, kylmänpurevan tuulen yltyen vähän väliä myrskynpuuskiksi.

Darius oli kerrankin pukenut kunnolla päälleen, nyt kun tiesi matkasta tulevan kylmän. Vaatteita oli haarniskan alla riittävästi ja ylleen eliitti oli heittänyt vielä mustan, paksun viittansa, jonka mustan hupun nosti päänsä päälle. Ja vaikka käsissä oli paksummat hansikkaan ja kaulaliina lämmitti kaulaa, tuntui jo pelkkä pihalla seisoskelu kylmäävän. Ehkä sitä lämpiäisi, kun liikkeelle lähdettäisiin. Náro ainakin oli jo valmis lähtöön, Syndraen tanssahdellessa paikallaan silkasta malttamattomuudesta.



// :D:D:D:D:D:D No niin on. Ja voi Jacka <3 Varo ettei Eru ota sitä vittuiluna ja tinttase suokin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sharing is caring, cousin dear

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Joulu 2017, 16:05

Punatukkainen tuhahti, pienen vinon hymyn kohottaen kasvoilleen. Tottahan se oli, että moni oli jäänyt perheitään kaipaamaan. Iriadorin kohdalla vastaavat tahot taisivat olla niitä ensimmäisiä ystäviä, joita hän oli onnistunut tekemään, eikä ollut parhaimmillaan nyt vuosiin enää nähnyt. Olisi mielenkiintoista käydä tervehtimässä tuttuja ja muita, joiden kanssa oli ehättänyt juttuun tulla paremmin aikanaan – mutta työt ensin. Ja sitten hupi. Liekö punapää ehättäisi minnekään tällä reissulla karata, sen näkisi myöhemmin sitten paikanpäällä.
Kreiviin luottamisen suhteen Darius ei kuitenkaan ollut ainoa, Iriadorin huokaistenkin tummatukkaisen sanoille. Ei hänkään tiennyt mitä olisi siniverisestä ajatellut. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja sen jälkeen kuinka Cúthalionit olivat heidän kustannuksellaan pelleilleet – tuskin he ainoita olivat, eivätköhän nuo olleet halventaneet muitakin yhtälailla, jos silmätikuikseen olivat valinneet. Mutta se eilinen, henkilökohtainen anteeksipyyntö kreiviltä oli pistänyt korkeahaltian miettimään ainakin toisesta pahasta jotain aivan täysin muuta. Arveluttihan se, enemmän kuin olisi uskonut... vielä sokea oli kuitenkin valmiina uskomaan Arethdrielin parannukseen. Mutta kuinka kauan se kestäisi, ennen kuin kreivi heille takkinsa mahdollisesti taas kääntäisi?

Hetkeksi synkemmän ilmeen tilalle vaihtui kuitenkin hymy, Dariuksen patistaessa yhtälailla Iriadoria nousemaan vuoteesta, mikäli nuorempi matkaan halusi lähteä. Eipä korkeahaltia tähän halunnut jäädäkään ilman Winderiä, joten äkkiäkös jo tovi sitten heränneenä myös punapää kapusi itsensä ylös vuoteesta. Siistiytymisen myötä punapää poistui kenraalin kera murkinoimaan jotain aamupalaksi, siitä sitten lähtien pukeutumaan matkaa varten paremmin haarniskaan ja lämpimiin tamineisiin, jotka kylmältä ja tuulelta suojaisivat. Tumma viitta harteillaan leväten, punapää suunnisti lopulta muiden tavoin pihalle, Nashiran tykö valmistautumaan lähtöön ja odottamaan kreivin ja tuon sotilaiden saapumista paikalle.


Arethdriel ei suotta ollut Aranin kanssa enää kohdannut tämän vierailunsa aikana, kreivin ollessa aamunsa tuhlannut valmistautuakseen pitempään matkaan kaupungista takaisin kotikulmille. Koska osa Kuiskauksesta lähti heidän matkaansa, ei matkaa taitettu tällä kertaa takaisin lentäen, vaan yksiselitteisesti maateitse, joka tietenkin omalta osaltaan hidastaisi matkantekoa, mutta oli myös omanlaistaan vaihtelua erityisesti Arethdrielille.
Tietenkään henkivartijakaarti ei ollut innoissaan eliittisotilaiden kanssa lyöttäytymisestä - mutta käsky kävi jättää mokomat rauhaan, ei heidän tarvinnut sekaantua Winderin sotilaiden marisemiseen. Jos nuo välttämättä halusivat alkaa päätään aukoa, voisivat nuo kreivin puolesta kääntyä kesken matkan ympäri ja palata takaisin kaupunkiin.

Pihamaalle astuttaessa kylmä tuuli puhalsi vasten kasvoja, siinä missä kevyet lumihiput tipahtelivat värjäämään hiuksia ja hartioita. Areth kiskaisikin paksua, höyhenkauluksista viittaansa paremmin ylleen ja suojaamaan korviaan, kun kreivi ja tuon nelipäinenjoukko kävi kiipeämään heille järjestettyjen ratsujen selkiin, jotka koreasti ja panssarein oli puettu. Jokainen heistä kantoi punaisia ja mustia sävyjä lämpimissä vaatteissa ja kultaa haarniskoissaan, joten noita ei vahingossakaan voinut sekoittaa Kuiskauksen sotilaisiin. Ainoa joka ei liiemmin panssareita kantanut, taisi olla Areth, joka oli pukenut viileän mithrilpaidan tummien vaatteidensa alle suojaamaan kaiken varalta.
Linnan talleilta seurue laskeutuikin lähemmäs sotilastupia, jossa mukaan lähtevä eliittijoukko jo odottikin. Winder näytti koonneen pienen joukon mukaan lähtijöitä itsensä ja Mir Valdorenin lisäksi, eikä kreivillä siihen ollut mitään vastaansanomista.
"Lienette valmiita lähtöön?", kreivi tiedusteli, eriparisen katseensa käydessä joukkoa äkkiseltään lävitse, Dariukseen sitten pysähtyen kookkaan yksisarvisen selästä.


//Hirveet tinttauskäräjät :D::D:D:D Deli vaan kattois vierestä ja naurais et ihan oikein sulle. Eru senkin hurja//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void


Edellinen

Paluu Salit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron