Kirjoittaja Mori » 06 Helmi 2018, 21:31
Ei Sil tiennyt rodun yhteisestä historiasta ihmisten kanssa. Sil ei tiennyt paljoa muista roduista. Hän utelias, tiedon hakuinen ja halusi ymmärtää näitä uusia rotuja, joita hän kohtasi. Kun kaksikko alkoi puhumaan hänelle siitä, kuinka nainen revittäisiin kappalaiksi sen takia, että tämä oli ihminen. Tunsi pellavapää vain laskevansa katseensa pettyneenä. Hän olisi halunnut vain auttaa ja hän ei ymmärtänyt ainaisen vihanpidon ylläpitämisen merkitystä. Toki ihmiset olivat tehneet paljon pahaa toisille roduille, joka sai naisen vain tuntemaan häpeää oman rotunsa puolesta. Toisaalta oli hänkin vain oman rotunsa hylkiö. Nukkejalkainen ja oudot silmät omaava nainen ei kokenut paikkaansa ihmiskunnassa oikeaksi. Häntä sanottiin hirviöksi aina silloin tällöin, nukeksi joskus. Koskaan häntä ei katsottu samalla tasolla ja nytkin Silistä tuntui, ettei häntä katsottu tasa-arvoisesti. Ei hän voinut toisia syyttää, mitä hän voi toisten historiale.
Sil ei siis juurikaan reagoinut Refgorin nauruihin ja hampaiden paljastamiseen. Tämä näet muistutti erästä tummaa sutta hyvin paljon. Sil oli melkein unohtanut Jackin olemassa olon ja ulkomuodon, mutta nämä kaksi miestä tuntuivat hieman muistuttavan häntä. "Kyllä minä ymmärsin jo ensimmäiselläkin, että teidän rotunne repisi minut varmasti kahtia jos saisivat käsiini. En vain ollut tietoinen siitä, joten suokaa anteeksi tietämättömyyteni", Sil vastasi pienesti. Hän kuunteli, kuinka kaksikko ylisti sitä, kuinka koko lauma näitä samantapaisia olentoja tulisi repimään talon ja hänet siinä samalla. Sil ei jaksanut sitä pelottelua, hän ei jaksanut ajatella pelkoa, oikeastaan hän oli liian väsynyt henkisesti sellaisen pelkäämiseen. Lopulta Ivor päätyi siihen tulokseen, että Refgor tulisi hänen mukaansa. Pellavapää katsoi makaavaa. Hän ei kuitenkaan sanonut tälle mitään. Nyökkäsi vain. Refgor taas tuntui kapinoivan koko ajatusta.
Lopulta Refgor vain näytteli hampaitaan kuin olisi omistanut naisen koko elämän kämmenellään. Sil vain kääntyi ja haki lämpimiä vaatteitaan. Ivor siinä samalla vakuutteli, kuinka tämän toveri oli oikeasti ihan hyvä tahtoinen ja mukava. Hieman kapinallinen, mutta ei tämä häntä tappaisi. "En minä pelkää", Sil sanoi ja veti takkia päälle. Hän sitoi kaulahuivin päähänsä. "Mutta en pidä hänen asenteestaan minuun. Tiedän olevani mitätön teihin verrattuna, mutta ei teidän tarvitse minua pelotella. En minä sinisilmäisesti ottanut teitä sisään, ilman että olisin tiennyt mahdollisia riskejä", Sil sanoi ja näin antoi kuvan siitä, että oli hänelläkin oma pää, jolla ajatella. "Nuku nyt, kun saat olla rauhassa", Sil sanoi ja avasi ulko-oven.
Refgor odotteli häntä ja lähti sitten liikeelle nähdessään nukkejalkaisen naisen. Kulku oli naisen tahtiin, kerta hän omasi paljon pienemmän askelvälin kuin tämä jättiläinen hänen vierellään. Sil ei väsynyt matkalla, toisin kuin Refgor, jolle suotiin taukoja. Tauoilla Sil vain tarkkaili toista sanattomasti, silmäili tämän haavoja ja mietti, mitä sitten jos hän kuolisikin tänään. Pian Ivorin ja Refgorin leiri häämötti edessä, joka sai miehen hakemaan naista lähemmäs. Sil käveli rauhallisesti toisen vierellä, hän piti kättään tämän jalalla, jotta pysyi hieman piilossa. Kun he olivat leirin sisällä, Refgor otetiin vastaan iloisesti. Kysymyksiä tulvi joka suunnasta, mutta ei pieni pellavapää jäänyt huomaamatta. Melkeimpä heti tilanne tuntui eskaloituvan, kun sana "ihminen" huudettiin. Aseita kaivettiin ja hampaita väläyteltiin. Sil ei kuitenkaan nähnyt pelkoa ympärillään, hän ei tuntenut sitä eikä juurikaan kavahtanut sitä. Siinä hän seisoi, kaikkien tuijotettavana ja vihattavana. Hitaasti tilanne kuitenkin rauhoittui, kun Refgor alkoi selittämään tilannetta ja esitti vaihtoehtoja.
Oli totta, ettei Sil kyennyt ruokkimaan Ivoria, mitä tämän naaraspuolisen heimolaisen suusta nyt tuli. Faktaa sieltä tuli ja pienesti Sil tunsi avuttomuutta siitä, ettei voinut tehdä mitään asialle. Leiriä alettiin purkamaan ja Refgor päätyi paareille, Sil tämän vierellä istuen. "Kun voit paremmin... Kertoisitko minulle rodustanne?" Sil pyysi hiljaa toiselta, eikä puhunut sen enempää toiselle. Matkaan meni hetki nopeammin kuin kaksikolla. Leiriä alettiin pystyttämään lähellä olevaan metsään ja Sil katsoi parhaaksi vain palata kotiinsa. Hänet kuitenkin pysäytettiin, joka sai ensikertaa naisen hieman hätkähtämään. Hän katsoi yläpuolelleen, jossa tämä samainen naaras ojensi hänelle kasan turkkiksia. Enemmänkin peiton. Naisesta tuntui, että hän hukkui sen alle, mutta kuuli vielä kuinka naaras käski häntä hoitamaan päälikön kuntoon. Sil nyökkäsi tai siis ainakin yritti tehdä niin. "Kyllä", hän vastasi lopulta. Kun Sil oli lähtemässä jatkamaan, hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi naaraaseen. "On minulla nimikin, Sil", Sil avasi suunsa, mutta ei hän kuulostanut mitenkään töykeältä. "Olisi mukavaa jos kutsuisit minua sillä", Sil pyysi ja sen jälkeen rivakasti nukenjaloiltaan kipitti takaisin kotiinsa.
Sisään päästyään hän kuuli Ivorin äänen, joka kysyi häneltä, oliko matka mennyt hyvin. Sil laski hetkeksi peiton alas ja sulki ulko-oven perässään. "Kyllä", pellavapää vastasi ja riisui vaatteensa. Hän tarttui lopulta peittoon ja laski sen Ivorin viereen. Nainen avasi peiton ja heitti suurimman osan peitosta toisen päälle, kunnes kiersi tämän toiselle puolelle ja veti peiton kunnolla toisen päälle. Sitten Sil vain asettui toisen viereen istumaan, ehkä vähän tietämättömänä mitä tehdä. Hän tiesi, että varmaan leiriltä tulisi ruokaa, mutta hänen pitäisi hoitaa lauman päälikkö täällä. "Toverisi ovat lähimetsässä leiriytyneet ja Refgor jäi sinne. He eivät halua siirtää sinua haavojesi takia", Sil aloitti selittämään mitä lauma oli päättänyt. "Saat varmaan pian ruokaa sieltä, jos sinulla on ruokahalua", pellavapää totesi ja vilkaisi sitten vesiämpäriin. "Haluatko vettä?" hän kysyi.