"Olisi helpompi informoida sinua, jos näkisi edes kerran kuukaudessa", Black huomautti aavekoiralle, joka nurisi siitä, että olisi ollut mukava tietää edes itse velholta, että jälkeläisiä oli saanut. Varmasti, mutta ei kuninkaan velho todellakaan aikonut vähäisiä vapaapäiviään käyttää siihen, että lähtisi etsimään aavekoiraa jostain — missä ikinä tuo sitten olisikaan! Kalma oli toimittanut viestinviejän virkaa, luulisi että tuolla olisi silloin tällöin vapaa aikaa, jona etsiä kuninkaan velho hovista, kuin sitten hovin velho yrittäisi etsiä kuninkaan viestinviejää ties mistä korvesta.
Mutta, kuten koira sen sanoi, tuolla oli ollut paljon menoa viimeaikoina. Eiköhän kaikilla, mutta Hans katsoi olevansa arvoasteikolla ylempänä ja sen verran tärkeämpi, ettei hänen pitänyt jahdata aavekoiraa pitkin poikin valtakuntaa uutisten toimesta. Uutisten, jotka tuo varmasti olisi kuullut kadultakin, kun Scarlingtonin kukka sai viimein jälkeläisen — Tai luulisi, että Edna edes olisi kertonut kumppanilleen! Tai ehkä Edna ei välittänyt sitä ilmoittaa, ottaen huomioon mitkä noidan ja prinsessan välit olivat...
"Niinhän sitä luulisi. Mutta kaikki eivät ole samalla linjalla Hänen Majesteettinsa kanssa", juomapikaria kädessään pyörittelevä velho hymähti, Kalman arvuutellessa, ettei kuningatar nyt niin paha voinut olla, jos Henry itse oli hänet valinnut. Hans ei nähnyt siinä mitään pahaa, mutta monet muut näkivät. Ne monet muut myös näkivät huonona kuninkaan taruolentomyönteisyyden ja sen, että kuninkaalla oli neuvonantajana puhdasverinen demoni. Ihmiset olivat viittä vaille valmiita taistelemaan keskenään, kun kirkko oli jo nyreissään kuningashuonetta kohtaan. Enää tarvittiin vain se suuri tai pieni asia, mikä katkaisisi kamelin selän...
"Lily sen antoi. Luuletko, että hän antaisi minun valita nimeä lapselle, varsinkaan tytölle?", velho hymähti Aavekoiralle, joka tyttären nimen perään tiedusteli. Totta kai Black olisi mielellään nimennyt lapsen hänen kansankulttuurin mukaisesti, mutta kun oli aika kastaa ja nimetä pieni lapsi, ei Hans sanonut sanaakaan, vaan antoi Lilyn määrätä kaiken suhteen. Hän loppupeleissä ei tytön kanssa olisi niin usein tekemisissä.
Velho tuhahti terävästi, kun Kalma huomautteli tyttären opettamisesta, Hansin siinä samalla istuen alas pöydän ääreen.
"Yvonne on ensimmäinen Scarlingtonin suvussa, joka tuntuisi omaavan maagisia kykyjä. Se selviää paremmin tulevassa, mutta uskoisin, ettei magian opettamista siniveriselle katsota kannattavana. Mikä sinällään on tyhmää, tytöstä kasvaisi vaaratekijä niin itselleen kuin läheisilleen, jos tuota ei opeta hallitsemaan kykyjään", Kaljupäinen aprikoi, lähinnä nyt itsekseen puhuen, odottamatta minkäänlaista vastausta Kalmalta.
"... Pidä silmällä, ettei vaimosi kiikuta kotiin epäilyttäviä kirjoja", Yllättäen Hans huomautti, samalla kun otti huikan juomapikaristaan, "Hänen kiinnostuksensa mustaan magiaan huolestuttaa minua".