Kirjoittaja Aksutar » 23 Heinä 2017, 02:05
Sethos ei koskaan ollut pitänyt taistelemisesta saatikka sodasta ylipäätään. Mutta hän teki sitä, koska sotimalla toisen osapuolen nimessä, sai ainakin olla rauhassa kyseiseltä osapuolelta. Jotenkuten. Itseään painajaispaimen ei koskaan ollut puolustanut. Ennemmin hän otti iskut ja katuojassa haavojaan nuoli, luikkien sitten omille teilleen. Joten nyt, kun demoni itse, vapaa-ehtoisesti lähti asettumaan enkelin ja sokean välille, tuntui se omalla tavallaan oudolta Sethosille. Mutta silti se tuntui oikealta. Kerrankin, viimein, hänellä oli syy miksi asettua jonkun tielle. Hänellä oli joku, jota suojella. Olihan hänellä aikanaan myös ollut ja hän oli epäonnistunut suojelemisessaan edesmenneen rakkaansa suhteen. Mutta nyt hän ei aikonut epäonnistua. Hän joko kuolisi ja epäonnistuisi, ennemmin mitä antaisi enkelin koskeakaan Azureen.
Shiloh seisoi harvinaisen vakavana sijoillaan, katsellen kolmikkoa ladossa, kunnes demoni häntä lähti lähestymään. Enkeli hymähti laiskasti, päätään pienesti kallistaen, katsellen kuinka tuo tummanpuhuva paholainen lähemmäs uskaltautui. Yllättävänkin lähelle, enkelin auran – lankeemuksesta huolimatta – tehden selvästi pahaa demonille.
"Et taida välittää puhua asiasta", Sethos aloitti, puhuen monotonisella äänellään, kuitenkin sen verran kuuluvasti että Azure ja Cecil sen saattoivat kuulla. Shiloh ei vastannut ääneen, pudistaen kuitenkin päätään.
"Lupaat jättää maatilan asukkaat rauhaan?", enkelin hiljaisuudesta huolimatta Sethos jatkoi. Hetkeen Shiloh ei reagoinut, kunnes hitaasti nyökkäsi. Maatalon isäntä perheineen oli turvassa, sikäli mikäli eivät hänen tielleen asettuneet...
"Ja Azure?", oli Painajaispaimenen viimeinen kysymys, enkelin viimein avaten suunsa.
"Kuolee, kuten sinäkin", Enkeli puhui pelottavan rauhallisella, jopa lumoavalla äänellä. Ja sen vastauksen myötä enkeli muutti muotonsa, valkean valon välähtäen miehen ympärille. Pian huppupäinen rääsyläinen oli tiessään, heidän edessään seisten suuren, panssaroidun enkelin, aseineen kaikkineen... Mutta siipiä raukalla ei enää ollut.
Sethos perääntyi puolittaisen askeleen, sivusilmällä vilkaisten Azuren ja tuon veljen puoleen. Azure ei hänen tosimuotoaan ollut nähnyt, sattuneista syistä, mutta se että Cecil sen saisi todistaa, ei tuntunut kovin hyvältä demonin mielestä... Mutta, sellaisille ajatuksille ei ollut nyt sijaa, painajaispaimenen murahtaen enkelin painostavan auran kasvaessa, samalla luopuen illuusiostaan.
Eikä siinä pahemmin sanoja sitten vaihdettu, sysiruman demonin ja enkelin lähtiessä ottamaan yhteen. Painajaispaimen piti mitä rumimpia ääniä, kiljuen ja karjuen, petomaiselta olemukseltaan, pyrkien kaikesta polttavasta tuskasta huolimatta enkelin päälle. Shiloh puolestaan kilvellään pyrki torjumaan demonin hyökkäykset, miekallaan taas tehden vahinkoa toiseen. Hyvin pian kävi selväksi, että enkeli oli ottanut opikseen ja valmistautunut tähän. Päättäväinen, kylmäpäinen pyhimys keskittyi täysin kamppailuun ja siinä missä demoni näytti kykenevän vain petomaiseen, alkukantaiseen hyökkäämiseen kera erikoiskykyjensä, oli siivetön puolestaan laskelmoiva ja rauhallinen.
Kauaa se ei kestänyt. Taistelu oli yliluonnollisen nopeatempoista ja raakaa, sen hetken, kunnes Shiloh niskanpäälle pääsi ja lähti hyökkäämään. Enkeli kirjaimellisesti röykyttäen demonin maahan. Rikkoen nyt puolestaan Sethosin siivet, luiden rusahtaen ikävästi nahanläpi esille. Mutta demoni ei huutanut, ei ainakaan kivusta.
Hetken enkeli demonia muilutti, rikkoen tuon luita kilvellään, repien tuon ihoon haavoja aseellaan, kunnes langennut tarrasi kiinni epäpyhään ja valtavalla voimalla heilautti tuon kohden latoa. Unidemoni otti ja rysähti voimalla läpi ladon seinän, vain muutaman metrin päästä Azuresta ja Cecilistä, kierien sitten matkan ja lopulta tyssähtäen ladon takaseinään, nostattaen iskun voimasta kaiken läheisen irtaimiston ja pölyn ilmaan.
Shiloh katsoi hetken demonin perään, joka ei nyt heti käynyt nousemaan sijoiltaan heinän seasta, kunnes maskikasvoisen enkelin huomio kiinnittyi ihmisiin. Vakaanvarmoin askelin haarniskoitunut enkeli käveli lähemmäs kaksikkoa, pysähtyen muutaman metrin päähän ja kohotti miekkansa kohden heitä.
"Syntinen kuolee tänään. Palaa perheesi luo, kuolevainen, ja sinulle ei tapahdu mitään", moniääninen, rauhallinen käsky kävi, enkelin antaen näin Cecilille mahdollisuuden lähteä. Vain sen yhden mahdollisuuden.
// .... Eli onko... Tracer Slenderman?!?!?!?!? //