Arathet hymähti pienesti puoliverisen kommentoidessa lahjusten kyllä kelpaavan. Kukapa nyt ei olisi valmis ottamaan vastaan ilmaista tavaraa? Toisaalta, siinä tuli vastaan moraalinen kysymys, mutta näissä piireissä oli parempi vain ottaa se lahjus vastaan — oli se sitten kuinka suuri tai pieni — kuin kieltäytyä.
"Kuten haluat. Ei meillä kiire ole", Neuvonantaja vastasi, Darionin tuumiessa vaihtavansa ylleen jotain hieman parempaa. Ehkä se tosiaan oli hyvä ajatus, hovissa kun ei kannattanut liikkua ihan missä tahansa koltuissa. Joku siitä ottaisi aina itseensä, jos joku ei viitsinyt panostaa vaatetukseensa, vaikka olisikin kävelemässä käytävän toiselta ovelta toiselle ja sen verran liikkuisi yleisillä alueilla.
Arathet odotteli rauhassa, että Darion saisi ylleen mieleisensä vaatteet. Ja kun puoliverinen viimein oli valmis, ilmoitti tuo siitä. Haltia nyökkäsi hymyillen, lähtien sitten näyttämään tietä kohden suurinta puutarhaa, jota asuttivat myös jos jonkinmoiset eläimet. Lähinnä linnut, mutta kyllä sieltä muitakin otuksia löytyi.
"Eihän sinulla ole ollut... Vaikeuksia eläinten seurassa?", Arathet aloitti, kaksikon kävellessä pikkuhiljaa vilkkaammiksi käyviä käytäviä pitkin. Väki oli jo hereillä ja työntouhussa, eikä tähän aikaan voinut olla näkemättä yhtä jos toistakin kasvoa käytävillä. Ellei sitten mennyt salakäytäviä pitkin.
"Tarkoitan siis, kun olet puoliksi demoni. Eläimet joskus karttavat ja pelkäävät demoneita, ainakin tietynlaisia, ymmärtääkseni? Haluan tietenkin näyttää sinulle suurimman puutarhan, mutta jos on pelko, että aiheuttaisit harvinaiselle eläinparalle sydänkohtauksen, meidän pitää harkita uudestaan, voimmeko siellä poiketa", Haltia selitti itsensä ja kysymyksensä paremmin, nyt kun tuli tosiaan se pieni seikka mieleen. Kyllähän puutarhoissa oli vieraillut jos jonkinnäköisiä henkilöitä, mutta demoneita ei varsinaisesti, ei ainakaan Arathetin tietääkseen. Mutta Darion oli puolidemoni, joten tuskin tuo niin paljon eläimiä pelotti, jos lainkaan?
Ei hän sitä tiennyt, sen takia kysyikin. Eri asia oli, tiesikö Darionkaan sen paremmin läsnäolonsa vaikutuksista eläimiin. Tosin, ei Darion tyhmä ollut, mikäli eläimet karttoivat tummahipiää, kaiketi tuo olisi siitä jo maininnut.
Matka kuitenkin jatkui siinä samalla, Arathetin nyökkäillen tervehdyksiä niille vastaantulijoille, jotka neuvonantajaa ja hänen mukana kulkevaa taiteilijaa halusivat tervehtiä. Sen pahemmin ei kuitenkaan kenellekään jääty juttelemaan, sillä Arathet ei nyt halunnut turhanpäiväisiä löpistä ihan jokaisen kanssa. Onneksi kenelläkään vastaantulevalla ei varsinaisesti ollut oikeutta pysäyttää ja vaatia aikaa itse neuvonantajalta.
Viimein he saapuivat suuremmalle käytävälle, jonka päässä näkyi suuret, valkokarmiset, koristeelliset lasiovet. Ovien takaa saattoi erottaa viherkasvustoa ja mitä lähemmäksi he kävelivät niitä ovia, sitä paremmin alkoi käytävälle kantautumaan lintujen laulua.
// :DDDD Ai kamala. No ei sillä, ittelläkin iski ties mitä irl menoja ja sitten final fantasy xiv yllätti läsnäolollaan. Mutta josko taas tästä aktivoituis ja toivottavasti sais pidettyy sen aktiivisuuden yllä... Also mä en tiedä haluanko sun vääntämiä nakkisämpylöitä :D Mut sitä pehmistä voin ottaa //