Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2018, 02:14

Darius alkoi pikkuhiljaa näyttämään taas siltä, että hyppäisi virkaveljensä kurkkuun millä sekunnilla hyvänsä. Haukansilmä koitti kuitenkin hillitä sen kiukkunsa ja pitää suunsa kiinni, ettei rumia olisi alkanut huutelemaan, tietäen kyllä saavansa selkään jos Argenteus kunnolla suuttuisi — sitä paitsi sairastuvat eivät todellakaan olleet sija riitelylle, ties vaikka Delathos olisi ottanut ja noussut itse pieksemään heidät kaikki, mikäli kinastelusta tarpeekseen saisi.
Niinpä Winder tyytyi vain mulkoilemaan virkaveljeään, tuon lähtiessä vaihtamaan sanoja noidan kanssa. Aiheesta, mikä ei itse Haukansilmäistä kiinnostanut, eikä hän liioin asiasta tietänyt mitään. Huomio kävi tietenkin äpärästä, kun sorkkajalkainen enkelinpennusta mainitsi todisteena enkeleiden olemassaolosta, Theon pysytellen hyvin hiljaa. Hän ei asiasta tiennyt kunnolla ja sinällään oli pahoillaan, ettei äitinsä ollut hänelle enkeleistä ja itsestään kertonut pahemmin. Elamirah oli tuntunut välttelevän aihetta aina, kun Theo yritti ottaa sen puheeksi...

Eliittikenraalin nyreä katse kääntyi virkaveljeen, Argenteuksen huomautellessa Winderin kenties tietävän parhaiten Artaniasta, vedoten niihin yhteenottoihin.
"Äpärähän kertomansa mukaan sen perkeleen kanssa jutteli", Darius huomautti takaisin, vilkaisten Theoon, "Tiedän hänen vain olevan vanha. Artania oli Nahorin sodassa, hän tappoi Ferendirin".
"Hän mainitsi omistavansa isäni sielun..."
, Pikkuhaukka katsoi tarpeelliseksi lisätä, "Tiedä sitten, pitikö se paikkansa, en usko että hän sieluja keräisi aseellaan — luulisi hänen ryöstäneen N'drayerin sielun siinä tapauksessa, eikä vain vienyt tuon maagista energiaa", jälleen puoliverinen lähinnä itsekseen mutisi, koittaen palauttaa mieleensä eilisen keskusteluja ja tapahtumia. Darius ei pitänyt ajatuksesta, että veljensä sielu olisi jonkun hallussa. Mutta ehkä se olisi selittänyt, kuinka temppeliherra Ferendirin kuvajaisen oli kyennyt kutsumaan taistelussa avukseen, silloin vuorilla.

"Hän puhui itsestään aaveena, vuorilla ottaessamme yhteen", Darius jatkoi, yllättäen näyttävän puhuttelevan nyt pikkuhaukkaa, joka mietteliäänä lattiaan tuijotti.
"Ei hän ole aave, aaveiden aura ei ole... sellainen. niin suuri, pyhä, tavallaan. H-hän myös esitteli itsensä kokonimellä, Noel Artania, jos se hänen oikea nimensä edes on... Mutta jos hän on vuosisatoja vanha, luulisi hänestä kai jotain löytyvän sillä nimellä jostain arkistoista? Varmaan tosin... ennemmin ihmisten teksteistä... Mutta hän mainitsi olevansa temppeliritari, vastaavan noiden koulutuksesta ja luostari tuntui olevan hänelle tuttu sija...", Ajatuksissaan oleva puoliverinen vastasi, lopulta vilkaisten Qiraan ja Argenteukseen, "Osaatte katsoa muistoja? Se kaikki olisi paljon helpompi näyttää, kuin kertoa, eilinen on kyllä tallessa, täällä", enkelinpentu jatkoi, ohimoaan napauttaen etusormellaan. Hän tiesi, että kuningas kykeni ajatuksia lukemaan ja ilmeisesti näkemään, ehkä myös noita ja kuninkaan magiaan erikoistunut eliitti osasivat tavalla tai toisella sellaista touhuta? Kerta Artania nyt tuntui kiinnostavan heitä, ainakin Argenteusta, joten ihan hyvin Theo voisi asiassa auttaa, mikäli hänestä jotain apua olisi.


// :D:D:D:D:D:D:D NOH! Saatana Dari tulee ja kerii Jaakon siinä vaiheessa. Tekee siitä vielä rosvopaistia //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Helmi 2018, 04:10

"Vai niin...", mietteliäänä faunin kutale jatkoi partansa sukimista, leukapieliään lopulta pohtivana hieraisten kun kattoparruja laski ja koitti painaa haukkojen kertomaa mieleensä. Tiesihän hän Winderin veljeksistä vanhimman kaatuneen, muttei ollut kuullutkaan mainittavan, että se olisi ollut nimenomaan Artania, joka Dariuksen veljen olisi kaatanut. Temppeliherra tuskin ikänsä puolesta ei siis edustanut ihmisiä, tuskin myöskään haltioita, joten tuon täytyi olla sortin tai toisen pitkäikäinen tai muuten kuolematon olento, joka kykeni ihmisten keskuudessa todellisen olemuksensa piilottamaan. Tietenkin Parebris mietti heti ensimmäisenä demoneita, moisen ajatuksen kuulostaessa varsin hurjalta kun otti huomioon sen hovin, jota vihollisen kenraali edusti.
Huvittunut, räkäinen naurahdus kuitenkin herätteli pujopartaisen taas tähän tilanteeseen, vehreäsilmäisen kääntäessä katseensa tummahipiän puoleen, joka vaikutti hereillä olevan kaikesta hiljaisuudestaan huolimatta.
"Minullako muka sielu – phah! Kattia kanssa...", Delathos hymähti huvittuneena vuoteelta viimein elonmerkin itsestään antaen, jääden sitten maireana virnuilemaan itsekseen ja naureskelemaan kersan tokaisulle, Atrevauxen pyöräyttäen vain silmiä päässään moiselle ilmoitukselle.

Faunin keskittyessä kuuntelemaan taas äpärän puheita, nyökkäili Qira Theon sanojen tueksi. Aave se olento ei ollut. Ehkä sellaiselta näytti erehdyttävästi, tai kykeni sellaiselta näyttämään - mutta sellainen nimenomainen kummitteleva otus tuo ei ollut ollut. Sen noitakin oli huomannut miehestä, uskaltaen jopa väittää ettei tavallinen aave mitään suurempia voimia olisi voinut edes mukanaan kantaa noin vain.
Haukanpoikanen pohtikin löytyisikö vuosien takaa historiallisista arkistoista tekstejä, joista olisi voinut nimen perusteella etsiä tietoa miehestä. Parebris pudisteli omasta puolestaan hitaasti päätään Theon sanoille, vilkaisten Dariukseen siinä ohessa ohimennen - hän oli kyllä lukenut uskomattoman paljon, ja olisi varmasti tiennyt suoriltaan mainita, jos olisi tuon nimen joissain haltioiden kirjoituksissa kuullut mainittavan. Kenties Artanian nimen olisi voinut löytääkin jostain sukukirjasta, mutta eivät he niin vain voineet saada vihollisen hallussa olevia teoksia käsiinsä historiasta selvää ottaakseen.
Mietteliäs noita mutristi jo pienesti huuliaan, kun ei itsekään keksinyt Theon sanoihin tukevaa pilaria, eikä sitä näyttänyt tulevan myöskään haltioiden eliittikenraaleilta. Palapelistä puuttui yhä niin monta palaa, ettei siitä voinut millään saada selkoa, mitä se olisi lopulta mahdollisesti esittänyt.

Molemmat magiaa taitavista kääntyivät paremmin katsomaan pikkuhaukka kun Theo ehdotti matkaa tuon eilisiin muistoihin.
"Ah, no sen minä voin kyllä hoitaa!", mustahaltia ilmoitti selvästi innostuneena ajatuksesta kätensä yhteen painaen - siitäkin syystä osin ehdottaen suoriltaan itseään suorittamaan temppuja, jotta voisi tiettyjä asioita rajata haukanpoikasen ja käsipuolen tarinasta ulos. Tietenkään hän ei aikonut näyttää Kalin osuutta tapahtumiin millään tavalla, siinä missä fauni olisi voinut tonkia kaikki mahdolliset salaisuudet esille noin vain halutessaan, jos olisikin osannut mieltä siten tarkastella.
"Voin jakaa näyn myös teille, jos uskallatte mukaani tulla"
"Olisihan siinä ideansa! En olekaan sitä teitä vainoavaa mörköänne aikaisemmin nähnyt", pässinsarvinen mörähti katseellaan epäillen Qiraa tarkastellen, päättävänsä kuitenkin luottaa Elwoodin Syöjättäreen tämän kerran. Kyllä tuo olisi heistä jokaisen jo lumonnut halutessaan, ja olisi varmaan voinut tehdä samoin koko tuville, joten harmia tuo täällä tuskin oli aiheuttamassa. Sellainen loitsu ei ollut edes turhan vaativa, siitä olisi voinut vain työntää itsensä pois – ainakin magiaa taitava – tai vain rikkoa kosketuksensa noidan kanssa sen aikana.
Noita asettelikin toisen kätensä Theon hartialle, toisen siron kätensä ojentaen suoraksi sitten kämmenpuoli ylöspäin kenraalien puoleen, Parebriksen näyttäen heti tietävän mitä tehdä sormensa laskiessaan mustahaltian kädelle, linkin siten naiseen luoden. Qiran siniset silmät kääntyivätkin pässinsarvisen kasvoilta tummatukkaisen kenraalin puoleen, "Vain jos haluat, kosketa kättäni ja vien meidät siihen paikkaan ja ajatukseen, jonka Theo meille haluaa näyttää".


//Dari sen kun teet niin Jaakko lähtee sorsamettälle. Etsimään sitä pyllyä, josta kaikki niin kovasti puhuvat. TUO SORSISTA ULJAIN JOUTAA RUOKAPÖYTÄÄN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2018, 04:47

Käsipuolen huomautukset jätettiin jokaisen toimesta omaan arvoonsa, nelikon keskittyen lähinnä Artania asiaan. Tai no, Darius passiivisemmin, vaikka kieltämättä häntä kiinnosti tietää enemmän vihollisesta. Ehkä vielä joskus hän tietäisi tarpeeksi, jotta voisi sen kirotun kaataakin.
Pikkuhaukan ehdotus sai silmäpuolen vilkuilemaan magiantaitajien puoleen, noidan heti ensimmäisenä ilmoittautuen vapaaehtoiseksi tähän tehtävään. Darius ei voinut sanoa pitävänsä ideasta lukea tai katsoa jonkun muistoja, vaikka tietenkin sekin omalla tavallaan oli kiehtonut, miten sellainen taito ylipäätään toimi. Puhumattakaan sitten muistojen jakamisesta, mitä nyt oltiin yrittämässä? Toisaalta nämä asiat menivät niin yli Haukansilmän hilseen, että hän päätti ihan suosiolla pitää suunsa kiinni ja antaa fiksumpiensa puhua. Myös Argenteus oli mukana suunnitelmassa, pässinsarvisen ollen kiinnostunut näkemään ylipäätään millaisesta möröstä oli kyse Artaniasta kun puhuttiin.

Theodluin oli osin kiitollinen siitä, että Qira otti tehtäväkseen toimia linkkinä muiston jakamiselle. Totta kai pikkuhaukka halusi luottaa sorkkajalkaiseen eliittiin, mutta vastahan he olivat tavanneet, eikä puoliverinen vielä kunnolla tiennyt, millainen persoona sarvipää loppupeleissä oli. Mukavalta tuo vaikutti näin alkuunsa, mutta saattoihan tuo vain vieraiden edessä mukavaa leikkiä...
Enkelinpentu pysyi sijoillaan, kun Qira toisen kätensä hänen hartialle laski ja toisen ojensi muita kohden, hänen ja noidan ollen täten valmiina toimitukseen. Darius katsoi hetken aikaa epäilevästi noidan kättä, A'daruilin pyytäen toista eliittiä kättään koskettamaan, sikäli mikäli Haukansilmä halusi myös nähdä mitä oli tapahtunut. Hetken hän empi, miettien halusiko oikeastaan nähdä tapahtumia vai ei, mutta lopulta vanhempi Winder kätensä nosti noidan kämmenen puoleen, ottaen mallia sarvipäisestä virkaveljestään...

Ja sitten he näkivät, kaiken, noidan temppujen kautta, Theon jakaen avoimesti tapahtumat kaikille. Alkaen siitä, kun hän oli tavannut Artanian luostarilla, siitä matkannut merelle päin tuon seurassa ja hetkeen, jolloin temppeliherra oli päättänyt päälle käydä. Yhteenottoon, Artanian paljastaessa millainen painajainen todella olikaan. Sitten tuli Delathos, noiden yhteenotto ja lopulta Qiran saapuminen paikalle. Kaikki tämä näkyi pikkuhaukan perspektiivistä, katsojien nähden ja kuullen kaiken, mitä Theodluinkin oli kuullut ja kokenut. Darius ei tietenkään voinut sanoa pitävänsä siitä, kun kuuli äpärän keskustelleen Winderin suvusta itse Artanian kanssa, mutta Haukansilmä hillitsi sen halunsa tirvaista poikaa päin näköä sillä sekunnilla. Sen sijaan eliitti keskittyi näkemään tapahtumat, kunnes näyssä tuli vastaan kohta, jolloin Theodluin oli katsonut painajaismaista temppeliherraa silmästä silmään. Sen intensiivisen, karun katseen nähdessään näyn kautta, päästi Darius hätkähtäen irti Qiran kämmenestä, peruuttaen muutaman askeleen kauemmas. Hän ei halunnut nähdä enempää. Hän ei olisi halunnut nähdä temppeliherran karuja kasvoja, joista varmasti tulisi nyt näkemään lisää painajaisia...

Dariukselle siis riitti, nuoremman eliitin jäädessä seisomaan sivuun, vilkaisten siinä Delathoksen puoleen, selvästi säikähtäneenä. N'drayer oli selvinnyt sellaisen painajaisen kynsistä? Tosin ei ilman apua, kuurapartainen olisi varmasti kuollut, ellei Theodluin ja Qira olisi tuota auttaneet — tosin, eipä kapteeni olisi vihollisen eliitin kanssa ajautunut ottamaan yhteen, jos äpärä olisi osannut pysyä poissa harmeista.
Tietenkin, omalla tavallaan, jossain mielensä sopukoissa, Darius oli ehkä ylpeä äpärästä, joka oli kyennyt painajaismaisen temppeliherran kohtaamaan, kirjaimellisesti silmästä silmään. Moni olisi sellaisen nähdessään lamaantunut ja todennäköisesti kuollut pelkonsa tähden. Mutta sitä pientä ylpeyttä ei tietenkään ääneen kerrottu.



// :DDDD JAAKKO JÄTTÄÄ SEN PYLLYN SITTEN RAUHAAN PERKELE! Windereiden laatupyllyt ovat rajallinen resurssi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 16 Helmi 2018, 08:22

Tumman naisen katse pysyi Haukansilmässä, joka selvästi empi aikoisiko siihen käteen koskaan tarttua. Mutta niin vain toinenkin kenraaleista lopulta astui lähemmäs, Qiran hymisten matalalta tyytyväisyyttään, kun molemmat tahot olivat päättäneet kaikesta huolimatta toimitukseen osallistua. Noita vilkaisikin heidän käsiinsä, sulkien sitten silmänsä lukiessaan tarvitun loitsun mielessään ja linkiten heidät yhteen nuorukaisen mielen kanssa, josta koko tarina pääsi lopulta alkamaan.
Nyt myös Qira sai nähdä ensimmäistä kertaa koko tapahtuman, noidan seuraten tyynenä nuorukaisen matkassa tapahtumia lävitse, mielipiteitä muodostamatta, karun kauniisti vain hymyillen jakaessaan näkyä Winderille ja Argenteukselle. Argenteus puolestaan oli myös sulkenut silmänsä, seuraten perässä ja painaen seikkoja mieleensä. Hän voisi ne myöhemmin kirjoittaa ylös, analysoida ja tutkia asiaa paremmin, kun pääsisi linnan kirjastoon kaivelemaan vanhoja oppikirjojaan ja tarustoja. Viinilasillisen ääressä, tietenkin. Hän oli kerran nähnyt Artanian aikaisemmin, mutta silloin tuo ei ollut ollut yhtä karu, mitä nuori Winder heille antoi ymmärtää nyt. Tuohan oli kuin suoraa pahimmista painajaisista, vaikkei se hirvittävä näky saanutkaan Parebrista edes hätkähtämään sijoillaan moista, saati kivikasvoisen, totisen miehen kasvoilla ilmettä värähtämään. Oli hän häijympääkin nähnyt, mutta tämän vihollisen kaltainen olento oli kyllä mainitsemisen arvoinen joka tapauksessa kaikkien niiden hirvitysten joukossa.

Delathos vilkaisi sivusilmällä vierestä, kuinka seurue oli yhteen kasautunut ja hiljaa seisoi sijoillaan, käyttäen samalla tilaisuuden hyväkseen kavutakseen ärähtäen istumaan vuoteelle. Se oli omalla tavallaan karuakin, vaikka kuuraparta tiesikin nelikon pelleilevän vain jollain loitsulla saadakseen selville eilisillan tapahtumat. Olisiko hän saanut halutessaan jonkun havahtumaan siitä takaisin tähän aikaan ja paikkaan vaikka vain tönäämällä olkaan? Vai olivatko nuo täysin jossain staasissa, josta eivät heränneet ennen kuin Elwoodin eukko niin päättäisi? Eivät näköjään, sillä syystä tai toisesta vanhempi Winder hätkähti tilannetta ja astahti kauemmas säikähtäneenä pakkasherran puoleen vilkaisten. Ei tarvinnut olla penaalin terävän kynä tietääkseen, mitä mokoma sorsa oli nähnyt ja missä jäljelle jäänyt kolmikko oli heidän tarinassaan ehtinyt.
"Aika viehättävä, vai mitä?", epätyypillisesti kapteeni ei virnistänyt. Ei edes hymyillyt, totisenkylmän ilmeen säilyttäen kasvoillaan kun tummahipiäinen vastasi takaisin silmäpuolen katseeseen.
"Olisin kuollut sinne, ja niin olisi tehnyt äpäränkutaleesi myös, ellei eukko olisi väliin tullut...", Del hymähti käheällä äänellä, katseen kääntäen takaisin samalla tarkkailemaan muita, "Älä anna ulkonäön hämätä, hän on voimiltaan paljon mahtavampi kuin antaa ymmärtää... siellä sukkalaatikossasi ja nurkissasi alkaa vilistä sormia purevia demoneita ja korvistasi kasvaa orjantappuraa jos menet hänet suututtamaan", kuuraparta lisäsi Elwoodin noitaa päin nyökäten.

Jahka se näky oli jatkunut aina siihen saakka, kun Qira oli Daramin avulla lopulta karkottanut temppeliherran paikalta, nosti mustahaltia kätensä pois Theon hartialta. Näin ollen rikkoen sen kuvajaisen heidän mielestään, fauninkin viimein hörähtäen kätensä nostaen omalle puolelleen takaisin. Argenteus oli kerrankin sanaton, huoneeseen leviten silkan hiljaisuuden kun pässinsarvinen käänsi katseensa Dariukseen joka kauemmas oli ehättänyt syystä tai toisesta. No, he tiesivät nyt mihin vihollisen eliitti pahimmillaan lieni kykenevä, mutta mitä tuli kaikkeen muuhun, se toi vain lisää kysymyksiä mieleen kaikkien jo niiden valmiina olevien lisäksi. Selvästi Artania oli Windereiden perässä. Se ei tiennyt hyvää Dariukselle, eikä Theolle. Ei Lanaelle joka piilopaikassa itsekseen eli, puhumattakaan sitten itse kuningattaresta, joka asetti aivan uudenlaiseen vaaraan myös Aranin ja hallitsijaparin jälkeläiset - varsinkin Limdurin, jonka katse enteili tuota sorsien typerää kykyä nähdä asioita tarkemmin. Mikä esti Artaniaa pölähtämästä tännekin joku kerta kun sitä vähiten odottaisi, jos tuo yliluonnollisilla kyvyillä kykeni liikkumaan sillä tavoin, kuin Theo oli nähnyt?!
"Tietääkö Delia?", fauni tokaisi ykskantaan lähinnä Dariukselle, kaventuvalla katseella silmäillen virkaveljeään arvaillessaan jo vastausta kysymykseensä, "Sinä olet vastuussa kertoa hänellekin asiasta. Muutkin kuin vain te kaksi olette vaarassa, enkä mielelläni alkaisi otella tuollaisen kanssa keskellä yötä pitkin linnan käytäviä, jos painajaismörkönne syystä tai toisesta mönkiikin jokukerta tänne herhiläispesään kuningatarta hakemaan".
Miesten puheista Qira oli hätkähtänyt kuuntelemaan sitä vaimeaa koputusta, joka kuului jostain lähistöltä. Ihan kuin joku ikkunaan olisi koputtanut ja sitten vaimeasti lasin läpi huudellut - mustahaltialla välähtäen lopulta, kotkaemon kumartuen aavistuksen lähemmäs Theoa kuiskatakseen vähän hiljempaa pikkuhaukalle, "Kuuletko tuon koputuksen? Onko sinulla näkylasi mukanasi?".


//JAAKKOHAN AMPUU. HÄRÄNSILMÄÄN SAMANTIEN. Jaakosta kuoriutuu hirvee hc robin hood. Sen jälkeen Lory istuukin jo sen päälle kun meni Daria härkkimään//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2018, 15:06

Kylmät väreet juoksivat pitkin eliitin selkää, Delathoksen käydessä huomauttelemaan näyn viehättävyydestä. Mutta tällä kertaa tummahipiä ei tuttuun tapaansa virnuillut, kertoen kylmän faktan siitä, että olisi kuollut ilman äpärän apua. Totta kai Darius olisi halunnut huomauttaa kuurapartaiselle jälleen, ettei Theo ollut hänen äpärä mutta sellainen narina jäi nyt sattuneista syistä pois keskustelusta.
"Olisit antanut tuon vain kuolla...", kuului kuitenkin huomautus, telepaattisesti, Delathokselle, Haukansilmän vilkaisten pikkuhaukan puoleen sen myötä. Olisi ansainnut kuolla, mitäs oli niin tyhmä ja meni vihollisen mailla noinkin rohkeasti vain juttelemaan muille.
Kulmat hakivat jälleen vihaisempaa kulmaa, käsipuolen huomautellessa myös Elwoodin noidasta. Tietenkin ne varoitukset painettiin mieleen, mutta ei se aikonut Dariusta estää uhittelun suhteen. Hän ei pitänyt naisesta, eikä liioin tuon äpärä suojatista. Ei hän kyllä pitänyt sorkkajalkaisestakaan, eikä niin hirveästi Delathoksestakaan — siinä sitten saikin miettiä, miten sitä oli eksynyt taas huoneeseen, joka oli täynnä epämiellyttäviä tahoja...

Haukansilmän huomio kääntyi sängyllä istuvasta virkaveljeensä, Argenteuksen kysellessä Deliasta.
"Ei tietenkään", silmäpuoli ärähti, nyreänä kuunnellen saarnaa siitä, kuinka hänen pitäisi kertoa Delialle, eikä sorkkajalka kuulemma halunnut keskellä yötä lähteä tanssimaan tuollaisen painajaisen kanssa, sikäli mikäli temppeliherra kuningattaren perään pyrki. Tuntui niin absurdilta ajatella, että vihollisen eliitti tänne asti tulisi riehumaan, mutta toisaalta, eikös linnalla muutama talvi sitten käynyt riehumassa jonkinlainen demoni, syystä tai toisesta, joka ihmisten puolella oli... Darius ei ollut silloin ollut paikalla, eikä asiasta sen enempää tiennyt, mutta jos vihollinen oli alkanut hankkimaan riveihinsä ties mitä hirviöitä, piti kai valmistautua siihenkin, että noita saattoi päästä ihan linnalle asti riehumaan.

"Delian ei tarvitse tietää Artaniasta mitään", Darius jatkoi, "Ei hän ole tyhmä, toisin kuin Lanae, hän tietää olevansa vaarassa jatkuvasti jo pelkän asemansa takia. Riittää että sinä ja Aran olette tietoisia temppeliherrasta ja hänen tuomasta uhasta. Johan Delia jo järkyttyi äpärän ilmestymisestä, ei hänen tarvitse tietää sukua jahtaavasta hirviöstä, joka Ferendirin jo tappoi".
Theolduin oli pysynyt nätisti paikoillaan näyn jakamisen ajan, nyt tyytyen kuuntelemaan sivusta vanhempien keskustelua. Hän ei voinut sanoa pitävänsä setänsä ajatuksesta olla kertomatta Delialle, vaikka sinällään enkelinpentu kyllä ymmärsi, ettei Darius sisartaan halunnut järkyttää. Siinä eliittejä kuunnellessa, jäi Theolta täysin huomaamatta se vaimea koputus, havahtuen ääneen vasta kun Qira siitä kyseli. Pienesti hätkähtäen enkelinpentu nyökkäsi noidalle, tuon kysellessä näkylasista, Theon käyden kaivamaan mokoman esiin vaatekerrastojen alta.
"Xard?", pikkupirua huhuiltiin jahka näkylasi esille nostettiin, oliko pienellä demonilla kenties jotain sanottavaa keskusteluun — ei sillä, että se ihan jokaista olisi kiinnostanut, Haukansilmä ainakin näytti katsovan harvinaisen epäileväisenä näkylasia, jonka puoliverinen oli esille nostanut.



// OH NOES! JAAKKO PERKELE käy vielä huonosti, kiusaa liikaa Daria niin on se Lory tosiaan niskassa. Istumassa. Koko painollaan. SITTEN EI OLE ENÄÄ KELLÄÄN KIVAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Helmi 2018, 02:17

"Phöh, niinhän sinä nyt väität", Atrevaux ärähti Winderille samantien takaisin, virkaveljen ollessa sitä mieltä ettei sisariensa tarvinnut tietää mitään asiasta. Faunihan oli tietty asiasta toista mieltä, vaikkei nähnytkään asiakseen itse mennä säikyttelemään kuningatarta vastaavilla uutisilla. Siinäpähän sitten eläisivät epätietoudessaan, jos Darius näki tarpeelliseksi salata moisen häijyn faktan Delialta.
"En teidän ongelmiinne aio kuitenkaan sekaantua, joten on turhaa syyttää minua myöhemmin, ettenkö olisi varoittanut, jos jotain sattuukin", punakaapuinen hymähti ykskantaan, sitä samettista rasiaa sormissaan pyöritellen turhautuneena, vilkaisten lopulta virkaveljensä tavoin katsomaan mitä ihmettä mustahaltia ja äpärä oikein keskenään tekivät. Katse terävöityi etenkin siihen kummalliseen esineeseen, jonka pässinsarvinen aisti omaavan jonkinlaista magiaa. Mutta mikä se sitten oli?
Yllättäen siitä pikkuhaukan pitelemästä lasipintaisesta objektista pöllähti esille pää, joka raakkuen hekotteli ja käpälänsä nosti otsalleen, löysän sotilaallisen tervehdyksen Theolle antaen. Qira säpsähti pikkupirun yllättävää esiin putkahtamista, nuhdellen katsoen tuota vihertävää otusta.
"No mäpä itte!", Xard tuumasi haltiakielellä puhuen, lopunkin kehonsa pullahtaen lasista ulos kuin mikäkin ilmaan laukaistu hyytelö, otuksen mätkähtäessä lattialle päälleen. Mutta notkeasti se väänsi itsensä kärrynpyörällä ylös ja poseerasi kuin suurenkin tempun tehneenä yleisölleen, "Tadaa!".

Delathos pyöräytti silmiään päässään tuon typerän olennon nähdessään, viimein voiden myöntää itselleen nähneensä nyt varmaan kaiken mitä tämäkin maailma päällään kantoi. Vai tuon se äpärän näkylasi piti sisällään... tulipahan sekin selväksi.
Fauni puolestaan oli jäänyt suunsa pienesti raolleen ja kulmat koholle seurailemaan pikkudemonin menoa, pukinsorkkaisen selvästi miettiessä mitä mieltä hän nyt tuosta näytöksestä olisi, saati sitten otuksesta itsestään. Se ei kuulunut tähän maailmaan, eikä Atrevaux ollut varma, oliko pikkupiru kenenkään komennuksessa – joten fauni päätti sorkallaan pamauttaa yhä sijoillaan poseeraavaa olentoa, joka lässähti maahan kuin mikäkin lettu siitä iskusta. Mutta äkkiäkös mokoma itsensä pystyyn kasasi ilmapallon tavoin, käännähtäen nyt sarvipäisen puoleen äkäisen oloisena ja sormellaan herjaten kävi osoittelemaan pitkiä miehiä, "Hei! Varos vähän niitä kavioitas – Xardia ihan huimaa katsellakin noin ylös!", pikkupiru tuumasi pompaten faunin kasvojen tasalle, vaaleanvihreää kieltään tuolle ilkkuen näyttäen kuin mikäkin kakara. Ja samoin se oli aikomaisillaan tehdä Dariuksellekin, hypäten jo ilmaan, mutta jäikin räpyttelemään niitä liian pieniä siipiään ja jäi roikkumaan ilmaan tyhmännäköisenä Winderin poskea nipistäen äkkiä, pyyhältäen äkkiä kuitenkin Qiran helmaa kiskaisemaan niin kovin vilpittömänä, "No kattos tuota, ihan yhtä äkänen kun siinä kuvassakin minkä mää teille näytin!".

"Oliko sinulla jotain asiaakin?", mustahaltia hymähti kätensä puuskaan nostaen, yhä nuhdellen silmäillen pirun perään, joka kärrynpyörän heitti ja päästi yllättävän henkäyksen suustaan kuin olisi keksinyt jotain mullistavaa yllättäen.
"No olihan mulla! Nythän mä sen muistinkin!", Xard hihkaisi raakkuen, jostain olemattomasta itselleen taskut keksien, joista lähti purkautumaan valtava määrä kirjoja yllättäen tuvan lattialle, kovakantisten peittäen pikkupirua hiljalleen alleen, "Kattos kun mää pikkusen teitä kuuntelin! Ja Xard vähän tuumi tossa, että se vois jotain tietääkin! Mulla kun on nää kirjat kattokaas ja---", se selitti, äänen kuuluessa vain vaimeana enää läpi yhä kasvavan kirjapinon alta.
"Et tosissasi käynyt varastamassa noita kaikkia jostain... ethän?", mustahaltia sähähti mokoman pälpätyksen keskeyttäen, Xardin pään pulpahtaessa taas esille siitä pinon keskeltä, omituisesti pyörähtäen silmäilemään isoilla silmillään vuorollaan kaikkia huoneessa.
"Eeeeen, kun LAINASIN vaan!", Xard nauraa räkätti sanojaan painotellen, pienellä loitsulla käyden pamauttamaan kirjavuoren auki, jokaisen sivulta, josta selvästi oli nyhdetty sivu tai toinen irti – saaden moisella tempulla Argenteuksen säpsähtämään sijoillaan. Ne kirjat kuitenkin kertoivat ihmisten aatelissuvuista ja olivat selvästi eri aikakausilta vuosisatojenkin takaa, Atrevauxen silmäillessä niitä papereita mietteliäänä, kumartuen lopulta lattian puoleen poimiakseen yhden kulahtaneista kirjoista kouraansakin tutkittavaksi.
"Kun ei näis mittään kerrota siitä teiän Artaniasta, aina niistä puuttuu sivu! Ei sitten missään, Xard on kyllästyny lukeen näit muutenki, tosi tylsiä, kun ei niissä oo ees kuvia!", pikkupiru asteli tomerana kirjameressään pujotellen ja kaksin käsin niitä osoittaen kuin syyllisinä kaikelle tälle, kunnes se kohotti toisen pikku käpälänsä ylös etusormi pystyssä, "Mutta määpä tiiän silti juttuja siitä kutaleesta! Voi Xard tietää niin paljon, mmhm!".



//Dari voi vaan heittää sen täytetyn eläimen siitä hartioiltaan päin Jaakkoa niin johan tapahtuu. Lory jää siihen istumaan sitten yhtä tomerana ko Sokha faikkarissa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Helmi 2018, 03:26

Xard ponnahti paikalle, omaan tapaansa niin kovin pirteänä ja teatraalisena, saaden Theodluinin hymyilemään. Varmasti pikku demonilla oli jotain mielessään, tuskin se paikalle olisi halunnut tulla ihan vain itseään esittelemään. Kenties tuosta olisi heille taas jotain hyötyä, johan Xard oli aikaisemmin Elwoodissa Windereistä kertonut, ehkä pikkupiru osaisi nyt puolestaan Artaniasta kertoa jotain?
Haukankatseet seurasivat pikkudemonia, tuon hypähtäessä lattialle. Darius ei taaskaan pitänyt uudesta yllätyksestä, tästä tuholaiselta näyttävältä taholta, joka keskusteluun päätti puuttua. Ja ei ilmeisesti toinenkaan eliitti, sorkkajalkaisen käydessä ensitöikseen tallaamaan otuksen päälle. Darius hymähti, terävästi ja huvittuneesti, siinä missä Theodluin lähes parahti järkytyksestä, kämmenensä nostaen suunsa eteen — siihenkö loppui Xardin taru?

No ei, demonin kasaten itsensä iskun jälkeen ja heti ensitöikseen nuhdellen pukinpartaista, päättäen mokomalle vielä kieltäkin näyttää. Darius seuraili katseellaan pikkupirua, joka Argenteuksesta yllättäen huomionsa kääntäen nuorempaan eliittiin. Haukansilmä ärähti ja huitaisi kädellään poskensa ohi, kun Xard päättikin poskesta nipistellä, siitä sitten noidan helmoihin juosten ja huomautellen Winderin olevan yhtä äkäinen, mitä kuvassakin. Siitähän Darius ei tiennyt mitään, mutta Theodluin naurahti pienesti toteamalle, äkisti kuitenkin sen naurun peittäen — nyt kun Xardin tallomisesta oli toipunut. Oli sinällään hyvä tietää, ettei pikkupiru tuosta vain kuollut, ties vaikka olikin kuolematon? Paljon tuo taisi kestää, mutta sen pohtiminen oli sitten toisen kerran asia.

Qira oli ensimmäisenä kyselemässä demonilta, oliko tuolla jotain mielessään. Ja kyllähän Xardilla oli, tuon lähtiessä kaivamaan "taskuistaan" esiin kirjoja, kasapäin, lattialle siinä samalla höpöttäen niitä näitä. Theodluin katseli kiinnostuneena niitä kirjoja, itsekseen taas hymisten, noidan ja pikkupirun vaihtaessa sanoja, noiden ollen selvästi erimieltä siitä olivatko kirjat lainassa vai varastettuja.
Darius puolestaan oli entistä enemmän pihalla tilanteesta, hän ei tiennyt kuka tai mikä tuo "Xard" oli ja miksi noita ja äpärä eivät olleet moksiskaan tuosta. Mutta, mitään kysymyksiä ei ehditty esittämään, kun otus otti kantaa asiaan ja lähti kirjoja taikomaan esiin, kertoen ettei itse ollut löytänyt mitään itse Artaniasta niistä kirjoista, näyttäen myös revityt sivut. Oliko Artania ehättänyt itseään ja salaisuuttaan niinkin paljon piilotella, että oli mahdolliset maininnat kirjasta jos toisestakin kadottanut? Vaikka kysymyksiä Haukansilmällä oli, ei hän sanonut mitään, suosiolla antaen taas tilanteesta enemmän ymmärtävien keskustella ensin...

"Ai tiedät vai?", Theodluin kysyi hymisten pikkupirulta, Xardin mainitessa tietävänsä jotain temppeliherrasta, "Olisitko niin ystävällinen, että jakaisit ne juorut kanssamme? Tietenkin, palkkiota vastaan".
"Ja totta kai Xard pitää palkita eilisestä!"
, Pikkuhaukka jatkoi, "Unohdin täysin kiittää sinua, kaikesta. Olit rohkea, pelastit meidät, Xard. Ja siitä hyvästä minun täytyy keksiä sinulle jotain oikein hienoa palkinnoksi".



// SGKJKRHJKJAESFHAEWFKLJAGFAF AKJFAKWGJSRHEAW EMMÄÄ KESTÄ :D:D:D Voi Sokha <3 Voi täytetty Loryeläin<3 Ja hei perse, näin toissayönä unta jostain faikkari battluista jne ja saatana mää haluun ostaa peliaikaa koska lkjgösklegawf. JOS SE TULEE JO UNIINKIN NIIN MUST //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Helmi 2018, 05:10

Vaativasti pikkupiru kohotti kätensä puuskaan, käyden paikallaan tallustelemaan vaappuen kun Theo kävi rääpäleelle puhumaan, "Juu, tiiän! Xard tietää paljon, paaaaljon, melkeen kaiken!". Atrevaux hymähti moiselle tokaisulle yhä sitä kirjaa käsissään tutkien. Siellä oli sukupuita, kattavia sellaisia, ja historiaa, koreita piirrelmiä koristelemassa kellertäviä sivuja, joilla oli yleiskielellä kirjoitettuna tietoa ties mistä. Omaa hakuloitsuaan niihin oopuksiin kokeillen, ei faunikaan kyennyt vanhoista ja tuoreemmista kirjoista löytämään mainintaa siitä nimenomaisesta temppeliherrasta - mikä pistikin miettimään, yrittikö se mörkö salailla itsekin taustojaan keinolla millä hyvänsä? Tärvelemällä kirjojakin, joihin nimensä oli mahdollisesti kirjoitettuna? Kyllä sotasankareista oli tavallisesti kirjoitettu paljonkin, vaikka se olisikin ollut puolin pelkkää satuilua, mutta ehkä pikkudemonilla oli pointtinsa. Ehkä Artania ei halunnut tulla tunnetuksi, eikä antaa historiansa levitä millään tavalla. Eihän pitkäikäisyys tavatonta ollut, mutta jos sama naama vuosikymmenistä toisiin pysyi samana ihmisten keskuudessa ja pyöri samoissa piireissä vieläpä... nostattihan se omanlaisiaan epäilyksiä varmasti.

Qira hieraisi leukaansa vaativasti, sivusilmällä seuraten pikkupirun talsimista, jonka silmät muuttuivat entistäkin suuremmiksi ja vetisiksi, kun Theo puhui sille palkkiosta! Siitä miten rohkea Xard oli ollut osallistuessaan kamppailuun kaikesta rääkymisestä huolimatta, jota demoni itse ei liennyt enää edes muistavan. Pirulla oli paljon muutakin muistettavaa ja ajateltavaa!

"Ihanko tosissaan? Xardiko oli nii-in vietävän rohkea?! Voi jummijammi!", vehreä lepakonsiipinen räpisteli sijoillaan innoissaan, "No totta kai mää teille sitte voin pikkasen juoruta, jos isäntä lupaa palkkioita mulle! Siitäs saatte, Xard näyttää taas kuinka mahtava ja poikkeuksellisen paras oon - herkkupöytä oottaa jo, mä voin haistaa sen!", pikkupiru nyrkkeili ilmaa vasten tohinoissaan hetken, muutaman kirjan potkaisten kiinni siinä ohimennen notkeita liikkeitään esitellen, lopulta hypähtäen yhden kirjasen päälle. Siinä vaiheessa faunikin malttoi katseensa nostaa siitä kirjasta ylös, jääden seurailemaan vihreän perkeleen esitystä hymähtäen toinen kulmansa koholla, odottamatta kuulevansa mitään hyödyllistä tuolta kutaleelta.
"Noel Zacharian Artania! Kenraali äkäpussin ja emännän ikäluokkaa, eli tottavie ainaki 500 vuotta sitten ja kerrotaan että se oli sukunsa viimenen - kyllä Xard osaa laskea, mhm, Xard tietää!", pikkupiru aloitti tomerasti, syvään nyökäten ja Winderiä osoittaen sanojensa välistä terävästi, "En tykkää kyl ollenkaan sanoo, mutta sillä on myös toinen nimi! Me demonit – ja ne pyhät paimenet kutsuu sitä nimellä Israfiel. Kyl maar se niin taitaa olla, ja Xardikin sen näki siellä ja tiesi heti, että se hurja painajainen on ihan oikeesti---". Xard veti henkeä, rintansa pullistuen ja hetkeksi pikkupirun kasvot muuttuivat osin punaisiksi siitä hengen pidättelystä.
"Enkeli!", pikkupiru huudahti lopulta ja pomppasi ilmaan kuin aaveen nähneenä, tepastellen paikallaan sen jälkeen jännittyneenä ja mukamas peloissaan, "Mut se on kirottu, siks se on semmonen! Tekiskö se siitä langenneen? Emmä tiiä, mää kun en oikeen noista pyhistä jutuista silleen tykkää, niin ei Xard oo silleen välittäny ottaa selvää oikein, kun se semmonen enkelijuttu niin se pistää Xardin nenän kutiseen!". Jälleen pikkupiru tepasteli kirjojen lomassa, käyden niistä yhden nostamaan käteensä käännellen ja väännellen sitä miten sattuu aluksi, ennen kuin kiinni pamautti ja pisti "taskuunsa" takaisin, jääden keräilemään yksitellen niitä sitten minkä kerkesi.

"Mutta Xardilla oli kyllä tosi paha olo siellä, kun mä autoin herra Theodluinia ja kapteeni örmyä - niin oli! Sillä on kyllä aivan karsee aura, semmonen pyhä, mut samalla siin on jotain tosi tosi tosi häijyä! Isäntä tietää eikö? Varmaan tiiät!", demoni tepasteli Theon jalkoihin, nuoreen isäntään katsellen, "Voi voi voiiiii".
"Joo-o! Ja tiiättehän sen miekan?!", Xard loikkasi valmiusasentoon kädet levällään puolintoisin, ympärilleen vilkuillen kuin muka ylimääräiset korvat heitä olisivat kuunnelleet, "Exacus. Enkelten tekosia semmonen! Se varastoi sieluja ja energiaa jos siihen koskee ja vie kuolevaisilta hengen! Siks Xard oli niin kovin nuutunu, kun se mun kilpee löi! Herra Theodluin oli kyllä tosi mahtava, kun pysty semmosta pidätteleen, sano mun sanoneen – Xard on niin ylpee isännästä", lepakonsiipinen loikkasi Theon jalkaa halaamaan ja silittelemään, epäillen käydän osoittamaan siitä ohesta kuitenkin Delathosta, joka kulmaansa kohotti kysyvästi käteensä nojaillessaan kaikessa hiljaisuudessaan.
"No mut kuis kapteeni örmy sitten on yhä hengis? No sitä Xard ei myöskään tiiä, mut mää veikkaisin et sillä on jotain tekemistä sen oman mörön kanssa, siitäkään Xard ei tykkää ei sitten ollenkaan!", hetken pikkupiru tutisi ja hytisi teatraalisesti Theon jaloissa, kuitenkin lähtien sitten jatkamaan niiden kirjojen keräilyä taas muina miehinä siinä uskossa, että se oli varmasti ansainnut nyt todella paljon herkkuja, "Että semmosta! Enkös vaan tiiäkin paljon? Xard on aika epeli, hehheh!".


//Nyt haluisin piirtää täytetyn Loryeläimen. JA ÄLÄ NYT KUN MÄKI OON LUUKUTTANU FAIKKARI MUSAA TAAS VIIME AIKOINA. Meidän pitää teamuppaa ja vetää hirvee faikkari maratoni asap, koska siellä on niin paljon uusia juttujakin mitä en oo tehny, ja meidän pitää pelaa ne Darilla ja Lorylla//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Helmi 2018, 05:51

Pikkuhaukka kävi nyökkäilemään Xardille, kulmiaan kohottaen teatraalisesti, kun pikkupiru kyseli rohkeudestaan. Totta vie tuo oli ollut rohkea ja ennen kaikkea avuksi, Theodluin ja Delathos olisivat varmasti kuolleet ilman pikkupirun ja Elwoodin Syöjättären apua. Tietenkin Qira siinä eniten oli pelastajana ollut, mutta ilman Xardia, ei Qira olisi paikalle osannut tulla!
"Tietenkin lupaan", Theodluin hymisi välistä pikkupirulle, joka palkintonsa perään intoili, "Kunniasanalla", Ehkä se oli typerää luvata jotain demonille, oli kyseessä sitten Xardin tasoinen mitättömyys tai suurempi voima, mutta enkelinpentu ei nähnyt omissa lupauksissaan mitään väärää. Hän oli luvannut palkinnon, tietenkin, mutta hän ei ollut kertonut mikä se palkinto olisi — kyllä pikkuhaukka sen verran fiksu oli, ettei ihan mitä tahansa demoneille kävisi lupailemaan, ei edes Xardille.

Mutta, muiden puheet jäivät sikseen, kun vihreä demoni lähti avaamaan sanasenarkkuaan. Demoni kertoi Artanian koko nimen, mainiten temppeliherran olevan vuosisatoja vanha ja myöskin sukunsa viimeinen, ainakin tiettävästi. Enkeliksi Xard sitä painajaista nimitti, Dariuksen vilkaisten siinä ympärilleen muiden reaktioihin — ei hän tiennyt enkeleistä mitään, eikä todellakaan uskonut äpärän olevan puoliksi enkeli, mutta oliko hän sitten väärässä? Totta kai Darius oli valmis myöntämään olleensa väärässä, jos joku voisi todistaa enkeleiden olemassaolon, olivat ne sitten jotain ihmisten pyhissä kirjoissa kerrottuja olentoja tai ihan vain "taruolentoja", kuten ihmiset tuppasivat nimittämään niitä, jotka eivät omaan muottiinsa sopineet.
Mutta että langennutkin? Pikkudemonin selitykset menivät suurimmalta osin Haukansilmältä täysin ohi, eliitin tyytyen vain kuuntelemaan, yhä, tietenkin painaen kaiken mahdollisen muistiin, jotta myöhemmin - tässä tilanteessa tai paljon myöhemmin - voisi sitten kysellä joltakulta asiasta...

Theodluin koitti parhaansa mukaan hymyillä pikkupirulle ja ilmeillään kannustamaan toista puheissaan, vaikka tuo näytti kyllä ihan itsekseen vuodattavan kaiken ilmoille. Mitä pidemmälle selityksissään piru ehätti, sitä enemmän enkelinpentua alkoi ahdistamaan, hymyn kuitenkin pysyen pikkuhaukan kasvoilla. Xard kertoi mielipiteensä Artaniasta, mutta myös tuon miekasta, mainiten aseen nimen ja sen olevan enkelten työn jälkeä. Se tietenkin kiinnosti pikkuhaukkaa, Theon kuitenkaan asiaa kommentoimatta, katsellen kuinka pikkupiru hänen jalkaansa tuli halailemaan. Siinä missä hän oli ylpeä pikkupirusta, näytti tuo myös olevan ylpeä pikkuhaukasta — tai sitten tuo kaikki oli vain esitystä, jotta demoni olisi voinut miellyttää Theoa. Puoliverinen ei siihen kuitenkaan uskonut, vaikka demoni oli, vaikutti Xard kovin vilpittömältä ja avuliaalta loppupeleissä.

"Tiedät todella paljon, Xard, johan tässä tulee kateelliseksi tiedonmäärästäsi", Theodluin vastasi pikkupirulle, tietäen kyllä miten pitää tuon tyytyväisenä, "Olet ollut tietojesi kanssa todella paljon avuksi, kiitämme sinua siitä. Sinusta on niin paljon hyötyä, olen niin onnekas saadessani pitää sinua mukana", enkelinpentu jatkoi, pelkästään pönkittääkseen pikkupirun egoa, jotta tuo tuntisi itsensä tärkeäksi ja vastaavassa olisi myös avuksi, toivottavasti.
"Eli hän on yliluonnollinen ja meidän pitää varoa sen perkeleen asetta, mitä muuta?", Darius lopulta avasi suunsa, "-- Ja mikä tuo on, Xard? Mikä se on? Et todellakaan näytä tuota Delialle tai kenellekään muulle, jos haluat pysyä turvassa", eliitti jatkoi, viimeiset sanat lähinnä tarkoittaen Theolle, joka setänsä uhkailuista hätkähti sen verran, ettei heti uskaltautunut tuolle selittämään Xardia...



// :D:D:D:D: ai perkele, mäkin haluun. JA JOOO KYLLÄ KIITOS Faikkarimaraton kuulostaa mahtavalta - mul on yhä se yksl leveli Darille hankkimatta et pääsisin siihen vikaan dunuun ja sekin on tyyliin et menisin 1-2 random dunua ni saisin sen mutta kun AKSFJAFJAeg emmä yksin jaksanu/halunnu T_T Dari needs his Lory //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Helmi 2018, 06:52

Melkoisen paljon vihreä otus osasi kertoa, Atrevauxen ollessa jo tovi sitten kääntänyt katseensa kattoparruihin jälleen äärimmäisen mietteliäänä. Hän ei tiennyt luottaako tuohon tarinoivaan olentoon – mutta toisaalta, miksi hän ei luottaisi? Kyseessä oli selvästi tason tai toisen vakoojademoni, ja kyllä Parebris tiesi miten nuo tykkäsivät isäntiään ja emäntiään miellyttää jos esiin olivat manattuina. Ilmeisesti otus kuuluikin Windereistä nuorimmalle, kenties myös Qiralle, kaksikkoa kun Xardiksi itseään nimittävä demoni puhutteli varsin tuttavallisesti, eikä kumpikaan noista näyttänyt olevan sen toimista moksiskaan, noidan näyttäen jopa nuhtelevalta pikkuista kohtaan.
Delathoksen olisi tehnyt mieli lyödä tuota suulasta perkelettä. Hankkiutua siitä eroon erityisesti. Kuuraparta osasi olla harvinaisen iloinen siitä että se loisensa piti tuon penteleen näkylasissa... hän ei olisi kestänyt sekuntiakaan, jos tuollainen vihreä ja ruma otus olisi hypellyt pitkin seiniä hänen asunnollaan Theon seurana. Kersa kun oli jo valmiiksi tarpeeksi suulas ja sanavalmis tapaus, mitä siitäkin seuraisi jos tuolla olisi joku seurassa turisemassa, varsinkin jos se joku olisi ollut Xard? Herranpieksut...

Siinä kirjoja kerätessään lattialta takaisin talteen, naureskeli pikkupiru itsekseen varsin tyytyväisenä ja itseriittoisasti, kun isäntä sitä kehuskeli ja kiitteli. Se niin tykkäsi Theodluinista, emäntäkin oli tosi nihkeä tavallisesti, ellei oikein herkkuja ja palkintoja lupaillut. Xard niin piti palkinnoista!
"Xard on niin imarreltu!", pikkupiru raakkui vihreilleen poskilleen näyttäessä leviävän punaisen sävyn hetkeksi, punastumiseksihan sitä kutsuttiin ja sitä demoni matkikin, kainosti jalkaansa heilutellen lattianpintaa vasten ja kädet eteensä tuoden ristiäkseen yhteen. Mutta siitä se hypähtikin kärrynpyörällä taas ympäri valppaana, tuohon isoon silmäpuoleen katseensa kääntäen arvostellen, kun Haukansilmä lähti kieltämään ettei Theo saanut Xardia kellekään näyttää.
"Jaa mää vai?!", Xard rääkäisi tuohtuneena, päänsä punaisena ja vyöryi hirveää kyytiä hyppelehtimään tummatukkaisen jalkoihin, "Xard on pikkupiru - erityinen, nii-in, sellainen vakoojademoni! Oon pikkusen kaikkialla, siksi Xard tietää nii paljon!".
"Mää tiiän minkä väriset kalsarit sullakin on jalassa, herra äkäpussi!", lepakonsiipinen vielä äänekkäästi kuiskaten päätti ilmoittaa, pompatessaan Dariuksen kasvojen korkeudelle hetkeksi.

Siitäkös pässinsarvinen päätti naurahtaa huvittuneena sijoillaan, Delathoksenkin virnistäen kun demoniksi julistautunut päätti Haukansilmälle raakkua tuolla tavalla. Saisi vielä selkäänsä.
"Xard, nyt riittää...", Qira hymähti kuitenkin, saaden Xardin huomion puoleensa, "Eiköhän ole aika palata takaisin purkkiin", noita toppuutteli hetkeksi apeaksi muuttuvaa demonia, joka tyystin lakkasi siipiään räpyttämästä ja jäi vain leijumaan tyhjyyden päälle. Lopulta se lähti tomerana talsimaan ilmassa eteenpäin faunin puoleen, jolta aikoi kirjansa ottaa takaisin, "No joo joo, sori sori! Xard on pikkusen höpsö aina välillä! Annas tänne se myös, se on Xardin kirja!". Parebris ehätti hädin tuskin ojentaa sulkemansa kirjan tuolle takaisin, kun se jo repäistiin hänen hyppysistään ja voittajan elkein Xard nosti suuren kirjan pieneen olemukseensa nähden ilmaan kepeästi, osoittaen sillä kuitenkin vielä terävin elein Dariusta, "Sää pysyt kaukana siit hirviöst jos tahot elämäs pitää kenraali äkäpussi! Piät sen mielessäs!". Ja matka jatkui demonin haastavan katseen siirtyessä eteenpäin nuoremmasta kenraalista, sen suunnatessa viimein sitä viimeistä kirjaansa kourassaan roikottaen kohti pikkuhaukkaa ja kotopurkkiaan.
"Pitääkö Xardin viedä kirjat takaisin?", Xard heilutteli kirjaa kädessään yhä ilmassa tallustellen, aivan kuin olisi jotain näkymätöntä pintaa pitkin eteenpäin talsinut.
"Pitää, palautat joka ikisen sinne mistä ne olet ottanutkin", noita määräsi, nyreän siipiniekan mulkaisten emäntää kohden varovasti, "Emmehän tahdo herättää epäilyksiä. Theodluin voi katsella jostain putiikista sinulle kunnollisen kuvakirjan, ihan ikioman, sitten kun vain ehtii", mustahaltia hymyili maireana nuorikkoon vilkaisten silmäänsä iskien.
"Ihanko tosissaan?", Xard henkäisi silmiensä paisuen innosta, tuon tipauttaessa niin kovin pieneksi käsissään muovaantuvan kirjan jo purkin lasia päin, josta se katosi näkyvistä, "Isäntä ostaisi Xardille sellaisen?! Ihan oman kirjan?!".



//Palkataan pandanna ompeleen meille molemmille täytetyt eläimet! NO SITÄ SUUREMMALLA SYYLLÄ! Kato kun ow:sta loppuu se event, niin repästään!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Helmi 2018, 07:20

Sen sijaan, että kukaan fiksumpi olisi Haukansilmälle vastannut, päätti tuo vihreä pikkuotus selittää itsensä Dariukselle. Eliitin katse laskeutui alas mokomaan, tuon uhkuen kiukussaan olevansa "pikkupiru", nimeltään Xard. Vakoojademoni, mikä ikinä sellainen olento sitten olikaan. Darius katseli närkästyneenä tuota otusta, jonka huomio lopulta kääntyi noidan puoleen, Syöjättären kehotellessa demonia palaamaan takaisin purkkiin. Ennen kuin vihreä pikkuotus sen teki, päätti mokoma vielä riistää itselleen kirjan, jonka pukinpartainen oli itselleen poiminut, täten keräten viimeisenkin "Lainaamansa" kirjan talteen. Sen jälkeen vielä varoitellen Windereistä vanhinta, että jos tuo mieli henkensä pitää, pysyisi haltia kaukana itse "möröstä". Darius tuhahti terävästi sille varoitukselle, tietenkin pistäen varoituksen muistiinsa, mutta ei välttämättä aikonut sitä noudattaa. Hän halusi Artanian hengiltä, oli se sitten viimeinen teko, minkä Haukansilmä teki. Tästä oli jo tullut henkilökohtaista.

Theodluin seuraili pikkupirua, joka hänen sedälleen vielä varoitukset lateli, kunnes keskustelu kääntyi takaisin kirjoihin. Qira vaati Xardia palauttamaan kaikki "lainaamansa", mistä demoni ei näyttänyt kovin hyvillään olevan, mutta kun puheeksi tuli omat kirjat, joita mokoma saattaisi saada, piristyi pikkupiru silmissä.
"Ihan oman kirjan", Theodluin naurahti nyökäten, Xardin sanoja toistaen, "Sellaisen missä on kuvia, paljon - värillisiä jopa!", Enkelinpentu lupaili ja siitäkös pieni demoni innostui.
Niiden lupausten myötä he saivatkin heittää hyvästit Xardille, joka noidan kehotusten myötä päätti poistua takaisin näkylasiin, jättäen seurueen jälleen omaan rauhaansa. Theodluin oli siitä infosta, mitä Xard heille oli suonut, katsellen hymyn kera hetken sitä näkylasia rinnallaan, ennen kuin huomionsa takaisin muihin nosti.

"Uskon niistä tiedoista olleen jotain apua", Pikkuhaukka aloitti ensimmäisenä, "Nimiä, tietoja, sen sellaista... Tuskin tuon enempää saamme Artaniasta irti nyt, ainakaan omin neuvoin", hän jatkoi, vilkaisten Delathokseen.
"Ja nyt sinä tiedät, miltä hän näyttää. Suotta minulle raivosit näkylasista aikaisemmin...", Theodluin jatkoi kuuraparralle puhuen, yllättävänkin tietävänvaroittavana tuota katsoen. Hän olisi voinut kertoa kaiken, mitä tummahipiä hänelle oli tehnyt, mutta yhä jostain syystä enkelinpentu halusi suojella Delathosia siltä löylytykseltä, minkä tuo olisi saanut, jos tieto tapahtumista kantautuisi tiettyjen tahojen korviin. Eihän hän mitään siitä salailusta olettanut kiitokseksi kuurapartaiselta, mutta pikkuhaukka toivoi Delathosin tiedostavan sen.



// :D:D::D:D:D AI KAMALA! Danna varmasti osais, pistetään se töihin nii saadaan omat täytetyt eläimet. JA FUCK YEAAAHHH! se eventtihän loppuu vasta 5. ens kuuta joten nyt on hyvä aika alkaa säästämään t minä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Helmi 2018, 08:08

Niine hyvineen Xard otti lopulta poistuakseen paikalta, Qiran seuraillen tarkasti että se myös otti lähteäkseen omaan ulottuvuuteensa takaisin, eikä jäänyt enää tänne nuokkumaan heidän keskuuteensa. Faunikin vaikutti seuraavan tuota toimitusta katsettaan kaventaen, hymähtäen vain ykskantaan kun vihreä otus oli lopulta auransa kera poissa paikalta kirjoineen ja tietoineen. Xard oli varsin mielenkiintoinen tapaus Parebriksen mielestä, demonin ollessa tarjonnut heille varsin kattavan määrän tietoa vihollisesta juuri, jonka hän tietenkin aikoi kirjaa ylös heti pikimiten!
Qira oli vain tyytyväinen, nähdessään kuinka näppärästi Theodluin osasi pitää pikkupirun tyytyväisenä. Eihän sen käsittely vaikeaa ollut sinällään, mutta koska enkelinpentu itse ei hallinnut demonien kutsumista varsinaisesti paikalle, toimi tuo silti yllättävänkin hyvin Xardin kanssa. Siinäpähän saisi harjoitusta ja oppisi, ehkä joskus pikkuhaukka oli valmis siirtymään vaativampiin otuksiin!

Mutta niistä haukanpoikasen sanoista huomio kääntyi kuurapartaisen puoleen, joka lattian puoleen laiskasti tuijotti hiukset kutakuinkin kasvojensa peittona. Hän oli odottanut tähän saakka vain tilaisuutta häipyä paikalta, ei häntä kiinnostanut enää parantajien mielipiteet, eikä liioin kenenkään toisenkaan huoneessa – ja vaikka olisi yrittänyt hiljaa lipua paikalta tiehensä, olisi se rumanvihreä perkele kumminkin ilmiantanut sen yrityksen muille. Vähät hän Artaniasta välitti, vaikka demoni olikin heille kertonut kuin mikäkin kaikki tietävä henki juuri siitä miehestä yhtä ja toista, joka varmasti hyödytti heitä. Ei se perkele todellakaan näyttänyt siltä että olisi elänyt satoja vuosia, ulkonäöltään sen saastan tavallisesti ollen vastannut kutakuinkin aina Dariusta...
"Tiedät hyvin mitä sille käy, jos se kehtaa näyttäytyä kattoni alla", kuuraparta lopulta kuitenkin hymähti hiustensa alta Theolle, "Ja sille lasillesi myös käy kalpaten", tummahipiä jatkoi ärähtäen, sen verran kohottaen päätään että sai vilkaistua nyrpeänä äpärään, huomaten kyllä Qirankin silmäilevän häntä takaisin totisenkylmästi.
"Ihan sama...", katse valahti takaisin lattiaan, käsipuolen jääden siihen sijoilleen taas nojailemaan kädellään kaulansyrjäänsä väsyneenä, oranssin silmäparin kääntyen kuitenkin silmäilemään siihen suuntaan mistä sorkkien kopina lähti kuulumaan.

Viimein Argenteuksella oli tilaisuus käydä se samettinen rasia laskemassa vuoteelle kuuraparran vierelle, pässinsarvisen suoristaen ryhtinsä takaisin pystyyn ja piilottaen kätensä takkinsa hihoihin eteensä.
"Poltat nuo jahka asunnollesi pääset, auttavat kipuihin ja sen sellaista", Parebris kohautti kulmiaan ja rykäisi nopeasti perään, kuullen pelkän vaimean ärähtävän hymähdyksen niiden sanojensa perään kuurapartaiselta.
"Minun kuitenkin lienee aika poistua. Kirjaan demonin kertoman myös ylös, jotta kenraali Winderin ei sitä suotta tarvitse yrittää muistella itse", fauni ilmoitti rauhallisesti puhellen Dariuksen puoleen vilkaisten, "Ilmoitat, jos haluat sen raportin itsellesi. Ajattelin tutkia asiaa hieman laajemmin, jahka takaisin linnalle ehätän", Atrevaux vielä jatkoi partaansa sukien.
"Pikku ystäväsi kertomasta on meille valtavasti hyötyä", pukinsorkkainen vielä päätti todeta Theolle tyytyväisenä virnistäen.


//TILAUSTÖITÄ! Kaikki me vaan työllistetään. Millä tää kaikki huvi maksetaan. Kaikki hilut säästöön, jotta päästään riehumaan ja aiheuttamaan kaaosta. Ja mä pääsen raahaan suo hirveisiin paikkoihin :3c//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Helmi 2018, 16:14

Enkelinpentu kurtisti kulmiaan pakkasherran uhitteluille, niistä varsinaisesti ottamatta itseensä. Se oli Delathos, jolle kävisi huonosti, jos tuo päättäisi Xardia kiusata, Theo pitäisi siitä huolen! Taisi kuuraparta saada varoittavia katseita muiltakin, tuon hiljentyen uhkauksineen harvinaisen nopeasti, Pikkuhaukan kääntäen huomionsa muualle. Ei hän jaksanut alkaa vääntämään puolikuntoisen kanssa, nyt kun oli muutakin väkeä paikalla. Vaikka tämähän se täydellinen hetki olisi ollut kuurapartaista ärsyttää, nöyryyttää, kun oli tahoja joiden selän taakse luikkia jos toinen päälle yrittäisi — mutta ei Theodluin ollut sellainen.

Darius seuraili, kuinka Argenteus kävi antamaan tummahipiäiselle kapteenille jotain, ilmeisesti poltettavaa, kipuihin. Haukansilmä tuhahti terävästi, nokkaansa nyrpistäen, selvästi aikeissa kommentoida mitä pässinpäinen voisi tehdä rohdoillaan, mutta nuorempi eliitti jätti ne sanat sanomatta. Jos hän pysyisi hiljaa, ehkä Atrevaux poistuisi nopeammin pois paikalta, kuten nyt indikoi olevan aika. Ei Haukansilmä kommentoinut edes mitään puheille raporteista, aikoen kyllä vaatia itselleen kopion faunilta, sitten myöhemmin. Hän halusi vain tuon poistuvan, nopeasti. Johan tässä oli aikaa tuhlattu riittämiin.
"Uskon sen auttavan mielellään tulevassakin, jahka sen tämänkertaisesta palkitsen", Theodluin vastasi sorkkajalkaisen huomautukseen hymyillen. Hänen olisi tehnyt mieli pyytää Argenteukselta aikaa tapaamiselle - ja kenties myös itselleen kopiot tuon mahdollisista raporteista, ihan vain uteliaisuuttaan - mutta Haukansilmäinen eliitti mulkoili kulmiensa alta veljenpoikaansa sen verran varoittavasti, ettei Theo saanut niitä sanoja suustaan ulos, tyytyen pysymään hiljaa ja katseen laskeutuen nopeasti jonnekin lattian rajaan seikkailemaan.

Niinpä, kun kukaan ei enää asiaa jatkanut, kävi sarvipäinen eliitti poistumaan, Dariuksen huomion kääntyen poistuneesta virkaveljestä Delathoksen puoleen.
"Sinä pysyt kotonasi ja poissa komennoilta, kunnes olet entisessä iskussasi — etkä poistu kaupungista", Darius tuhahti, tietäen kyllä ettei kapteeni aikonut hänen käskyjään noudattaa, ellei itse sattuisi niin haluamaan. Käsipuolesta katse kääntyi noidan puoleen, eliitin ollen yhä naama rutussa naisen nähdessään.
"Ja sinä poistut linnalta, kaupungista, mahdollisimman nopeasti, mikäli et halua ongelmia", vaikka se kuulostikin silkalta uhkaukselta, tarkoitti Darius sen ennemmin "ystävällisenä" varoituksena. Jos Aran olisi täällä, olisi noita varmasti jo tuon tähtäimessä, tavalla tai toisella. Ja ottaen huomioon, miten Lorythasille oli käynyt, ei Winder mielellään toistaisi niitä tapahtumia. Tosin mitä hän välitti, mitä noidalle kävi?



// KAIKKI TYÖLLISTETÄÄN. Kerätään hilut ja palautetaan pullot niin kai siitä jotain raheja tulee. Mennään kiillottamaan kaikki koliket niin saadaan raheja. HIRVEISIIN PAIKKOIHIN EN HALUA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Helmi 2018, 01:57

Hetken Parebriksen vihreä katse viipyi nuoremmassa haukansilmässä, faunin itsevarmasti virnistäen pojan tumailuille. Mutta mitään pukinsorkka ei enää sanonut, muutaman syvän matalan naurahduksen vain jälkeensä jättäen, kun sarvipäinen otti vuorostaan poistuakseen paikalta sen suuremmitta hyvästeittä. Hän oli haluamansa kuullut jo, ja tehtävänsä tehnyt, eikä aikonut sen pidempään jäädä märehtimään paikanpäälle. Hyvästeiksi Elwoodin noidalle sarvipäinen soi kuitenkin arvokkaan nyökkäyksen, Qiran yhtälailla nyökäten faunille takaisin, jääden seurailemaan sitten punakaapuisen poistumista huoneesta.
Paikalle jäivät enää he neljä, Winderit, kuurapartainen ja Syöjätär, silmäpuolen käydessä ensimmäisenä sättimään huonokuntoista Delathosta. Hyvä jos pakkasherra tuota pahanilmanlintua edes kuunteli, heistä molempien varmaan tietäen ettei kenraalin sanoilla ollut turhan paljon painoarvoa, jos käsipuoli päättäisikin jonnekin lähteä.
"Niin niin, tuskinpa siitä kuitenkaan mieltäsi pahoittaisit vaikka jonnekin häviäisin", kuuraparta virnistikin itsekseen esimiehensä sanoihin, sen verran ryhtiään kohottaen kuitenkin jälleen, että saattoi uupuneena huoneessa olevia silmätä. Samalla poimien sen faunin jälkeensä jättämän samettisen rasian käteensä tutkiakseen sitä lähemmin.

Mustahaltia silmäili tuota käsipuolista ilmestystä hetken, katseensa kohottaen kuitenkin tympeämmän haukansilmäisen puoleen, kenraalia katsoen taas niin kovin intensiivisesti hymyillen. Winder selvästi toivoi hänen poistuvan paikalta, linnalta ja koko kaupungista, syystä tai toisesta mahdollisimman nopeasti. Se tosin kuulosti ennemmin silkalta toverilliselta varoitukselta, kuin miltään uhkailulta. Eihän Qira tiennyt vuosia takaperin sattuneista Seyrin suhteen - eikä noita muutenkaan näyttänyt olevan huolissaan tapaamisensa äityvän pahaksi.
"Sormien näpäytys, ja olen jo kotonani", Syöjätär naurahtelikin sulosoinnuin kenraalille, pienesti eteenpäin nojautuen samalla Theon hiuksia pörröttäen, "Mutta tietenkin".

"Heti kun olen varmistunut siitä että Theo on kunnossa ja pärjää", kotkaemo soi äidillisen katsahduksen pikkuhaukalle, "Mutta läsnäoloani tuskin muuten täällä tarvitaan".
"Saati kaivataan", ääni kellossa muuttui yllättäen, niiden lintumaisten kirkkaiden silmien palatessa koristamaan muuten niin tumman naisen kasvoja, kun Qira askelsi lähemmäs vanhempaa Winderiä, "Mutta minä palaan kyllä, jos kuulen kenenkään Elamirahin poikaa satuttavan". Noita seisahtui aivan Winderin eteen, lähes kiinni itseään vain hitusen pidempään mieheen, vaativasti käyden sivelemään tuon rintapieltä. Siitä kankaiden päältä, joiden alle noita aisti ollen piilotetun jonkinsortin maagisen korun.
Sen hetken naisen kasvoilla lepäsi merkittävän varoittava ilme, Qiran olemuksen kuitenkin vaihtuen kuitenkin taas tyynemmäksi, hurmaavammaksi, kun ne sinertävät silmät jäivät katselemaan silmäpuolen kasvoja likeltä.
"Joten maltahan mielesi seuraavalla kerralla, kun päätät pentuni kurkkuun käydä kiinni", Syöjätär hymisi.


//Armoton keräily. Viedään pullot pian muiden käsistäki. KIILLOTUSHOMMIIN. Mää vien sut kattoon pisumerkkiä. Ja ootas kun päästään siihen tarinan viimeseen bosseen *insert wild tubbs here*//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Lone Wolf and The Birds of Prey || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Helmi 2018, 16:26

Eliitti pyöräytti katsettaan Delathoksen sanoille, joissa kaiketi jotain perää oli. Totta kai Darius oli aina iloisemmalla mielellä, kun ei nähnyt saatikka kuullut käsipuolta, mutta jos tuo tosiaan katoaisi pidemmäksi ajaksi, kyllä Dariuskin huolestuisi. Olihan N'drayer hänen alaisensa, kapteeni jopa, joten jo sen tähden hänen tuli välittää käsipuolisesta — kuiskaus ei jättäisi ketään jälkeen. Mutta täytyi se myöntää, että kaikesta kivikkoisuudesta huolimatta oli heille kaiketi jonkinlainen ystävyyssuhde kehittynyt vuosien varrella. Sitä paitsi, Haukansilmä koki yhä asiakseen auttaa kuurapartaista tuon ongelmien kanssa...

Kapteenista huomio kääntyi noitaan, joka kertoi olevansa sormiennäpäytyksellä takaisin kotona. Hyvä, mitä tuo sitten täällä enää teki? Jotain eukolla oli mielessään, tuon puheidensa välistä pörrötellen äpärän pehkoa. Theo totta kai naurahti pienesti, vilkaisten Qiraan, yhtälailla miettien mitähän tästäkin tulisi. Argenteus oli läsnäolollaan vetänyt huomion itseensä ja siten myös virkaveljensä kiukun puoleensa, mutta nyt kun sorkkajalka oli poistunut, näytti Haukansilmäinen palanneen noidalle nurisemiseen.
Kuulemma noita halusi varmistaa, että äpärä oli kunnossa ja pärjäisi. Jonka jälkeen tuon silmät vaihtoivatkin taas väriä, Dariuksen selvästi muuttuen varautuneemmaksi — hän oli jo oppinut, että jos jonkun silmät muuttivat väriä tai alkoivat leiskumaan, oli parempi perääntyä tai peräti ottaa jalat alle. Mutta nyt hän ei kuitenkaan liikahtanut minnekään, katsoen varoittavasti eukkoa kulmiensa alta, uskoen ettei tuo mitään typerää tekisi. Ja jos aikoisi jotain typerää tehdä, taitaisi pikkuhaukka olla jälleen heidän välissään tilannetta rauhoittelemassa. Siltä äpärä ainakin näytti, yhtälailla varautuen kun Qira lähemmäs eliittiä askelsi.

"Voisit viedä sen samantien mukanasi, eipähän satuttaisi itseään", Darius sähähti noidalle, haastavasti tuota silmiin katsoen, nokkaansa nyrpistäen kun tummahipiä häneen niin häikäilemättä kävi koskemaan. Selvästi harkiten, löisikö noitaa vai ei, päätyen kuitenkin siihen päätökseen ettei tuon kaltoin kohtelu liennyt paras mahdollinen ratkaisu. Vaikka tuollainen lähentely ei tuntunut yhtään mukavalta. Ei ainakaan tässä tilanteessa. Jos tilanne, aika ja paikka olisi ollut toinen, ehkä sitten, tukevan humalan kera...
"Pärjään kyllä", Theodluin katsoi asiakseen huomauttaa, kävellen samalla Qiran vierelle. Se pärjääminen oli tähän asti kyllä ollut aika vaihtelevaa, mutta ei Theo silti halunnut huolestuttaa Syöjätärtä turhan tähden.
"Kerrothan terveisiä kotiin?", Pikkuhaukka jatkoi, tuntien kuinka setänsä painostava katse oli häneen noidasta siirtynyt.


// MÄÄ. EN HALUA. SUN PISUMERKILLE :DD Ja apua emmä kestä jos se on se herra helmiotsa kera yliseksuaalisten puheidensa. Jätkä ihan kovana ku taistellaan, Dari on vaan et joo ei mo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron