"
Kiesus" Aaron naurahti tukahdetusti, hymyillen pikaisesti Theon kommentille samalla kun asetti käsivarttaan jotenkin tyynyksi. Oikea tyyny tuntui tällaisessa kuoppamytyssä olevan vain tiellä, eikä kisälli tahtonut liikkua pahemmin juuri nyt, liikkeiden muistuttaen niin pehemellä pedillä kuin kalan sätkimistä kuivalla maalla. Nätti poika ei kumminkaan vaikuttanut hirveän shokeeraantuneelta hänen tarinastaan, mikä omalla tavallaan rentoutti haltianuoren mieltä. Theo ei arvostellut tai kauhistellut hänen isänsä outoa, salaista harrastusta kuten kuka tahansa muu hänen tuntemistaan olisi varmasti tehnyt. Lienikö tuon pimeältä ja mielenkiintoiselta vaikuttava synnyinpaikka syynä sille, Aaron ei tiennyt mutta tuon seuraava kysymys sai hänet katsahtamaan tähän kysyvästi, kulmat kurtussa.
"Sinä, mekossa?" Kisälli kummasteli, suhtautuen mielikuvaan ensisijaisesti päinvastoin, miten Theo olisi, mutta ei sanonut mitään... Mitä siihen olisi voinut edes sanoa? Toisen puhuessa siitä niitä normaalisti, mainiten vielä ettei vihreä ollut hänen värinsä. Kisälli virnisti pienesti, jonkinlaisesta kohteliaisuus syystä, sanomatta kumminkaan omaa mielipidettään asiaa, vaikka ehkä sen pienen, ohikiitävän hetken menikin kuvittelemaan nätti pojan vihreässä mekossa, kiitos hänen jo kertaalleen todistetun uteliaan mielensä.
"Niin kokeliaaksi en ryhdy." Aaron havahtui sanomaan, kääntäen vakavamielisen katseensa sukkelasti eteen, tuijottaen syvennyksen pimeään peittyvään kattoon, miettien uskaltaisiko kysyä Theolta paremmin syytä miehelle mennä mekkoon pukeutumaan.
Enkelipentu kävi kumminkin mainitsemaan nukkumisjärjestyksen... Sen mitä Aaron oli vältellyt, haltiapoikien joutuessa fysiikanlakien voimasta hieromaan kylkiä toisiinsa ja mikäli kumpikaan halusi ottaa mukavampaa asentoa, joutuisi raaja jos toinen mennä ylittämään toisen.
"
Koi--Oletko varma ettet ole velho?" Kisälli kävi sanomaan, paljastaen ehkä samalla kuinka hyvin loppujen lopuksi ymmärsi velhojen ja maagien välisen eron.
"
Olet niin outo. Pukeudut mekkoon, muunnut koiraksi-- Miksi edes menit pukeutum--Tai anna olla, en halua kuulla. Eikä tämä ole kiusallista, sinä olet kiusallinen!" Aaron kävi sähähtämään, peruuttaen kysymyksensä, kiskaisten vasemman käsivartensa heidän välistä omalle puolelleen, vatsanpäälle... Kunnes käänsi vallan selkänsä kohden hyväntahtoista haukanpoikasta.
Ei hän ei halunnut kuulla. Ollut valmis kuulemaan, vaikka sitä olisi ehkä voinut käydä nauramaan nätti pojan kanssa. Hän ei halunnut tietää mahdollista syytä sen varalta, että olisi vaarassa saada tietää paremmin isänsä mahdollisesta, synkästä mieltymyksestä enemmän. Jota tuo onneksi ainakin piti visusti salassa, jollei nyt enää häneltä niin ainakin muulta perheeltä, varsinkin puusepänperheen äidiltä... He olivat juuri sitä porukkaa, jotka elivät tiettyjen normien ja sääntöjen keskellä, aivan kuten muukin perhe oli elänyt piilopaikassa ja jos oli poikkeamia, niistä oltiin vaijettu. Täydellistä vastakohtaa Theodluinin elämälle.
Tunnelma ei tuntunut enää oikealta... Kisälli huomasi sen myös murjotuksensa lomasta... Ja häntä... Kaudutti...? Hänen äskeinen tiuskaisunsa siis, varsinkin Theota kohtaan.
"
Nh.. An..h." Aaron äännähteli, selvästi yrittäessä sanoa jotakin, tuskallisesti, vaivalloisena.
"
Ant..eek..si." Kisälli käpertyi enemmän itseensä, saadakseen kakistettua sanat suustaan.
"E
n tarkoittanut..." Haltiapoika jatkoi, kuulostaen yhä äksyltä.
"
Et sinä kysynyt tätä... Tarkoitan tätä kaikkea. Raahasin sinut mukaani varhain aamusta, seurasit minua vaikket tiennyt minne menemme... Ja suostuit tulemaan jopa tänne ja kaiken tämän jälkeen, tietäen ettemme edes välttämättä pääse minun asettamaan määränpäähän, et silti tunnu vihaavan minua edes vähää." Sanansaattaja kävi lipumaan hiljalleen takaisin selälleen, katsoen kattoon, tuntien Theon yhä siinä vierellään.
"
Ja se on aika... Mahtavaa. Sinä olet-- Yhä outo, sen takia, mutta-" Aaron pidätti kielensä. Ei ollut helppo olla hempeä, varsinkaan hänen, varsinkaan sängyssä toisen haltiapojan vieressä, mutta aikaisempi oudolta lemuava lääke taisi tehdä mystisiä juttujaan, tehden puhumisesta ja itsensä ilmaisusta helpompaa näin valvemaailmassa. Menköön sen piikkiin.
"Olen kiitollinen, että olet täällä kanssani." Aaron sanoi lopulta, tunsien kuinka hänen korvanpäänsä alkoivat punoittamaan, mutta yritti käyttäytyä kuin ei tuntisikaan sitä.
"
Ja näytit varmasti ihan hyvältä vihreässä mekossa! Ehkä siinä oli vain liika röyhelöä..!" Kisälli puraisi huultaan, näyttäen kiusallisuudeltaan kärttyiseltä kasvoiltaan, jota tasapainotti pieni puna.
//Onko sinappi canon? Se jääkööt nähtäväksi in the next episode of
"OOO SOMETHING GEI"//