Kirjoittaja Aksutar » 17 Tammi 2018, 11:20
Darius Winder, Arathet Arvaen
Kuulemma idässä ei ollut enää mitään oppimisen arvoista nulikalle ja sen takia tuo oli sekaverisen ahterinsa takaisin tänne raahannut. Kovasti tuo yritti puhua haltioiden auttamisesta ja olevansa heidän liittolainen, heidän puolellaan, mutta eihän se tietenkään Dariuksen kovaan kalloon mahtunut. Eliitti ei ottanut kuuleviin korviinsa niitä puheita, kerta oli jo valinnut asennoitumisensa maagia kohtaan – olihan se väärin ja kyllä hän sen itsekin tiedosti, jossain sisimmissään, mutta ei hän voinut eikä kenties halunnutkaan vaihtaa toimintatapojaan yhdessä yössä vain, koska Seyrin oli tavannut. Johan se herättäisi kysymyksiä ja ihmettelyjä, jos rotuvihastaan tunnettu Winderin vesa yllättäen olisikin hyväksyväinen kaikenmaailman olentoja kohtaan.
"Älä esitä, ettetkö muka olisi tietoinen siitä, millaisen etuaseman olet saanut muihin liittolaisiin verrattuna", Darius tuhahti maagille, tuon kellareista valittaessa, "Ei jokainen kaltaisesi hovissa saa liikkua miten itse haluaa", eliitti lisäsi, painaen kuitenkin mieleen puheet Aranista. Kuulemma siniverinen ei heti ensitöikseen ollut heittänyt maagia matkoihinsa, vaan sen sijaan pitänyt hovissa. Miksi? Jos joku Dariusta roturasistisempi oli, niin Aran, mutta syystä tai toisesta tuo halusi pitää Splinterin... lähettyvillä. Kaiketi Arvaen oli puhunut kuninkaan ympäri, tai sitten Aranilla oli jotain mielessään – mutta mitäpä se Dariusta liikutti, hänellä oli omat ongelmansa ja selkkauksensa siniverisen kanssa menossa, ei häntä kiinnostanut jos Aran muidenkin päänmenoksi jotain juoni!
Ne ajatukset katkesivat kuitenkin lyhyeen maagin varoituksen myötä. Sanaakaan sanomatta eliitti otti askeleen taemmas, huomaten kyllä silmäkulmassaan sen lähestyvän pienen liskon, joka paikalle nyt pyyhälsi isäntäänsä puoltamaan. Sen myötä pieni, nopea hymy käväisi Haukansilmän kasvoilla. Lisko tietenkin toi mieleen Briarin, Seyrin, sen kuinka kärkkäästi tuo olisi eliittiä, omaa isäntäänsä, puolustanut.
Se hymy kesti kuitenkin vain murto-osa sekunnin, haukankatseen nousten pienestä liskosta takaisin maagiin. Eliitti oli selvästi aikeissa avata suunsa ja jotain tuolle jälleen nurista, kun lähemmäs harppovat askeleet pysäyttivät haltian sanoissaan.
"Splinter!", Tuttu ääni kutsui puoliveristä, kuninkaan neuvonantajan harppoen lähemmäs tilannetta.
Arathet oli jo hetken seurannut tapahtumia linnan ikkunasta, jo ennen kuin Darius tilanteeseen oli tullut. Aluksi se oli vain ajankulutusta tauon ohessa, Arathetin valmistautuessa seuraavaan kokoukseen, mutta kun eliittikenraali oli kuvioihin eksynyt, ei Arathet voinut vain jäädä katsomaan sivusta saatikka sitten antaa asian olla ja kaksikon selvittää välinsä keskenään. Hän tiesi, ettei Winder ja Splinter tulisi toimeen ja pahimmillaan puoliverinen siitä joutuisi vaikeuksiin, jos eliittikenraali päätti olla hankala! Näin ollen, kun Arathet oli nähnyt Dariuksen puuttuvan tilanteeseen, oli neuvonantaja ottanut jalat alleen ja kiirehtinyt kolmannesta kerroksesta aina pihamaalle, saapuen nyt edustusasussaan paikan päälle, selvästi osin hengästyneenä.
"Minä kun etsin sinua kaikkialta", Kaksikon lähelle pysähtyvä neuvonantaja jatkoi, valehdellen pienesti, vetäen samalla syvään henkeä välistä, "Mutta olisi se kai pitänyt arvata, että olet ennemmin pihalla. Kenraali Winder". eliitin läsnäolo tiedostettiin ja tuolle suotiin pieni nyökkäävä kumarrus, siinä missä Haukansilmä toisti eleen.
"Ei kai mitään ole sattunut?", Art tiedusteli seuraavaksi, katseen kääntyen eliitistä puoliveriseen, hänen todellakin toivoen ettei kaksikko ollut ehättänyt jo kaksintaistelua sopia...