#Ei mittään ^^#
Huomaten nuolen jotenkuten osuvan pedon pään sivuun, muttei mitenkään vakavasti vahingoittaen, Aleiga tuumasi tarvitsevansa jotakin vahvempaa asetta. Tosin silloinkin hän ei välttämättä pärjäisi. Pohjoisessa suurpetojen kaatamiseen tarvittiin monta soturia, ympäristön tehokasta käyttämistä ja juonikkuuta.
Enempi asian ajattelu sai kuitenkin jäädä, kun suurpeto yhtäkkiä tulikin täydellä vauhdilla kohti , maa täristen ja peto vain kasvaen koossaan mitä lähemmäksi se tuli pauhaavine jalkoineen.
Pohjolainen ei kerkeäisi ottamaan seuraavaa nuolta esiin, joten käsi ojentuu kohti metsästystikaria. Sillä ei varmasti tekisi mitään tuollaista suurpetoa vastaan mutta ei hän aikonut passiivisenakaan-
Jos korvia halkaiseva pedon karjahdus ei olisi kajahtanut, pohjolainen olisi katsonut yllättyneenä ja vaikuttuneena Uruzista. Suursoturin nopeus oli yllättävää, kuin myös se että tämä oli rientänyt hänen avukseen.
Taistelu on kuitenkin päällä ja jättiläispeto riehuu vieressä.
Sen pitkä häntä tekee pyyhkäisyn ja vaistomaisesti metsästäjätär heittäytyy maahan suojaan, nousten sitä ripeästi takaisin jaloilleen.
Vilkaisten Fritziin miehen varoittaessa, pohjolainen nyökkäsi ja alkoi ottamaan etäisyyttä petoon, tarkkaillen niin sen kuin sotilaiden liikkeitä.
Se oli hieno, jännittävä näky mihin hän mielellään olisi lähtenyt mukaan paremmalla varustuksella. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään mukanaan, ja he olivat tiheän metsän ympäröimä, että hän olisi voinut tehdä mitään erityistä.
Vilkaisten siinä peräntyessään suuntaan, josta suurpeto oli ilmestynyt, jokin näytti liikahtavan siellä.
Huomio kiinnittyen enemmän Aleiga erotti siellä lapsen...
Katsoen puun takaa kauempana olevaa taistelua Begh liikkui levottomana yrittäen päättää pysyäkö piilossa vai... Miksi toisen piti mennä taistelemaan noita vastaan? He olisivat hyvin voineet vain paeta.
Hän voisi itse paeta. Mutta Begh kokee ettei voi toista jättää, sen jälkeen miten toinen auttoi häntä kun lapsi oli pahasti loukkaantunut.
Astellen puun takaa ja muutaman askeleen kohti taistelua, lapsi säpsähtää.
Huomaten kauempana taistelusta olevan tummahiuksisen naisen, joka katsoo häntä.
Begh vilkaisee naisesta taistelevaan lohikäärmeeseen ja takaisin, ottaen yhden askeleen taaksepäin.
Nainen alkaa kulkea sivuun, poispäin taistelusta, mutta Beghin kauhuksi kohti häntä.
Lapsi vilkuilee tiheämmin kahden välillä ja puristaa jousta käsissään, yrittäen saada itsensä vetämään nuolen esiin ja jouselle lepäämään.