// Nipsutin tänne Lyron kanssa! //
Cole, Adria (npc)
Coline oli päästänyt lapset lopullisesti kylmän maailman armoille, kun ovelle oli tullut tumma hoikka mies ja hakenut lapset lopullisesti pois tutusta kasvatus ympäristöstä. Tai siitä väliaikaisesta, jossa lapset olivat odottaneet siirtoa kohti seuraavaa kotia. Kotia joka mahdollisesti olisi lopullinen, jossa kumpikin voisi varttua aikuiseksi ja tehdä siten omat päätöksensä elämänsä suhteen. Lapset elivät kuitenkin tässä hetkessä, eivätkä sillä hetkellä osanneet ajatella niin pitkälle sillä hetkellä kun tämä vieras mies vei heidät pois omaan kotiinsa. Kotia, joka sijaitsi syvällä metsän uumenissa olevassa suuressa luolastossa, jossa mies ei asunut yksin vaan luolia asusti monipäinen kirjo erilaisia olentoja. Se muistutti Cole kaukaisesti ihmissusi laumasta, jossa poika oli hetken elännyt nuorempana ennen Shaelin astumista elämään. Adria oli enemmän hämmentynyt tilanteesta ja paikasta, jossa nuori nainen tulisi elämään jatkossa. Olihan nuori tyttö oppinut elämään äitinsä kanssa kaupungissa, joten äkillinen muutos elää keskellä metsää oli iso muutos nuorelle naisen alulle.
Ensimmäinen päivä meni paikkoihin ja sen asukkaisiin tutustuessa ja Adria oli, kuten yleensä, kaksikosta se avonaisempi ja teki enemmän tuttavuutta muihin kuin Cole, joka oli hiljaisempi ja tuntui tukeutuvan vanhempaan kasvatti sisarukseensa. Cole tarkkaili enemmän muita ja oli enemmän omissa oloissaan. Tälläkin hetkellä nuorella miehellä oli syliinsä asetettu tasainen puinen alusta, jonka päällä oli paperia. Kädessään pojalla oli hiili, jolla Cole piirsi paperille keskittyneen ilmeen kanssa kiven päällä istuen. Cole piirsi paperille tilannetta kuinka hän oli saanut voimansa ja tavannut ensimmäistä kertaa sisäisen petonsa. Se valtava valkoinen kuninkaallinen peto, joka oli kaukana Colen pentumaisesta olemuksesta. Tulisikohan hänestä aikuisena sellainen? Se peto kiehtoi nuorta ihmissutta ja se mihin hän pystyisi sen kanssa.. mutta Shael oli kieltänyt häntä. Työntänyt hänet pois juuri sen syyn takia. Heittänyt heidät vain pois tänne vieraaseen paikkaan. Cole säpsähti äkisti ajatuksistaan kun Adria tuli istumaan nuoren pojan viereen ja Cole katsoi sisarustaan hetken yllättyneenä, mutta loi sisarukselleen pienen hymyn ennenkuin käänsi katseensa takaisin työhönsä.
"Se on hieno." Adria sanoi melkein jopa itsestään selvästi katsoessaan Colen piirtämää kuvaa, johon Cole nyökkäsi hiljaa vaikuttaen vaiteliaalta. "..He vaikuttavat ihan mukavilta." Adria jatkoi katsahtaen ympäristöä, jossa juuri tällä hetkellä ei ollut ketään heidän lisäksi. Cole huokasi ja siirsi piirroksensa pois tieltä, jotta saattoi kirjoittaa puhtaalle paperille. "Vastahan me olemme olleet täällä yhden päivän, emme tiedä millaisia he oikeasti ovat." Colen omat vanhemmat olivat kuolleet, hänet oli otettu pois kasvatti perheestään, kasvatettu tiettyyn ikään valheessa ja nyt hylätty tänne paikasta jota hänen olisi kutsuttava kodiksi. Paikkaa jossa hän saisi elää loppu elämänsä ilman pelkoa huomisesta. Kaikki se tuntui nuoresta miehestä valheelta. Nyt hän oli tässä aivan vieraassa paikassa, vieraiden henkilöiden ympäröimänä, jota uskoteltiin kodiksi. Niin Shaelkin oli sanonut. Se kaikki näkyi nuoren ihmissuden katseesta, kuinka usko maailmaan oli alkanut katoamaan.
"He eivät halua pahaa meille.. Coline varmisti sen." Adria sanoi Colelle, joka puri vain hammasta hiljaa yhteen ja nosti aloittamansa kuvan takaisin kirjoituksen päälle. "Antaisit heille mahdollisuuden?" Adria kysyi Colelta, joka hieman pyöräytti silmiään ja kirjoitti haaleasti kuvan alareunaan "Ehkä." Pyyhkien sen sitten kädellään pois. Adria katsoi Colea ja veti kätensä nuoremman hartioiden päälle ja halasi pienesti. Tämä ei ollut kummallekkaan helppoa, vaikka Adria halusi esittää sitä vahvempaa.