Jatkoa täältäHenry
Ilta. Todella, todella myöhäinen ilta. Yöksi se kai oli luokiteltavissa, aurinkokin laski jo tunteja sitten yöpakkasten ja tähtien ottaen vallan koko valtakunnasta. Mutta, vaikka yö oli jo tullut, ei ihan jokainen ollut nukkumassa, jotta aamulla olisi herännyt varhain.
Henry oli jälleen, jo toistuvaksi tulleen tapansa mukaisesti, kävelemässä pitkin linnan hiljaisia käytäviä. Hiljaisia ja hämäriä käytäviä. Hämäryys ei niinkään haitannut siniveristä, mutta se kylmyys, mitä kivinen linna hohkasi näin talvisin. Siitä syystä olikin Henryllä yllään kunnolla vaatetta, valkeat, matalavartisiin sisäkenkiin pussitetut housut, pidempi tummanpunainen tunikka ja sen päällä korea, lähes nilkkoihin takaa yltävä tummanpunainen sisätakki. Käsiä peitti pehmeät, valkeat hansikkaat ja jaloissa, sisäkenkien alla, oli paksut ja mukavat villasukat. Tai no, toisessa jalassa vain, mitä hän suotta villasukkaa puujalkaansa pukisi?
Käveleminen puujalan kanssa oli alkanut sujumaan jo niin hyvin, että Henry osasi suhteellisen hiljaisesti liikkua missä ikinä kulkikaan, ainakin näin sisätiloissa. Tietenkin tummapuinen kävelysauva aina ilmoitti sijainnista kolahduksella, sikäli mikäli Henry ei halunnut varta vasten hiljaisesti liikkua. Silloin tällöin se oli tarpeen, ei Henry ihan jokaisen kanssa halunnut jäädä juttelemaan, silloin kuin kävelyillään oli.
Näin talven tullen ne kävelyt olivat jääneet nimenomaan sisätiloihin tai linnan etupihalle, tai parvekkeille. Ei hänestä ollut kävelemään syvässä lumessa tällä jalalla ja se osin kismitti nuorta monarkkia. Mutta ei hän valittanut, korkeintaan lähipiirilleen nyreissään päivitteli. Onneksi ainakin Kerri kuunteli, vaikka raskaana kolmatta kertaa olikin. Kuningatar oli ihanan ymmärtäväinen ja rauhallinen, juuri Henryn mieleen.
Mutta näin yöstä Henry ei energiaansa viitsinyt Kerensaan kuluttaa, kuningatar kun jo nukkui. Niin nukkui hyvä osa hovista muutenkin, satunnaisten vartijoiden vain tullen vastaan käytävillä ja tervehtien asiaankuuluvasti siniveristä, joka pyysi noita vain jatkamaan matkaansa ja toivotti hyvät yöt. Yöllä ympäriinsä vaelteleva Henry oli jo kovin tuttu näky vartijoille ja palvelijoille, joskin silloin tällöin siniverinen pääsi yllättämään henkilön jos toisenkin, kun kuningas käytti salakäytäviä hyväkseen ympäri liikkuessaan. Riskihän se oli, mitä jos hänelle sattuisi jotain salaisissa käytävissä, joista ei ollut tietoinen lähes kukaan? Kuinka surullinen loppu sekin olisi.
Itsekseen Henry naureskelikin tuolle ajatukselle jälleen, kun yhtä ylemmistä kerroksista alemmas vievää salakäytävää käytti. Niin kovin varovaisesti siniverinen työnsi puisen seinän auki ja pujahti seinätaljan takaa esiin, painaen salaoven kiinni perässään. Matka olisi siitä jatkunut takaisin kohti eteissalia, mutta silmäkulmaan sattui yllättävänkin tuttu näky.
"Artania?", Ääneen Henry hymähti eliittinsä sukunimen, katsellen tuota hetken, "Oletteko kunnossa—"
"Ette, ilmeisesti", Nopealla silmäyksellä tuli todettua, ettei eliitti todellakaan ollut kunnossa, Siniverisen ottaen muutaman ontuvan askeleen tuon puoleen, "Tarvitsetteko apua? Kutsunko hovin parantajan tänne?".
// Crim hei ( ͡° ͜ʖ ͡°) //