Vanha ystävä, petturi || Vahti

Vuoren rinteiltä löytyy matalammalta laaksoja, joissa eläimet yleensä viihtyvät. Laaksot ovat vihreitä ja hedelmällisiä, mutta erittäin vaarallisia asuttaa saatikka sitten kulkea. Villieläinten lisäksi laaksoissa pitää varoa lohikäärmeitä.

Valvoja: Crimson

Vanha ystävä, petturi || Vahti

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Loka 2018, 23:21

//Vahtiiiii, tääl olis sonnille heinää! //

Ivor, Refgor

Lehdet puista olivat jo alkaneet kellastumaan syksyn lähestyessä kesän tieltä ennen talvea. Sää oli viilentynyt ja oli kaukana niistä ihanista lämpimistä kesäpäivistä, jotka vielä muutama viikko sitten olivat lämmittäneet niin mukavasti. Nyt sää oli harmaa ja pilvinen. Aamulla oli satanut vettä jonkin aikaa, mutta nyt se oli lakannut ja tehnyt maasta savisen ja liukkaan paikka paikoin.
Ivor oli lähtenyt veljensä kanssa metsälle Mor-vuorille sillä se oli tällä hetkellä ainoa turvalliseksi laskettava paikka haltoiden hyökkäyksen jälkeen, vaikka tietenkin sekään ei ollut liian kaukana haltoiden Laurina-aroille rakentamasta kaupungista, mutta se oli tällä hetkellä paras paikka metsästää lohikäärmeitä. Heidän, insan heyvaneiden, pääravintoa. Ivor ja Refgor olivat liikkeellä kahdestaan, kerta loukkaantuneet tarvitsivat vielä aikaa ja perheen nuorinta ei voinut jättää yksinään, joten Ivor ja Refgor olivat lähteneet liikkelle kahdestaan. Tietenkin näin lohikäärmeiden kaataminen tulisi olemaan vaikeampaa ja sopivan yksilön löytäminen olisi hieman tuurista kiinni.

Ivor oli varautunut jousella ja nuolilla, jotka kykenivät helposti lävistämään lohikäärmeen nahan. Selässä roikkui vielä yksi lyömämiekka nahkaisessa soljessaan varmuuden vuoksi jos ongelmia tulisi muiden kuin lohikäärmeiden kanssa. Tietenkin heillä oli iso koko ja luonnolliset aseensa, mutta jättimäisen miekan vetäminen selästä ei kauheasti houkuttanut tavallisia tallaajia käymään heidän kimppuunsa. Tavallinen haltia partio ei tulisi olemaan heille mikään ongelma.
Päällään Ivorilla ei ollut kummoista varustusta vaan lähinnä kevyt lohikäärmeen nahkasta tehty liivi, jonka kaulus oli koristeltu karvoilla ja sen alla kevyt pitkähihainen. Ranteissa oli metalliset rannesuojat, jotka oli sisältä pehmustetu nahkalla. Jalassa oli löysät housut, jotka eivät haittaisi liikkumista ja lantiolla vyö, jossa oli mukana nylkemiseen tarkoitettu metsästyspuukko. Jalassa ei tietenkään ollut kenkiä jalkojen anatomia rakenne syistä.
"Jäädään tähän." Ivor ilmoitti ja viskasi olallaan roikkuvan hirven raadon maahan. Se ei ollut tarkoitettu syötäväksi vaan syötiksi nuorille lohikäärmeille. Olisi vain turhaa riskiä lähteä kiipeämään vuoren rinteille ja törmätä ties minkä kokoisiin järkäleisiin. Refgor nyökkäsi ja kääntyi hieman taaemmas muutaman kiven järkäleen luokse alkaen rakentamaan sinne suojaa joka estäisi lohikäärmeitä näkemään heitä suoraan ilmasta käsin. Refgor oli Ivoria raskaammin varustautunut ja tumma turkkisen yllä oli enemmän metallia kuin nahkaa, joka kyllä kestäisi lohikäärmeen hyökkäykset. Mukanaan Refgor kantoi selässään raskasta kilpeä ja tuttua turvallista kirvestään, joka nyt nojasi tummaturkin työskennellessä kivikkoa vasten. Nopeasti oksista ja heinästä saatiin rakennettua suoja, joka ei nopeasti katsottuna herättäisi epäilyksiä hieman viisaammassakaan lohikäärmeessä. Loppu oli vain odottamista ja kärsivällisyyttä vaativaa kyttäämistä milloin joku yksilö olisi astumassa viimeiselle aterialleen.

Ilmassa leijuva veren- ja tuoreen lihan haju alkoi nopeasti houkuttelemaan haaskalintujen lisäksi lohikäärmeitä. Vanhimmat ja kokeneet yksilöt kiersivät korkella ilmassa epäröiden kuin nuoremmat ja nälkäisimmät laskeutuivat alas. Hirven ruhoa nuuskittiin kahden lohikäärmeen toimesta, nahisteltiin kuka saisi sen itselleen ja lopulta kaiken rauhan keskeytti suhahdus ilmassa ja lohikäärmeen kurkusta päässyt kuolon korahdus. Nuoli oli iskeytynyt suoraan nuoren lohikäärmeen silmän sisään kuolettavasti aivoihin. Lohikäärmeen ruho makasi maassa hetken kouristellen, kunnes se lysähti toverin katsoessa vieressä järkyttyneesti. Ivor nousi paikoiltaan seisomaan ja näin paljasti itsensä vielä elossa olevalle lohikäärmeelle. Ivor viritti toisen nuolen valmiiksi ja jännitti nuolen jouseen kun kuollutta lajikumppania suurempi yritti pakoon, yrittäen päästä ilmaan. Nuoli suhahti jälleen ilmassa ja kuului rääkäisy kun nuoli raapaisi pedon selkää saaden tuon hetkeksi tipahtamaan lento yrityksestään takaisin maahan.
"Pyydän älkää.. osaan puhua!" Lohikäärme alkoi äkisti puhumaan ja anelemaan henkensä puolesta yrittäen yhä ylös ilmaan. Ivor otti sillä aikaa jo uutta nuolta nuolikotelosta samalla kun Refgor seisoi tuon rinnalla kilven kanssa ja oli valmis puolustamaan päällikköään lohikäärmeen hyökkäykseltä. Vaikka lohikäärme osasi puhua, se oli heille loppu peleissä vain ruokaa. Söiväthän nuokin ihmisiä jos niin halusivat.
Kolmas osa puoli oli kuitenkin yllätys kun vanhempi ja suurempi lohikäärme kaarsi alas kaksikkoa kohden, avaten suunsa ja oli aikeissa kärsitää kummatkin hengiltä.
"Varo!" Refgor ehti huomaamaan ja kumpikin laskeutui alemmas kyyryyn kun Refgor veti kummankin suojaksi kilven kun liekit iskeytyivät vasten suojaa ja polttivat kaiken mikä paloi. Onneksi kilpi oli lohikäärmeen kestävä. Tavallinen rauta olisi sulanut jo tässä vaiheessa. Suurempi lohikäärme kaarsi takaisin ilmaan ja oli tulossa hyökkäämään uudestaan. Ivor ja Refgor nousivat suojastaan, jolloin Ivor jännitti jousen ja päästi nuolen irti suurempaa yksilö kohden, joka oli fiksu. Se kaarsi hieman sivulle jolloin nuoli ei osunut täydellisesti vaan raapaisi korkeintaan kylkeä ja putosi maahan jonnekin kauemmas. Ivor vilkasi nuoli liiviä ja tajusi nuolia olevan enään kolme.
"Kolme.. yritä suojata." Ivor sanoi ja otti jo askelia kivien taakse antaen lohikäärmeelle useamman kuin yhden hyökkäyskohteen. Refgor jäi aukealle kun isompi lohikäärme jälleen hyökkäsi kohteenaan paikalle jäänyt tumma turkki, joka piti kilpeään jo valmiina pedolle. Kirveskin oli valmis huitaisemaan jos liian lähelle yrittäisi! Lohikäärme laskeutui maahan ja yritti saada Refgoria hampaisiinsa. Refgor ei pelännyt vaan otti askelia taaemmas ja huitasi petoa suoraan kuonoon kirveellä. Lohikäärme vinkasi urahtaen ja näytti hermostuvan entisestään. Selvästi aikoen hyökätä uudestaan kun ilmassa suhahti nuoli ja se osui liskoa kylkeen kunnolla. Lohikäärme parahti huutaen ja paiskasi riuhtoessaan Refgorin maahan samalla kun nousi ilmaan loukkaantuneena.

Ivor tuijotti hetken pedon perään kun tuo kivuliaan näköisesti lensi tiehensä ja vasta sitten käveli Refgorin luokse. "Kunnossa?" Ivor kysyi saaden vastaukseksi jotakin myöntävää urinaa ja lohikäärmeen kiroamista samalla kun tummaturkki nousi seisomaan. Ivor katsoi saalista, jota he olivat saaneet.. vain yksi kesken kasvuinen ja kaksi loukkaantunutta, mutta perään ei lähdettäisi tällä miehityksellä. Yksi saisi riittää. Siihen voisi lisäksi hankkia metsän eläimiä. Täällä oli muutenkin vaarallista olla.
"Siirretään tuo sivummalle." Ivor puhui lähinnä itsekseen. Refgor otti kirveensä käteensä samalla kun käveli lohikäärmeen ruhon luokse ja leikkasi lohikäärmeen siivet irti heittäen ne kauemmaksi. Ivor otti lohikäärmeen hännästä kiinni ja Refgor päästä, kaksikon lähtiessä raahaamaan saalista kauemmaksi Mor-vuorten läheisyydestä.
Tarpeeksi kauas päästyään kaksikkoa pysähtyi ja Ivor alkoi työstämään ruumista paremmin leikkaamalla metsästyspuukolla lohikäärmeen vatsan auki, jolloin lohikäärmeen suolisto levisi siihen nuremelle. Tärkeimmät ja syötäväksi kelpaavat osat otettiin kuitenkin talteen, kuten sydän ja maksa.
suskari
 

Re: Vanha ystävä, petturi || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 16 Loka 2018, 13:59

"---joten käy tarkastamassa, mistä on kyse", suuri albiino minotaurus viimeisteli määräyksensä sotilaalleen. Kevyeen haarniskaan pukeutunut haltia kumarsi reippaasti, ennen kuin toisen toverinsa kanssa lähtivät tutkimaan hetki sitten kuulunutta mekkalaa Mor-vuorten suunnalta. Meteli oli kyllä selkeästi lähtenyt lohikäärmeistä, joita yhä lenteli taivaalla, niiden ollen eliittikenraalin joukosta toistaiseksi välinpitämättömiä.
Mutta nuo hetki sitten kuuluneet lohikäärmeen äänet ja levoton liikehdintä taivaalla olivat vaikuttaneet enemmän hätäisiltä. Kuten ketun tunkeutuessa kanalaan, ajaen lintulauman sekasortoon sen napsiessa herkkupalansa näiden joukosta.

Sinänsä asia ei ehkä kuuluisi Haltioiden eliittikenraalille, joka oli ajautunut kyseiselle alueelle ryhmineen kenttäharjoituksiin, pitäen nyt taukoa.
"Älkääkä jääkö kiinni!" haltianaissoturi Mihel haukahti poistuvien perään, astellen kenraalinsa luokse.
"Minkä luulet sen olleen, kenraali?"
"En ole varma", minotaurus vastasi. "Mutta jos se aiheuttaa lohikäärmeiden keskuudessa varovaisuutta, on se jotakin huomioimisen arvoista. Jos se osoittautuu mahdolliseksi uhaksi kaupungille, meidän tulee joko eliminoida se, tai hakea apujoukkoja siihen."
Mistä tulikin mieleen, että heidän pitäisi varautua siihen että kyseessä todella oli vaarallinen olento. Joten kenraali komensi Mihelin, oikeankätensä, määräämään jonkun valmistamaan ratsunsa ja pysymään valmiudessa lähteä väliaikaisesta leiristä kaupunkiin.

Muita valmistumisia ei tarvittu, kaikkien ollen jo valmiiksi taisteluvarustuksissaan sekä lepäämässä.
Hänen joukkonsa on kyllä kehittynyt sitten alkuvaiheestaan, Nardur tuumasi katsoessaan joukkoaan. Rankka ja armoton koulutus on tehnyt sotilaista sitkeämpiä ja etevämpiä.
Mutta aina voi parantaa. Hänen korkeutensa ei saa joutua pettymään mihinkään siinä, mitä Nardur Hänelle tarjoakaan...

Kaksi tutkimaan lähetettyä vakoojasoturihaltiaa löytävät paikan, missä lohikäärme on tapettu irto siivistä päätellen. Tutkien jälkiä nopeasti muiden yhä paikalla olevien lohikäärmeiden painostavan läsnäolon alla, lähtevät he veri- ja jalanjälkiä seuraamaan.

Jos haltiasotilaat eivät tule huomatuksi piilosta tarkkaillessaan kahta peto-olentoa, yksi heistä vetäytyy ilmoittamaan kenraalilleen asiasta.
Jos jäävät kiinni, yksi puhaltaa kutsutorveensa ja toinen asettuu suojaksi eteen.
Kummassakin tapauksessa Nardur sotilaineen saapuu paikalle, mutta ensimmäinen suo rauhallisemman lähestymisen kuin jälkimmäinen.
Vahti
 

Re: Vanha ystävä, petturi || Vahti

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Loka 2018, 23:32

Refgor seisoi veljensä vierellä, mutta katse oli suunnattu taivaalle joka toistaiseksi vaikutti rauhalliselta lohikäärmeidän varalta, mutta valpas katse kävi myös lähi maastossa. Maasto oli lähinnä tasaista, joten neljä metrisessä tummaturkkisella ei ollut vaikeuksia nähdä kauas ruohikon yli muutamia hassuja kiviä lukuunottamatta. Musta kirsu teki yhtälailla työtä ja otti vastaan jokaisen epäilyttävän oloisen hajun, jopa kaukaa kantautuneen isomman joukon ominnaishajut, jotka tuuli oli tuonnut tullessaan, mutta ne olivat kaukana. He eivät tieneet heistä vielä, oletettavasti.
"Haistan isomman joukon kauempana." Refgor ilmoitti Ivorille, joka viimeisteli vielä saalista ja tuskin kykeni haistamaan mitään tuon kaiken veren alta. Ivor vilkasi Refgoria työstään ja leikkasi viimeisiä suoliston osia irti ruumiista ja heitti ne sivummalle vierelleen. Käsitellen hyvin varovasti sitä osaa, jolla lohikäärmeet syöksivät tultaan. Jos tämän ruumiin osan hajottaisi niin se tekisi hyvin pahaa jälkeä suojaamattomana. Polttaisi sekunneissa nahat, lihat ja luut käsistä.

"Pesen vielä itseäni hieman ja voimme poistua täältä ennenkuin meidät huomataan." Ivor sanoi noustessaan ylös seisomaan ja ravitsi ylinmääräisiä suolisto nesteitä itsestään, sekä verta, käsiensä turkista. Saalis olisi valmis kannettavaksi kotiin.
"Mielummin kyllä heittäisin niitä kääpiöitä pitkin tannerta." Refgor totesi tähä virnistäen ja haaveillen jo kuinka repisi haltoita kappaleiksi.
"Kuten aina." Ivor totesi veljensä sanoihin katsoen ympäristöään huomaten lähistöllä olevan vesilätäkön, joka oli muodostunut viime päivien sateisista keleistä. Ivor käveli muutamalla hassulla askeleella vesilätäkön luokse ja laskeutui kyykkyyn pesemään käsiään verestä lätäkön melko viileään tuntuvassa vedessä, joka tahrasi lätäkön kirkkaan sadeveden punertavaksi. Siinä pestessään Ivor huomasi liikettä ruohikossa ja katsoi nyt suoraan kohden suuntaan, jossa ruohikko oli liikkunut. Tuuli ei ollut suotuisa että se olisi tuonnut ruohikossa liikkuvien hajun tarkkaan kirsuun, eikä näkyvyys ollut täysin suora nähdäkseen liikkujat heinikon seasta. Vai tuuliko se heinää oli liikuttanut? Refgor huomasi veljensä katsovan jotakin edessään ja antoi katseensa haravoida hetken lähimaaston ruohikkoa. Mitään ei suoranaisesti näkynyt, mutta suuren nelimetrisen tumman hirviökoiran ottaessa askelia lähemmäs paljastui ruohikon seasta jänis, joka ryntäsi karkuun vauhdilla. Refgor oli liikauttanut tässä ajassa kätensä lähelle kirveensä kahvaa, mutta laski sen nyt alas kylkensä viereen roikkumaan.
"Älä jänistä säikähdä." Ivor naurahti ravistellen käsiään ylinmääräisestä vedestä, johon Refgor vain murahti jotain ja kehotti lähtemään, ennenkuin paikalliset jänikset heidät huomaisivat. Isommat kuin äskeinen karvainen sukulainen.

Ivor, että Refgor kumpikin kasasivat hiljaisuudessa tavaransa ja lopulta sisuskalujaan kevyemmän lohikäärmeen ruumiin, jota Ivor kantoi pedon sarvista ja Refgor vain lähinnä piti hännästä kiinni ettei saalis lihojensa kanssa keräisi komeaa mutaista mauste kerrosta itseensä. Niitä oli inhottava käydä puhdistamaan myöhemmin. Tietysti olisi ollut kätevä rakentaa helppo puunrunko kannattamaan lohikäärmettä, mutta se piti ääntä ja näin lähellä haltoiden alueita oleminen oli aina riski.
"Voisimme matkalla metsästää jotakin lisäksi.. kaikilla on varmasti nälkä." Refgor ehdotti takaa ja Ivor vilkasi veljeään nyökäten pienesti. "Vasta sitten kun olemme kauempana." Ivor lisäsi tähän melkein päivänselvän asian, mutta nälkä oli itse kullakin.

//Peli on seissyt niin kauan paikallaan, että vedän Ivorin pois, Ota yhteyttä jos haluat vielä pelata pelin loppuun! //
suskari
 


Paluu Laaksot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron